Niin, pitäisikö minun hävetä neitsyyttäni? Itsestäni se on ruennut jo tuntumaan pienoiselta taakalta. Kaikista ihmeellisintä tässä on se, että tilaisuuksia menettää se on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Pidän fyysisestä läheisyydestä ja mielihyvästä, mutta kun tositilaisuus siihen itse yhdyntään tulee, pistän kapuloita rattaisiin, vaikka haluaisin sitä todellakin paljon. Osittain pelkään kipua, osittain sitä, että en täytä miehen laatuvaatimuksia. Ja nyt koska olen ikäloppu neitsyeksi häpeän sitä, että minun pitäisi mainita miehelle, että "hei, oon muuten neitsyt, otetaan iisisti."
21v ja neitsyt - pitäisikö hävetä?
N_21
132274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sulla ei ole mihinkään kiire, ikinä. Vaikka oisit 50 ja neitsyt. Sitten jos ja kun sen kumminkin menetät jossain vaiheessa, niin toivottavasti sellaisen miehen kanssa jolle tosiaan voi sanoa, että "hei, oon muuten neitsyt, otetaan iisisti." Kaikille voi sanoa.. jos se ei ymmärrä, niin on selkeesti kusipää ja et varmaan tähän tilanteeseen sen takia edes ajautuisi.
Älä tosiaan häpeä neitsyyttäs. Usemapi kun uskotkaan arvostaa sitä, tai ei muuten vaan ajattele ainakaan pahalla.
Ja niistä laatuvaatimuksista.. "kun tositilaisuus siihen itse yhdyntään tulee, pistän kapuloita rattaisiin" --> Jos sulla on siis jo tullut tilaisuus, niin miksi kuvittelet ettet täyttäisi laatuvaatimuksia?
Kaikki naiset tietääksei pelkää tai jännittää ekalla kerralla kipua, ihan normaalia ja joo kyllä se voi kuulemani mukaan sattua, kannattaa varautua henkisesti.
Sinuna treenaisin jollain dildolla.. se kun tuntuu olevan naisten keskuudessa muutenkin erittäin yleistä :)
Kiitti lohduttavasta ja piristävästä viestistä. :)
"Kaikille voi sanoa.. jos se ei ymmärrä, niin on selkeesti kusipää ja et varmaan tähän tilanteeseen sen takia edes ajautuisi."
Tää johtuu ehkä siitä, että mä annan olettaa itsestäni jotain aivan muuta kuin pikku neitsyttä. Siksi se vois olla siis aikamoinen yllätys sille miehelle, että oonkin moinen. Tai no toisaalta, ei kait sillä luulisi olevan väliä.
"Jos sulla on siis jo tullut tilaisuus, niin miksi kuvittelet ettet täyttäisi laatuvaatimuksia? "
Joo, tilaisuuksia on vuosien kuluessa sadellut kyllä useitakin. Ei se neitsyenä olo siis siitä ole kyse, ettäkö en ketään saisi sinne sänkyyn. :p Mutta edelleen tuohon ylempään vedoten, annan olettaa jotain aivan muuta itsestäni, joten ehkäpä siksi kuvittelen, että en täyttäisi niitä laatuvaatimuksia itse aktin aikana. Miksi mä sitten annan itsestäni sen kuvan? Siinäpä vasta kysymys.
tietysti on että kerrot parille kaverilles että oot neitsyt niin sen jälkeen kaikki tietää, eikä tule yllätyksenä miehille sitten. toinen vaihtoehto tietysti olis että tule meille niin minä voin hoitaa "ongelmasi" oikein ja osaavasti ;D
Älä häpeä itseäsi, sulla on ihan täysi oikeus valita, ja harrastaa ensin läheisyyttä ja sitten vasta seksiä,-ja ihan niin vanhaksi kun itse haluat. Sun pitäisi löytää mies, ketä itse haluat, siis eihän kyse ole silloin siitä täytätkö "laatuvaatimuksia" vaan että haluat olla ihmisen kanssa. Sitäpaitsi, ihan yhtälailla sulla on oikeus miettiä, täyttääkö mies ne sun "laatuvaatimukset", siis onko se kinnostava, hellä, tuotaako jo suuteleminen kihelmöintiä; älä vaan ole miehen kanssa, kenen kanssa suuteleminen ei jo aiheuta ajatuksia, nimittäin se on sitten laimeeta!
Sun ei todellakaan tarvitse mitään hävetä, vaikka kuinka moni, siis yllättävän moni varmastikin, on parikymppisenä neitsyt, mutta kun kaikki vaan häpeilee. Miksi? Mistä lähtien se, ettei ole ollut yhdynnässä onkin ollut joku ihmisarvon mittari tai kaikki elämän kokemus? Tolleeko sä sanoisit kaverilles, joka tulis kertomaan, että on neitsyt vielä 21-vuotiaana: "häpeä, senkin mölli, menisit jo nussimaan jonkun kanssa, tai olet ihan häpeällinen ja huono!" No, niinpä, kyllä mustakin kuulostaa vähintäänkin hassulta ja omituiselta :D
Mutta miksi sä itseäsi väheksyt sen takia?
Mä en usko, että se yhdyntä niin kovin tulee sulla sattumaan, kunhan esileikit on hyvät, eli siis hellä ja kiva mies, jonka kanssa itse haluat olla, suosittelen fantasioimaan itselle oikein hyvän miehen ja ekan kerran, nimittäin, haaveet edesauttaa niitten toteutumista, ja kun seksiä odottaa hyvillä mielin, se saattaa olla iloinen yllätyskin, kunhan et nyt kuvittele jotain ihan ihme bahrainin prinssin komeaa miljonääriserkkua, joka viettelee sut päivän shangrilaassa jälkeen ;) Tai siis kannattaa sekin fantasioida, muttei vaan siirtää ihan realistisiksi odotuksiksi.
Mieti muuten siis sekin, että ketä sä etsit, kenen kanssa sä haluaisit olla. Ehkä sulla on väärät miehet kiikarissa?
Mä en muuten maininnut mun ekalle miehelle mitään ja ei se kyllä tajunnutkaan. Olin täysi-ikäinen, ei sattunut, olin kuvitellut sen miljoona kertaa ja myös harrastanut muuta seksiä ennen. Tapaillut miehiä jne. Oli ihan luonnollinen siirtymä, kun antoi itselleen luvan. Mulla se kynnys oli siinä, että halusin olla täysi-ikäinen, siis aikuinen enkä mikään lapsi. Mä olen ainakin ollut tyytyväinen ja ylpeäkin valinnastani, että oikeasti halusin, enkä vaan hypännyt jonkun kanssa, tai ollut joku ihan pentu. Oma valinta eikä mikään hyväksikäyttö, tai pakkonyherrys, että "pääsee eroon".
Enkä ole mistään koskaan jäänyt paitsi sen takia, elämän kokemusta on, ja siis todellakin, edelleen pidän kokemusta muuna, kun vain seksin ja ryyppämisen harrastamisena. Miksi välillä tuntuu, että aika moni sen laskee: köyhä näkemys!
Ole siis tyytyväinen itseesi ja onnellinen siitä, mitä olet, suostu kun tekee mieli, ja elä elämääsi eteenpäin. Ja muista: ne "laatuvaatimukset" koskee sitä miestä myös, eikä vaan, että sä olet syntynyt tänne täyttämään jonkun toisen toiveita... Vaikka joskus niitäkin ;)
oon saman ikänen mutta mies ja aina haaveillu että sais sen ekan kerran olla sellasen tytön kanssa jolle se kans on eka kerta.kenen kanssa sitten oletkin niin sitä enemmän se toinen arvostaa sinun neitsyyttä mitä vanhemmaksi sen säilytät ja juuri HÄNEN kanssa teet sen.
Kannattaa ottaa tämän asian kanssa ihan rauhassa. Itse olen todella tyytyväinen, että "säästin" itseäni nykyiselle avopuolisolleni. Hän ei painostanut minua seksiin, vaan odotti kiltisti, että olisin siihen valmis :) Itsekin pelkäsin itse aktia, niin kuin sinäkin, mutta voin sanoa, että oikean miehen kanssa sitä ei tarvitse pelätä, koska häneen voi luottaa. Älä missään nimessä ahdista itseäsi nurkkaan tämän asian kanssa, mihinkään ei ole kiire. Itse olisin todella pettynyt jos olisin menettänyt neitsyyteni jollekin rentulle, minullekin tuli monet kerrat mahdollisuuksia seksin harrastamiseen ennen avopuolisoni tapaamista, mutta kykenin hillitsemään itseni ja nyt olen todella tyytyväinen päätöksiini! Niin ja ikää minulla oli 20 v. kun menetin neitsyyteni, minusta se oli hyvä ikä, olisin toki voinut olla vanhempikin, nuorempi ei missään nimessä.
Moi.
Ei kannata hävetä neitsyyttään.
mä itse oon 32 vuotias ja vielä neitsyt,enkä todellakaan ota mitään paineita.
Mun kohdala on moniakin suhteita,missä toisen pelkkä läheisyys on ollut tärkeämpää kuin seksi.
Sitten kun molemmista tuntuu siltä,niin aloita yhdyntä partnerisi kanssa hyvin hellästi.
Mä en pidä mitään kiirettä neitsyyden menettämiseen ,se hetki tulee sitten joskus.
Tälläkin hetkellä mulla on suhde ihanaan mieheen,mut toisen läheisyys,halit ja suukot ovat mulle riittäviä.
32-vuotias ja neitsyt? Täytyy nostaa hattua!
Kun tilanne tulee päälle, ei muuta kun levität vaan reitesi auki ja annat kaiken tapahtua. Ei sun naisena tarvihe tehdä yhtään mitään muuta kuin olla vaan. Miehen tehtävänä on suorittaa nainti. Vasta myöhemmin voit itsekin osallistua naintiin tai jopa itse nousta päälle ja tehdä se jos siltä tuntuu.
Tämä on fakta.
Olen 20v ja neitsyt sekä ihan normaalinnäköinen ja muutenkin ihan tavallinen nuori mies. Taakaksihan tuo on muodostunut sanoivat muut mitä hyvänsä, että aikaa on ym.
Tuon takia en pääse ikinä suhteissa pitemmälle, koska en haluaisi toiselle kertoa tallella olevasta poikuudesta. Tuntuu, että kun tuosta pääsisi "eroon" voisi taas jatkaa elämäänsä normaalisti.
[email protected]
Kun luin viestiäsi, tuntui kuin oisin lukenut itsestäni. Itse olen 22-vuotias neitsyt. Olen viime aikoina pohtinut tätä koko asiaa enemmän ja enemmän koska olen tavannut vihdoin miehen josta välitän.
Tuntuu kauhealta lukea nuorten kirjoituksia siitä, että neitsyydestä pitää päästä eroon. Itse en kadu tippaakaan sitä että olen odottanut koska haluan sen ekan kerran olevan jonkun erityisen kanssa.
Mulla on myös sama ongelma, että annan ehkä jollain tasolla ymmärtää itsestäni enemmän kuin olen, eli jos kertoisin jollekin että olen vielä neitsyt, ei varmaan uskottaisi.
Tavallaan neitsyys tuntuu taakalta mutta toisaalta se on tällä hetkellä arvokkainta mitä mulla on. Uskon ja toivon syvällä sisimmässäni että sitten joskus kun kerron miehelle että olen vielä neitsyt, hän pitää sitä ennemmin arvostuksen osoituksena häntä kohtaan, että olen valmis antamaan jotain niin arvokasta hänelle.. :)
Mietin myös yhessä vaiheessa että jos en kertoisi olevani neitsyt ekalla kerralla mutta ilmeisesti kipu voi olla sen verran kova ettei pysty esittämään ettei tunnu missään. Eli luultavasti toinen alkaa ihmetellä kun irvistelen :D Päätin siis että parasta olla rehellinen, sen hän ansaitsee. Paras olla myös rehellinen itselleen ja rakastaa itseään sellaisena kuin on :)
Tuo kirjoituksesi on kuin se olisi minun kirjoittama. Olen myös 21w ja neitsyt edelleen. Mahdollisuuksia neitsyyden menettämiseen on ollut, mutta jotenkin en vain ole pystynyt siihen. Tällä hetkellä tapailen erästä miestä ja mietin, että jos etenemme suhteessamme niinkin pitkälle, niin pystynkö siihen taaskaan... :( En osaa sanoa mikä siinä mättää, ehkäpä pelko, vaiko luottamuksen puute, toisaalta se voipi olla myös huono itsetunto... Ja jos kertoisin olevani neitsyt, nauraisiko hän itsensä kipeäksi vai olisiko se hänestä ihan ok. Näin vanhana se on jotenkin erilaista kertoa, toisaalta sitä tilannetta häpeää...
Taidan olla kaveriporukan viimeinen - tyttö 24v - neitsyt. En pidä itseäni erityisen nättinä saati haluttavana, vientiä olisi kuitenkin ainakin aina silloin tällöin riittänyt.
Tapailen satunnaisesti "kaverimielessä" yhtä miestä, jonka oon tuntenut puolisen vuotta. Oon häneen pahasti ihastunut, mutta varsinaisesti tunteista ei olla koskaan puhuttu, en tiedä ollenkaan välittääkö hän minusta muuten kuin ystävänä.
Muutama kuukausi sitten ajattelin että no nyt antaa mennä vaan, kun erityisen komea tuntematon mieshenkilö törmäsi kotimatkalla pikkutunneilla ja alkoi kosiskelemaan yökylään. Kaikin puolin herrasmies se oli, pikkuisen ehkä tuiskeessa ja lipevä, mutta jotenkin se teki sen kaiken tyylillä.
Päädyttiin saman lakanan alle ja sain jopa sanotuksi että tää olisi mun eka kerta (miehen kommentti:"toi saa mut vaan haluamaan sua entistä enemmän.."). Mutta sitten iski takapiru.
Minkä helvetin tähden mun pitää itseäni täysin tuntemattomalle ihmiselle alkaa "jakamaan"? Mulla on kuitenkin mielessä se yksi tyyppi johon mä olen ihastunut ja jota mä kunnioitan (ehkä jopa enempi kuin itseeni). Jotenkin keplottelin itseni sieltä tän miehen kainalosta ja lähdin kotiin, aika sekavin tuntein tosin.
Viime viikolla olin taas kerran kahvilla ihastukseni kanssa, ja tajusin olevani erityisen onnellinen koska uskon, että me päädytään yhteen vielä joku päivä. Ja sitten kun me rakastellaan, se on meidän molempien ensimmäinen kerta.
Ja musta se on aika hienoa.