Mistähän johtuu kun helluntai piireissä uskovaiset jaotellaan kahteen luokkaan A ja Ö. A-luokka on sitä joka saa olla mukana toiminnassa ja saavat todistaa, rukoilla ääneen, kerätä uhria, tehdä lapsi-, nuoriso-, vanhus-, ym työtä.Osallistua leirien suunnitteluun jne..... Tehdä evankeliointia, rukoilla sairaiden puolesta jne..... Olla muutenkin mukana seurakunnan toiminnassa. He ovat niitä jotka jäävät kahville kokouksen jälkeen ja ennen kaikkea JUORUAVAT PASK.. niistä Ö luokan seurakuntalaisista.
Ö-luokka ei saa osallistua mihinkään muuhun kuin tyytyä osaansa ja istua seurakunnassa jossain nurkassa ettei vaan häiritse ja ole A- luokan tiellä. Ja poistua vähin äänin kiireesti että ei, A-luokka keksi uusia meheviä juoruja. Vaikka samaan taivaaseen ovat molemmat matkalla vai onko se niin että, hellarit A-luokka on omassa taivaassaan ja huoneessa nro.8 !!! Itse olen monta kertaa huomannut tämän ja ihmetellyt kun ensin saarnataan ettei toista saa tuomita ja me kaikki ollaan Jumalan luomia ja toisessa hetkessä tuomitaan muut uskovaiset ja uskonto kunnat helvettiin ja kadotukseen. Ja varsinkin ne Ö- luokan uskovat joiden on tehtävä joka ikisessä kokouksessa parannus ja jokaisen A-luokan käsien alla oltava siunattavana. Ja kaiken huipuksi vaikka kuinka ne nöyristelee ja kumartelee ne päähän potkiat ovat ensimäisenä tuomitsemassa miten ne ei osaa lukea raamattua-, rukoilla-, elää-, eikä edes kuolla oikein.Minä en vielä ole huomannut raamatustani että uskovat olivatpa ne mitä suuntaa tai ryhmää tulisi jaotella useampaan leiriin. Vai olisiko se niin etten minä osaa oikein lukea sitä raamattua tai olisiko se niin että..... Käännöksiä kyllä on useita ja jos vaikka... Itselläni on toista kymmentä käännöstä ja mikro rabbi jos vaikka se vulgata kehottaa.... tai sitten kreikan kielinen kun ne kielet ei oikein tai sen täytyy olla se hebrean kun se on täyttä hebreaa.
Ö-luokka ei saa osallistua mihinkään muuhun kuin tyytyä osaansa ja istua seurakunnassa jossain nurkassa ettei vaan häiritse ja ole A- luokan tiellä. Ja poistua vähin äänin kiireesti että ei, A-luokka keksi uusia meheviä juoruja. Vaikka samaan taivaaseen ovat molemmat matkalla vai onko se niin että, hellarit A-luokka on omassa taivaassaan ja huoneessa nro.8 !!! Itse olen monta kertaa huomannut tämän ja ihmetellyt kun ensin saarnataan ettei toista saa tuomita ja me kaikki ollaan Jumalan luomia ja toisessa hetkessä tuomitaan muut uskovaiset ja uskonto kunnat helvettiin ja kadotukseen. Ja varsinkin ne Ö- luokan uskovat joiden on tehtävä joka ikisessä kokouksessa parannus ja jokaisen A-luokan käsien alla oltava siunattavana. Ja kaiken huipuksi vaikka kuinka ne nöyristelee ja kumartelee ne päähän potkiat ovat ensimäisenä tuomitsemassa miten ne ei osaa lukea raamattua-, rukoilla-, elää-, eikä edes kuolla oikein.Minä en vielä ole huomannut raamatustani että uskovat olivatpa ne mitä suuntaa tai ryhmää tulisi jaotella useampaan leiriin. Vai olisiko se niin etten minä osaa oikein lukea sitä raamattua tai olisiko se niin että..... Käännöksiä kyllä on useita ja jos vaikka... Itselläni on toista kymmentä käännöstä ja mikro rabbi jos vaikka se vulgata kehottaa.... tai sitten kreikan kielinen kun ne kielet ei oikein tai sen täytyy olla se hebrean kun se on täyttä hebreaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuo on osittain totta. Ehkä vähän räikeästi kerroit, mutta niin se on. On vähän niinkuin yläkastia ja alakastia. Eikä ne sen uskovaisempia ne yläkastilaiset ole, ehkä painvastoin. Alakastilaiset ovat ehkä vähän sosiaalisesti syrjäytyneitä, eivätkä pärjää elämässä niinkuin yläkastiin kuuluvat. Yläkastilaiset ajavat uusilla Toyotoilla ja alakastilaiset vanhoilla Mazdoilla.
Jumala kuitenkin näkee ihmisen sydämeen.
Jumala tekee omat jakonsa, nimittäin erottaa taivaskelpoiset niistä jotka eivät ole Jumalalle otollisia ja kulkevat toista tietä.
Elämme sellaista aikaa jolloin seurakuntayhteys, että ollaan yksi sydän ja yksi sielu, tuntuu mahdottomalta toteuttaa.
Ensiksi totean, että eri ihmisillä on omat palvelutehtävänsä. Seurakunnissa on joskus jopa vaikeuksia saada ihmisiä sitoutumaan tiettyihin tehtäviin. Niissä kuitenkin tarvitaan tiettyjä ominaisuuksia tai kykyjä, jollaisia kaikilla ei ole.
Kaikessa toiminnassa on varmasti mahdollista, vaikka väkisin, löytää tämänkaltaisia esimerkkejä.
Kun luin tämän kirjoituksen tuli mieleen eräs mahdollinen taustaseikka, josta äsken kirjoitin ihan toiseen paikkaan. Sopinee tännekin.
Katkeruus on eräs tämän päivän pahimmista syöpäpesäkkeistä. Ollaan katkeria toisille ihmisille, esivallalle, olosuhteisiin, Jumalalle ja usein jopa itselleen. Katkera ihminen kylvää katkeruutta ympärilleen.
Olenko katkera ? En, toiset vaan käyttäytyvät epäoikeudenmukaisesti ja loukkaavasti minua kohtaan.
Onko se katkeruuden syy ? Onko katkeruus koskaan puolustettavissa ?
Raamattu kuitenkin kehottaa elämään anteeksiantamuksessa.
Miksi minun pitäisi antaa anteeksi ? Minähän olen oikeassa. Toinen on väärässä. Tai yleisemmin : Enhän minä ole tehnyt mitään pahaa. Se toinen sen teki ja loukkasi minua.
Ja sitten jatketaan kinastelua ja etsitään syyllistä tai kuka heitti "ensimmäisen kiven".
Anteeksiantava mieli toista ihmistä kohtaan ei tarkoita sitä, että hyväksyisimme hänen tekojaan ja sanojaan. Mutta me emme asetu tuomariksi. Jokainen ihminen vastaa omista teoista ja sanoista. Me useimmiten emme edes tiedä niitä kokemuksia ja taustoja, jotka piilevät toisen ihmisen tekojen ja sanojen takana. Usein jopa voi olla kysymys väärinkäsityksistä. Mutta me itse olemme vastuussa oman katkeruutemme hedelmistä.
Jumala antaa syntimme anteeksi, kun me nöyrästi ja rehellisesti pyydämme anteeksi ja olemme valmiit parannuksentekoon. Jumalan kanssa ei käydä "kaupantekoa", että kun minä annan jollekin anteeksi, niin Jumala antaa vastaavasti anteeksi minulle. Näin se ei suinkaan toimi. Tulee kuitenkin muistaa, että kun Jumala antaa syntimme anteeksi, meidänkin tulee antaa kanssaihmisille anteeksi. Jos meillä on anteeksiantamattomuutta ja katkeruutta sydämessämme, ei Jumalan anteeksiantamus toimi meidän kohdalla. Tästä Jeesus on puhunut hyvin selkeästi.
Kun on kysymys anteeksipyytämisestä ja anteeksiantamisesta ei ole ensisijaisesti kysymys siitä, kuka on syyllinen. Tästä on paljon väärinkäsityksiä ja siitä on syntynyt paljon tulehtuneita ja lukkiutuneita henkilösuhteita ja monet saavat kärsiä siitä omassa elämässä. Katkeruus on niin kuin pahanlaatuinen syöpä, joka levittäytyy helposti ja myrkyttää ilmapiiriä katkeroituneen ympärillä. Meidän tulee elää anteeksiantamuksessa toisin sanoen olla vapaita katkeruudesta toista ihmistä kohtaan, myös silloin vaikka tämä olisi yksin syyllinen tiettyyn tekoon meitä kohtaan. Tämä ei suinkaan ole helppoa, mutta siihen meidän tulisi pyrkiä. Anteeksiantava mieli siis ei ole riippuvainen siitä, kuka on syyllinen tai siitä, kenen tulisi ensiksi pyytää anteeksi.
Anteeksiantamisen voima on suuri ( http://www.nic.fi/~jlindell/anteeksi.htm ) Sen kautta on moni saanut kokea ihmeellisiä käänteitä elämässään ja suhteissaan toisiin ihmisiin. Kannattaa todella paneutua tähän aiheeseen, vaikka se on omalle itsekkyydelle ja ylpeydelle tavattoman vaikea asia. Tämä on ainoa ratkaisu myös eri ihmisryhmien välisiin konflikteihin. "Väkisin" tehty rauha tai aselepo ei ole loppujen lopuksi mikään ratkaisu. Se antaa vain aikalisää. Monesti katkeruuskierre on jatkunut niin kauan ja syöpynyt niin syvälle, ettei taida olla muuta ratkaisua, kuin että ihmiset saavat kokea rauhaa Jumalan kanssa. Vaikka tämä tarjotaan kaikille, niin milloin ihmiset ovat valmiit ottamaan vastaan ??
"Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet." (Hebr.12:15)
Enemmän todellisesta aidosta kristillisestä mielenlaadusta ja evankeliumin sanomasta :
http://www.nic.fi/~jlindell
Näillä sivuillakin yläkastilaiset pyrkii selittelemään. Sivun mitta lainattua tekstiä.Helluntailaisetkin julistaa nykyisin sanaa toisilleen,he eivät enää muista lähetyskäskyn sanomaa ...Itse vien sanomaa vielä kärsiville ihmisille .toivon vieminen sinne missä toivoa ei ole antaa minulle hyvän mielen ja vahvistaa uskoa iänkaikkisuuteen ja jos toivoton kysyy miten sinä selvesitkään siitä helevetistä ,olen sen valmis kertomaan toisenkin kerran. ..Herra pelastaa ,ei uskonnot eikä yhteisöt.
Kummallista että, helluntailaiset voi aina ja ikuisesti esitellä samaa faasia anteeksi annosta josta ne ei perusta muutoin kun omalla kohdallaan jos tulee töpeksittyä niiden A-luokan "veljien" kesken. Ja nehän antaa toisilleen anteeksi. Mutta auta armias jos Ö-luokkalainen töpeksii niin ne on antavinaan anteeksi ja muistelee sen tekemisiä hautaansa asti. Eli jos Ö-luokkalainen vaikka ostaa kirjan ja ei heti maksa sitä srk:aan niin se on aina epäluotettava ja ei maksavelkojaan. Yleensä se anteeksi anto on hyvin yksipuolista eli Ö-luokkalainen joutuu antamaan A-luokan töppäilyt anteeksi, jotta saa armosta käydä haukuttamassa itseään seurakunnassa. Olen monta kertaa seurannut tilanteita hyvinkin likeltä ja ne ovat todella törkeitä, jopa vanhemmisto veljien pienet lapset on opetettu jo valmiiksi pilkkaamaan Ö-luokkalaisia ja ivaamaan milloin ryysyläisiksi tai möhömahoiksi tms. nimitykssillä. Ja eihän Ö-luokkalainen voi puollustella itseään millään tavalla. Usein kasvoista näkee kun Ö-luokkalainen kärsii tilanteesta ja muut vain naureskelevat ympärillä ja supisevat keskenään. Joskus jopa kaivetaan esi-isien teot jotta saadaan oikein mollattua räävittyä Ö-luokkalaisen asiaa. Vaikka A-luokkalaisen asia ovat kuinka paljon tahansa päin mäntyä. Helluntai srk:t ovat usein jonkin suvun johtamia ja linjaamia ja tämä suku korottaa itsensä lähes Jumalan asemaan ja välimieheksi srk:n ja Jumalan välille. Monta kertaa on tehnyt mieli erota koko poppoosta edellä mainittujen asioiden takia ja liittyä vaikka jehovalaisiin. Nyt on tietysti joku viisas sanomassa että, mätä kulkee mukana ja se srk pahenee johon mätä menee mukana. Niin ja siunausta ja öitä.