Esko Passilan blogista:
Uusi metsänomistusmalli
Suomen tilanne puun tuottajana ja suurena metsäteollisuusmaana on varsin erikoinen. Meillä on eräs maailman parhaista metsäntutkimusklustereista taimesta tehtaalle. Varmaan satoja ellei tuhansia ihmisiä ja tutkijoita on kiinnitetty näihin tehtäviin. Kuitenkaan mikään taho ei ole pystynyt esittämään ratkaisua nykyiseen tilanteeseen. On perusteltua syytä kysyä, mistä näille ihmisille maksetaan? Ei näytetä ymmärtävän, että jos metsäteollisuus maasta katoaa, niin heidän työpaikkansa tulevat myös kyseenalaisiksi.
Totta toki on, että suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu nopeiden ratkaisujen teko yhteiskunnan tasolla. Pikemminkin odotellaan, että ongelmat menevät ohi itsekseen. Nyt on kuitenkin viimeinen hetki (pakko) kokeilla jotain radikaalia, jolla voitaisiin kääntää valtiollinen kilpailuhaitta eduksi, verrattuna niihin kilpailijamaihin, joissa valtio omistaa metsät. Pienet metsät on yhtiöitettävä ja niiden hallinta on ulkoistettava ammattilaisten hoitoon. Asian selvittäminen ei voi olla rahasta kiinni. Onhan meillä jatkuvasti käynnissä kaikenlaisia EU-projekteja, joten tällaiseenkin kokeiluun löytyisi varmasti varoja myös EU-rahastoista. Elääkö Suomi metsästä tulevaisuudessakin? Kysymys kehittyy kovaa vauhtia ironiseksi!
Alla on malli, jota olen esittänyt väitöskirjassani jatkotutkimusten pohjaksi. Malli perustuu noin kolmenkymmenen alan huippuasiantuntijan keskuudessa suoritettuun Delfoi-tutkimukseen. Asiantuntijoita oli myös muualta Euroopasta. Malli on alustava ja edellä mainitut asiantuntija organisaatiot voisivat sen pohjalta kehittää ratkaisun, joka säilyttää metsäteollisuuden Suomessa. Tulevaisuuden uhkaskenaariosta selviäminen edellyttää joka tapauksessa radikaalia ajattelutavan muutosta hyssyttelystä aktiiviseen toimintaan. Tällainen voisi olla metsäomistamisen sopeuttaminen rationaaliseen metsänhoitoon ja korjuuseen täysin poikkeuksellisella tavalla:
1.
Nykyisistä metsänhoitoyhdistyksistä tai niiden liittoutumista muodostetaan osakeyhtiöitä tai osuuskuntia, joihin halukkaat metsänomistajat voivat liittyä osakkaiksi. Yhtiön tehtävänä on:
1.
huolehtia metsän hoitamisesta kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ja huolehtia niistä tehtävistä, joista metsän hoitamiseen liittyvät lait ja asetukset edellyttävät;
2.
huolehtia puun myynnistä parhaaseen mahdolliseen hintaan; ja
3.
pyrkiä liiketaloudellisin perustein saavuttamaan omistajilleen mahdollisimman hyvän vuosittaisen tuoton sijoitetulle pääomalle.
4.
Yhtiön hallinto toimii vallitsevien yhtiölakien määräyksien mukaisesti.
2.
Osakkaaksi liittyminen tapahtuu siten, että metsänomistaja luovuttaa metsiensä puumassan hallintaoikeuden apporttina perustettavalle yhtiölle siten, että maapohjan omistus säilyy edelleen metsänomistajalla,
3.
Metsäomaisuuden hinnoittelun suorittavat puolueettomat arvioitsijat ja sen tulee perustua puuvarannon nykyarvoon,
4.
Omistajat saavat osakkeittensa mukaisen suhteellisen osuuden yhtiön tuotosta kuten muissakin yhtiöissä omistustensa suhteessa. Omaisuuden hoitoon he osallistuvat yhtiön toiminnan kautta osallistumalla yhtiökokouksiin.
Uusi metsänomistusmalli
Suomen tilanne puun tuottajana ja suurena metsäteollisuusmaana on varsin erikoinen. Meillä on eräs maailman parhaista metsäntutkimusklustereista taimesta tehtaalle. Varmaan satoja ellei tuhansia ihmisiä ja tutkijoita on kiinnitetty näihin tehtäviin. Kuitenkaan mikään taho ei ole pystynyt esittämään ratkaisua nykyiseen tilanteeseen. On perusteltua syytä kysyä, mistä näille ihmisille maksetaan? Ei näytetä ymmärtävän, että jos metsäteollisuus maasta katoaa, niin heidän työpaikkansa tulevat myös kyseenalaisiksi.
Totta toki on, että suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu nopeiden ratkaisujen teko yhteiskunnan tasolla. Pikemminkin odotellaan, että ongelmat menevät ohi itsekseen. Nyt on kuitenkin viimeinen hetki (pakko) kokeilla jotain radikaalia, jolla voitaisiin kääntää valtiollinen kilpailuhaitta eduksi, verrattuna niihin kilpailijamaihin, joissa valtio omistaa metsät. Pienet metsät on yhtiöitettävä ja niiden hallinta on ulkoistettava ammattilaisten hoitoon. Asian selvittäminen ei voi olla rahasta kiinni. Onhan meillä jatkuvasti käynnissä kaikenlaisia EU-projekteja, joten tällaiseenkin kokeiluun löytyisi varmasti varoja myös EU-rahastoista. Elääkö Suomi metsästä tulevaisuudessakin? Kysymys kehittyy kovaa vauhtia ironiseksi!
Alla on malli, jota olen esittänyt väitöskirjassani jatkotutkimusten pohjaksi. Malli perustuu noin kolmenkymmenen alan huippuasiantuntijan keskuudessa suoritettuun Delfoi-tutkimukseen. Asiantuntijoita oli myös muualta Euroopasta. Malli on alustava ja edellä mainitut asiantuntija organisaatiot voisivat sen pohjalta kehittää ratkaisun, joka säilyttää metsäteollisuuden Suomessa. Tulevaisuuden uhkaskenaariosta selviäminen edellyttää joka tapauksessa radikaalia ajattelutavan muutosta hyssyttelystä aktiiviseen toimintaan. Tällainen voisi olla metsäomistamisen sopeuttaminen rationaaliseen metsänhoitoon ja korjuuseen täysin poikkeuksellisella tavalla:
1.
Nykyisistä metsänhoitoyhdistyksistä tai niiden liittoutumista muodostetaan osakeyhtiöitä tai osuuskuntia, joihin halukkaat metsänomistajat voivat liittyä osakkaiksi. Yhtiön tehtävänä on:
1.
huolehtia metsän hoitamisesta kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ja huolehtia niistä tehtävistä, joista metsän hoitamiseen liittyvät lait ja asetukset edellyttävät;
2.
huolehtia puun myynnistä parhaaseen mahdolliseen hintaan; ja
3.
pyrkiä liiketaloudellisin perustein saavuttamaan omistajilleen mahdollisimman hyvän vuosittaisen tuoton sijoitetulle pääomalle.
4.
Yhtiön hallinto toimii vallitsevien yhtiölakien määräyksien mukaisesti.
2.
Osakkaaksi liittyminen tapahtuu siten, että metsänomistaja luovuttaa metsiensä puumassan hallintaoikeuden apporttina perustettavalle yhtiölle siten, että maapohjan omistus säilyy edelleen metsänomistajalla,
3.
Metsäomaisuuden hinnoittelun suorittavat puolueettomat arvioitsijat ja sen tulee perustua puuvarannon nykyarvoon,
4.
Omistajat saavat osakkeittensa mukaisen suhteellisen osuuden yhtiön tuotosta kuten muissakin yhtiöissä omistustensa suhteessa. Omaisuuden hoitoon he osallistuvat yhtiön toiminnan kautta osallistumalla yhtiökokouksiin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
saattaa olla jonkun tason kynnyskysymys niin kokoomukselle kuin keskustallekkin. Tokihan metsänomistajat ovat vähemmistönä tässä maassa.
Liittyminen pakolla MHY:n ympärille perustettavaan yhtiöön on kaikuja Pohjois-Koreasta. Vähintäänkin sen tulisi mennä jotenkin näin: Perustetaan osakeyhtiö, johon osakkeenomistajat valitsevat hallituksen, joka valitsee tj:n. Toki MHY:kin porukat voivat hakea paikkaa. Ja sitten toimiva johtoo valitsee henkilökunnan minimi periaatteella hankkien kaikki palvelut yhtiön ulkopuolelta kilpailutuksen kautta. MHY:t lakkautetaan.
Kaiken tämän jälkeen saattaisi jäädä jonain vuonna osinkoakin jaettavaksi omistajille.
Sinänsä tuossa ehdotetussa mallissa ei ollut muuta uutta kuin metsävarantojen sosialisointi, muut metsään kohdistuvat toimenpiteet ovat jo todellisuutta.
Puun myynnissä MHY:t toimivat valtakirjalla metsänomistajien asiamiehinä ja etsivät ne ostofirmat tarjousten jälkeen, jotka tarjoaa edullisimmat hinta/laatuhinnoittelun myytävälle puulle. Hyvää tässä järjestemässä on edelleen se, että myyntitulo tulee omistajalle provisiolla vähennettynä.
Aikaisemmin yksityisen metsänmyyjän kohtalona oli firmojen tukkipuun laatupeukalointi, jossa käyttökelpoista tukkipuuta pistettiin armotta sellutavaraksi, kuitenkin eroteltuna normaalikoon sellupuusta.
Järeämmän sellupuun tie kulki sahoille, jossa niistä jalostettiin sahatavaraa myyntiin. Onneksi MHY:t ovat nyttemmin valvoneet tätä peukalointia jolla riistettiin metsänomistajalle kuuluva oikea hinta.
Ihmetyttää metsäteollisuuden vaikerointi kalliista puusta, koska hintasuositukset lähtee metsäfirmojen konttoreista itseltään. Mitään entisenlaisia hintaneuvotteluja eri osapuolten välillä ei enää käydä kuten ennen hyvään aikaan, jolloin todettiin sopimusjärjestelyllä saatavan vakautta talouteen, kuten SAK ja muut sopimus-reliikit hehkuttaa vielä 2000-luvulla vaikka markkinataloutta on harjoitettu jo 15 vuotta.
Eihän se ole myyjän vika kun firma tarjoaa tietyn summan, myyjä päättää ainoastaan siitä suostuuko myymään sillä hinnalla.