Moni on varmaan päätynyt siihen, ettei levymyynti ole ainoa tapa mitata menestystä. Jos menestyksellä tarkoitetaan sitä että kuka tuottaa eniten rahaa, niin siinä mielessä esim. Anna Abreu voi olla menestynein. Idols on kieltämättä myös korostanut levymyyntiä menestyksen mittarina.
Iltalehden viimeisimmässä äänestyksessä ja sen ohella tehdyssä menestys-kartoituksessa oli koottu sitten näitä muitakin menestyksen mittareita, kuten google-osumat jne. (Ihmettelen tosin ettei oltu lainkaan huomioitu esim. keikkojen määrää ensimmäisen vuoden aikana...)
Itse olen ajat sitten lakannut tuijottamasta pelkkiin myyntilukuihin. Musiikki on valtavan hieno ja arvokas asia, silloinkin kun ei valloiteta listoja ja myydä tuplaplatinoita. Jokainen toki ymmärtää että myynnillä on merkitystä, mutta mihin saakka voidaan mennä niillä ehdoilla?
Huomaa myös sen miten nuivasti suhtaudutaan niihin jotka menevät levy-yhtiön talutusnuorassa, ja luopuvat omasta persoonallisuudestaan, tulevat joksikin aivan muuksi kuin mitä ovat, kaupallisuuden vuoksi.
Anna Abreun menestystä ei noteerata kovin korkealle. Aiemmin olen pitänyt hänestä, mutta nyt alkaa näyttää vähän huonolta. Tässä vaiheessa toivoisin että tyttö itse miettisi mitä oikeasti haluaa, ja onko se huipulla pysyminen niin tärkeää että kannattaa suostua kaikkeen...
Heikoimpia myyntilukuja saavuttaneita on perinteisesti pilkattu ja väheksytty Idols-palstoilla. Se tuntuu kuuluvan kisan henkeen... Muutamia pidetään täysin epäonnistuneina pelkkien myyntilukujen perusteella, kiinnittämättä lainkaan huomiota muuhun. Ihan kuin myyntiluvut todella olisivat se ainoa mittari...
Mutta jos Anna Abreun saavuttama menestys ei ole minkään arvoista, vaikka myynti on (ainakin tähän asti ollut) huikeaa, eikö tässä ole pieni ristiriidan tapainen?
Kuka siis on oikeasti menestynyt laulajana?
Itse ehdottaisin Jani Wickholmia...
Iltalehden viimeisimmässä äänestyksessä ja sen ohella tehdyssä menestys-kartoituksessa oli koottu sitten näitä muitakin menestyksen mittareita, kuten google-osumat jne. (Ihmettelen tosin ettei oltu lainkaan huomioitu esim. keikkojen määrää ensimmäisen vuoden aikana...)
Itse olen ajat sitten lakannut tuijottamasta pelkkiin myyntilukuihin. Musiikki on valtavan hieno ja arvokas asia, silloinkin kun ei valloiteta listoja ja myydä tuplaplatinoita. Jokainen toki ymmärtää että myynnillä on merkitystä, mutta mihin saakka voidaan mennä niillä ehdoilla?
Huomaa myös sen miten nuivasti suhtaudutaan niihin jotka menevät levy-yhtiön talutusnuorassa, ja luopuvat omasta persoonallisuudestaan, tulevat joksikin aivan muuksi kuin mitä ovat, kaupallisuuden vuoksi.
Anna Abreun menestystä ei noteerata kovin korkealle. Aiemmin olen pitänyt hänestä, mutta nyt alkaa näyttää vähän huonolta. Tässä vaiheessa toivoisin että tyttö itse miettisi mitä oikeasti haluaa, ja onko se huipulla pysyminen niin tärkeää että kannattaa suostua kaikkeen...
Heikoimpia myyntilukuja saavuttaneita on perinteisesti pilkattu ja väheksytty Idols-palstoilla. Se tuntuu kuuluvan kisan henkeen... Muutamia pidetään täysin epäonnistuneina pelkkien myyntilukujen perusteella, kiinnittämättä lainkaan huomiota muuhun. Ihan kuin myyntiluvut todella olisivat se ainoa mittari...
Mutta jos Anna Abreun saavuttama menestys ei ole minkään arvoista, vaikka myynti on (ainakin tähän asti ollut) huikeaa, eikö tässä ole pieni ristiriidan tapainen?
Kuka siis on oikeasti menestynyt laulajana?
Itse ehdottaisin Jani Wickholmia...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Levymyynti ja raha ovat helppoja mittareita, ja rahaahan idolien on tarkoitus tuottaa.
Jos ajattelee sitä, että idols-tähdet on nostettu pinnalle jättimäisellä markkinointikampanjalla ja markkinoinnin hiipuessa alkaa jyrkkä alamäki, parhaiten menestyneinä voi pitää niitä, jotka vielä useita vuosia idolsin jälkeen tienaavat leipäänsä musiikilla, vaikka pienimuotoisemminkin. Idols-tähtien menestys pedataan valmiiksi markkinoinnilla ja nimekkäillä biisintekijöillä. Jos levy-yhtiön panostukset vähenevät tai loppuvat, mutta idoli jatkaa edelleen musiikkiuralla, hän on ainakin osoittanut, että kyvyt riittävät.
Jani Wickholm on kieltämättä tähänastisista idoleista pärjännyt parhaiten omillaan.
Levy-yhtiö näyttää kuitenkin panostavan idoleihin melko vaihtelevasti, joihinkin enemmän kuin toisiin...
Eikä ensilevy markkinoinnista huolimatta välttämättä myy huikeita määriä. Mutta silti voi tehdä hyvän uran, jos tahtoa ja lahjoja riittää. Vaikka alku ei olisikaan räjähtävä, aika sen näyttää mitä annettavaa artistilla on ja löytyykö yleisöä...
Vaikuttaa vain siltä että päätavoitteena on saada idolien ensilevyistä irti niin paljon voitto kuin mahdollista, vaikka tehdään ehkä hallaa artistin mahdollisuuksille pitkällä tähtäimellä...
Idols on nopea systeemi, ja muutenkin sen tuottamien "tähtien" kohdalla kaikki tuntuu olevan selvää jo vuoden parin sisällä. Pari levyä tehnyt ja hyvin myynyt idoli julistetaan jo "kestosuosikiksi" ja vaatimattomamman alun saanut leimataan ikuiseksi epäonnistujaksi...
Kaikki tuntuu tapahtuvan pikakelauksella, ja kadotetaan kyky ja kärsivällisyys katsoa miten nämä ilmiöt kestävät aikaa. Ja jääkö ensihehkutuksen jälkeen mitään käteen...
Idolien kohdalla mietitään markkinasegmenttejä, ja joillekin sellainen löytyy, toisille ei. Riittävän iso kohderyhmä, jolla on tietty musiikkimaku. Makua vastaava artisti tuotetaan ammattilaisten avulla ja myydään. Anna Puu on tästä loistava esimerkki, ja luultavasti Kristiina Brask uudella levyllään osuu myös hyvin suomalaisten artisti- ja musiikkimakuun. Yleensä idolit vielä ovat jonkun suomalaisen tai ulkomaisen artistin kopioita. Jos artistia ei saada tuotteistettua tiettyyn markkinasegmenttiin, puhutaan linjattomuudesta. Sillä ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa, vaan se on markkinointiongelma.
Idols-tähden pitäisi olla muovailuvahaa, josta voi tehdä mitä tahansa myyvää.
Anna Abreu oli minusta vielä ensilevyllään persoonallinen ja hieman tavallisesta poikkeava viehättävä poppityttö, joka esitti harmitonta iloista musiikkia nuorelle yleisölle. Aikuisetkin tykkäsivät. Kun Annaa aikuistetaan, hänestä tehdään ulkomaisten tanssipopartistien huonoa kopiota. Kohderyhmä ja tyyli ovat ehkä löytyneet, mutta persoonallisuus ja viehättävyys kadonneet.
Erityinen harmituksen kohde minulle on Kristian Meurman. Miten ihmeessä omalaatuisesta, toisaalta ärsyttävästä ja toisaalta herttaisesta tyypistä ryhdytään tekemään latteaa iskelmälaulajaa? Luova ajattelu on puuttunut levy-yhtiön äijiltä kokonaan, kun on vain rahastettu nopeasti miettimättä, mitkä ovat artistin persoonalliset piirteet ja vahvuudet. Eipä se tietenkään kiinnosta, kunhan saadaan revittyä yleisöltä riittävästi rahaa ennen seuraavaa idols-kautta.
mikä mielyttää just sua. Levy myynnillä ei pitäis olla mitään merkitystä, jos sä saat musasta hyviä fiiliksiä.
Toisaalta omalle suosikille toivotaan menestystä, jotta häntä saataisiin kuulla vielä tulevinakin vuosina.
Mun mielest Tusku&Abreu on parhaiten menestyny.
Uran pituus levynmyynti = Antti Tuisku, hyvänä kakkosena Jani Wickholm. Uskon kyllä että myös Anna A tulee kuulumaan kärkikolmikkoon. Jani Wickholm ehkä joutuu väistymään jonkun menestyneemmän idolsin tieltä, koska Janin levymyynti on ilmeisesti aina ollut aika vähäistä, mutta pystyy kuitenkin ilmeisesti elättämään itsensä keikkailemalla.
Vaan miten käy Antille, kun ikää tulee lisää? Ei ole enää yhtä ihqu teinien mielestä ja musatyyli on nuorille suunnattua.
tykkää sekä äidit että tyttäret ja jotkut pojatkin, esim. v. 2008 bb-NikoS.
Eikös tämä Antin uusin levy ole aika eri tyylinen kuin aiemmat? Ainakin se sinkku, mikä soi koko ajan radiossa, kuulostaa jo vähän aikuisemmille suunnatulta kuin Antin aiemmat biisit.
Voisi kysyä, että ketä mainostetaan eniten. Jännä juttu, kun Kristiinalta ja Antilta on tullut levyt, ja Annalta pian tulossa, niin iltapäivälehdet ja maikkarin viihdeuutiset hössöttävät heistä joka päivä. Kätevää levyjen markkinointia.