Kerron tutustumisestani vanhoillislestadiolaisiin tyttöihin, ja siitä seuranneesta ongelmastani.
Aloittaessani opiskelut naapuripaikkakunnallani olevassa oppilaitoksessa, minulle ei sattunut tulemaan ainoatakaan tuttua myös siihen kouluun, ja olin jonkin aikaa yksinäisenä koulupoikana siellä, kunnes kaksi opiskelutoverityttöä rupesi kyselemään minusta.
Ja kun he avoimesti kertoivat omista taustoistaan, sanoivat olevansa serkkuja keskenään, ja sanoivat jo alussa olevansa vanhoillislestadiolaisia uskovaisia.
Niin minäkin heidän avoimuuden rohkaisemana avauduin kertomaan itsestäni. Näin meistä kolmesta tuli pian ystäviä keskenään.
Joitakin asioita silti ihmettelen heissä.
Pitkän kotimatkan vuoksi tytöt asuvat viikot opiskelupaikkakunnalla. Heillä on siis kämppä siellä, ja minä puolestani käyn koulua kotoa käsin, kun matka on kohtuullinen.
Niin tytöt eivät ole koskaan tahtoneet minua kylään kämpilleen, vaikka olemme koulussa hyviä kavereita.
Vain yhden kerran olen saanut käydä heillä, kun pyysin, saanko käydä katsomassa kämppäänne. Mukava oli käydä ja kahvitkin tarjosivat.
Olen usein vienyt koulun päätyttyyä heidät kämpilleen jatkaessani itse kotiin, mutta kyläkutsua heille ei näytä tulevan. Tytöt ovat olleet kyydissä muutenkin. On käyty opiskelupaikkakunnalla vain jossakin asialla kuten kirjastossa, kaupassa jne.
Autossa avaan usein radion, ja jos tulee musiikkia, he itse sulkevat sen heti ja sanovat että me ei tuollaista kuunnella. Jämäköitä ja tiukkapipiosia näyttävät olevan.
Olen joskus ehdottanut viikon päätyttyä näille vanhoillislestadiolaisille tytöille viemistä ilmaiseksi heidän kotiinsa.
Mutta vastaus on tiukka. Ei käy. Isä ja äiti eivät pidä siitä jos ei-uskovaiset pojat alkavat heidän tyttöjään kyyditellä.
Olen ehdottanut heidän jättämistä lähelle kotiaan ja kävelisivät lopun. Ei käy kuulemma sekään. Vanhemmat kysyvät, millä tulit? Ja on vastattava rehellisesti.
Sitten tytöt vastaavasti ovat intoa täynnä houkutelleet minua suviseuroihin. Olen vastannut, sopii. Minä haen teidät oppaaksi kun menemme, koska asia on minulle aivan uusi ja outo.
Ei kuulemma käy sekään.
Mutta sellainen käy, ja sitä he haluavat ja minua kovasti houkuttelevat että tulisin seurapaikalle suoraan ja aivan yksin.Ja he ehdottavat treffejen tekemistä kännykällä kun saavun paikalle, jotta löytäisimme nopeasti toisemme.
Lisäksi he lupasivat olla koko ajan minkä siellä olen olla minun kanssani, sekä sanoivat, että ota vielä teltta varalta ja vaatetta, jos olisit vaikka yötäkin palstalla ja me olemme joka päivä koko ajan kanssasi, yöt vain joudut olemaan yksin teltassasi.
Kamalasti kiinnostaa tyttöjen ehdotus.
Olemmehan me hyviä kavereita ja ei minulla ole mitään tarkoitusta napata seurustelukaveria uskovaisista, vaan olla vain kavereita kolmestaan sekä olisi halu tutustua lisää vanhoillislestadiolaisuuteen.
Ja voinhan minäkin pikkuhiljaa alkaa ajattelemaan ja katselemaan elämänkumppania, eikä liene väärin jos uskovaistakin vaihtoehtoa.
Ainakin nämä tytöt ovat mielyttäviä tuttavuuksia vanhoillislestadiolaisuudesta.
Ja kun näyttävät myös pitävän minusta, olen ajatellut lähteä ensi kesänä vanhoillislestadiolaisten suviseuroihin, ja ensimmäistä kertaa.
Hieman kuitenkin kangertaa mielessä, jos tytöillä meneekin pupu poksyyn ja sulkevatkin kännykät kun olisi treffien tekoaika.
Tuskin siellä kauan yksin viihtyisin ja lähtisin kotiin, ja millä mielin?
Luottamus ja ystävyyssuhde tyttöihin todennäköisesti katkeaisi, samoin sitä myöten myös vanhoillislestadiolaiseen uskoon.
Käsittääkseni tällä foorumilla pitäisi olla vanhoillislestadiolaisia keskustelijoita, kysyn teiltä neuvoja, ja vastatkaa rehellisesti MITÄ JA MITEN MINÄ TEEN???
Aloittaessani opiskelut naapuripaikkakunnallani olevassa oppilaitoksessa, minulle ei sattunut tulemaan ainoatakaan tuttua myös siihen kouluun, ja olin jonkin aikaa yksinäisenä koulupoikana siellä, kunnes kaksi opiskelutoverityttöä rupesi kyselemään minusta.
Ja kun he avoimesti kertoivat omista taustoistaan, sanoivat olevansa serkkuja keskenään, ja sanoivat jo alussa olevansa vanhoillislestadiolaisia uskovaisia.
Niin minäkin heidän avoimuuden rohkaisemana avauduin kertomaan itsestäni. Näin meistä kolmesta tuli pian ystäviä keskenään.
Joitakin asioita silti ihmettelen heissä.
Pitkän kotimatkan vuoksi tytöt asuvat viikot opiskelupaikkakunnalla. Heillä on siis kämppä siellä, ja minä puolestani käyn koulua kotoa käsin, kun matka on kohtuullinen.
Niin tytöt eivät ole koskaan tahtoneet minua kylään kämpilleen, vaikka olemme koulussa hyviä kavereita.
Vain yhden kerran olen saanut käydä heillä, kun pyysin, saanko käydä katsomassa kämppäänne. Mukava oli käydä ja kahvitkin tarjosivat.
Olen usein vienyt koulun päätyttyyä heidät kämpilleen jatkaessani itse kotiin, mutta kyläkutsua heille ei näytä tulevan. Tytöt ovat olleet kyydissä muutenkin. On käyty opiskelupaikkakunnalla vain jossakin asialla kuten kirjastossa, kaupassa jne.
Autossa avaan usein radion, ja jos tulee musiikkia, he itse sulkevat sen heti ja sanovat että me ei tuollaista kuunnella. Jämäköitä ja tiukkapipiosia näyttävät olevan.
Olen joskus ehdottanut viikon päätyttyä näille vanhoillislestadiolaisille tytöille viemistä ilmaiseksi heidän kotiinsa.
Mutta vastaus on tiukka. Ei käy. Isä ja äiti eivät pidä siitä jos ei-uskovaiset pojat alkavat heidän tyttöjään kyyditellä.
Olen ehdottanut heidän jättämistä lähelle kotiaan ja kävelisivät lopun. Ei käy kuulemma sekään. Vanhemmat kysyvät, millä tulit? Ja on vastattava rehellisesti.
Sitten tytöt vastaavasti ovat intoa täynnä houkutelleet minua suviseuroihin. Olen vastannut, sopii. Minä haen teidät oppaaksi kun menemme, koska asia on minulle aivan uusi ja outo.
Ei kuulemma käy sekään.
Mutta sellainen käy, ja sitä he haluavat ja minua kovasti houkuttelevat että tulisin seurapaikalle suoraan ja aivan yksin.Ja he ehdottavat treffejen tekemistä kännykällä kun saavun paikalle, jotta löytäisimme nopeasti toisemme.
Lisäksi he lupasivat olla koko ajan minkä siellä olen olla minun kanssani, sekä sanoivat, että ota vielä teltta varalta ja vaatetta, jos olisit vaikka yötäkin palstalla ja me olemme joka päivä koko ajan kanssasi, yöt vain joudut olemaan yksin teltassasi.
Kamalasti kiinnostaa tyttöjen ehdotus.
Olemmehan me hyviä kavereita ja ei minulla ole mitään tarkoitusta napata seurustelukaveria uskovaisista, vaan olla vain kavereita kolmestaan sekä olisi halu tutustua lisää vanhoillislestadiolaisuuteen.
Ja voinhan minäkin pikkuhiljaa alkaa ajattelemaan ja katselemaan elämänkumppania, eikä liene väärin jos uskovaistakin vaihtoehtoa.
Ainakin nämä tytöt ovat mielyttäviä tuttavuuksia vanhoillislestadiolaisuudesta.
Ja kun näyttävät myös pitävän minusta, olen ajatellut lähteä ensi kesänä vanhoillislestadiolaisten suviseuroihin, ja ensimmäistä kertaa.
Hieman kuitenkin kangertaa mielessä, jos tytöillä meneekin pupu poksyyn ja sulkevatkin kännykät kun olisi treffien tekoaika.
Tuskin siellä kauan yksin viihtyisin ja lähtisin kotiin, ja millä mielin?
Luottamus ja ystävyyssuhde tyttöihin todennäköisesti katkeaisi, samoin sitä myöten myös vanhoillislestadiolaiseen uskoon.
Käsittääkseni tällä foorumilla pitäisi olla vanhoillislestadiolaisia keskustelijoita, kysyn teiltä neuvoja, ja vastatkaa rehellisesti MITÄ JA MITEN MINÄ TEEN???
Vastaukset 30
Vanhimmat
sinua yritetään käännyttää!
Ei me voida ketään "käännyttää".
se että joku saa uskon on yksin Jumalan työ.
Me vain saarnaamme.
Mene vain hyvin mielin suviseuroihin. Et pety.
Kivoja ihmisiä siellä on :)
Tuohon minä en oikein jaksa uskoa.
Olisitko valmis 15 lapsen isäksi?
Ellet. Mieti vielä mitä havittelet.
Mitä haluat viestittää?
Siinä tapauksessa olet pelisi pelannut.
eihän peli ole vielä edes alkanut.
Toivottavasti joku vielä valaisee edellistä viestiä.
Mene ihmeessä käymään, jos siihen on mahdollisuus:)
uudet kokemukset avartavat!
itsekin ajattelin käväistä vaikka en ennemmin olekaan käynyt enkä liikkeen piiriin kuulu :)
rohkaisusta hymytyttö.
Voisit kysyä tytöiltä, voisivatko he tutustuttaa sinut johonkin vanhoillislestadiolaiseen poikaan, että voisit kulkea jonkun kanssa suviksissa.
Se on kumma juttu, että kun vähän kertoo ja ei kuitenkaan kerro tarpeeksi, toinen vain kiinnostuu oikeesti. Eihän siinä mitään pahaa ole, jos kyydissä pääsisivät kotiin asti. Varmaan ovat tytöt jo kotona kertoneetkin sinusta jotain. "Se meidän luokkalainen ei-uskovainen poika.." Vanhemmilla voisi olla jopa jotain valaisevaa kerrottavaa sinulle.
Voisithan myös pyytää mukaan rauhanyhdistykselle seuroihin, varmasti vievät. :)
Ei tarvitse heti ajatella seurustelua. On parempi, että "vakiintuu" ensin seuroihin ja löytää lisää tuttuja.
Ei he halua minua ainakaan heti alussa Rauhanyhdistyksen seuroihin sanojensa mukaan siksi kun ovat tyttöjä. Poikina se kyllä kävisi päinsä. Olemme puhuneet asiasta.
He yrittävät ettei tulisi tuttavien keskuudessa nuhtelua olemisesta ei uskovaisen pojan kanssa.
Tytöt sanovat suviseuroissa olevan niin paljon väkeä ettei siellä kiinnitetä huomiota outoihin ihmisiin kun siellä ei tunneta kuin pieni osa väestä.
Ja kun olen miespuolinen en kuulemma erotu muista, niinkuin naiset korujen ja meikin takia.Näin he sanovat.
Ei minulla siellä suviseuroissakaan ole asiaa tyttöjen kotiväen ja tuttujen majapaikalle.Arkoja ovat. Minua puolestaan ei haittaisi vaikka näkisivätkin minut.
sanoit, "Ei tarvitse heti ajatella seurustelua. On parempi, että "vakiintuu" ensin seuroihin ja löytää lisää tuttuja."
kysyn, miten voi vakiintua, kun suviseurat ovat vain kerran vuodessa, kesäisin?
Ei välttämättä onnista. Ei uskoa voi toiselle antaa, samanlaista, kuin itsellä on, vaikka kuinka haluaisi. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Kaikista paras, kun et kulje heidän kanssaan, vaan muulla tavoin tutustut ensin meikäläisten uskoon, ja jos et voi meitä hyväksyä, niin etpähän ole ainakaan mitään probleemia ollut aiheuttamassa. Tietysti ei sua voi syyttää, vaikka niitä tulisi, mutta silti, tässä annan hyvän ohjeen, ja turhat mutkat tulevat poistetuksi.
Ei minulle mene heti saarnat perille, kuten ei viestisikään.
En siis ymmärrä, jos ei selitetä tarkemmin.
Kirjoitit, "Kaikista paras, kun et kulje heidän kanssaan, vaan muulla tavoin tutustut ensin meikäläisten uskoon".
Siis kaikista paras, kun et.. Eli tyttöjen tapaaminen, heidän avulla mahdollistaminen päästä suviseuroinin, ja jopa ollakin siellä jonkin aikaa
on sinun mielestäsi huonoin vaihtoehto.
Kinkkiseksi rupeaa tosiaan menemään.
Mutta, oletko sinä vanhoillislestadiolainen?
"Mutta, oletko sinä vanhoillislestadiolainen?"
Vanhoillislestadiolainen vanhapiika...
selitän sen verran, että itselläni on ollut semmoinen tapaus, että aloin tapaamaan ei- meikäläistä, ja siksi aloin, kun tämä olis kiinnostunut lähtemään seuroihin. Mutta tästä kaikesta seurasi vain ongelmia. Mutta kaipa nyt kaikki alkaa olla takanapäin. Ja jokin tarkoitus sillä oli... Ymmärrän tyttöjen salailua todella hyvin... ilmassa on jännistystä.
Olen lestadiolainen
Ja kehoitan sinua, että käyt yksin tai otat johonkuhun meikäläiseen miespuoliseen yhteyttä ja hänen kanssa käyt seuroissa. Sitten jos tuntuu, että sinullakin on parannuksen teon paikka ja haluat uskoa samalla tavalla, niin tee parannus... Se on oikeasti niittenkin tyttöjen toive. Ja sitten voit alkaa olla niitten kaveri, ja tutustua paremmin, ja jos on vielä syvempäänkin tuttavuuteen mahdollisuus... Jumala antaa kyllä kaiken, kun ensin etsii Jumalan valtakunnan. Kaiken tarpeellisen.
En halua eneempää tässä näin julkisesti kertoa.
vp-vl-
toinenkin weeppari löytyi ;)
Mutta täällä Oulussahan meitä on pilvin pimein, ei ihme, että palstalle eksyit sinäkin... oikeestaan palsta pullottaa veeppareista.
Ei ole vielä kukaan sanonut mielipidettä mm. siitä voiko Vanhoillislestadiolaistyttöihin luottaa siinä tapaamissopimisessa josta kerroin alussa?
Olen varma että voi luottaa! Tule käymään, niin näet haluatko tulla toistekin. Kysy vaan ry:llekin mukaan. Varmasti ottavat. Varmasti löydät sieltä uusia tuttavuuksi, siis pojistakin! Muuten tälle palstalle ei kannata antaa kovin suurta painoarvoa, paljon on liikkella väärääkin tietoa--ehkä huomaat itsekin! Hyvää kevään jatkoa:)!
jospa minä luotan.
Onhan tämä palsta jotenkin sekavan tuntuinen ainakin minulle.
Kuin myös, hyvää kevään jatkoa!
Kyllä minun mielestä uskovaisen kuuluu sanansa pitää ja tyttöjen pitäisi tuntea asiasta vastuunsa.
Mukavaa siellä on.Viime kesänä meidänkin poika lähti tyttöystävän pyytämänä ja hyvin oli viihtynyt.Tytötkin
aikovat mennä Nivalaan,viidestä eri perheestä,vaikka eivät ookkaan uskovaisia.Viime kesän kokemukset ;tyttäreni ja hänen kaverinsa kertoman mukaan niin hyvät,että uskaltavat lähteä ja ovat aidosti kiinnostuneet.
Lähdehän rohkealla mielellä.Siellä saat tuntea
suurta iloa,että lähdit!
jos laittavat kännykän kiinni, niin kummastuttaa vähän millaisia ystäviä te oikein olittekaan keskenänne...
Mene vain suviseuroihin sanan kuuloon! Tutustut siellä varmasti muihinkin ihmisiin. Miespuolisiinkiin. Tyttöjen kannalta voisi olla mieleistäkin, jos tutustuisit johonkin miespuoliseen uskovaiseenkin, niin tytöistä ei tuntuisi niin orvolta pelkästään epäuskoisen pojan seurassa...
Kuka vaan saa mennä seuroihin ilman kenenkään lupaa! Ei sun ole pakko vasta näiden tyttöjen kutsusta mennä ry:lle seuroihin...
Nivalaan tyttöjen kera. Sinne tulee joka vuosi paljon nuoria ympäri Suomen perinteisiin pääsiäisseuroihin. Ne ovat Nivalan Haikarassa, tulevan kesän suviseurakylällä, voitte samalla tutustua suviseura-alueeseenkin vain muutaman kilometrin päässä.
Tervetuloa!
Ei vain taida onnistua.
Tässä syitä:
Jos minä ehdottaisin asiaa, he ihmettelisivät mistä tiedän sellaisen tapahtuman, enkä missään tapauksessa halua tyttöjen tietävän että surffailen täälaisella foorumilla.
ajattelevat minua pian höperöksi ja ihmeelliseksi, kun heihin ei luoteta.
Sitten, kuskiksi pääseminen saattaa olla vaikeaa juuri siksi, kun on pelko siitä, että heidän vanhemmilleen saattaa paljastua kuka onkaan kuskina.
Vielä matkakuluista.
Pitäisi saada vaikka jaettua matkakuluja.
Opiskelijalla ei rahaa liikoja ole, ja bensaakin kuluisi tuolla reissulla, kun matkaakin on.
Kesällä saan rahaa sitten enemmän.
Olet sydämellisesti tervetullut suviseuroihin!
Jumala antakoon sinulle sanankuulossa oikeaa ymmärrystä ja avattuja korvia sekä sielun hätää, niin että Jumalan valtakunnan evankeliumi saisi hädän poistaa ja kadotuksen pelko vaihtuisi Jumalan lapsen iloksi ja onneksi niissä suviseuroissa. Ja sinä saisit siellä käydä uskomaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä ja näin pääsisit sisäpuolelle Jumalan valtakuntaan jossa sinun uskovaiset tyttöystäväsikin jo ovat, nauttimaan vanhurskautta rauhaa ja iloa Pyhässä hengessä.
Toivotan sinulle Jumalan siunaamaa suviseuramatkaa!
olet tosiaankin melko hurahtanut.
Aloin vielä kirjoittamaan kotoani lähinnä perhe-elämästäni,kun äiti ja isäkin lähtivät äsken. Heillä oli yhteinen meno.
Asun siis kotona, yhdessä isän ja äidin kanssa. Minulla on isosiskokin, joka ei enää asu kotona.
Meilläon perhe-elämä muuten suht koht kunnossa, mutta isän alkoholin käytön takia jännitystä ja raskautta tulee perheemme elämään.
Kun isä tulee yöllä kotiin humalassa, alkaa helposti välienselvittelyä äidin kanssa varsinkin silloin jos edellisenä päivänä on ollut riitaa.
Tullessaan kotiin ja mennessään makuuhuoneeseensa jossa äiti on nukkumassa, saattaa kuulua.
"vi..u", älä nuku, ja siitä alkaa välienselvittelyä. Ja senhän tietää miten se sujuu kun pää on sekaisin. Monenlaista joutuu kuulemaan ja näkemään. Säälittää niin äiti.
Äiti yrittää vaieta, mutta pakko on puhua kun toinen vain tinkaa ja tinkaa.
Tämä isän juopottelu rikkoo perhe-elämäämme, ja minäkään en pysty puhumaan isän kanssa yleensä juttelemaan kuin positiivisesti, sillä minäkin pelkään häntä, että hän yöllä sitten tulee rähisemään. ei onneksi ole tullut vielä kun olen olen välttänut kaikkea riitelyä.
Isän kanssa on välini ovat joten kuten kunnossa siis, mutta sensijaan äidin kanssa me puhutaan paljon, joudun kuitenkin varoittamaan monia asioita, ettei saa sanoa isälle. Se yöllä humalassa helposti muistaa kuitenkin negatiiviset asiat.
Olen äidille kertonut myös näistä Vahhoillislestadiolaisista koulutoveritytöistä, eikä hän ollenkaan vastusta meidän ystävyyttämme, olen kertonut paljonkin heistä.
Isän muistelen joskus nimittäin puhuneen jotakin negatiivistä lestadiolaisista, hän varmaan tarkoitti juuri vanhoillislestadiolaisia.
Siksi en ole uskaltanut vielä heistä mainita hänelle ja kiellin äitinikin niin tehdä.
Yksinäiseksi sitä monesti olonsa tuntee, kun peruskoulun ajan kaveritkin ovat jääneet.
Kun läheisimmät kaverinikin sortuivat viinotteleen katsoin parhaimmaksi vetäytyä kelkasta, kun olen siitä saanut niin paljon kärsiä isäni takia. Siskoni luona joskus käyn, ja hän käy usein kotona. kun on huomannut miten äiti joutuu paljon kärsiin isästä.
Olen joskus kysynyt, onko tullut mieleen milloinkaan ero. hän on sanonut tulleen monestikkin, mutta ei uskalla siitä puhuakkaan isälle, kun pelkää tämän käyvän pian väkivaltaiseksi, jota se ei kuitenkaan isommin vielä ole tehnyt.
Nyt keväällä kun valmistun, on tulevaisuutta ajateltava.
Äiti on toivonut minun asuvan senkin jälkeen kotona. Olen kuulemma hänelle turva ja tuki, kun isä on niin arvaamaton. Olen sanonut että jos olen kodin ulottuvilla voin asua edelleen kotona mutta jos joudun kauemmas elämän viemänä on sitten muutettava.
Näitä perheasioita olen kertonut näille vanhoillislestadiolaisille tytöille ja se on helpottanut minua suuresti kun on joku jolle voi avautua puhumaan raskaistakin asioista.Ja he ovat hyvin ymmärtäneet minua ja perhettämme.
Suviseuroihin menenemisaikeista tyttöjen kutsumana äiti ei myöskaan vastusta. Tee niinkuin sinusta tuntuu sanoo vain. Olen varmuuden vuoksi kieltänyt kuitenkin sanomasta isälle.
Tämmöisissä ehkä sekavissakin aamu-unenpöppöröisen ajatuksissa sitä täällä yksin kotona ollaan.
....
...