voiko johonkin ihmiseen ihastua tai jotain muuta?
Pelkät kuvat ja viestit, en voinut kuvitella tätä minulle tapahtuvan koskaan. Henkilöä en edes tunne tai ole nähnyt.
Olenhan vaimo, äiti ja ties mitä kohta.
Please! Vittuilijat älkää vastatko.
En ole tehnyt tietoista valintaa vaan ihan kirjoitellut.
Sitten vain olen ollut yksinäinen.
Nyt toivon että tilanne muuttuisi, mutta en voi tulevaa väistää....
Pelkät kuvat ja viestit, en voinut kuvitella tätä minulle tapahtuvan koskaan. Henkilöä en edes tunne tai ole nähnyt.
Olenhan vaimo, äiti ja ties mitä kohta.
Please! Vittuilijat älkää vastatko.
En ole tehnyt tietoista valintaa vaan ihan kirjoitellut.
Sitten vain olen ollut yksinäinen.
Nyt toivon että tilanne muuttuisi, mutta en voi tulevaa väistää....
Vastaukset 23
Vanhimmat
mahdollista.Mullekin on käynyt niin,jopa muutaman kerran.
tuttua , se mihin olet nyt niin sanotusti "rakastunut" ,on se mielikuva jonka olet tehnyt omassa pienessä päässäsi,
kun tulee se hetki kun kohtaat hänet oikeesti ,voit joko pudota pilvi-linnoista pehmeästi tai sellaisella ryminällä että silmäsi avautuvat kerralla.
Parempi tehdä itselle sellainen seikka selville,että et tied'ä toisesta juuri mitään ,jonkun kuvan tai kirjoituksen perusteella, koska ihminen voi keksiä tarinoita ja syöttää niitä toiselle vaikka kuinka pitkään.
Sen vuoksi tapaaminen on ainut tapa tutustua ja tietää toisesta se todellinen kuva.
En usko että voisi viellä rakastua pelkän kuvan perusteella ,ehkä ihastus olisi sopivampi ilmaisu.
aviossa olen rakastunut toisen vaimoon. hän tuskin tuntis mua jos tulis vastaan . olen nähnyt hän kyllä monta kertaa . . mut jatkan tästä toisella kertaa lisää . . .palaamisiin . . .
Niin, mikä sen tunteen tekee. Ihmistä kun et ole edes koskettanut, saatika edes puhunut vain kirjoitusta ja kuvia.
Toki fiksut sanoo heti et hei kuvia voi laittaa, sen tiedän en ole tyhmä. Mutta kun siinä on syvyys. Hän oikeasti on syvällinen ja lukenut sen pystyy tekstistä päättelemään.
Jos olisi joku kaljadokaaja, niin kieli ei olisi niin asiallinen. Eli koulutus paistaa läpi.
Mutta halusin vain kertoa tunteeni!! Olen ihastunut!! Mutta kivaahan tää on niin kauan kun riittää.
Ja nautin kaikesta. Toki harkitsen tapaamista.
rakkaus , saanko udella oletko miltä alueelta ? ? Minäkään en, sori vain, ymmärrä tarkoitustasi noista kuvista . . . Itse olen myös sanassa tilanteessa oleva mies . Kaikki on myös mulla vielä auki hänen ja meidän suhteen . . .mies -08 .
No alueen sanoisin että Päijät- Häme, enempää en kerro...
Jos olet se,josta kerron niin tiedät että kirjoittelimme viimeksi aamulla..
Kuvista vain haluaa nähdä ulkonäön, sillä on ikäväkyllä vaikutusta. Tai korjaan silmät, ne o sielunpeili! ;)
Kerro tarinasi, kuuntelen.
Kaikki ihmisen tunteet ovat hallittavissa, jos haluaa niin. Kun ihastuu ihmiseen, jota ei tunne, on se tunnekuohu oman mielen tuotosta. Olen ollut itse monesti vastaavissa tilanteissa koska olen luonteeltani sellainen, että ihastun erittäin herkästi. Mielikuvitukseni on vilkas ja fantasioin ihastumiseni kohteesta. Toki ajatukseni ovat omia tuotoksiani ja ymmärrän, että niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Ihastukseni kohde saattaa olla täysin erilainen kuitenkin kuin olin kuvitellut hänen olevan.
Jos olet tyytymätön avioliittoosi, on varmasti helpompaa ihastua johonkin toiseen mieheen. Mutta onko se vastaus mihinkään? Haluatko rikkoa lastesi perheen suurelta osin oman kuvitelmasi tähden? Avioliitto on ennen kaikkia tahtoa pitää yhtä. Silloinkin kun muut houkutukset ja tunteet ottavat vallan. Joko haluat tai et.
täällä kovin paljoa tästä kertomaan . . vaan enste ihastuin hänen ääneen ? sit häntä kuullessa alkoi tulla ihastus yleensä hänen käytökseen ja puhetapaan . . sit sain selville mis hän perheinee asustaa . . näin jossakin vaihees hänet , ja näkemiseni miellytti edelleen . . olen muissa merkeissä jonkun kerran hälle soittanut kauan sitten . . olen myös joskus viestinyt , hän tietää tilanteen missä mennään . . vastauksi ei ole suoraan tullut . . vaikka tää tuntuu hullulta ja turhalta , saa kait ihminen unelmoida . . jos ei nyt vielä edes yritä , ja vaikk ei unelma toteutuiskaan , ei ainakaan jälkeen vois piehtaroida kun ei yrittänyt . ei jää silloin " jossille " sijaa . . jos joku ei anna houkutuksille sijaa , se on hänen asiansa , kukin tekee niikuin kullekki parhaaksi sopii . ei siiä moralisoinnit soinnu millekkään . . tästähän tuli pitempi kuin arvasinkaan ja oli tarkoitus , vaan siinähän " lepää " . .
taidat olla yhtä tunteellinen, herkkä ja yksinäinen kuin minäkin olen... paitsi etten enää yksinäinen :)
Mä kirjoittelin eräällä keskustelupalstoilla niitä näitä, kunnes eräs alkoi kommentoimaan kirjoituksiani, vastailemaan...
Muutamia päiviä meni, kunnes menimme kahdenkeskiseen jutteluun...
En nähnyt miehen kuvaa eikä mua edes kiinnostanut, olin vain lumoissani hänen kirjoituksistaan... Mietin niin usein, miten voi olla mahdollista, eihän ihmisen kirjoituksiin voi ihastua..
Järki oli koko ajan mukana, tiesin että ruudun takana on vieras ihminen, mutta päivä päivältä aloin jopa luottaa ihmiseen aina vain enemmän, mikä sinänsä myös on hullua..
Ehkä se oli älytöntä kaipuuta "saada" ihminen rinnalleen tai jotain ja siksi niin sokeasti vain sydämellä meni eteenpäin... ajatuksina vain "tuo ajattelee samoin kuin minä", "tuolla on samanlainen arvomaailma kuin mulla", "tuo on yhtä yksinäinen kuin minä" jne... jne...
Meni vain reilu viikko, kun tavattiin ja tämä kaikkein uskomatonta sillä ....
Nyt mennyt 4 kk.tta ja hän ollut vain 2 yötä omassa kodissaan... Eli käytännössä tuli,oli ja jäi :)
Jo kahden viikon yhdessäolon jälkeen molemmilla oli tunne, että olimme olleet jo vuosia yhdessä :)
Nyt ... hän on virallisesti muuttamassa minun kotiini. Toiset paheksuneet hurjaa vauhtia, mutta teemme kuten sydämemme sanoo :)
Niin se hänen valokuva... näin sen pari päivää ennen tapaamista... Se oli kiva kuva, olin positiivisesti yllättynyt, mutta livessä kun kohdattiin, se yllätys oli vieläkin suurempi...
Minulle ihmisen ulkokuori ei niinkään merkitse(no joo, pikkusen, mutta..... )vain se ihmisen sisin.
Kemia ja yhteenkuuluvuuden tunne, ne on ne tärkeimmät :)
Mun tarina on siinä mielessä erinlainen , että olimme kumpikin "vapaita"... Minulla tosin lapsia edellisestä liitosta, hänellä ei...
Nyt olen onnellisempi kuin koskaan :)))
Sinulle sanoisin vain... KUUNTELE SYDÄMESI ÄÄNTÄ!!! Kaikkea hyvää sulle. :)
http://www.youtube.com/watch?v=2ZCweUml8xY
Meiju Suvas/Sydän tietää
kauniista kirjoituksesta , vastauksesta . Teidän tarinanne on edelleen , sanoisin, kaunis . Oikein olet kyllä lukenut mun kirjoitusta ja rivien välejä . Olen mieheksi tunteellinen ja herkkä , eikös juuri taiteellisten juuri sanota olevan sellaisia . Myös vaikka olen liitossa , silti olen siinä yksinäinen , ei ole paljoakaan toisillemme annettavaa. Siksi olenkin vailla naista , jonka kanssa voi vapaasti " hengittää " , sielunkumppania , ym. Kyllä meillä kaikilla sellainen taitaa kuitenkin olla , toinen juttu joskos tiet kohtaavat koskaan . Aloittajan kirjoitus oli kuin suoraan minulle . Toivoin jo vähän aikaa et se olis ollut häneltä , niin paljon siinä oli tuttua juttua . Tiedän ettei tästä mitään tule , koska liian paljon mulla on mukana mielikuvitus ja tunne , , ja tunteet vaihtelee laidasta laitaan , pilvenharjalta > maahan . . mutta jos ei hän , niin joku toinen tulee joskus vastaan , kun vähiten odottaa . . fiilis ei ole täällä hetkellä paras mahdollinen purkaa tänne , hieman raotin tuntojani kuiten . tästä tuli sellanen vähä väkisin puristettu versio . . mut halusin teille vain tuoreeltaan toivottaa : HAUSKAA JA HYVÄÄ TULEVAISUUTTA JA ONNELLISTA SELLAISTA ! !
Kyllä herkkä herkän tuntee :)
Jännä miten kirjoituksesi sai mut vakavaksi.Tuli haikea olo :( Osaan kuvitella tunnetilasi,vaikket ehkä uskoisikaan. Itse elin yli 10 vuotta avioliitossa ja niistä vuosista 3 ehkä 4.kin olin yksinäinen :(
Haluaisin kirjoittaa sulle henk.koht. jonnekkin, minne? Olisiko mahdollista ?
Ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Ps. Unelmat toteutuvat joskus , älä ikinä luovu niistä :)
Näin vaan on käynyt. Ihminen, joka on "jossain", tuntuukin yht´äkkiä äärettömän tärkeältä.
Kai se juuri on parisuhteen onnettomuus ja yksinäisyys, joka anoo ja pyytää läheisyyttä ja hyviä ajatuksia joltain jostain.
Itse olen vähän järkyttynytkin siitä tunteen voimakkuudesta jotain "tuntematonta" kohtaan, joka tosiaan voi pahimmassa tapauksessa olla ihan mitä vain...;) Luotan kuitenkin siihen, että aikansa kutakin, eikä tarkoitus ole päästää järjen ohi tunteitaan...loppupeleissä.
Suotakoon meille näitä aikuisten "satuja", joilla ei kuitenkaan vahingoiteta ketään.
Mielelläni saisit jos voisit kirjoittaa henk. koht.. Sikäli mikäli , olen vähä huono netissä . Jos joku kertois kuinka ton , esim. anonyymillä vois onnistua . . Sähköposti mulla kyllä on . Jäädäänpä ootteleen , joskos joku viisaampi osais kertoa keinot . . .
hei
on ollut kiireitä ja en ole ehtinyt lukea tätä.
KIITOS! sinä ent yh.
Siiis meillä on paljon yhteistä.Kuinka se voi olla mahdollista, mutta minä uskon kohtaloon.
Nyt olen tehnyt päätöksiä, tapahtui vain asioita että sanoin miehelleni etten voi enään asua yhdessä. Nyt tämä unelmani ei muuten vaikuttanaut asiaan. Vaan mies teki jotain mitä ei voi peruuttaa..Uskokaa.
Olen hakenut asuntoa, sain sen..miettikää päivässä sain asunnon. Mitä muuta se on kuin kohtaloa?
No toiseksi tämä unelma hetken empi, testasi minua..MUTTA hänkin avautui lisää ja sanoi samaa mitä minäkin että aivan kuin olisimme tunteneet aina. Ja kertoi että kuinka kuvaan voi ihastua, sanoi ei rakastunut hän on ja ei ole koskaan edes toiminut näin. Eli tarinamme jatkuu ja tapaamme noin vkon kuluttua..!
Siis asiat ne vain selkeytyy, ja kuvitelkaa kun puhuin lapsille että me muutamme, koska emme vain mahdu tänne kaikki, he sanoivat että tiesimme että näin käy.
Nyt olen vain kerännyt voimia, että teen kaiken mitä nyt on tulossa. Asiat vai ovat selkeytyneet niin nopeasti ja minä taidan todellakin rakastua.
Sinä entinen yh..tuntui todella ihanalta kun kirjoitit ja huomasin että hui tämä voi olla siis todellista..se on kohtaloa. Toivon sinulle mahtavaa elämää ja lupaa että rakastat häntä éhdoitta. Älä epäile hänen rakkauttaan tai ole mustasukkainen sillä se on se joka tappaa kaiken.
Lupaan jatkaa tätä tarinaa, ja kertoa teille miten minun käy kun olen muuttanut uuteen kotiin ja elämään.
Palaillaan ja siunausta teille kaikille!
Ps.. olen avannut wordin ja aloittanut oikean tarinan joka alkoi sanoilla..
Kävelin ulkona kauniissa syysaurinko ilmassa pitkin luontoa. Oli kaunis maisema, suoraan kuin elokuvasta ja hengitin sisään ja ulos...aah mikä mahtava tunne sain hengittää ja avasin silmäni näin sinut edessäni sinä komea tumma mies. Ja tästä alkaakin tarinani joka ei ole fiktio.
Eli lupaa kertoa tarinani aivan kirjassa.
:) Taitaa nikkisi kohta olla "onnellinen rakkaus" ;))))
Voi juku miten iloinen olen puolestasi. Niinhän se sanontakin on, että asioilla on tapana järjestyä :)
Mä uskon itsekkin kohtaloon, uskon, että kaikilla asioilla on tarkoituksensa. Ikäväähän se on kun liitto, varsinkin jossa lapsia, kariutuu, mutta pidemmän päälle joskus se erokin on väistämätöntä jopa lapsille parasta. Sillä ehdottomasti olen sitä mieltä, että jos vanhemmat riitelevät tai ovat vaikka "mykkäkoulussa" keskenään, ja tilanne jatkuu ja jatkuu ja molemmat ovat onnettomia niin se heijastuu myös lapsiinkin. Lapset kun ovat niin älyttömän fiksuja, jo pienestä pitäen vaistoavat jos kotona vanhempien välit eivät ole kunnossa. Iloiset ja onnelliset vanhemmat, iloiset ja onnelliset lapset, noin mä ajattelen, tuota mieltä mä olen. Ja vaikkei lapsiakaan olisi, niin kuka on sanonut, että ihmisen pitää olla onneton, jos on mahdollisuus onneenkin ja onnellisuuteen....
Mä en niinkään tästä tietokoneesta ymmärrä mitään, heh heh .... Mutta ... noh ....
En ole ikinä ollut, hmm ... voisiko sanoa "tyypillinen" ikäiseni ihminen, en ole ravintola tyyppiä (toki joskus, harvoin kylläkin käyn) enkä opiskelija tyyppiä ... Pienestä pitäen ajatus oli päästä heti 18-vuotiaana töihin ja perustaa perhe. Pidän itseäni "vanhanaikasena" ja jotenkin, olen ylpeä siitä.
En ole ikinä harrastanut "yhden illan suhteita" ja nyt ... ehdin olla vajaa 2 vuotta sinkkuna, oli se yhtä tuskaa :( Ei mua ole luotu yksin kulkemaan, tuskin ketään on, vaikka heitäkin on olemassa, jotka tieten tahtoen haluavat elää yksin. Mutta en minä....
2 pitkää seurustelua ja 1 pitkä avioliitto takana ja tottakai se ajatus ; "menen vain kerran elämäni aikana naimisiin" , murtui kun ero tuli :(
Silloin eron jälkeen aloin tutustumaan "nettimaailmaankin". Tyttökaverini opasti miten chattaillaan, opasti profiilin laiton itselleni, messengerin ja jotain muuta ...
Olen luonteeltani kova puhumaan. Minusta on ihana puhua asiasta kuin asiasta eikä sillä väliä kenen kanssa. Myös siksi oli tavallaan jopa "pelastus" mulle tää netti mahdollisuus.
Toki mä olen saanut myös "takkiini" täältä :( Mun perusluonteeni kun on rehellisyys ja avoimuus. Höpöttelin sitten välillä liiankin paljon asioistani esim. chattipalstoilla, en oikein ottanut opikseni vaikka varoiteltiin, että "älä luota", "älä puhu henk.koht.asioista" jne. jne. jne.
Kaikkea vain on sattunut ikävääkin, mutta olen minä ihaniin ihmisiinkin tutustunut ystävyys mielessä :)
Mun elämä nyt oli lapset ja työ. Omat unelmat, haaveet, toiveet ja kaipuut sysäsin sivuun. Päivät kului aamusta iltaan kiireellä ja vasta lasten mentyä nukkumaan, istuin koneen ääreen ja purkasin itseäni milloin kenellekkin... Yön tunneilla annoin vasta itkun tulla ja olin jo oppinut ajattelemaan, että yksin elän ja että kenties sitten joskus eläkepäivinä tapaan jonkun, sitten kun lapset ovat "pesästä lentäneet"...
Siksi ... tämä mun nykyinen tilanne, on edelleen mulle niin vaikea uskoa. Sitä ihan pelottaa ajatella, että jos en olisikaan ikinä tutustunut "nettimaailmaan" , jos olisinkin jatkanut liittoa ja elänyt alistettuna .... en olisi ikinä kohdannut tätä miestä, johon olen nyt mielettömän rakastunut ...
Monien vuosien aikana eniten olen kaivannut turvallisuuden tunnetta ja nyt vihdoin saan tuntea sen.
Puhuit mustasukkasuudesta ... niin ... tiedän toki että se tappaa suhteen ... Kerron esimerkin ...
Mun ex-mies ... Mä kävin ehkä kerran puolessa vuodessa ulkona siskojeni kanssa. Ystäviä mulla ei ollut, ne kaikonneet vuosien saatossa. Tavallisesti se oli paikallinen pikku ravintola, johon menimme. Siskot myös avioliitossa ja heilläkin monta lasta.
Kotiin sitten tultaessa joka ikinen kerta ... ex pakotti mut riisuutumaan ja halusi tutkia alapääni, oliko joku "käynyt" siellä ....
Olin myös reilun vuoden työtön, joten kun kotona olin ja siskoni kodinhoitovapaalla, niin hän sitten joskus poikkesi päivällä kahville mun exän ollessa töissä. No, kotiin tultaessa ex pisti kuulustelun pystyyn huutaen ; "pihalla oli auton renkaan jäljet, kuka täällä on ollut. Tai "onks tääl ollu joku kun kahvikuppeja on 2 tiskipöydällä" tms. ... :(((
Eli todellakin tiedän mitä mustasukkaisuus on. Se on niin raskasta aina selittää ja aina puolustella tai todistella silti tietäen ettei mitään pahaa eikä väärää ole tehnyt.
Parisuhde ... minusta se toisen kunnioittaminen, toiseen luottaminen ja usko yhteiseen elämään tuoden turvallisuuden tunteen, ne ovat niitä mitä vaalin ja mitkä minusta ovat tärkeitä. :)
Mä todellakin odotan sun sitä kirjoitusta, sitä tarinaa. :)))
Toivon vain että löydän sinut, etten kadota :(
Ja uuteen elämääsi... VOIH ... onhan sulla toki rankkoja asioita edessä, avioero sun muut, mutta kun edessäpäin jotain "hyvää", niin kummasti saa sitä voimaa jaksaa.
Mä halaan sua vilpittömästi ja ihan "aikuisten oikeesti" toivotan ihanaa tulevaisuutta :)
http://www.youtube.com/watch?v=L_tJ0UUkjV8&feature=related
Kuuntele tuo linkki, mutta ennenkaikkea lue :) Se on mun ehdoton suosikki :)
Aina pitäisi muistaa : Elämä on lyhyt, nauti siitä. Elämäsi on juuri sellainen, kuin itse sen "rakennat"
Iloista mieltä toivottaen ent.yh-äiti
hei
nyt hetkeksi tuli sorvin ääreen...
Eli nyt on mieheni ymmärtänyt että ero tulee. Eli nyt alkoi kiristys ja uhkailu. Ja kuule mietippä mihin oot menossa yms... ja minkäslainen se asunto oliko edes uusi? Eli siitä vittuilemaan kun vaimo sanoo rehdisti missä mennään.
Totuus on ; En rakasta häntä, en ole onnellinen.
Laskin aikaa taaksepäin, niin noin 5-6 vuotta olemma yrittäneet vain jatkaa ja jatkaa..mieheni on toista mieltä. Avioliiton eteen on vain yritettävä, ai että toinen suutuspäissään tappaa toisen??
Olen huomannut nyt kun olen joutunut hakemaan asunnon, tuet yms..niin yllättävän moni haluaa minua auttaa, ihan kaikessa jopa muutossakin.
Siis vaikka jään yksin niin elo yksin.
Toi minun nettituttuni, noh käyn tapaamassa hänet mutta en usko tässä tunnemylläkässä että hän välttäämättä jaksaa showta katsella..
Voi toki olla, että hän on myös minuun jo rakastunut ja on ymmärtäväinen. Sitten sanon että olen saanut Tuhkimotarinan!!
Pääasiani on nytten että saan lapsieni kanssa sielun. Mutta lupaan kirjoittaa sen tarinan, ajatuksena olisi tehdä kirja, sillä on asioita jos tietäisitte, niin sanoisitte minulle Vihdoin eroat!!
Mukavaa syyspäivää kaikille!
"VAKAVALLA LIIKEKANNALLA ja toi on just sulle omiaansa, MUTTA ET ONNEKSI PANE LIIKKEELLE YHTÄÄN MITÄÄN et!, SILLÄ, yhteenvetona: http://www.youtube.com/watch?v=tQ5Ldaec6ko
.?
"
elämänkerran ja muistelmat.
Teille kahdelle miehelle sanon sen. Minä olen minä ja te olette te! Mitä teille kuuluu mitä kirjaa kirjoitan?
Siis en ole sanonut että lokkan aviomieheni..olette sitten tyhmiä...
Aikuinen viisas nainen osaa kirjoittaa muodossa josta te ette edes tiedä..jos hakisin mainetta vetäisin mieheni oikeuteen, SILLÄ mulla on ässä hihassa!! Ja en spekuloi sitä teille, koska se asia on todellakin vakava,olenhan kärsinyt väkivallasta!
Että siinä teille jotain ajateltavaa.
elämänkerran ihmiselle ymmärrettävässä muodossa." "sä vaan blaadaat eka jotai yksityiskohtii sun touhuistas.?"
painu vittuun luuseri!
elämänkerran"
Voi, vi teitä..
Miksi te olette nii kriittisä tuntemattomille ihmisille?
Tässä ketjussa on ollut ihan hyviä, oikeita vastauksia sekä noita negatiivisia.
Ajatellaan asiaa nyt oikein järkevästi.
Minä en ole ketään pettänyt, vaan olen onnetton, en rakasta ym ym..
Suhteessa jossa ei ole onnellisuutta, ei voi olla rakkautta..ja kun ei ole rakkautta ei voi olla toiselle väärin perustein mieliksi.
Mikä saa aikaan teissä niin suuria tunteita, rumia ajatuksia?
Sekö että sanoin että teen tarinan, jopa kirjan.
Koen juuri nyt että kirjoittaminen pelastaa minut tästä yli.
Ei ole minullekkaan helppoa tämä asia..tunteeni ovat aivan solmussa..
Tälle tutulleni sanoin , että tehdäänkö ystävyys sopimus että eroan ja olen yksin? Hän jäi hiljaiseksi ja sanoi kaipaavansa minua.Sanoin että niin moni muukin jää.
Nyt kylmetän itseni hetkeksi ja lähden edelleen asumuseroon ja katson sieltä elämääni.. Mutta haluan happea isolla hoolla.
Ja kirjoittamista en lopeta, tosin siihen tulee jonkinlainen fiktio, mutta se on ajatuksiani sekä jotain unelmaa myös. Se meneekö kirja kustantamoon asti en vaan tiedä mutta tällä hetkellä haluan kirjoittaa tunteeni paperille.
Oikein mukavaa jatkoa kaikille ja palataan,