Mua jäi vaivaan tuo pelastusvarmuus asia noista edellisistä keskusteluista. Voisiko joku ortodoksi selventää että onko teillä pelastusvarmuutta vai ei. ja jos ei niin miksi ei.
ps. en osaa tarpeeksi eglantia joten jos ehdotatte jotain kirjaa niin mielellään suomenkielisiä.
ps. en osaa tarpeeksi eglantia joten jos ehdotatte jotain kirjaa niin mielellään suomenkielisiä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mikä helvetin pelastus varmuus ?????????
vaan varmuus siitä että on pelastettu ja kuoltuaan pääsee taivaaseen.
Se kun jeesus sanoo että joka hänen tykönsä tulee hän ei heitä pois.
Se että voi olla varma pelastuksestaan, eikä tarvitse miettiä kelpaako Jumalalle= PELASTUSVARMUUS
No sehän olis epistä että toisessa kirkossa olis pelastusvarmuus ja toises ei ;-)
on aika hankala termi ortodokseille, sillä emme todellakaan käytä ko. termiä. Ajattelisin niin, että siinä mielessä voimme olla varmoja pelastuksesta kuin se käsittää pelastuksen kuolemasta, jonka Kristus omalla kuolemallaan voitti. Kuitenkin henkilökohtainen pelastukseni riippuu omasta vastauksestani Jumalalle eli joudunko tuomion ylösnousemukseen vai pääsenkö elämän ylösnousemukseen. Kyse on siis Jumalan antamasta tuomiosta eikä siitä, mitä mieltä MINÄ olen asiasta.
sen niin että se todellakin on Jumalan teko eikä minun mielipiteeni. sanoohan raamattu että ei ole mitään kadotustuomiota niille jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat.
tähän minä voin luottaa kun se on Jumalan puolelta sanottu ja tähän minä sen varmuuteni perustan. en siihen mitä minä olen vaan Jumalan lupakseen. ja ne ovat todet.
Hei Netti Pastori.
Mitä sinun mielestäsi,ihan käytännön elämässä ja raamatullisesti, tarkoittaa "..ei ole mitään kadotustuomiota niille jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat"? Siis mitä se tässä, nyt ja tulevaisuudessa minulta kristityltä edellyttää?
Kysyy Priskilla
Lyhyesti sanottuna pysymistä siinä asemassa mihin sinä olet päässyt. Pysymällä Kristuksessa, niinkuin Joh. opettaa. Ja pysymällä hänessä kasvamme hedelmää joka on aidon uskon selvin merkki (se ei ole teko vaan seuraus)
Hyvä Netti Pastori.
Tämä on yleensä se vastus jonka tähän kysymykseen saan. Silti pyysin sinua selvittämään mitä tämä on käytännössä siis ihan arjessa ja joka päivä. Kun elän ja kuljen ihmisten joukossa, lankean ja nousen - missä menee raja. Kaipaan käytännön sanaa en Raamatusta irroitettuja lauseita. Oma ymmärrys minulla tästä on vaan miten selvität sen ihmiselle, joka ei tiedä mitä tarkoittaa..."pysymällä siinä asemassa johon olet päässyt - pysymällä Kristuksessa"
Priskilla saivartelee..
Olen tässä paastossa syventynyt uudelleen lukemaan arvostamieni kirjoittajien ajatuksia ja siksi haluaisin lisätä jotain tähän keskusteluun. Nyt siis kysytään pelastusvarmuudesta. Varmuudestani en tiedä, sen tietää yksin Jumala. Pelastuksesta on kirjoittanut jo tuonilmaisiin siirtynyt Tito Colliander joka on ikäänkuin pukenut sanoiksi omat pohdintani. Hän toteaa: "Pelastus saavutetaan eräänlaisena yhteistyönä: Jumala antaa kasvun, mutta meidän asiamme on kyntää, äestää ja kitkeä." Hän jatkaa: "Tehkää parannus! - se on evankeliumin ovi. Mutta ei voi pysähtyä määrätyyn kohtaan ja lakata "tekemästä parannusta". ...Sentähden pelastus on aina vain tie, eikä mitään muuta kuin juuri tuo kaita tie. Se on lakkaamatta jatkuva kehityskulku, joka ei milloinkaan pääty - ei milloinkaan voi päättyä" ja edelleen ..."Mutta pelastus on liikettä: alinomaista liikettä pahasta hyvään,...Ja vain sillä tavoin, vähintäkään luottamatta omaan viisauteensa tai kykyynsä, ihminen voi pysytellä tiellä ja "pelolla ja vavistuksella" ahkeroida pelastuakseen. Hän ei voi milloinkaan pysähtyä ja sanoa: nyt olen pelastettu". Lisää voi lukea kirjasta vuodelta 1962 Kreikkalais-ortodoksinen usko ja elämännäkemys. Sitäpaitsi jotain pelastuksesta-pelastumisesta sanoo myös Roomalaiskirjeen 8:24.
Lukuterveisin Priskilla
Mä näen tuon hiukan erilailla. Raamattu sanoo että pelastus tulee Jumalalta, yksin armosta, yksin uskosta ilman meidän tekoja. Pelastus on Jumalan lahja, joten en näe sitä sellaisena yhteistyönä jona sinä.
Me teemme parannusta mutta ilman Jumalan antama voimaa se ei onnistu siinä on se yhteistyö, Jumala antaa ja me otamme vastaan.
samaa mieltä olen siinä että pelastus on myös jatkuvaa, sanoohan paavalikin että en katso sitä vielä voittaneeni mutta kurottaudun sitä kohden ja kun tiesi loppunsa lähenevän sanoi että olen hyvän kilvoittelun kilvoitellut ja USKON SÄILYTTÄNYT, nähdäkseni tuo on se tärkein säilyttää usko loppuun asti ja se taas tarkoittaa ettäpitää pysyä kristuksessa. Ne on oikeastaan samat asiat vain eri sanoin sanottuna.
Minun varmuuteni perustuu siihen mitä Jumala on sanassaan luvannut, sillä sen minkä hän on luvannut hän myös pitää.
Ei esim ole mitään pyhittymis normia mikä pitää ensin ylittä päästäkseen perille.
Minä voisin kuolla vaikka nyt ja tietäisin että taivas minua odottaa.
En tiedä selvensikö tämä yhtään mutta kysy lisää jos tarvii.
... ja kohta huomataan, että ollaankin samaa mieltä (kunhan ennakkoluulojen kuori on raavittu pois). Minä näen pelastuksen Jumalan ja ihmisen välisenä yhteistyönä siten kuin on maanviljelijän ja luonnon välinen yhteistyö. Eli laiska maanviljelijä saa huonon sadon olipa sää miten hyvä ja viljelyyn otollinen tahansa.
Heips Netti Pastori.
En koe, että puhuisimme kovin eri tavoin.
Yhteityötä sikäli, että ihminen ja Jumala eivät koskaan ole samanveroisia toimijoita. Jumalan on armo ja tahto pelastaa ihminen. Ihmisellä on suostumus Jumalaan ja vapaa valinta lähteä kulkemaan hänen kanssaan. Mielestäni on kuitenkin suurta omahyväisyyttä, sokeutta ja ylpeyttä jos sanomme varmuudella pelastuvamme - voimme sitä toivoa. Yhtää sokeaa on tuomita toisia näkemisen ja kokemisen tai tietämisemme perusteella. Jumala vain tuntee sisimpämme. Emme voi jäädä paikallemme istumaan, sillä pelastus voi käydä lyhyeksi, jos emme myöskin suostu toimimaan tavalla, jota uskovalta Jumala odottaa - se on Hänen tahtoonsa suostumista ja elämistä Hänen tahtonsa mukaan. Tässä tullaan siihen, että myös meiltä vaaditaan kuuliaisuutta. Emme voi luottaa omaan viisauteemme tai kykyihimme vaan uskovanakin tehtävämme on pyrkiä kohti Jumalan kaltaisuutta kuten myös Paavali kehoittaa. Katso 1 Kor 9:25-27 .
Rakkaudella Priskilla
En koe minäkään. Oikeastaan ihmisen rooli alkaa tuosta kun sanoit että Jumalan on armo ja tahto pelastaa ihminen. Kun Pyhä Henki on herättänyt ihmisen ja hänen on tehtävä valintansa joko ottaa pelastus vastaan tai sitten paaduttaa itsensä ja jatkaa vihamielistä suhtautumistaan Jumalaan.
Eli ihmisellä on siinä kohden tehtävä valintansa, se on se ihmisen rooli, joko ottaa tai jättää.
Mielestäni se ei ole ylpeyttä eikä omahyväisyyttä, kyllähän Jumala tahtoo ettemme enää eläisi pelossa. Johannes kirjoittaa 1. kirjeessään että ihminen joka pelkää ei ole vielä päässyt täydellisyyteen rakkaudessa sillä täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa.
Olen samaa mieltä siitä että uskoa täytyy kastella ja vaalia Jumalan sanalla rukouksella uskovien yhteydellä muuten se kuihtuu. Tämähän on elämän perusasioita ihan maallisessakin mielessä.
veljesi Kristuksessa
Ef 1:11-14
Hänessä me myös plemme saaneet perintöosan olle n siihen edeltämäärätyt...jae 13 hänessä on teihinkin sittenkun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti 14 sen joka on meidän perintömme vakuutena hänen omaisuutensa lunastamiseksi.
Meille on siis annettu Pyhä Henki sinetiksi/vakuudeksi meidän tulevasta perinnöstä.
Pyhä Henki siis on vakuutena. Minusta tämä kertoo siitä pelastusvarmuudesta paljon. Jumala antoi meille jotain vakuudeksi siitä tulevasta perinnöstä joka meitä odottaa taivaan kirkkaudessa.