Onko Venäjän kohtalona tämän vuoksi pyyhkiytyä pois maailman kartalta, kuten on käynyt aina tuollaisille valtioille. Siltä tuo tällä hetkellä näyttää. Hyvä niin.
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=10754:toisen-maailmansodan-alusta-yhae-riitaa-70-vuoden...
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=10754:toisen-maailmansodan-alusta-yhae-riitaa-70-vuoden...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tässä minun näkemykseni kyseisestä asiasta.
Minun mielestäni nyt juuri Kiina ja Venäjä ovat niitä tulevaisuuden kärkimaita.
Noissa kyseisissä maissahan on vielä melkein kaikki luonnonvarat vallan käyttämättä.Ja kun nuo kyseisten maiden luonnonvarat saadaan tehokkaaseen käyttöön.Niin sitten alkaa tapahtua erilaisia asioita tosi nopeasti.
Kiina tulee tulevaisuudessa olemaan se supervaltio numero 1.
Venäjä on sitten se 2.
Näin minä tuo asian näen.
Joten eipä ole Venäjän romahtamisesta mitään pelkoa.
kuuntelevat venäläisten väkivaltaista valehtelua ja tekevät johtopäätöksensä, Venäjä valtiona edustaa sivistymättömyyttä ja ihmiskuntaan kuulumatonta laittomuutta, joten sen asema yhteiskunnallisesti laskeee laskemistaan. Sivistynyt maailma laittoi toivonsa rikollisvaltio NL:n kaatumiseen ja toivoi että venäläiset saavat luottamuksen palautettua sivistyksen suuntaan.
Toistaiseksi tilanne on kamala, Venäjä näyttää olevan rikollisvaltio NL:n jatke, tyhmä ja itsensä tuhoava kummallisuus. Jos Vysotski eläisi, hän varmaan kirjoittaisi jatkosäkeen kirjoittamalleen laululle "kummallinen talo, auki monta ikkunaa, sen suuret silmät rotkoon tuijottaa... jne".
kommunismista, "Kummallinen talo"-laulun kautta;
Kummallinen talo
Kummallinen talo, auki monta ikkunaa.
Niiden suuret silmät rotkoon tuijottaa.
Ja portit avoinna niin ruosteisina,
kuin irti päässeet ois' ne rautakahleistaan.
Se talo köyhä on, vaan riisun hevosen.
”Hei, kuka siellä?” Apua saa vain en.
Ei ketään, vain varjot sisään kiirehtää.
Korppikotkat laskeutuu ja tanssii ympyrää.
Astun eteiseen vastaanotto on,
kuin vieras olisin kutsumaton.
Ja nuo olennot, kuin taulut seinällään:
Puhumattomat ja oudot silmistään.
Vaan keskustelu alkaa kummallinen.
Mies tarttuu kitaraan ja laulaa vaikeroiden.
Yks' tyyppi kaatuileva varastaa ja juo,
pöytäliinan päällä puukkonsa on tuo.
Vaan mitä tapahtuu, miks' valot pimenee?
Mikä talo tämä on? Miks' ei kukaan mitään tee?
Mikä on tää hämäryys? Vangiksiko jään?
Taloon ruttotautisten, yksin elämään.
Hei, portit avatkaa, sydämemme sulkekaa.
Kuka emäntäni on? Kuka viinin tarjoaa?
Joku lähestyy ja puhuu mulle kuiskaten:
”Oomme aina eläneet ilman seuraa ihmisen.
Me syömme ruohoa, niittyvillan puremme.
Kera viinin katkeran sen alas nielemme.
Ja tyhjin sydämin tässä tuhon talossa,
me rupiin peitetyt oomme ilman toivoa.”
Hevoseni piilotin, susilta jo pakenin.
Mulle näyttäkää paikka, josta valon löytäisin.
Mulle näyttäkää paikka, minne mennä saan.
Missä lattia on suora, missä aina tanssitaan.
”Me emme kuulleet oo katsos' ihmispuhetta,
vaan aina eläneet oomme tuhon talossa.
Kuin rotat asuneet, kunnes aika meidät syö.
Kunnes saapuu musta, sysimusta yö.”
Kauas talon löyhkästä tahdon, tahdon päästä vain.
Täyttä laukkaa pakenen lyöden hevostain.
Ravaa hevoseni sinne, missä ihmisiä on.
Missä eletään kuin ihmiset, missä ihmisiä on.