Absolutismi - Miten päädyit siihen / Mitä ajattelet siitä?

omalla tavallaan, ilman sen suurempia tunnontuskia. Jotkut kaipaavat valinnoilleen selkeät perusteet ja muiden hyväksynnän, minä en. Juon jos tekee mieli ja jos tilanne on sopiva. Autolla liikkeellä tai vastaavaa - en luonnollisestikaan juo. Toisaalta voin juoda tiistaina keskellä päivää jos siltä tuntuu - tosin aika harvoin tulee keskellä viikkoa juotua enemmän kuin 1-2 ravintola-annosta.
Ei alkoholi ole mitenkään pakollista, eikä se edes sovi kaikille. Itse asiassa suurempien määrien nauttiminen sopii hyvin harvoille. Toivottavasti olet sinut päätöksesi kanssa - minä olen. Hyvin hyvin harvoin juon itseni humalaan, yleensä juominen loppuu ns nousukiidon jälkeen ja loppuilta menee limppareiden parissa - aamulla ei ole kankkusta ja hauskaa oli. Vuositilastoissa en yllä lähellekään keskikulutusta, pikaisesti laskettuna juon noin 4-5 litraa 100% alkoholiksi laskettuna.

Olet hyvässä alussa. Sanoisin kuitenkin, että vielä on sinullakin matkaa ja oppimista. Ei se alkoholi muuksi muutu, vaikka sitä herran huoneessa juotaisiinkin. Viittaan siis paheeseesi nimeltä ehtoollisviini.
Ei ole mitään syytä juoda myöskään ehtoollisviiniä. Vaikka kyseessä onkin pyhä sakramentti, niin kuitenkin alkoholi on alkoholia. Sama alkoholi aiheuttaa maailmassa paljon pahaa, ei siitä pääse mihinkään.
Jätä siis myös ehtoollisviinin nauttiminen, jottei tule henisiä tai fyysisiä ongelmia myöhemmin.

No joo, huomasit varmaan, että kyseessä oli ironia. Hienoa kuitenkin, että olet päätynyt alkoholittomuuteen. Suurelle osalle alkoholista ei koskaan tule ongelmia. Kuitenkin todella monelle tulee. Enkä tarkoita vain riippuvuutta, vaan sitä, että todella moni tässä maassa sekoittaa asiansa todella pahasti humalassa.

Itselläni oli myös hienoja visioita siitä, miten elämäni eläisin. Elämä on sen verran pitkä matka, että harvoin asiat menevät suunnitellusti. Nykyään juon ehkä hieman liikaa, joskaan en tunnustaudu alkoholistiksi, koska alkoholi ei säätele elämääni.

Mutt jos olet absolutisti vielä kolmekymppisenä, niin sitten asiasi ovat hyvin:)

En oikein ymmärrä ehdottomuutta oikein missään asiassa. Miksi
vaihtoehtoina on täysi niuhottavakin absolutismi, tai sitten
kännijuominen?
Itse en humalassa ole ollut varmaan kahteenkymmeneen vuoteen, mutta
pidän viineistä, ja hyvistä viskeistäkin niiden maun vuoksi. Lasi tai
kaksi viiniä ruuan yhteydessä kruunaa ruuan, ja hyvästä pihvistä jää
aivan suunnattoman paljon puuttumaan, jos ei ole hyvää punaviiniä,
edes pientä tikkaa, samalla juotavana.

En ole absolutisti. Oon siä mieltä että alkoholia ei ole pakko juoda, hyvä vaan että on niitä absolutisteja. Sitten vielä on niitä joille ei viina vain sovi ja pitää silti juoda, ei siinä kai mitään mutta kannattais miettiä uudelleen lähteekö ottaan jos aina menee överiks tai tietää että kännikäyttäytyminen on mitä on.. ://
Samoin myös rapajuopot, miksi ihmeessä pilata elämäänsä entisestään juomalla joka helvetin päivä ja aina?
Minulla ei ole mitään alkoholia vastaan, osaan sitä itse käyttää ja tulen juotuani lähinnä puheliaammaksi mutta hyväntuulisemmaksi, oksennukseen asti ei ole tullut tavaksi ottaa. Eikä se mitään perusteluja tarvi alkoholin käyttö, eikä käyttämättömyyskään. Alkoholihan on saatavilla kuten tupakkakin, ja olkoon niin, mitä pahaa on juomisessa jos se itselle sopii? :)

Itse en ole absolutisti, mutta juon todella vähän.

18-vuotiaana ja siitä pari vuotta eteenpäin kävin juhlimassa, mutta mulle tuli aina kamala krapula, joten aloin pelätä tulevia aamuja jo illalla, joten juomat väheni vähenemistään.

Uskallan tanssia ja jutella selvinpäin aivan yhtä hyvin kuin humalassakin.

Nyt nelikymppisenä en muista koska olisin viimeksi ollut edes humalassa! Saatan ottaa pari siideriä silloin harvoin kun baariin eksyn tai saunajuomana yhden siiderin.
Olen saanut lapsuudessa katsella isäni alkoholismia (ei ikinä mitään ikävää sattunut) ja tämä on tehnyt itselleni koko aineesta vastenmielisen.

Inhoan kännisiä ihmisiä, jotka örveltää, oksentaa jne.

Itselläni on pieni lapsi eikä hänen tarvitse koskaan äitiänsä humalassa nähdä.

Itse olen absolutisti, mutten toki lyttää juomista täysin kun se tehdään kohtuuden rajoissa.
Itse tunnen oloni ahdistuneeksi humalaisessa seurassa, ehkä tämä osasyy siihen miksi en itse juo. Humalaisten ihmisten käytös on joskus minuun kohdistettuna ollut jotenkin uhkaava ja pelottavaa. Kukaan lähimmistä ystävistänikään ei juo, joten sosiaalista painetta ei ole.

ne on ihan järkeviä syitä :) omassa tapauksessa en itse juo polta tai suorastaan vastustan päihteitä . en näe niissä muuta hyvää kuin se olisi sosiaalinen tapahtuma jossa vietetään aikaa ja jutella, mutta omaan ikäluokkaan katsoen eli olen -96 ja kohta 16v se juominen menee kavereillani jännän puoleen semmoiseksi kuin kaikki vain pyörisivät paikallaan ja olisivat liian väsyneitä ymmärtääkseen mitään. Itse nautin heidän seurasta koska heilli voi puhua ilman että muistavat mitään : ) ja heitä on mukava trollata kun ainoana muistan mitä tapahtu. Koen alholin itse silleen ettäsiinä ei ole hyviä syitä juoda . Ja jos alottaisin juomisen se menisti tohon virhe tekojen tekemiseen kuten itsemurha (koska on mielessä muttei ole kanttiä) tai itsehillinnän menetys kuten toiseen fyysinen koskeminen koska olen omistamut elämäni muoden rauhalle ja yksityisyydelle.joten voin loppuun sanoa että teet viisaasti selvänä mitä voi mitä muut humalassa eivät :)

Kaikki mikä on ehdotonta mutta ei mahdotonta on liioittelua.
Absolutismi - miksi? En näe siinä mitään tavoiteltavaa, itse juon silloin kuin siltä tuntuu. Hyvin harvoin varsinaiseen humalaan asti, parasta on nousuhumala ja noin 1 promille tila - ei tule törttöiltyä eikä tule krapulaa.

Jos joku haluaa olla absolutisti - siitä vaan kunhan ei ala sitä muille tyrkyttämään.

Jos on absolutisti siksi, että ei vain pidä juomisesta eikä koe saavansa siitä mitään hyötyä niin se on ihan ok.

Jos taas ei voi edes sitä tippaa maistaa kun pitää alkoholia niin kauheana asiana niin se on sellaista ehdottomuutta jota en ymmärrä lainkaan. Samoin en tykkää ehdottomuudesta muissakaan asioissa. Ymmärrän kyllä sen, että jos ei halua maistaa alkoholia koskaan siitä syystä, että voi sanoa ettei ole koskaan maistanut alkoholia. Itselläni oli näin pitkään tupakan kanssa, mutta sitten päätin, että haluan mieluummin sanoa, että olen maistanut kuin etten ole koskaan maistanut. Yhden kokemuksen rikkaampana siis taas eteenpäin, vaikka eipä tuo kummoinen kokemus ollutkaan.

Itse käytän alkoholia kohtuudella ja joskus vähän vähemmän kohtuudella, mutta järjissäni olen ollut joka kerta eikä alkoholi ole aiheuttanut minulle mitään ongelmia. Nykyään käyn aktiivisesti kuntosalilla, joten välttelen alkoholia siitä syystä, että se hidastaa palautumista. Ennen saatoin ottaa pieniä hörppyjä joka viikonloppu, mutta enää en ota. Juon kuitenkin noin kerran kuukaudessa ja tällöin juon 1-10 annosta alkoholia.

Minusta alkoholinkäyttö on mukavaa, koska tykkään tehdä erilaisia drinkkejä, jotka näyttävät ja maistuvat hyviltä. Tykkään myös maistella erilaisia viskejä ja viineihinkin olen yrittänyt totutella.

Alkoholia nauttiessa olo rentoutuu ja usein on hauskempaa esimerkiksi vain jutella tai pelata jotain lautapeliä kun on hieman ottanut. Toki tuossa on myös placebo vahvasti mukana ja ihmiset rentoutuvat pelkästä ajatuksesta, että nyt juodaan ja pelataan. Toki hauskaa voi pitää selvinpäinkin, mutta siihen on vaikeampi saada ihmisiä mukaan ja saada heidät rentoutumaan. Toki tuo drinkkien tekeminen ja maistelu tuo myös oman mausteensa ja toimintansa iltaan.

Absolutismiin varmasti monenlaisia syitä eri ihmisillä. Toisille kyse periaatteesta, uskosta, tai siitä ettei vaan tunnu itsestään hyvältä. Sitten on niitä, joiden elämä on alkoholin/alkoholismin takia niin kuralla, jotta alkoholittomuus on ikäänkuin ainoa vaihtoehto, mikäli haluaa vielä asiansa kuntoon.

Itse olen teini-ikäisestä lähtien juonut alkoholia yli 30v saakka. Normaalisti olen juonut about viikottain ja juominen on ollut varsin humalahakuista. Kerralla juodun alkoholin määrä on kasvanut ajan myötä, toleranssin kasvaessa.

Näin jälkikäteen arvioituna monet asiat elämässäni on mennyt juomisen takia sekaisin...aina uudelleen ja uudelleen, vaikka välillä asiat ovatkin olleet näennäisesti suht normaalisti. Olen menettänyt lempiharrastukseni, ihmissuhteita, luottotiedot jne. juomisen seurauksena. Lisäksi olen kokenut alkoholin vaikutuksen alaisena väkivaltaa siinä määrin, että on hengenlähtökin ollut pari kertaa aika hilkulla. Lisäksi muita tapaturmia aiheutunut alkoholin juomisen seurauksena.

Nyt olen päättänyt pysyä absolutistina lopun elämää, koska minusta tuntuu, että voin elää pidempään ja onnellisempana tällä tavoin. "Hyviä" ryyppykavereita on jäänyt vähemmälle yhteydenpidolle, mutta onneksi minulla on sellaisia ystäviä myös, kenen kanssa keksitään vielä parempaa tekemistä, kuin iänikuinen juopottelu.

Tunnen itseni paljon energisemmäksi ilman alkoholia. Jaksan tehdä enempi itseäni kiinnostavia asioita, olen saanut uusia elämäniloisia ystäviä ympärilleni, olen kierrellyt ja nähnyt maailmaa aivan uusin silmin.

Tässäpä omakohtaisia syitä, mikä on saanut minut valitsemaan absolutismin. Kantapään kautta, mutta kumminkin! :)

Kustannus juttu, krapulat, ym. haittatekijät.

Kivempi selvinpäin.

Ite päädyin absolutistiks jo 24v si, ei vaan sopinu mulle, synkkeni fiilis, ajattelen siittä puhtaasti positiivista, ei siittä muuta voi ajatellakkaan, säästyy kaikki, mm absolutistit on luotettavimpia, ja musta absolutisti on tosi mies! Oma kokemus on suoraan sanottuna, kännissä oleviin ei oikein voi luottaa ja puhuvat paskaakin, tosin, alkoholisti on pahin mahdollinen, pettymyksiä ja tämä on totta. Ite oon ollu sen verta hölmö että tuli luotettuakin kännissä oleviin ja vieläpä alkoholistiin, mut se on vahvistanu ja opettanu että enää en luota koskaan enää.