ja muutkin muistetaan.;) Varsinkin kun on mustaa valkoisella.
Taloustieteen tohtori Euronen oli tunnettu liikenero. Hänen kotikaupunkinsa yliopistossa pitämiään puheita, esitelmiä ja oppitunteja saavuttiin kuuntelemaan joka puolelta maata.
Pian hänen yliopistonsa päätti pitää maailmanlaajuisen seminaarin, jonka pääpuhujana toimisi tohtori Euronen.
Seminaari järjestettiin. Yliopiston juhlasali oli täyttynyt ääriään myöten talousasiantuntijoita kaikkialta maailmasta kuulemaan tohtori Eurosen esitystä. Tohtori Euronen nousi puhujalavalle ja selasi papereitaan. Osa hänen papereistaan tipahti lattialle. Hän ryhtyi keräämään niitä. Kumartuessaan noukkimaan papereita hän tuli nostaneeksi takapuolensa yleisöön päin. Silloin hänen peräpäästään pääsi, mitä luonnollisin, mutta sitäkin mahtavampi ääni ja suoraan mikrofoniin. Tohtori Euronen punastui, valahti sitten kalpeaksi, heitti paperit käsistään ja ryntäsi ulos.
Sen koommin hänestä ei kuultu mitään.
Kymmenen vuoden kuluttua hän palasi kotikaupunkiinsa ja kirjoittautui sen hotelliin nimellä Markkanen.
Hotellin portieeri kyseli häneltä niitä näitä, muun muassa tunsiko hän kaupunkia. Tohtori vastasi:
– Kyllä tunnen. Itse asiassa olen syntynyt ja kasvanut täällä, mutta sitten jouduin muuttamaan pois.
– Miksi jouduitte muuttamaan pois?
– Tapahtui jotakin hyvin, hyvin noloa.
– Minulla ei tietenkään ole teidän elämänkokemustanne, mutta minusta tuntuu, että sen minkä itse kokee häpeälliseksi, tuntuukin muista vain hieman hupaiselta. Milloin tämä tapahtui?
– Kymmenisen vuotta sitten.
– Siis niihin aikoihin, kun tohtori Euronen sen suuren pierun päästi?
Taloustieteen tohtori Euronen oli tunnettu liikenero. Hänen kotikaupunkinsa yliopistossa pitämiään puheita, esitelmiä ja oppitunteja saavuttiin kuuntelemaan joka puolelta maata.
Pian hänen yliopistonsa päätti pitää maailmanlaajuisen seminaarin, jonka pääpuhujana toimisi tohtori Euronen.
Seminaari järjestettiin. Yliopiston juhlasali oli täyttynyt ääriään myöten talousasiantuntijoita kaikkialta maailmasta kuulemaan tohtori Eurosen esitystä. Tohtori Euronen nousi puhujalavalle ja selasi papereitaan. Osa hänen papereistaan tipahti lattialle. Hän ryhtyi keräämään niitä. Kumartuessaan noukkimaan papereita hän tuli nostaneeksi takapuolensa yleisöön päin. Silloin hänen peräpäästään pääsi, mitä luonnollisin, mutta sitäkin mahtavampi ääni ja suoraan mikrofoniin. Tohtori Euronen punastui, valahti sitten kalpeaksi, heitti paperit käsistään ja ryntäsi ulos.
Sen koommin hänestä ei kuultu mitään.
Kymmenen vuoden kuluttua hän palasi kotikaupunkiinsa ja kirjoittautui sen hotelliin nimellä Markkanen.
Hotellin portieeri kyseli häneltä niitä näitä, muun muassa tunsiko hän kaupunkia. Tohtori vastasi:
– Kyllä tunnen. Itse asiassa olen syntynyt ja kasvanut täällä, mutta sitten jouduin muuttamaan pois.
– Miksi jouduitte muuttamaan pois?
– Tapahtui jotakin hyvin, hyvin noloa.
– Minulla ei tietenkään ole teidän elämänkokemustanne, mutta minusta tuntuu, että sen minkä itse kokee häpeälliseksi, tuntuukin muista vain hieman hupaiselta. Milloin tämä tapahtui?
– Kymmenisen vuotta sitten.
– Siis niihin aikoihin, kun tohtori Euronen sen suuren pierun päästi?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.