Seurasin piispanvihkimystä tänään televisiosta. En muista nähneeni Suomessa koskaan näin juhlallista jumalanpalvelusta. Se oli visuaalisesti todella upea eikä niinkuin meidän luterilaisten, jossa pappi vain kääntyilee alttarilla.
Kuka oli se pappi (?) joka koko ajan seisoi tärkeimmän piispan vieressä ja sitten piispa Sipon vieressä? Hän vaikutti olevan jonkinlainen tilaisuuden ohjaaja ja tekikin sen hienosti. Ihmettelin miten hän edes muisti kaikki yksityiskohdat!
Kirkko oli aivan ääriään myöten täynnä. Mahtuivatko kaikki sisälle, vai seurattiinko tapahtumaa jalkakäytävillä asti? Jos olisin tiennyt tapahtuman olevan noin upea, olisin tullut paikalle vaikka 300 kilometrin takaa.
Olen aina pohtinut katoliseksi kääntymistä ja tästä päivästä alkaen pohdin sitä tosiaan vakavasti.
Kuka oli se pappi (?) joka koko ajan seisoi tärkeimmän piispan vieressä ja sitten piispa Sipon vieressä? Hän vaikutti olevan jonkinlainen tilaisuuden ohjaaja ja tekikin sen hienosti. Ihmettelin miten hän edes muisti kaikki yksityiskohdat!
Kirkko oli aivan ääriään myöten täynnä. Mahtuivatko kaikki sisälle, vai seurattiinko tapahtumaa jalkakäytävillä asti? Jos olisin tiennyt tapahtuman olevan noin upea, olisin tullut paikalle vaikka 300 kilometrin takaa.
Olen aina pohtinut katoliseksi kääntymistä ja tästä päivästä alkaen pohdin sitä tosiaan vakavasti.
Vastaukset 33
Vanhimmat
televisiosta tuota tapahtumaa tunsin voimakkaan Rakkauden tunteen sisälläni vaikka olen luterilainen.
Tunne tuli todella syvältä ja aivan kuin se olisi tullut satojen vuosien takaa.En ole eläessäni nähnyt Suomessa
vastaavaa kirkollista toimitusta,joka luotaa syvältä ja joka oli hengellisesti ja tyyliltään todella upea tapahtuma.Kiitos Katoliselle kirkolle sen jäsenille ja erityisesti Teemu Sipolle menestystä Piispan virassaan.
Tämä oli toinen piispanvihkimiys Suomessa, jota minä olen seurannut. Edellisen piispan vihkimyksessä olin itse paikalla, nyt seurasin sitä televisiosta. Päällimmäinen tunne näin katolilaisena on hyvä mieli. Uudesta piispasta ja koko tapahtumasta huokui sellainen rakkaus ja inhimillisyys - ja samalla historia ja Jumalan läsnäolo - jota ihmiset tarvitsevat. Minulla jäi positiivinen tunne sekä televisiomessusta että uudesta piispasta.
Muuten, täytyy sanoa, että minua liikuttaa aina eniten kaikkien pyhien litania. En tiedä, mikä siinä on, mutta minulle se on erityisen tärkeä ja liikuttava asia.
PS. Voi kauhistus, ikivanha nimimerkkini Sole on näköjään varattu. No ei voi mitään, kun en sitä aikaisemmin varannut itselleni. Mutta olen siis se Sole, joka tänne palstalle on aikaisemmin kirjoitellut.
Joka makasi pitkään, ei vain polvillaan vaan aivan rähmällään kasvot kiinni lattiassa.
Messu oli todella juhlallinen. Kuka oli se henkilö? Ilmeisesti tarkoitit isä Tuomo Vimparia, joka todella osaavasti ja eleettömästi "johti" seremoniaa käytännössä.
Kirkkoon ei enää 10.45 meinannut päästä sisälle, koska paloturvallisuusmääräysten mukaan se oli täynnä. Siis seisomapaikkoja ei olisi saanut käyttää. Lämpimät kiitokset kirkon vahtimestareille, joiden kärsivällisyyttä ja valppautta todeella koeteltiin, väen rynniessä isälle.
Televisioinnin vuoksi (luulen) osa äänentoistosta oli suljettu, siis kirkon takaosassa, sivulaivassa ei nähnyt eikä kuullutkaan juuri mitään, mutta tunnelma oli muuten upea ja juhlavaja todella hartaasti katolilaiset polvistuivat kivilattialle.
Tulen muistamaan tämän messun ikuisesti.
Äänen puuttumista tutkitaan kuulemma, ei ollut tarkoituksellista, vaan jotkut kytkökset olivat valitettavasti menneet pieleen. Ääntä tai ei, yhteenkuuluvuus ja ilo olivat käsinkosketeltavia.
nähnyt messua alusta asti kun joku Harju & Pöntinen lähetti yle1:n ilmassa tulevan digi TV:n kanavalla jotain ohjelmaa, mutta onnksi lopettivat noin vartin yli kymmenen, jotta näki edes osan.
Litrugiaa ohjasi seremoniamesterin ominaisuudessa monsignore Tuomo T. Vimpari:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomo_T._Vimpari
Hän on todellinen "aarre" ja ylpeydenaihe pienelle kirkollemme.
Haluaisin monsignore Vimparin roolin itselleni. Vaatiiko se pitkät opinnot?
Vaikka nimimerkkini ei olekaan kovin originelli, se alkaa olla sen verran vakiintunut, että arvostaisin kovasti sen kunnioittamista. Edellinen "Marialainen" en ollut minä. Ei silti, olen samaa mieltä siitä, että monsignore Tuomo T. Vimpari teki hienon työn. Piispanvihkimys oli upea hengellinen elämys.
Kun asenteesi katolisuuteen on valmiiksi kielteinen, et varmastikaan löydä hengellisyyttä katselemalla telkkaristasi katolista liturgiaa. Sinulle ilmeisesti hengellistä voi olla vain se, mitä sinä henkilökohtaisesti hengelliseksi koet, ja pyhiä vain ne hartauden harjoittamisen muodot, jotka sinä itse olet oppinut ja sisäistänyt.
Kovin vähän on maailmassa hengellisyyttä, jos sen määrä riippuu vain sinun henkilökohtaisista kriteereistäsi. Voisitko mitenkään avata ajatteluasi pohtimaan sitä, oletko juuri sinä omine käsityksinesi ja tulkintoinesi kaiken hengellisyyden mitta ja auktoriteetti?
PYHÄÄ HENKEÄ TAHTONSA MUKAAN, eikä ihmisten tahdon mukaan, jakaen pullosta öljyä sen sijaan. Hebr.2.6; 12:11 ???
Et tainnut seurata liturgiaa kovin tarkkaavaisesti? Se osa, jossa varsinainen piispaksi vihkiminen tapahtui, alkoi rukouksella "Veni Creator Spiritus, mentes tuorum visita" jne. Siis rukoiltiin Pyhän Hengen vuodattamista ja hänen lahjojaan.
Vähän myöhemmässä vaiheessa kaikki läsnä olevat piispat vuorollaan asettivat kätensä vihittävän pään päälle. Sen jälkeen hänen päänsä päällä pidettiin evankeliumikirjaa, samalla kun vihkivät piispat rukoilivat: "Vuodata nyt tämän valittusi ylle voima, joka sinusta lähtee, vuodata se vahva Henki, jonka annoit rakkaalle Pojallesi Jeesukselle Kristukselle, se sama Henki, jonka hän itse antoi pyhille apostoleille. He perustivat kirkon olemaan kaikkialla sinun nimesi ja kiitoksesi iankaikkinen pyhäkkö.--" jne.
Kun sitten seurasi krismalla voitelu, vihkijä rukoili: "--Vuodattakoon hän nyt sinuun pyhän ja salaisen voitelunsa hengellisen öljyn ja lahjoittakoon hän sinulle siunauksensa kaiken runsauden."
Se krisma, jolla vihkijä voiteli vihittävän, oli vain ulkoinen merkki. Jumala Hengellään tekee sen, mikä on olennaista.
Edelleenkin sanon, että koettakaa hyväksyä ja ymmärtää, että toisilla kristityillä voi olla erilaiset tavat kuin teillä, mutta tapojen erilaisuus ei tee heidän uskonelämästään arvottomampaa tai vähemmän hengellistä. Jos katoliset tavat teitä kummastuttavat mutta kuitenkin sen verran kiinnostavat, että seuraatte katolista liturgiaa telkkarista, koettakaa seurata avoimin mielin, tuomitsematta ja halveksimatta. Katolisuuteen kuuluu paljon kauniita ja muiden silmissä ehkä omituisia ulkoisia tapoja, joilla on kuitenkin hyvin syvällinen hengellinen sisältö.
Mitään yhtymäkohtia kertomiisi tapahtumiin, mutta jos se kauneus onkin tässä asiassa siellä katosojan silmissä, - mene ja tiedä. Mitää latinoita en osaa eikä tarvitse ja ainoat minun osaamani sanat jotka sitä muistuttavat ovat: "hokkus pokkus", joita käytän vain lapsien kanssa taikuria leikkiessäni. Mitään muuttumisihmeitä eivät sanani saa aikaan mutta olen usein kuitenkin onnistunut pettämään niitä: "jotka ovat ymmärrykseltään lapsia".
Hokemasi hokkuspokkus tulee juuri latinasta Hoc est corpus...=tämä on minun ruumiini(joka teidän edestänne annetaan)eli ehtoollisen asetussanoja. Latinaa taitamaton kansa vain käänsi sen muotoon hokkus pokkus,mutta tuskin taikatemppujen yhteydessä silloin.
Harva sitä latinaa nykyäänkään katolisista osaa ja se ei ole synti tai häpeä,mutta typeryyksissään ei kannata aina suutaan avata tai kirjoittaa tänne.
Ainakin samanverran kuin taikuri Gruumbum, joka sanoi vielä että lisää suolaa, enemän suolaa
Seremoniamestari ei kuitenkaan tee juhlasta juhlallista, vaikka asiantuntevasti ja hillitysti varmistaa, että papit ja piispat eivät sähläile kuorissa ja tekevät mitä heidän kuuluu tehdä, eivätkä mitä impulsiivisesti keksi omiaan. Tilaisuuden tekee juhlavaksi itse tila, liturginen rekvisiitta ja musiikki, erityisesti tietynlainen musiikki. Tässää täytyy sanoa lut. virret yms. vastaan katolinen perinteinen liturginen musiikki, 0-10! Kiinnostavaa on täälläkin lukea luterilaisten veljiemme kommentteja. Meillä katolilaisilla ei ole mitään hävettävää liturgisten perinteittemme puolesta.
Olisi parasta jos perinteinen liturginen aarteemme elpyisi, josta muutkin kuin katolilaiset voisivat nauttia.
Minulle tuli sellainen tunne, että nyt Isä Teemun astuessa Piispaksi, tulee ekumenia liikahtamaan uudella tavalla ja se saattaa johtaa uusiin ilmiöihin.. Luterilaisia ihmisiä oli erittäin paljon kirkossa ja moni seurasi tv.n välityksellä vihkimistä. Piispa Sippo on inhimillinen ja lämminhenkinen tyyppi, hän on luonne, joka helposti yhdistää luterilaiset ja katoliset. Hän osaa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja siksi on mahdollista, että katoliseen kirkkoon alkaa tulla jäseniä lisää. Piispa Sipon kaltaiset paimenet luovat pohjaa ekumenialle. Luterilaiset näkevät hänessä ymmärtäväisen ihmisen, joka osaa kunnioittaa heidänkin kirkkoaan. Onhan Isä Teemu tietääkseni saarnannut esimerkiksi ekumeenisella viikolla luterilaisissa kirkoissa. Hän on tosi katolinen ja hyvä tyyppi! Menestystä uudelle Piispalle tehtävissä!
Ei Raamattu ole eikä ole ollut katolilaisilta kielletty. Tärkeää on kuitenkin, että kuka tahansa ei omin päin ala tulkita Raamatun tekstejä. Raamattua tulkitsee kirkko, Tradition valossa ja Pyhän Hengen ohjauksessa. Vain sillä tavoin oppi säilyy samana ja oikeana ajasta aikaan. Katolilainen lukee Raamattua, ottaen huomioon ja pitäen mielessä kirkon oikean raamatunselityksen.
Protestantit ovat hajaantuneet lukemattomiksi ryhmittymiksi, kun Raamattua tulkitaan kunkin lukijan oman ihmisjärjen mukaan. Tuollainen yksittäisten lauseiden poimiminen Raamatusta ja niiden tulkitseminen toisten kristittyjen tuomitsemiseksi, niin kuin sinä edellä teet, ja vihamielinen heittely on epäkristillistä.
Raamattu oli muuten Euroopassa jo moneen kertaan käännetty kansankielille keskiajalla. Protestantit ovat väärin ottaneet Raamatun käännöksistä itselleen koko kunnian. Kyllä Raamattua lukea sai, kuka sitten osasi lukea ja kellä oli mahdollisuus silloisissa oloissa erittäin kallis kirja hankkia käsiinsä.
Jehovan todistajat uskovat samoin koskien Vartiotorniseuraa
Siis uskovatko Jehovan todistajat Vartiotorniseuran olevan se alkuperäinen apostolinen kirkko, jonka Kristus perusti Pietarin kalliolle, ja jonka ylle Jumala ensimmäisenä helluntaina vuodatti Pyhän Hengen?
Me uskomme että katolinen kirkko on se oikea ja alkuperäinen kirkko, joka on kantanut apostolien traditiota ja seuraantoa 2000 vuotta. Jos Jehovan todistajat uskovat samoin omasta yhteisöstään, niin tervehdys vain heille. Sitä hiukan ihmettelen, että kuka heillä on taannut opin säilymisen puhtaana kahden vuosituhannen melskeissä. En ole kuullut, että heillä olisi apostoleihin asti ulottuvaa traditiota tai sellaista auktoriteettia, joka Kristuksen asettamana erehtymättömästi tulkitsisi Raamatun tekstiä.
Olkoon J-todistajien uskon kanssa miten tahansa, niin täällä keskustellaan katolilaisuudesta, ei heistä.
Että siellä 144 000 uskollista orjaa muodostaa kuninkaallisen hallitusluokan maan päälle, toisin kuin Paavi joka on yksin esiintyy kristuksen sijaisena maan päällä. Molemmat ovat antikristuksen hengen synnyttämiä harhaoppeja 2 Joh 7.
oikea ja alkuperäinen katolinen kirkko, joka on kantanut apostolien traditiota ja seuraantoa 2000 vuotta, on nimenomaan Idän apostolinen ja katolinen kirkko eli Ortodoksinen kirkko. Katolilaisena toki tiedät, miten paljon roomalais-katolisen kirkon oppia on muunnettu vielä viime vuosisatoinakin kaikenlaisilla itse keksityillä dogmeilla, ja muunnettiinhan jo uskontunnustustakin siinä vaiheessa, kun roomalais-katolinen eli Rooman patrisarkaatti erosi omaksi kirkkokunnakseen vuonna 1054.
Päähaaraan tai oikeastaan sillä on kaksi sarvea.
Voi voi ihmisen halua erotella itsensä muista!! Entäpäs, kun ilman kat.kirkkoa ei olisi lut.kirkkoakaan.. Olihan se yksi tietty munkkis mies, joka päätti viisastella itsekseen paavia vastaan ja loppu onkin legendaarista historiaa..Siunausta ja valoa sulle.
Niinpä vain sinun kauniiseen viestiisi (kiitos sinulle, televisiosta seurannut2) tuli jatkoksi ikäviä vastauksia jostakin protestantismin äärilaidoilta. Pitääkö katolista kirkkoa niin kovasti vihata, vielä nykyäänkin? Onko se oikein,että jatketaan aina vain noita Babylonian portto - ja antikristusnimittelyitä toisesta kristillisestä kirkkokunnasta? Rakentavaa? Rakkaudellista kristillisyyttä?
Antaisitte meidän nyt olla iloisia uudesta suomalaisesta piispasta, heittämättä samoja vanhoja hokemia poteroistanne. Piispanvihkimys on tämän keskustelun aiheena, ei se, kuka tulkitsee Raamattua oikein teidän näkökulmastanne.
Ja sinä ortodoksiystävä, joka toit esiin kirkkosi näkemyksen, että te olette niitä alkuperäisiä kristittyjä ja me katolilaiset opillisesti harhassa. Ortodoksien kanta on täällä toistunut moneen kertaan, se ei tuonut keskusteluun mitään uutta. Eipä siitä nyt kannata kiistellä, sekään ei hyödytä eikä vie eteenpäin yhtään. Jospa kunnioittaisitte meidän vakaumustamme, ja jätettäisiin tämän tyyppinen juupas-eipäs-riitely tällä palstalla?
Kun hän sen näkee, - sillä hän on paimenena palkollinen.
Ihmisyyttä vastaan, ja sen suorittamia joukkotuhoamisia historian saatossa?
Millaista käsittelyä mahdat toivoa? Paavi Johannes Paavali II esitti paaston aikana vuonna 2000 eritellyn anteeksipyynnön maailmalle pahoista teoista (muistaakseni näitä tekoja lueteltiin anteeksipyynnössä useita kymmeniä), joita kirkon "pojat ja tyttäret" ovat kirkon nimissä vuosisatojen aikana tehneet. Varmasti tämä lista löytyy Vatikaanin kotisivuilta.
Myös muut kirkot, tai siis oikeammin kirkon jäsenet kirkkonsa nimissä, ovat tehneet historian aikana pahaa. Sekä katolisen kirkon että muiden teot ovat historiantutkijoiden vapaita tutkimus- ja julkaisukohteita.
En tiedä, miten sinä haluaisit näitä asioita nyt vielä paavin anteeksipyynnön jälkeen ja historiantutkijoiden työn ohella käsitellä, ja mitä se käsittely voisi auttaa.
Tämäkin keskustelunaihe on väärässä paikassa tässä, missä keskustelun avaaja kirjoittaa piispanvihkimyksestä. Olisi järkevää pitäytyä kunkin avauksen alla sen aihepiirissä.
opilliset muutokset selviävät asiakirjoista, joten ne voidaan aina varmentaa, katolilaisetkin tietävät millä päivämäärillä Roomalaiskatolinen kirkko on ottanut käyttöön ns. Maria-dogmit ja dogmin Paavin erehtymättömyydestä. Tietenkin nämä kaikki ovat asioita, jotka ovat muuntaneet katolilaisuutta alkuperäisestä Kirkon opetuksesta.
Mutta jos teidän uskoonne kuuluu, että olette kaikesta huolimatta aivan alkuperäisen opillisen perinteen jatkajia, niin siitä vaan, eihän uskonasioista kannata kiistellä.
Mutta muistakaa toki mainita, että meidän oman uskomme mukaan me edustamme muuttumatonta katolista ja apostolista uskoa.
Sekä juutalaisia vastaan alkaen kirkossanne kunniotettujen kirkkoisien Augustinuken ja Abrosiuksen käynnistämistä tuhotoimista jatkuivat läpi historian eikä niitä voi sivuuttaa eikä tyhdä tyjäksi, millään diplomaatisesti muotoilluilla epämääräisesti suunnatuilla pahoitteluilla.
Muun muassa, nämäkin joukkotuhoojat ovat edelleen arvostettuja "kirkkoisiä" katolilaisuuden piirissä, kuten myös inkvisitio laitos hirmutöineen ja sitä seuranneet: uskon puhtautta vaalineet tahot.
Sekä juutalaisia vastaan alkaen kirkossanne kunniotettujen kirkkoisien Augustinuken ja Abrosiuksen käynnistämistä tuhotoimista jatkuivat läpi historian eikä niitä voi sivuuttaa eikä tyhdä tyjäksi, millään diplomaatisesti muotoilluilla epämääräisesti suunnatuilla pahoitteluilla. Muun muassa, nämäkin joukkotuhoojat ovat edelleen arvostettuja "kirkkoisiä" katolilaisuuden piirissä, kuten myös inkvisitio laitos hirmutöineen ja sitä seuranneet: uskon puhtautta vaalineet tahot.
Näitä kyseisiä kirkkoisiä kunnioittavat myös luterilaiset, eivät ole mitään katolilaisuutta yksinomaisuutta. Minä ainakin olen kuullut heistä ensimmäisen kerran luterilaisessa uskonnonopetuksessa.
Että Piispa Sippo muutti messussa ensi töikseen rukoukselaan vinin ja leivän Jeesuksen ruumiiksi ja tarjosi sen jälkeen tämän Jeesuken uhrina Jumalalle?
vaan paikalla olijoina saimme suut makeiksi eli pikkuinen leipänen annettiin meille kaikille kunhan aikamme jaksoimme jonottaa. En osaa sanoa että uhraattiinko siinä mitään (ainakaan leipää) Jumalalle, Jumalahan ei tarvitse ravintoa eikä ole fyysinen olento, mutta meille paikalla olijoille tarjottiin leivän muodossa Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri. Se oli kivaa ja kyllä, Piispa Sippo itse muutti ruuan rukouksellaan Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Sellainen on aivan normaalia katolisessa messussa. Ei tarvitse olla Piispa pystyäkseen siihen vaan sen pystyvät messussa tekemään myös katoliset papit.