Miksi entisiä alkoholisteja ajautuu niin paljon helluntai kirkkoon. Onko kysymys siitä että
ko. kirkko voi tarjota voimakkaimmat elämykset,
siis huumeen, jota ennen otettiin pullon suusta. Vai onko kysymys siitä että kun ihminen on täysin maassa, hän nousee jaloilleen hurmoshenkiseen touhuun mukaan helpommin.
Muissa uskonlahkoissa ei näy niin paljon entisiä
deekuja, jotka ovat päässeet hommasta irti uskon-
non avulla. Ei kai tämä mikään sponsorointisopimus voi olla AA:n kanssa.
Kysymys ei ole ensisijaisesti jumalan sanasta
vaan kokonaisesta survival-kitistä.
ko. kirkko voi tarjota voimakkaimmat elämykset,
siis huumeen, jota ennen otettiin pullon suusta. Vai onko kysymys siitä että kun ihminen on täysin maassa, hän nousee jaloilleen hurmoshenkiseen touhuun mukaan helpommin.
Muissa uskonlahkoissa ei näy niin paljon entisiä
deekuja, jotka ovat päässeet hommasta irti uskon-
non avulla. Ei kai tämä mikään sponsorointisopimus voi olla AA:n kanssa.
Kysymys ei ole ensisijaisesti jumalan sanasta
vaan kokonaisesta survival-kitistä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen huomannut saman.
Ja on ominaista että silloin kun ihmisellä menee huonosti, hän alkaa etsimään elämäänsä syvällisempiä ratkaisuja / arvoja. Elämässä tehdään "inventaario", nykyinen elämä tuntuu turhalta ja vailla merkitystä. Silloin alkaa etsintä, ja uskonto on yksi keino saada vastauksia elämäänsä.
Uskovaiset usein sanovat että Jumala kutsuu juuri silloin tms. Ihmettelen sitä että miksi Jumala ei voisi kutsua kun menee hyvin.
Ehkä vastaus on sitten se, että kun menee hyvin ihminen ei näe tarvitsevansa Jumalaa. Vasta silloin kun elämästä kaikki muu on mennyt, ihminen nöyrtyy ja myöntää tarvitsevansa Jumalaa, hän tunnustaa että itse ei selviä, vaan tarvitsee elämäänsä Jumalan.
Yhteisyys on yksi asia. Entinen narkomaani tai alkoholisti tarvitsee "oikeasti" vahvan tukiverkon selviytyäkseen. Uskonnollinen yhteisö tarjoaa sellaisen.
Varsinkin silloin kun jättää entiset ystävät ja elämäntavan, uskonnollinen yhteisö antaa tilalle uuden piirin.
Ja tätä asiaa pohdiskelin pelkästään "käytännön lähtökohdista", en uskonnollisesta Jumala-kutsuu-ja-hän-tuli-uskoon näkökulmasta.
siihen, mitä Jeesus sanoi: "Ei terveet(uskonnolliset) tarvitse parantajaa vaan sairaat, en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita,(muotojumaliset, ulkokultaist, tekopyhät, fariseukset)
vaan syntisiä !"
JUMALAN ARMOA JA RAUHAA!
"Kysymys ei ole ensisijaisesti jumalan sanasta"
Kyllä se vaan on tästä kiinni. Evankeliumissa on Jumalan voimaa. Siellä missä evankeliumi julistetaan kirkkaasti, tapahtuu myös enemmän näitä radikaaleja muutoksia.
Pelkät elämykset, sinänsä tärkeät, eivät voi välttämättä pidemmän päällä aikaansaada pysyviä muutoksia.
Asiallinen opetus ja opastus ovat tärkeitä elementtejä.
Lue joitakin esimerkkejä Jumalan muuttavasta voimasta meidän aikanamme :
http://www.nic.fi/~jlindell/voima.htm
Kysymys on rakkaudesta. Alkoholistit ovat meistä ehkä kaikkein herkimpiä. He eivät jaksa tätä kovaa kilpailuyhteiskuntaa. Monet ovat myöskin hyvin taiteellisesti lahjakkaita.
Miten me kanssaihmiset suhtaudemme humalaiseen, huonosti pukeutuneeseen, haisevaan alkoholistiin?
Kun nämä ihmiset huomaavat, että heitä rakastetaan, heidän puolestaan rukoillaan, he ovat samanarvoisia kuin ne ihmiset, joilla menee hyvin, he ymmärtävät, että heillä on paranemisen mahdollisuus.
Miten olisi, jos kyselemisen sijaan lähtisimme rukoilemaan ja rakastamaan kaikkia Jumalan luotuja?
kun Jeesus sanoi että sairaat tarvitsevat parannusta. Eli kysymyksessä on Jeesuksen rakkaus, siellä todella halutaan että jokainen on Jeesukselle tärkeä!
Muistaako kukaan laupiaasta Samarialaisesta.
siitä on juuri kysymys, jokaisen meistä pitää nähdä juuri sillä tavalla, eikä mennä tärkeänä ohi ja kiireellä ja kaiken lisäksi ettei vaan tarttuisi se kuvottava haju minuunkin. Sisäinen asia on tärkein, kyllä ne siisteys asiatkin sitten valkenevat, mielellämme katsomme ulkoiseen ja jos Meitä miellyttää voimme vaikka tehdä tuttavuutta sen ihmisen kanssa.
Mutta jos siihen viereen sattuukin istuun sellainen syvältä noussut ihminen ja vähän tuoksahtaakin, niin kyllä se on lihalle kova juttu. Mutta juuri meidän tuleekin tässä asiassa tekemän parannus! Mennä sen avun tarpeessa olevan ihmisen lähelle.
Herra meitä auttakoon ettemme kyselisi turhia, miksi helluntaihin tulee tällaisia ihmisiä, juuri sellaisia varten me olemmekin, me olemme tulleet palvelemaan juuri heikkoja varten. :)
Katsos, jopa helluntailaisuus on parempi kuin dokaaminen. Tai noh, en sittenkään tiedä.
no kyllä se aina dokaamisen 100% voittaa!