Aloitan uuden keskustelun aiheesta gay ja katolilainen. Sen tarkoitus on mennä syvemmälle kuin kannattamalla uutta piispaa läsnäololla tai pohtimalla pukeutumista vihkiäisissä.
Minua askarruttaa kaksi kysymystä. Voiko todella jokin perustavaa laatua oleva opillinen asia muuttua piispan henkilön myötä? Vaikka piispa onkin ymmärtäväisempi homoja kohtaan, kuitenkin edelleen itsetyydytys kahden eri henkilön välisesstä seksistä on Kirkkomme opin mukaan kuolemansynti. Elä siinä sitten, jos et pysty elämään tyydyttämättä seksuaaliviettisiä kokonaan. Mitä sitten, jos joskus ripittäytyy papeille, joilla on jyrkästi poikkeavat kannat tässä asiassa? Myönnän, että Raamattua kirjaimellisesti lukemalla / tulkitsemalla ei voi tulla muuhun tulokseen kuin että homot menee helvettiin ja sillä sipuli, mikäli edes jossain määrin toteuttavat seksuaalisuuttaan. Ei tunnu kovin lupaavalta edessä oleva miehen elämä!
Kamppaileeko kukaan samojen kysymysten parissa? Onko joku jopa löytänyt ratkaisun, joka mahdollistaisi elämisen sekä katolilaisena että homona, jolle elämän tärkein asia on kuitenkin Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja sielun pelastus?
Minua askarruttaa kaksi kysymystä. Voiko todella jokin perustavaa laatua oleva opillinen asia muuttua piispan henkilön myötä? Vaikka piispa onkin ymmärtäväisempi homoja kohtaan, kuitenkin edelleen itsetyydytys kahden eri henkilön välisesstä seksistä on Kirkkomme opin mukaan kuolemansynti. Elä siinä sitten, jos et pysty elämään tyydyttämättä seksuaaliviettisiä kokonaan. Mitä sitten, jos joskus ripittäytyy papeille, joilla on jyrkästi poikkeavat kannat tässä asiassa? Myönnän, että Raamattua kirjaimellisesti lukemalla / tulkitsemalla ei voi tulla muuhun tulokseen kuin että homot menee helvettiin ja sillä sipuli, mikäli edes jossain määrin toteuttavat seksuaalisuuttaan. Ei tunnu kovin lupaavalta edessä oleva miehen elämä!
Kamppaileeko kukaan samojen kysymysten parissa? Onko joku jopa löytänyt ratkaisun, joka mahdollistaisi elämisen sekä katolilaisena että homona, jolle elämän tärkein asia on kuitenkin Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja sielun pelastus?
Vastaukset 6
Vanhimmat
- Voiko todella jokin perustavaa laatua oleva opillinen asia muuttua piispan henkilön myötä?
Ei voi. Täällä väki höpisee huviksee, joten viestejä ei kannata ottaa liian vakavasti.
- Mitä sitten, jos joskus ripittäytyy papeille, joilla on jyrkästi poikkeavat kannat tässä asiassa?
Kirkolla on yksi, pysyvä usko. Jos pappi opettaa jotain muuta, kannattaa etsiä toinen pappi.
- Onko joku jopa löytänyt ratkaisun, joka mahdollistaisi elämisen sekä katolilaisena että homona, jolle elämän tärkein asia on kuitenkin Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja sielun pelastus?
On... sen nimi on eläminen siveellisesti ja hemmetinmoinen parannuksenteko ja rukous, etenkin jos jotain lankeamisia tulee. Tietenkään se ei ole helppo tie, mutta mahdollinen ja sitä toteuttaa nytkin suuri määrä ihmisiä maailmassa, sekä katolaisia että muita.
Ei e aina edes avioliitossa mene kuin kuvittelisi. Joskus jopa siinäkin voi jtulla eteen sama tilanne esim. puolison sairauden vuoksi. Puhdas omatunto on yksi parhaista voiman antajista.
Piispa voi omilla kannillaan myötävaikuttaa Suomen katolista kirkkoa, mutta hänellä ei suorannaisesti ole mahdollista puuttua kat.kirkon oppeihin. Niin kauan kuin on erilaisia ihmisiä, ovat kannat oppeihin hieman poikkevia. Se riippuu, miten ihmiset taikka papit on tottunut käsittelemään ympäröivää maailmaa. Tämä on vaikea aihe, koska kirkko tarjoaa vähemmistöseksuaaleille ainoastaan: katolilainen homo=selibaatti. Ehkä ainoana tapana on pohtia, mikä on sinulle itselle niin tärkeää, jotta voisit elää sinun elämääsi hyvin.
"Voiko todella jokin perustavaa laatua oleva opillinen asia muuttua piispan henkilön myötä?"
Katolisen kirkon lausunnot homoseksuaalisuudesta eivät ole millään tavalla "perustavaa laatua" eivätkä edes "opillisia" asioita. Näissä asioissa voidaan Suomessa vetää ja tullaan vetämään ihan omaa linjaansa nyt, kun piispana on Teemu Sippo SCJ. Tämä ei olisi ensimmäinen kerta. Kun patavanhoillinen ehkäisyn kieltänyt Humanae Vitae -kiertokirje julkaistiin, Pohjoismaiden piispat tarkensivat, että ihmisten tulee ennen muuta noudattaa omaa omaatuntoaan. Homoseksuaalisuuden osalta piispa Sipon linjaus on ollut ihan sama enkä usko, että hän piispana ryhtyisi ensimmäiseksi syömään omia sanojaan.
"Vaikka piispa onkin ymmärtäväisempi homoja kohtaan, kuitenkin edelleen itsetyydytys kahden eri henkilön välisesstä seksistä on Kirkkomme opin mukaan kuolemansynti. Elä siinä sitten, jos et pysty elämään tyydyttämättä seksuaaliviettisiä kokonaan."
Millä vuosisadalla elät? Ensinkään homoseksuaaliset "teot" eivät ole edes katolisen kirkon mielestä jokin "kuolemansynti", vaan ainoastaan "objectively disordered". Toiseksi Suomessa piispana ei ole Benedictus XVI alias Jooseppi Ratzinger, vaan Teemu Sippo. Paikallinen piispa voi nimenomaan näissä kysymyksissä vetää omaa linjaansa ja näin tulee olemaankin Teemu Sipon kaudella.
"Mitä sitten, jos joskus ripittäytyy papeille, joilla on jyrkästi poikkeavat kannat tässä asiassa? Myönnän, että Raamattua kirjaimellisesti lukemalla / tulkitsemalla ei voi tulla muuhun tulokseen kuin että homot menee helvettiin ja sillä sipuli, mikäli edes jossain määrin toteuttavat seksuaalisuuttaan. Ei tunnu kovin lupaavalta edessä oleva miehen elämä!"
Katolinen kirkko ei tulkitse Raamattua kirjaimellisesti, vaan nimenomaan hylkää fundamentalisen raamatuntulkinnan.
"Kamppaileeko kukaan samojen kysymysten parissa?"
Aika moni. Suomalaisista käännynnäiskatolilaisista on lesboja, homoja ja trans-ihmisiä minun arvioni mukaan ainakin kolmannes ellei peräti puolet. Aika alkaa olla kypsä katoliselle homoryhmälle, joka voisi ottaa inspiraatiota vaikkapa Jenkkien vastaavista.
"Onko joku jopa löytänyt ratkaisun, joka mahdollistaisi elämisen sekä katolilaisena että homona, jolle elämän tärkein asia on kuitenkin Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja sielun pelastus?"
Ratkaisun löysi muuan Jeesus, kun kuoli sinun puolestasi, mutta myös kaikkien muiden lesbojen, homojen, trans-ihmisten ja jopa heteroiden puolesta ristillä.
"Aika moni. Suomalaisista käännynnäiskatolilaisista on lesboja, homoja ja trans-ihmisiä minun arvioni mukaan ainakin kolmannes ellei peräti puolet. Aika alkaa olla kypsä katoliselle homoryhmälle, joka voisi ottaa inspiraatiota vaikkapa Jenkkien vastaavista."
Ole varovainen sanoissasi, sillä tästäkin voi saada mehevän riidan aikaan. Täällä on käännynnäisi leimattu milloin miksikin itse kukin vuorotelleen. Jos sinulla ei ole tilastoja tueksi, ei kannata esittää spekulatioita. Opillinen sisältö ei voi muuttua, ennen kuin muutos hyväksytään Vatikaanissa. Ellei Suomen katolilainen kirkko ole itsenäinen kirkko, joka saa määrittää sisällön itse. Toivottavasti ilmapiiri ei muutu liian vapaaksi, muutoin pappispula taitaa tulla rahapulan rinnalle. Taitaa tulla jäsenpulakin samaan syssyyn...
En malta olla kysymättä, kun kerran on asiantuntija linjoilla. Miksi ihmeessä homot kääntyvät katolilaisiksi? Ortodoksinen kirkko on opillisesti ja anglikaanit liturgisesti hyvin lähellä katolilaisuutta eivätkä kumpikaan mouhua seksuaalietiikalla katolisen kirkon tapaan. Väitän että homolla on helpompi olla näissä kirkoissa, koska häntä ei suljeta ehtollisyhteyden ulkopuolelle (edes ortodoksisessa kirkossa). Anglikaaneilla on homoja piispoina ja ev-lut kirkko tulee vielä hyväksymään parisuhteiden siunaamisen samaa sukupuolta olevien kesken. Siis miksi patavanhoellinen katolilaisuus?
Minusta olet yltiöoptimisti, jos luulet yhden piispan voivan poiketa Vatikaanin linjasta. Voi olla, että Sippo ei kiihkolla sitä toteuta, mutta katolisen moraaliopetuksen mukaan parisuhteessa elävälle (ja seksiä harrastavalle) homolle ehtoolliselle osallistuminen on ihan yhtä kiellettyä kuin esim. avoliitossa elävälle heterolle. Se että on liberaali piispa, joka on eri mieltä asiasta, ei muuta selkeää opetusta. Silläkään ei ole väliä, mitä mieltä sinä tai minä olemme, koska me emme päätä kirkon opista. Esim. luterilaisena minusta kaikkien pitäisi saada osallistua yhdessä ehtoolliselle riippumatta kirkkokunnasta. Silti en mene katoliselle ehtoolliselle, koska kunnioitan kirkon opetusta.
Mistä ihmeestä sinä nuo homoprosentit nykäisit? Luin aikoinaan tutkimuksesta, jonka mukaan suuri osa katolilaisista papeista on homoja. Pari viikkoa sitten taas törmäsin amerikkalaiseen tutkimukseen, jonka mukaan jesuiitoilla on erityinen "homoalakulttuuri". Tämä on ihan luonnollista, koska konservatiivisessa ympäristössä homomiehelle papiksi ryhtyminen ei merkitse samaa luopumista kuin heterolle: hetero luopuu seksuaalisuudesta ja perheestä, kun taas homomies "kunnon katolilaisena" eläessään joka tapauksessa luopuu seksuaalisuudesta.
Olen siis luterilainen ja minusta sillä ei ole väliä, mikä ihmisen seksuaalinen suuntautuminen on. Homot voivat minun puolestani olla piispoja ja pappeja siinä missä heterotkin.
Hienosti olitte sanonut, Mevlana. Olen kanssane täysin samaa mieltä, ja itse olen kääntymässä katolilaisuudesta luterilaisuuteen. En ole katolisen kirkon kanssa missään tekemisessä monta vuotta, kun kirkko ei hyväsky trans-ihmisiä, ja "sukupuolettomia", mikä on täysin väärin, koska Jumala on sukupuoleton.
Olette oikeassa.