viina, mutta aivopieryhan se täällä on usein puheenaiheena.;DDDDDDDD
Kun vielä asuin valtiattareni kanssa Jyväskylän keskustassa, ajoittui viikon kohokohta torstai-iltaan. Silloin oli saunavuoromme. Sitä jaksoi suunnata viikonlopun rasituksiin ihan eri tavalla, kun sielu ja ruumis olivat saaneet lauteilla balsamia haavoihinsa.
Tokihan kolme varttia kerran viikossa on aivan liian vähän. Siksi muutimmekin yhdeksän kerrostalokaksiossa vietetyn vuoden jälkeen puusaunalliseen omakotitaloon. Ensimmäisen kahden viikon aikana lämmitin kiukaan joka ilta. Voi sitä autuutta!
Alkuhuumaa seuranneen kuukauden ajan saunoin vain joka toinen päivä. Sitten kokemattomuuttani "koko talveksi" hankkimani puut loppuivat ja jouduin pitkin hampain järkiperäistämään tahtia.
AJAN KULUESSA OMASTA saunasta on pikku hiljaa kadonnut luksustuotteen tuntu. Siitä huolimatta vilpitön rakkauteni löylyhuoneen kuumaa ja kosteaa syliä kohtaan ei ole laimentunut.
Pitäkää siis nokianne, jarilitmasenne, nightwishinne ja esa-pekkasalosenne. Pitäkää suomalainen sisu, talvisodan ihme, maaseudun rauha ja luonnon puhtaus. Pitäkää Mika Waltari, Akseli Gallen-Kallela, Tom of Finland ja Alvar Aalto. Niistä viis.
Sauna on suurenmoisinta, mitä tänne pohjoiseen risuk-koon aikanaan eksyneet esi-isämme ovat kehittäneet.
Vaikka muuten normaalissa elämänmenossa viis veisaan muiden määrittelemästä pyhyydestä ja pölyttyneen pönäköistä perinteistä, niin suhteeni saunaan on poikkeus.
Tällä en tarkoita sitä, ettenkö tarvittaessa viihtyisi maltaan tuoksuisissa löylyissä remakassa äijäporukassa. Mitkä ne sellaiset kemut ovat, joissa ei pääse saunomaan?
IHAN NIIN PITKÄLLE EN SILTI menisi, että asentaisin saunaan kaiuttimet, joista voisi tykittää heavy metalia sadan desibelin voimalla. Kuten on tehnyt mainion pohjanmaalaislähtöisen Diablo-yhtyeen basisti Aadolf Virtanen.
Eipä silti, ei omakaan hikimajamme enää ole hiljaisen Suomi-zenin täyttämä pyhättö, kiitos talouteen syntyneiden pienten tenavien. Lauteilla joutuu nykyisin kuuntelemaan korva tarkkana, mitä nassikat tekevät kylpyammeissaan pesuhuoneen puolella.
Jos on hiljaista, opettaa isoveli luultavastikin kaksivuotiaalle pikkusiskolleen, miten pidätetään hengitystä pää veden alla. Jos taas meteli yltyy ylettömäksi, tarvitsevat riiviöt erotuomaria.
SAUNAN PYHYYTTÄ ajatellen on kuitenkin riipaisevan häpeällistä, että juuri Suomessa järjestetään löylynheiton MM-kisat. Näillä irvokkaan makaabereilla menoilla on yhtä paljon tekemistä saunakulttuurin kanssa kuin Antti Tuiskulla vireisen laulamisen ja lavakarisman kanssa.
Tokihan kyseisissä masokistien kokoontumisajoissa olisi vielä parannettavaa. Miten olisivat teräksiset lauteet? Ja saunavastaksi joka äijälle ja ämmälle sähköpiiska?
Saunan käyttäminen kidutuskeinona on barbaarista matalaotsaisuutta karkeimmillaan.
Vanhan sanonnan mukaan yksi pieru saunassa vastaa kymmentä ruokapöydässä. Löylynheiton MM-kisat vastaa pökäleen punnertamista kiukaalle.
Kun vielä asuin valtiattareni kanssa Jyväskylän keskustassa, ajoittui viikon kohokohta torstai-iltaan. Silloin oli saunavuoromme. Sitä jaksoi suunnata viikonlopun rasituksiin ihan eri tavalla, kun sielu ja ruumis olivat saaneet lauteilla balsamia haavoihinsa.
Tokihan kolme varttia kerran viikossa on aivan liian vähän. Siksi muutimmekin yhdeksän kerrostalokaksiossa vietetyn vuoden jälkeen puusaunalliseen omakotitaloon. Ensimmäisen kahden viikon aikana lämmitin kiukaan joka ilta. Voi sitä autuutta!
Alkuhuumaa seuranneen kuukauden ajan saunoin vain joka toinen päivä. Sitten kokemattomuuttani "koko talveksi" hankkimani puut loppuivat ja jouduin pitkin hampain järkiperäistämään tahtia.
AJAN KULUESSA OMASTA saunasta on pikku hiljaa kadonnut luksustuotteen tuntu. Siitä huolimatta vilpitön rakkauteni löylyhuoneen kuumaa ja kosteaa syliä kohtaan ei ole laimentunut.
Pitäkää siis nokianne, jarilitmasenne, nightwishinne ja esa-pekkasalosenne. Pitäkää suomalainen sisu, talvisodan ihme, maaseudun rauha ja luonnon puhtaus. Pitäkää Mika Waltari, Akseli Gallen-Kallela, Tom of Finland ja Alvar Aalto. Niistä viis.
Sauna on suurenmoisinta, mitä tänne pohjoiseen risuk-koon aikanaan eksyneet esi-isämme ovat kehittäneet.
Vaikka muuten normaalissa elämänmenossa viis veisaan muiden määrittelemästä pyhyydestä ja pölyttyneen pönäköistä perinteistä, niin suhteeni saunaan on poikkeus.
Tällä en tarkoita sitä, ettenkö tarvittaessa viihtyisi maltaan tuoksuisissa löylyissä remakassa äijäporukassa. Mitkä ne sellaiset kemut ovat, joissa ei pääse saunomaan?
IHAN NIIN PITKÄLLE EN SILTI menisi, että asentaisin saunaan kaiuttimet, joista voisi tykittää heavy metalia sadan desibelin voimalla. Kuten on tehnyt mainion pohjanmaalaislähtöisen Diablo-yhtyeen basisti Aadolf Virtanen.
Eipä silti, ei omakaan hikimajamme enää ole hiljaisen Suomi-zenin täyttämä pyhättö, kiitos talouteen syntyneiden pienten tenavien. Lauteilla joutuu nykyisin kuuntelemaan korva tarkkana, mitä nassikat tekevät kylpyammeissaan pesuhuoneen puolella.
Jos on hiljaista, opettaa isoveli luultavastikin kaksivuotiaalle pikkusiskolleen, miten pidätetään hengitystä pää veden alla. Jos taas meteli yltyy ylettömäksi, tarvitsevat riiviöt erotuomaria.
SAUNAN PYHYYTTÄ ajatellen on kuitenkin riipaisevan häpeällistä, että juuri Suomessa järjestetään löylynheiton MM-kisat. Näillä irvokkaan makaabereilla menoilla on yhtä paljon tekemistä saunakulttuurin kanssa kuin Antti Tuiskulla vireisen laulamisen ja lavakarisman kanssa.
Tokihan kyseisissä masokistien kokoontumisajoissa olisi vielä parannettavaa. Miten olisivat teräksiset lauteet? Ja saunavastaksi joka äijälle ja ämmälle sähköpiiska?
Saunan käyttäminen kidutuskeinona on barbaarista matalaotsaisuutta karkeimmillaan.
Vanhan sanonnan mukaan yksi pieru saunassa vastaa kymmentä ruokapöydässä. Löylynheiton MM-kisat vastaa pökäleen punnertamista kiukaalle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.