Onko elämäsi haasteellista? Oletko haastemies? Vai se jolle se haasteita yrittää kantaa? Pidätkö haasteista? Silloinkin kun niitä annetaan sinulle? Haastat sie karjalaa vai savvoo? Taisteletko haasteettoman elämän puolesta?
Haasteet elämäntyylinä
Yhteenlaskun.tulos
7145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
työni on hyvinkin haasteellista. Vaikka olen itsenäinen yrittäjä, tai juuri sen vuoksi. Lait, asetukset ja säädökset luovat haasteellisen kehyksen, suhdanteet haastavat mielikuvituksen. Pidän haasteista silloin kun alitajuisesti tiedän haasteen olevan sellainen josta on mahdollista selviytyä jos ja kun panee itsensä likoon. Sellaisista haasteista en pidä jotka ovat reilusti ylimitoitettuja kykyihin tai toimivaltaan nähden :(
Kokonaan haasteeton elämä olisi kuitenkin aika tylsää ja puuduttavaa ??
Juu tulee välillä toimittua haastehenkilönä ;)) Itseäni haastan useinkin liikunnan saralla, joskus hyvällä menestyksellä joskus huonolla.
Haastan pohojalaista, entäs sinä?
muodikasta tuo haasteellinen elämä.
Minä olen alkanut vähitellen tajuta mitä arvoja haasteettomalla elämällä on ja pitää sellaista tavoiteltavampana kuin haasteellista elämää. Toisaalta sellainen valinta on helpompi jos arki ja toimeentulo ei niitä haasteita aseta kuten monille taitaa tehdä.
Jaa miekö mitä haastan? Yleensä ihan yleiskieltä, mutta kun tarpeeksi kaivaa, karjalaisuutta alkaa löytyä noista haastepuolen murteista.
ainakinmun työelämän haasteet on olleet voimassa jo yli kaksikymmentä vuotta :) Ei välttämättä liity taloudellisiin haasteisiin vaan enemmän, kuten sanoin lainsäädännöllisiin. Eu pukkaa jatkuvasti kaikkea uutta kivaa.
Ymmärrän ajatuksesi haasteettomasta elämästä, ja uskon että iän myötä haasteet vähenevät, ihminen seestyy. Ihmissuhteet vakiintuvat, kasvattajavastuu päättyy lasten aikuistuessa. Jotkut luovat itselleen uusia haasteita, jotkut eivät.
niitä haasteita tulee, ei aina haastemiehen tuomina vaan muutakin kautta, kuten vaikka nyt keskustelussa olleina hymynaamoina kaupan ovissa ehkä tulevaisuudessa. Voi siinä kauppiaan hymy hyytyä vielä kerran jos toisenkin. Tai direktiiveinä, jotka, niin suosituksia kuin ovatkin, tuntuvat joskus olevan lakiakin ehdottomampia.
Mutta onhan ihmisiäkin, jotka eivät tyydy viettämään vapaa-aikaansa vaan tekevät siitäkin projektin, suorittavat jotakin koko elämänsä. Pitäisiköhän säätää direktiivi joka pakottaa ottamaan rennosti vähintään 48 tuntia viikossa?
yritän ain jottain haastaa. vaik mie oon aina sanonut jotta mie en oo mistään kotosin kun miulla ei oo minkäänlaista murretta.
Mie ko lapsena olin kaikk talvet tuol helsingin murrealueella ja kaiket kesät tuol kaunissaaressa jossa oli aivan oma nuotti ja äänne puheessaan.
Nytki mie vaan laitan sanoja peräkkäin enkä yhtään tiedä mistä päin ja minne vie tää miun selittely, jot tälläistä mie oon huviksein tännää huastellu.
Ja ne elämän haasteet, nyt kun on tällä lomautusviikolla nii kyllä jo se silmien avaaminen ihan työst käy ja haastaa ihmisen.
Voi tokkiisa kaikenlaisa haasteit on, on on ..... No jotain nyt kumminkin.
Ja oikeesti sanoen murteet on ihania tää ei ole pilailua, vaan kuuntelin jotain karjalanjuttuja js päälle jäi.
nykyisessä muuttuvassa maailmassa on pitää yllä sellaista paikallistumisen leimaa kuten murretta. Liike sen kuin lisääntyy. Ennen muutettiin hädin tuskin kylästä toiseen ja kauppalalla tai kaupungilla oli tullit joka naapuripitäjää vastaan. Nyt kuuluu kiertää Eurooppa jo opiskeluaikaa ennen, opinnot täydennetään Atlantin tuolla puolen ja työuralle pätevöidytään Aasiassa sekä Etelä-Amerikassa. Haetaan heila kaukoidästä ja muutetaan lopuksi veroja pakoon Monacoon. Siinä enää murteista paljon jäljelle jää.
vastaamaan.