11 Jeesus jatkoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
12 Nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.' Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken.
Oli ennen kuulumatonta, että nuorempi poika pyysi omaisuuttaan Isältä, joka vielä eli. Tuo pyyntö oli vastoin kaikkia olemassa olevia sääntöjä, joten poika oli röyhkeä, ahne ja ylpeä, eikä halunnut ajatella muuta kuin omaa etuaan ja viis välitti isän tunteista. Tahdon elää omaa elämääni, sanoo jokainen asia.
Isä oli hieno mies, koska hän jakoi omaisuutensa molemmille pojilleen. Jo tässä vaiheessa he molemmat saivat osansa.
13 Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää.
Poika ei ajatellut vähääkään, miltä Isästä tuntui, kun hän lähti. Katsoikohan hän edes taakseen, kun häipyi tien mutkan taakse, tuskin. Mutta Isä katsoi hänen jälkeensä niin kauan kuin hän näki edes jotakin. Olen varma, että kyyneleet sumensivat hänen silmänsä, ennen kuin poika katosi mutkan taakse.
Vierailla mailla todettiin, että varakas mies saapui naapuriin. Kun on rikas, ystäviä löytyy yllin kyllin. tiedämme sen esim. lottovoittajien kohtaloista. Raha on se, joka saa kaikki kiinnostuneet koettamaan onneaan ystävyyden suhteen. Selkään taputtelijoita riittää ja elämä on ihanaa niin kauan kuin rahaa ja omaisuutta riittää.
14 Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta.
Ei aikaakaan, kun omaisuus oli mennyt, ja poika totesi tapahtuneen. Kun käännät selkäsi hyvälle, saat mitä tilaat. Ystävät olivat kadonneet, ruokaa ei ollut, eikä varmasti asuntoakaan, joten nyt piti ottaa lusikka kauniiseen käteen. Ehkä hän yritti ensin kaikki muut mahdollisuudet, mutta joutui lopulta toteamaan, ettei töitä ollut köyhälle miehelle tarjolla missään.
15 Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi.
16 Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.
Hän jouti alentumaan todella alas, sillä kukaan juutalainen ei kasvattanut sikoja, ja tämä mies, joka näin ollen oli ehkä pakana kuitenkin palkkasi hänet sikopaimenekseen, ehdolla ettei hän syö sikojen palkoja, koska se olisi ollut pois niiden lihasta. Poika joutui asumaan sikojen kanssa ja paimentamaan niitä ilman ruokaa eli elämään kedon ruohoilla. On kirjoitettu: ”Kirottu olkoon se joka paimentaa sikoja.” Ei ihme, että hänelle tuli mieleen vanhat ajat.
17 "Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: 'Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään.
18 Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan.
19 En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.'
Matka itseensä on ihmisen pisin matka, mutta nyt poika oli pohjalla, joten sekin tuli mahdolliseksi. Kun on seinän raossa, eikä mitään mahdollisuutta päästä sieltä mihinkään, alkaa jo miettiä menneitä hyviä aikoja. Jopa Isän koti tulee mieleen, miten hyvä siellä olikin olla. Ei puutetta mistään, kaikki oli hyvää ja turvallista.
20 Niin hän lähti isänsä luo.
Kotona Isä on odottanut koko ajan. Jokaisena päivänä hän on katsellut tielle, jonne poika katosi. Jokaisena päivänä hän odotti näkevänsä pojan tulevan. Ehkä hän oli joitakin kertoja jo lähtenyt katsomaankin, ettei siellä vain hänen poikansa ollutkin tulossa mutta oli pettynyt.
"Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. [Hes. 33:11]
21 Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.'
Poika oli opetellut sanansa ulkoa. Katsoiko hän isää, emme tiedä, mutta kuvittelen, että samassa tilanteessa katseeni olisi ollut likaisissa varpaissani. Olisin toivonut hartaasti, ettei minun olisi ollut pakko olla siinä Isän katseen alla kaiken menneen jälkeen, mutta nyt oli se hetki. Mutta mikä olikaan Isän reaktio? Sulki hänet syliinsä, haisevan, likaisen kurjan pojan, joka oli mahtaillen lähtenyt kotoa, ja sitten juhlavalmistelut alkoivat.
22 Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan.
23 Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!
24 Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla.
Poika toteaa yht´äkkiä, että on kaiken hyörinän keskellä. Tulee lämmin kylpy, uudet hienot vaatteet, kengät ja vielä sormuskin, oikein sinettisormus, joka on suuren luottamuksen arvoinen. Ja vielä juhlat päälle; syöttövasikat ja muut, tätä ei olisi voinut uskoa todeksi.Tämä oli kuin unta, josta poika luuli heräävänsä, mutta se olikin totta.
12 Nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.' Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken.
Oli ennen kuulumatonta, että nuorempi poika pyysi omaisuuttaan Isältä, joka vielä eli. Tuo pyyntö oli vastoin kaikkia olemassa olevia sääntöjä, joten poika oli röyhkeä, ahne ja ylpeä, eikä halunnut ajatella muuta kuin omaa etuaan ja viis välitti isän tunteista. Tahdon elää omaa elämääni, sanoo jokainen asia.
Isä oli hieno mies, koska hän jakoi omaisuutensa molemmille pojilleen. Jo tässä vaiheessa he molemmat saivat osansa.
13 Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää.
Poika ei ajatellut vähääkään, miltä Isästä tuntui, kun hän lähti. Katsoikohan hän edes taakseen, kun häipyi tien mutkan taakse, tuskin. Mutta Isä katsoi hänen jälkeensä niin kauan kuin hän näki edes jotakin. Olen varma, että kyyneleet sumensivat hänen silmänsä, ennen kuin poika katosi mutkan taakse.
Vierailla mailla todettiin, että varakas mies saapui naapuriin. Kun on rikas, ystäviä löytyy yllin kyllin. tiedämme sen esim. lottovoittajien kohtaloista. Raha on se, joka saa kaikki kiinnostuneet koettamaan onneaan ystävyyden suhteen. Selkään taputtelijoita riittää ja elämä on ihanaa niin kauan kuin rahaa ja omaisuutta riittää.
14 Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta.
Ei aikaakaan, kun omaisuus oli mennyt, ja poika totesi tapahtuneen. Kun käännät selkäsi hyvälle, saat mitä tilaat. Ystävät olivat kadonneet, ruokaa ei ollut, eikä varmasti asuntoakaan, joten nyt piti ottaa lusikka kauniiseen käteen. Ehkä hän yritti ensin kaikki muut mahdollisuudet, mutta joutui lopulta toteamaan, ettei töitä ollut köyhälle miehelle tarjolla missään.
15 Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi.
16 Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.
Hän jouti alentumaan todella alas, sillä kukaan juutalainen ei kasvattanut sikoja, ja tämä mies, joka näin ollen oli ehkä pakana kuitenkin palkkasi hänet sikopaimenekseen, ehdolla ettei hän syö sikojen palkoja, koska se olisi ollut pois niiden lihasta. Poika joutui asumaan sikojen kanssa ja paimentamaan niitä ilman ruokaa eli elämään kedon ruohoilla. On kirjoitettu: ”Kirottu olkoon se joka paimentaa sikoja.” Ei ihme, että hänelle tuli mieleen vanhat ajat.
17 "Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: 'Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään.
18 Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan.
19 En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.'
Matka itseensä on ihmisen pisin matka, mutta nyt poika oli pohjalla, joten sekin tuli mahdolliseksi. Kun on seinän raossa, eikä mitään mahdollisuutta päästä sieltä mihinkään, alkaa jo miettiä menneitä hyviä aikoja. Jopa Isän koti tulee mieleen, miten hyvä siellä olikin olla. Ei puutetta mistään, kaikki oli hyvää ja turvallista.
20 Niin hän lähti isänsä luo.
Kotona Isä on odottanut koko ajan. Jokaisena päivänä hän on katsellut tielle, jonne poika katosi. Jokaisena päivänä hän odotti näkevänsä pojan tulevan. Ehkä hän oli joitakin kertoja jo lähtenyt katsomaankin, ettei siellä vain hänen poikansa ollutkin tulossa mutta oli pettynyt.
"Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. [Hes. 33:11]
21 Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.'
Poika oli opetellut sanansa ulkoa. Katsoiko hän isää, emme tiedä, mutta kuvittelen, että samassa tilanteessa katseeni olisi ollut likaisissa varpaissani. Olisin toivonut hartaasti, ettei minun olisi ollut pakko olla siinä Isän katseen alla kaiken menneen jälkeen, mutta nyt oli se hetki. Mutta mikä olikaan Isän reaktio? Sulki hänet syliinsä, haisevan, likaisen kurjan pojan, joka oli mahtaillen lähtenyt kotoa, ja sitten juhlavalmistelut alkoivat.
22 Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan.
23 Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!
24 Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla.
Poika toteaa yht´äkkiä, että on kaiken hyörinän keskellä. Tulee lämmin kylpy, uudet hienot vaatteet, kengät ja vielä sormuskin, oikein sinettisormus, joka on suuren luottamuksen arvoinen. Ja vielä juhlat päälle; syöttövasikat ja muut, tätä ei olisi voinut uskoa todeksi.Tämä oli kuin unta, josta poika luuli heräävänsä, mutta se olikin totta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuitenkin meitä on moneen lähtöön, Toiset meistä ovat hyvin itseriittoisia, Jotka eivät koskaan mitään tarvitse. Paras saarna on saarnata itse itselleen huomatakseen omat vajavaistet puutteensa. Minä olen ollut lähellä lähtöä pois elävien maasta. Tämä pieni armon aika on antanut minulle elämää moniksi kymmeniksi vuosiksi. Tämä minulle suotu armo antoi minulle voiman päästä Tupakan kiron alta ja sama voima vapautti myös otteensa Alkoholin orjuudesta pois pääsyyn. JHWH voima on voimakas ase meidän käytössämme. Jos Herra on meidän kanssamme, niin kuka voi olla meitä vastaan.