Millä alalla olette tai tarkemmin, jos haluatte kertoa, missä ammatissa? Miten epilepsia on vaikuttanut työntekoon, sen tehoon, mahdollisuuksiin, ammatinvalintaan? Oletteko joutuneet vaihtamaan alaa epilepsian takia?
epilepsia ja työ
Opiskelija vielä
49
7222
Vastaukset
- hs
Joo eli mulla pysyy kohtauksetta lääkkeillä kutakuinkin 3 vuoden välein ollu.
No vuorotyötä ei suositella ja valkosena valheena kannattaa se jättää työhaastattelus sanomatta
mikäli koet että et ole työtä tehdessä vaaraksi itselles etkä varsikaan muille...kaikki alat mis olet koneiden ja laitteiden kans tekemisis on riski vaikka ei nyt suoraan kielletty tuo siis siksi että todennäköisesti syöt kolmio lääkkeitä...Myös kemianteollisuus/prosessinhoitaja ja myös valvomonhoitaja on jo koulutusvaiheessa esteenä tod.näk koska työssä voit tehä tuhoo miljoonia napi painalluksel joten pitää olla todella skarppina...Töissä suosittelen kertomaan kaikille et sul on epilepsia koska jos saat kohtauksen on ensiarvoisen tärkeää saada sulle hoitoa ja pystyä kertomaan ensihoitajille miten ne voi valmistua tilannetta varten ja myös siksi että teidän työryhmässä on todennäköisesti joku ensiapu 1 ja tai 2 käyny ni helpottaa myös sitä...samalla saat ymmärrystä sihen että vaikka työteho laskiskin ja myös pienet "virheet" voidaan painaa villasella..se myös osoittaa hyvää tiimi henkeä ja niin teillä on kaikil parempi olla ku huomaatte et luottooo löytyy et voi tollasista puhua...eli kohtauksettomana ja hoidettuna en näkis sitä esteenä muuten palaisin neurologin kanssa keskusteleen lääkkeen vaihdoista ynm et suo ei väsyttäis sit töis ja voisit myös henkisesti paremmin asian kanssa itse oon hakenu talotekniikan puolelle koska koen siel pärjääväni ja sit kuitenkin työkaverit vieres...suosittelen ryhmätöitä ynm...kysele ihmeessä lisää..- haka.ilma
Koen että nykytyömarkkinoilla pitäisi epileptikkona valehdella normia enemmän saadaksen elää normia elämän mallia saadakseen töitä. itse en oo viel joutunut tehä sitä kun vaihdoin ammattikin pidemmän työsyrjinnän takia kun cv:ssä luku sana "epilepsia" ja vaihdoin jätkäkaverinkin jenkkiin kun suomes ei tieto kulkenut riittävän hyvin. Suomessa ei edes tiedetä mikä on sana epilepsia ja mihin kategoriaan se kuuluu vaikka ollaakin fi-päätteiseessä osoitteessa mätänemäs satunnaisesti. Sen takii suunnintinkin comiin.
Suomessa Ei tieto kulje!!! Hei Heiiiiii Eiii!
Konsulteil ainakin on liksa pyörimäs normia enemmän kun tietäs mitä kaikkee #askaa työnantajat saattaa tehdä epileptikoille ilman suoranaisiaperusteluja, joita epileptikot perustelee päivättäin.
- suvun syy
On sukuni syy, että olen kouluttautunut näin monelle alalle: merkonomi, puutarha, maatalous, metsätalous, porotalous, perhepäivähoitaja, opettaja.
Olen kokenut nämä kaikki itselleni sopiviksi, mutta en saanut peruskoulussa tietää, että sopisin parhaiten metsätöihin. Epilepsia ei ole koskaan häirinnyt työtäni, koska kohtaukset alkoivat aina aamuyöstä, kun niitä vielä tuli.- Omavika
Suvun syy? Ai onko sun serkut tai muut sukulaiset käyny koulut sun puolesta vai? Kyllä varmaan ihan ite oot sinne kouluun menny.
- CapreDiem
No tietotekniikka alalla. No mulla tosin epilepsia todettiin vasta ammatikorkeakoulun viimeisellä luokalla.
Työntekoa tai työn saantia epilepsia ei ole häirinnyt milläänlailla. Paitsi yhdessä työhaastattelussa ei oikein mennyt hyvin kun sain kohtauksen juuri ennen sitä haastattelua ja olin vähän tokkurassa sen koko haastattelun ajan. Tiedä mitä olen siellä edes puhunut. Työpaikkaa en saanut :)
Ennen leikkausta kohtauksia tuli töissä useemankin kerran. Ekassa työpaikassa, vielä ekana päivänä pomo piteli pystyssä rappusissa, kun oltiin lähdössä syömään. Silloin olin kertonut haastattelussa jo, että mulla on epilepsia.
Nykyseen työpaikkaan kun menin, niin ekana päivänä vein mennessäni epilepsialiitosta saadun "epilesia ja työ" nimisen oppaan ja annoin sen pomolleni. Se laittoin sen kiertoon, että kaikki työkaverit sai lukea myös sen ja se oli siinä. Ei tarvinnut enää selitellä mitään, jos sattu tuleen kohtaus. Ja kaikki suhtautu mun epilepsiaan ihan neutraalisti.- marsku87
Hienoa että sulla CapreDiem on työkavereita joilla on asenne paikallaa.
Itse olen hoitoalalla töissä. Ja tällä alallahan pitäisi olla lähes parhain tietämys eri sairauksista, mutta työkaverien tietämys ja kommentit epilepsiasta ovat yllättäneet minut täysin! Olen mm kuullut kommenteja : "miten voit olla tällä alalla töissä", "ai se kaatumatauti!", "apua", "epilepsia, sen vuoksi et tule varmaan mistään töitä saamaankaan"... Kommentit ovat olleet välillä mieltä pahoittavia. Usein tulee pieni turhautumisen tunne kun saat lähes jokaiselle työkaverille kertoa erikseen saman asian moneen kertaan. Varsinkin sen, että ei epilepsia ole vain pelkkää kaatumista ja kouristelua, vaan siitä on useita kohtausmuotoja ,jotka saadaan useilla hyvin lääkityksellä hallintaan.
Itse saan poissaolo kohtauksia, (joiden aikana maiskuttelen ja touhuilen jotain pientä normaalista poikkeavaa). Viime vuosina olen saanut noin 2-3 kohtausta vuodessa ja ovat tulleet vapaa-ajalla. Siis niistä ei ole ollut haittaa töissä. Epilepsia minulla on ollut noin 10 vuotta. - tytteliiin
marsku87 kirjoitti:
Hienoa että sulla CapreDiem on työkavereita joilla on asenne paikallaa.
Itse olen hoitoalalla töissä. Ja tällä alallahan pitäisi olla lähes parhain tietämys eri sairauksista, mutta työkaverien tietämys ja kommentit epilepsiasta ovat yllättäneet minut täysin! Olen mm kuullut kommenteja : "miten voit olla tällä alalla töissä", "ai se kaatumatauti!", "apua", "epilepsia, sen vuoksi et tule varmaan mistään töitä saamaankaan"... Kommentit ovat olleet välillä mieltä pahoittavia. Usein tulee pieni turhautumisen tunne kun saat lähes jokaiselle työkaverille kertoa erikseen saman asian moneen kertaan. Varsinkin sen, että ei epilepsia ole vain pelkkää kaatumista ja kouristelua, vaan siitä on useita kohtausmuotoja ,jotka saadaan useilla hyvin lääkityksellä hallintaan.
Itse saan poissaolo kohtauksia, (joiden aikana maiskuttelen ja touhuilen jotain pientä normaalista poikkeavaa). Viime vuosina olen saanut noin 2-3 kohtausta vuodessa ja ovat tulleet vapaa-ajalla. Siis niistä ei ole ollut haittaa töissä. Epilepsia minulla on ollut noin 10 vuotta.Hei, minä olen kanssa hoitoalan opiskelija ja työ- ja harjoittelupaikoilla on toki ollut hyvää suhtautumista mutta osan porukan kommentit.. Muutaman kerran on minulle suoraan sanottu että epilepsia on työssä kuulemma hirvittävä riski ja vaikka mitä muuta "kivaa":(
- Hugo.
marsku87 kirjoitti:
Hienoa että sulla CapreDiem on työkavereita joilla on asenne paikallaa.
Itse olen hoitoalalla töissä. Ja tällä alallahan pitäisi olla lähes parhain tietämys eri sairauksista, mutta työkaverien tietämys ja kommentit epilepsiasta ovat yllättäneet minut täysin! Olen mm kuullut kommenteja : "miten voit olla tällä alalla töissä", "ai se kaatumatauti!", "apua", "epilepsia, sen vuoksi et tule varmaan mistään töitä saamaankaan"... Kommentit ovat olleet välillä mieltä pahoittavia. Usein tulee pieni turhautumisen tunne kun saat lähes jokaiselle työkaverille kertoa erikseen saman asian moneen kertaan. Varsinkin sen, että ei epilepsia ole vain pelkkää kaatumista ja kouristelua, vaan siitä on useita kohtausmuotoja ,jotka saadaan useilla hyvin lääkityksellä hallintaan.
Itse saan poissaolo kohtauksia, (joiden aikana maiskuttelen ja touhuilen jotain pientä normaalista poikkeavaa). Viime vuosina olen saanut noin 2-3 kohtausta vuodessa ja ovat tulleet vapaa-ajalla. Siis niistä ei ole ollut haittaa töissä. Epilepsia minulla on ollut noin 10 vuotta.Vedä noita kunnianloukkaajia nimittelijöitä turpaan, niin että saavat itse aivovaurion.
- eräs gaijin
Olin ekan vuoden väitöskirjalainen kun tauti pamahti päälle. Silloin olin kovin peloissani, pahimmillaan epätoivoinen ja pelkäsin pitääkö homma jättää kesken. Hiljattain tuli väiteltyä ja toisaalta siis osoitettua, etteipä tuo kummoinen este ole (mikäli lääkitys toimii) mutta toisaalta se, ettei ylistressaava työkään epileptikolle oikein sovi. Kaksi kohtausta iski peräkkäisinä päivinä väitöksen jälkeen ja sen jälkeen onkin ollut alamäkinen aika. Olen vielä lomalla mutta tuntuu, että saikulla tässä pitäisi olla. Näin pahaa lääkenostoa en muista mutta toisaalta eihän sitä tiedä vielä, mistä olotila johtuu. Kannattiko? Vielä mietin ja kovasti toivon olon parantuvan. Aika uskomaton taitaa olla adrenaliinin vaikutus, muuta selitystä en keksi lomasta alkaneeseen pahoinvointiin.
Sen tiedän, että vuorotyöläiseksi musta ei sairastumisen jälkeen olisi ollut, kunnia niille, jotka siihen pystyvät! Itselläni on tavoitteena löytää jokin kevyempi duuni ja jättää kaihoisin mielin "huippututkimus" ja siihen liittyvät pitkät päivät niille, jotka sitä paremmin jaksavat. Opetus tämäkin.- Kissankorvat
Työpaikkani on asiakaspalvelua. Kaikki työkaverini tietävät epistäni.
Alkuaikoina (olen jo sairastanut n.25 v.) meni kaikki hyvin, lääkkeet tehos. Töissä ei tullut kohtauksia.
Työkaverit olivat aivan normaaleja mua kohtaan.
Tilanne muuttui, kun kohtauksia alkoi tulla uudestaan. Nyt tulee poissaolokohtauksia, kaikki eivät edes huomaa niitä eivätkä asiatkaatkaan. Toisinaan jää tollo päälle ja hössötän, silloin kyllä kohtauksen huomaa.
On mulla vielä lisäksi lukuisi muitakin vaivoja ja sairauksia.
Nyt on tilanne muuttunut, osa porukasta on laittamassa mua osa-aikaseksi (ilman että mä sitä haluaisin).
Osa on mun puolella tässä asiassa.
V***** koko paikka.
- porskuttaa
Päätteellä olen töitä tehnyt valtiolla kohta 10v. Meillä sairauteen, sairauksiin suhtaudutaan hyvin, siis ainakin minullepäin. En kyllä usko, että ottaisivat mua nyt enää töihin, jos hakisin tänne. Sairastuin noin vuosi sitten. Saikkua olen saanut tarvittaessa ihan puhelinsoitolla -yhteensä yksi iltapäivä.
Duunikaverit tietävät sairaudestani, eikä se ole vaikuttanut mitenkään (tai taas ainakin kuvittelen niin). Jotkut ehkä natisevat pitkistä tauoistani. Itse olen ajatellut hakeutuvani osatyökyvyttömyyseläkkeelle, jottei jatkuva väsymys veisi kaikkia voimia. - psyk.sh.
Itse olen sairaanhoitaja (psykiatrinen hoitotyö). Lisäksi YTM, sosiaalityö pääaineena. Olen tehnyt pääasiassa sairaanhoitajan työtä koska kolmivuorotyössä tienaan paremmin, ja muutenkin tuntuu siltä oikealta vaihtoehdolta. Aluksi epi vaikutti niin, etten käytännössä voinut olla työelämässä. Onneksi sopiva lääkitys löytyi, eikä kohtauksia ole ollut vuosikausiin.
- Nojuurise
Erilaisia assarin töitä nyt n. 10v. Päätteellä työskentely ei ole ollut ongelma, mutta huonon muistin takia kaikki on kirjoitettava lapulle, ettei unohdu. Se on aika pientä kuitenkin. Tähän mennessä 7v epilepsiaa takana, kuukausittaisia tajunnanhämärtymiskohtauksia (nyt tosin uuden lääkkeen ansiosta 4kk kohtaukseton).
- epi_tku
Hei! Vuosia on jo sun kommentista.. Mutta olisitko kertonut mitä lääkettä käytät.. Kun itse käytän tegretol retardia.. Mutta edelleen tulee pyörytys kohtauksia ehkä 2-4krt. kuukaudessa..
- tuttavax
läheisellä tuttavallani on epilepsia todettu jo nuorena, ihan normaalisti on työelämässä ja viettää normaalia perhe-elämää kaikin puolin. Ei ole epilepsian takia syrjitty työelämässä,vaikka onsiitä avoimesti puhunut. Jatkuva lääkitys ja ranneke kertova epilepsiasta.
tuolloin on säännöllinen ruokailu ja uni tärkeitä. Jokainen epilepsia on yksilöllinen, joten näistä asioista kannattaa lääkärin kanssa keskustella.
Itse voi opetella välttämäämn tilanteita ja tapahtumia, jolloin kohtauksia tulee. (esim. juhliminen yömyöhään, vilkkuvalot discoissa tms.).- Kymppikeijo
Mä en pystynyt tekemään puualan tehtaassa vuorotyötä, kohtauksia tuli kaikista lääkityskokeiluista huolimatta lähes päivittäin. Vakuutusyhtiö ohjasi sitten pitkien sairastelujen jälkeen uravalmentajalle ja sen kautta sain oppisopimuskoulutuksen uuteen ammattiin. Nyt teen päivätyötä myynnin parissa ja kohtauksia tulee hyvin harvakseltaan, tänä vuonna ei yhtään. Ilman tuommoiselle uravalmentajalle pääsyä mut olis varmaan potkaistu pihalle duunista ja olisin nyt jossain työttömänä. Kannattaa mennä nimenomaan yksityiselle uravalmentajalle, sillä mä vaihdoin työkkärin proffessiosta vai mikä se nyt oli yksityiselle puolelle, koska se työkkärin homma oli ihan humpuukia. Yksityiselle kun pääsin vakuutusyhtiön maksamana, homma alkoi luistaa heti ja uusi duunikin löytyi muutamassa viikossa.
- mavatar
Tälle 25-vuotiaalle naikkoselle parhaaksi on todettu toimistotyö. Teen ihan päivätyötä julkisella alalla (liukuva työaika
- Kymppikeijo
Asiakaspalvelua minäkin alkuun vähän pelkäsin, mutta testattiin sen työhönvalmentajan kanssa asiaa ja kun kohtaukset on kurissa niin nyt tämäkin työ on sopiva mulle. Mulle olennaista oli välttää vuorotyötä ja valvomista yms. Oon tosi tyytyväinen, koska minäkin asiakaspalveluun olisin alunperinkin halunnut, ajauduin vain tehdastyöhön.
- 14+5
Kymppikeijo kirjoitti:
Asiakaspalvelua minäkin alkuun vähän pelkäsin, mutta testattiin sen työhönvalmentajan kanssa asiaa ja kun kohtaukset on kurissa niin nyt tämäkin työ on sopiva mulle. Mulle olennaista oli välttää vuorotyötä ja valvomista yms. Oon tosi tyytyväinen, koska minäkin asiakaspalveluun olisin alunperinkin halunnut, ajauduin vain tehdastyöhön.
Mulle oli kans vuorotyö kaikkein pahin, sain vaidettua päivätöihin, säännölliset elämäntavat helpottivat heti ja kohtaukset väheni.
- kaisaliinu
Valmistuin nuorena sairaanhoitajan ammattiin, vaikka minulla oli jo todettu epilepsia.
Tein sitä työtä kahdessa vuorossa jonkin aikaa, mutta koska työvuoroni olisi pitänyt vaihtua kolmivuorotyöksi, en halunnut ottaa riskiä jos kohtauksia tulisi. Opiskelin opettajaksi ja tätä työtä olen tehnyt jo 12 vuotta. Kohtaukset pysyneet pois aina kun lääkkeet menossa. - Peeth.
Olen nyt kymmenisen vuotta tehnyt toimistohommia, tällä hetkellä erittäin kiireistä työtä johdon assarina suuremmassa yrityksessä (valmistunut tradenomiksi). Ongelmia on ollut vain muistin kanssa. Sain aiemmin tajunnanhämärtymiskohtauksia ovulaation aikaan (joskus muutenkin, johtuen stressistä, krapulasta tms) ja Neurotol Slow (450 450/pv) piti vain isot kouristuskohtaukset kurissa. 7 vuotta sillä mentiin, ja toisinaan piti soittaa töihin ja kertoa että yöllä on tullut taas useampi kohtaus ja on parempi jäädä kotiin. Joskus jos olo oli tarpeeksi "normaali", lähdin silti töihin ja ilmoitin vain pomolleni että on taas päivä jolloin saatan olla hieman poissaoleva.. Kohtaukset ja lääkkeet vaikuttavat eniten muistiini. Selviän työasioista hyvin muistilappujen avulla, etenkin kun suuri osa työstäni tapahtuu koneella ja sähköpostitse. Sen sijaan jos joku huikkaa minulle käytävällä jonkun työjutun joka pitäisi hoitaa, on hyvin mahdollista, että unohdan sen, ellen heti hoida. Tänä kesänä aloitin myös Keppran (500 500/pv), ja myös tajunnanhämärtymiskohtaukset ovat pysyneet poissa (lukuunottamatta yhtä päivää jolloin työstressi ja uupumus oli sitä luokkaa että purskahdin itkuun.. johti yöllisiin kohtauksiin). En ole koskaan kailottanut sairaudestani, mutta pomoilleni ja lähimmille työkavereille olen aina kertonut, ihan vain jotta tietävät mistä on kyse. Kukaan ei ole suhtautunut negatiivisesti tai säikähtänyt. Pikemminkin päinvastoin. Ovat kyselleet asiasta, ja olleet kuulemma tyytyväisiä että kerroin. Pidän myös aina ranneketta ranteessani. Se luo minulle jonkinlaisen turvallisuuden tunteen.
Omalla kohdallani en sanoisi epilepsian vaikuttaneen juuri mitenkään työelämääni tai mahdollisuuksiin. Toki se lyhyt muisti joskus ottaa päähän, mutta vastaavanlaisia ongelmia on jokaisella työelämässä olevilla. Opiskelu oli vaikeaa kokeiden osalta, kun ei muistilappuja ollut lähettyvillä, mutta kyllä siitäkin selvittiin!- Sisko68
Pyytäkää ihmeessä vakuutusyhtiöstä pääsyä työvalmentajalle joka on siis yksityinen konsultti, joka on erikoistunut juuri tämmöisiin kuntoutustapauksiin, jotka tarvitsevat esim. uutta urasuunnitelmaa, työpaikkaa, koulutusta yms. Konsultteja on monenlaisia, niistä oon lukenu täälläkin paljon ja kaikki ei oo tosiaankaan hyviä. Itse olin katjanoponenoy:ssä ja sitä firmaa suositeltiin vakuutusyhtiössäkin. Tämän uravalmennuskonsultin luona käydään sitten vakuutusyhtiön maksamana ja sieltä saa yksityisohjausta tilanteeseen. Eli kaikki mietittiin just mun näkökulmasta ja sain sieltä hyvin vastauksia kaikkiin ongelmiin, eikä tarvinnut kaivaa tietoja kiven alta. Konsultti oli tosi kiva ja se hoiti yhteydet vakuutusyhtiöön puolueettomana ja sain monia hyviä juttuja uuden työllistymisen suhteen käyntiin. Nyt mulla uusi työ kuulovammaisten koulussa koulunkäyntiavustajana, vakuutusyhtiö maksoi uudelleenkoulutuksen ja tuon urakonsultin palvelut.
- Ihmettelee..........
Sisko68 kirjoitti:
Pyytäkää ihmeessä vakuutusyhtiöstä pääsyä työvalmentajalle joka on siis yksityinen konsultti, joka on erikoistunut juuri tämmöisiin kuntoutustapauksiin, jotka tarvitsevat esim. uutta urasuunnitelmaa, työpaikkaa, koulutusta yms. Konsultteja on monenlaisia, niistä oon lukenu täälläkin paljon ja kaikki ei oo tosiaankaan hyviä. Itse olin katjanoponenoy:ssä ja sitä firmaa suositeltiin vakuutusyhtiössäkin. Tämän uravalmennuskonsultin luona käydään sitten vakuutusyhtiön maksamana ja sieltä saa yksityisohjausta tilanteeseen. Eli kaikki mietittiin just mun näkökulmasta ja sain sieltä hyvin vastauksia kaikkiin ongelmiin, eikä tarvinnut kaivaa tietoja kiven alta. Konsultti oli tosi kiva ja se hoiti yhteydet vakuutusyhtiöön puolueettomana ja sain monia hyviä juttuja uuden työllistymisen suhteen käyntiin. Nyt mulla uusi työ kuulovammaisten koulussa koulunkäyntiavustajana, vakuutusyhtiö maksoi uudelleenkoulutuksen ja tuon urakonsultin palvelut.
Siis mikä vakuutusyhtiö? Mikä vakuutus pitää olla? Minulla ei ole ainakaan käytännössä mitään vakuutuksia.
- kymppi*
Ihmettelee.......... kirjoitti:
Siis mikä vakuutusyhtiö? Mikä vakuutus pitää olla? Minulla ei ole ainakaan käytännössä mitään vakuutuksia.
Eli töissä pitää olla ollu tai ainakin ennen sairautta pitää olla jotain työhistoriaa, niin silloin on eläkevakuutusyhtiön asiakas, näin mä sen oon ymmärtänyt. Eli mä pääsin sinne eläkevakuutusyhtiön kautta ja mun mieskaveri VKK:n avulla. Kannattaa olla yhteydessä omaan eläkevakuutusyhtiöön tai sitten ihan tavalliseen vakuutusyhtiöön jos se hoitaa sun asiaa, ne laittavat sitten tuon VKK:n kautta niille jonkun lähetteen. Tsemppiä sulle, voin suositella tätä, miehenikin laitoin tästä innostuneena samaan paikkaan ja sillekin löytyi uusi ura noiden avulla. :) Kai sinne pääsee myös työkkärin kautta, mutta en tiedä miten ja onko sama palvelu.
- Kaisa 0.
kymppi* kirjoitti:
Eli töissä pitää olla ollu tai ainakin ennen sairautta pitää olla jotain työhistoriaa, niin silloin on eläkevakuutusyhtiön asiakas, näin mä sen oon ymmärtänyt. Eli mä pääsin sinne eläkevakuutusyhtiön kautta ja mun mieskaveri VKK:n avulla. Kannattaa olla yhteydessä omaan eläkevakuutusyhtiöön tai sitten ihan tavalliseen vakuutusyhtiöön jos se hoitaa sun asiaa, ne laittavat sitten tuon VKK:n kautta niille jonkun lähetteen. Tsemppiä sulle, voin suositella tätä, miehenikin laitoin tästä innostuneena samaan paikkaan ja sillekin löytyi uusi ura noiden avulla. :) Kai sinne pääsee myös työkkärin kautta, mutta en tiedä miten ja onko sama palvelu.
Työkkäristä en saanu mitään apua, olin niillä siinä professissa. Eläkeyhtiö siirsi mut pois noin vuoden jälkeen kun ei työkokeilupaikkaa ja sen jälkeistä koulutusta löytynyt. Noposelle siirrettiin ja siellä paikka löytyi parissa kuukaudessa.
- opiskelija...
Opiskelen yliopistossa. Neurotolit ovat vaikuttaneet muistiin, mikä on tehnyt tenteistä läpipääsemisestä yms. hyvin vaikeaa. Muutenkin arvosanat ovat varsin huonoja. Nyt on lääkkeen vaihto menossa, jos saisi helpotusta muistin toimintaan. En ole opetushenkilökunnalle kertonut sairaudesta, aion sen tehdä, jos joskus tulee ihan ylitsepääsemättömiä ongelmia. Ala ja tulevaisuuden ammatti tapahtuisi labrassa ja tietokoneella, en näe mitään syytä, miten epilepsia vaikuttaisi asiaan, vuorotöitäkään ei ole tiedossa. Ainoa haitta juuri tuo muistin toiminta, jos ei sitä saada pelaamaan. Pitäisi aika laajasti kuitenkin muistaa tietoa.
- Ripa-77
Työskentelin ennen rakennuksilla telineille ei ollut asiaa ekan kohtauksen jälkeen. Opiskelin sen jälkeen lähihoitajaksi, nyt otan vastaan ihmisiä terveyskeskuksessa päivätyössä.
- Anonyymi
Samoin opiskelen yliopistossa, mutta Keppra ei ole vaikeuttanut oppimista, vaikka tuoteselosteessa mainitaan toisin.
Entisen opistoasteen tutkinto riitti manuaaliseen arkistointiin, ammattikorkeakoulututkinto mansikanpoimintaan ja tuleva yliopistotutkinto edelleen manuaaliseen arkistointiin, kun lapsuudessa epilepsiadiagnoosi laadittiin subjektiivisesti -ilman geenitestiä- vaikeaksi geenivirhe-epilepsiaksi, vaikka myöhemmin se poistettiin onnistuneesti KYS:ssa.
- Nature75
Itse työskentelen kiinteistöhuoltoalalla. Itsellä on epin suhteen asiat niin hyvin, että lääkitys on aivan nappiin mennyt ja näin ollen kohtauksiakaan ei ole enää aikoihin tullut. Työnantaja neurologi työterveyshuolto ovat määränneet, että lähinnä kiipeilyt ovat kiellettyä kauraa, mutta ne on hyvin helppo delegoida muille. Muuten työnteko ja elämä sujuu aivan normaalisti - tosin muisti kiukuttelee välillä ikävästi, mutta sen kanssa ollaan ja eletään :)
- epi 2000
Minut koulutettiin isännöitsijäksi, tein aikaisemmin kans kiinteistöhuoltoa. Noposen valmennuksen kautta pääsin koulutukseen, josta sain samalla palkkaa. Samassa paikassa olen töissä edelleenkin.
- Kvinoa
Epilepsian takia työtehtäviäni rajattiin (mahd. kohtauksia pidettiin potilasturvallisuusriskinä vaikka epilepsia on hyvällä mallilla). Lisäksi tuli yövuorokielto.
- *KKKK*
Mullakin tosin jätettiin raskaimpia hommia pois ja puutarhurina leikkelen nyt vain alempia oksia. :)
- jööös
Itse olen valmistunut sähköasentajaksi aikoinani, lääkäri totesi että olen "tarpeeksi terve" tehdäkseni tätä työtä ennenkuin aloin alaa opiskella. Kuitenkin valmistuttuani koulusta, en ole päivääkään tehnyt kyseistä työtä, koska työmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset koska ajokorttiin en ole vieläkään lupaa saanut. Muutenkin työhaastatteluissa katsotaan hieman kieroon kun on kysytty terveydentilaa, ja olen joutunut kertomaan epilepsiastani. nyt työskentelen rakennustyömaalla siivoojana. Ammatinvaihtokin on käynyt mielessä, mutta koulun penkille palaaminen ei oikein innosta. Kannattaa miettiä ajoissa alavalintaa epilepsian kannalta, ja sitä onko todellakin mahdollisuuksia saada työtä kyseiseltä alalta, ja lääkärinkin kanssa keskustelu ei olisi pahitteeksi.
- Leffe^^
Oli liian paljon raskaita hommia ja piti kurotella korkealla. Vakuutusyhtiö koulutti minut pienkonekorjaajaksi, teen töitä isossa tiimissä eikä epistä ole haittaa juurikaan tässä hommassa ollut.
- tobias--
Ajokortin ottaminen pois sotki minun työllistymisen alalle, olin juuri valmistunut kuljetusalalle ja sitten todettiin epilepsia. Nyt pitäisi alkaa miettimään mitä seuraavaksi tekisi.
- woolfs
uskomatonta..itsekkin olin juuri valmistunut kuljetusalalle ja ammatti meni kun epilepsia todettiin.
En uskonut että on kohtalotovereita.
Kerrotko että millaiset fiilikset sinulla on kun menetit ammatin? - heinä2012
Taloushallinon alalla, kiinteistökirjanpitäjänä. Poissaolokohtauksia tulee viikottain kaikki töissä tietävät asia ja ottavat sen aika hyvin muutamaa henkilöä lukuun ottamatta jotka eivät osaa reagoida asiaan jos kohtaus sattuu tulemaan kun olen heidän lähellä. Joskus tästä on tullut satunnaisia kommunikaatio ongelmia asiakkaiden kanssa kun olen puhunut puhelimessa ,mutta en ole ollut täysissä järjissä. Näitäkin on onneksi sattunut 7 vuoden aikana vain 3 kpl.
Alaa ei ole vaihdettu vaan siihen on kouluttauduttu tietoisesti katsoen että työ on vielä sellaista minkä pystyn suorittamaan. - Elämä on P*RSEESTÄ
Itse en enää tiedä mitä teen... leikkaus ei ollut mahdollista minulle ja seuraavaksi kokeillaan jotain melko uutta keksintöä eli päähän jotain stimulaattoria aivolohkojen väliin, jos se ei auta niin ei auta mikään... Olin pääsykokeissa sosiaali- ja terveys alan soveltuvuus kokeissa ja psygologi vain sanoi että "kannattaakohan sun tänne tulla jos sulla se epilepsia on"... ja sen takia en sitten sille alallekkaan päässyt... Täytyy alkaa kohta miettimään sairaseläkettä. (kohtauksiakin on ~5-10 kuukaudessa)
- kierre menossa
Itse valmistuin viime vuonna yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Minulla on vaikeahoitoinen epilepsia eikä leikkaus ollut mahdollinen, koska kohtauspesäkkeitä on aivolohkojen molemmilla puolilla. Vagushermostimulaattorin sain viime vuonna, eikä sekään ole täydellisesti poistanut kohtauksia, mutta vähentänyt niitä kyllä. Usein stimulaattorin avulla alkavan tajunnanhämärtymiskohtauksen saa pysäytettyä. Itselläni oli ennen opiskeluja helpostikin yhtä paljon kohtauksia kuukaudessa kuin sinulla, ja varsinkin viime vuosina ennen stimulaattorin laittoa, kun epilepsia vaan paheni. Nyt siis helpottanut, mutta ei ihan täysin.
Tällä hetkellä en ole oman alani töissä, minkä en usko johtuvan epilepsiasta. Itseäni kuitenkin pelottaa se, onnistunko oman alani töissä, koska muistini on huonontunut. Ja kun muisti on huonontunut, se on masentanut, ja masennus ja epävarmuus ovat huonontaneet muistiani entisestään. Onko tällainen muille tuttua? Minä joskus kouluttauduin enemmän kaupan puolelle. Sain ensimmäisessä työkokeilussani kohtauksen palvelutilanteessa. Päädyin itse siihen, etten kokeilisi enää asiakaspalvelua.
Päädyin erilaisiin toimistotehtäviin, mikä sopi minulle. Tietokone ei minulla ole vaikuttavia tekijöitä. Stressi on, ja siitä sain viime hetkinä kohtaukset.
Nyt olen ollut kohtaukseton leikkauksen ansiosta ja suostun harkitsemaan asiakaspalvelutehtäviä taas.- sfjsftk
kierre menossa kirjoitti:
Itse valmistuin viime vuonna yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Minulla on vaikeahoitoinen epilepsia eikä leikkaus ollut mahdollinen, koska kohtauspesäkkeitä on aivolohkojen molemmilla puolilla. Vagushermostimulaattorin sain viime vuonna, eikä sekään ole täydellisesti poistanut kohtauksia, mutta vähentänyt niitä kyllä. Usein stimulaattorin avulla alkavan tajunnanhämärtymiskohtauksen saa pysäytettyä. Itselläni oli ennen opiskeluja helpostikin yhtä paljon kohtauksia kuukaudessa kuin sinulla, ja varsinkin viime vuosina ennen stimulaattorin laittoa, kun epilepsia vaan paheni. Nyt siis helpottanut, mutta ei ihan täysin.
Tällä hetkellä en ole oman alani töissä, minkä en usko johtuvan epilepsiasta. Itseäni kuitenkin pelottaa se, onnistunko oman alani töissä, koska muistini on huonontunut. Ja kun muisti on huonontunut, se on masentanut, ja masennus ja epävarmuus ovat huonontaneet muistiani entisestään. Onko tällainen muille tuttua?Hei! Onko muistiasi tutkittu jotenkin epilepsiaan liittyväksi?
Itselläni kylläkin "helpot" kohtaukset ja nyt kohtauksetonta aikaa kohta kolme vuotta. No helpot ja helpot.. Poissaolokohtauksia joiden jälkeen en muista yhtään mitään..
Ja "normaaliaikana" muistini lyö välillä kirjaimellisesti tyhjää. Olen sivuuttanut asian normaalin hajamielisyyden piikkiin, kieltäen epilepsia-yhteyden, mutta se taitaa olla mahdollista. :l
Kesätöissä kassalla pätki oikein urakalla, ja syytin siitä heti stressiä (varmasti osasyy ainakin).. - zesvel
kierre menossa kirjoitti:
Itse valmistuin viime vuonna yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Minulla on vaikeahoitoinen epilepsia eikä leikkaus ollut mahdollinen, koska kohtauspesäkkeitä on aivolohkojen molemmilla puolilla. Vagushermostimulaattorin sain viime vuonna, eikä sekään ole täydellisesti poistanut kohtauksia, mutta vähentänyt niitä kyllä. Usein stimulaattorin avulla alkavan tajunnanhämärtymiskohtauksen saa pysäytettyä. Itselläni oli ennen opiskeluja helpostikin yhtä paljon kohtauksia kuukaudessa kuin sinulla, ja varsinkin viime vuosina ennen stimulaattorin laittoa, kun epilepsia vaan paheni. Nyt siis helpottanut, mutta ei ihan täysin.
Tällä hetkellä en ole oman alani töissä, minkä en usko johtuvan epilepsiasta. Itseäni kuitenkin pelottaa se, onnistunko oman alani töissä, koska muistini on huonontunut. Ja kun muisti on huonontunut, se on masentanut, ja masennus ja epävarmuus ovat huonontaneet muistiani entisestään. Onko tällainen muille tuttua?"kierre menossa": Sulla on tilanne melkein kuin olisin itse tuon tekstin kirjoittanut... Minullekkaan ei voida leikkausta tehdä koska on molemmilla puolilla aivolohkoja pesäkkeitä ja stimulaattori asennetaan tämän tai ensivuoden puolella. On kyllä toisaalta "positiivista" lukea täältä että muillakin on muisti huonontunut koska olen itsekkin sitä todellakin huomannut pitkän aikaa, niin ainakin tiedän että se siis johtuu epilepsiasta eikä mistään muusta... Itse kouluttauduin metallialalle enkä voi sen alan töitä tehdä, stressiä riittä kun en tiedä mitä tekisin, mutta aion sitä miettiä enemmän stimulaattorin asennuksen jälkeen kun tiedän millä tavalla se vaikuttaa.
- Hugo.
Itse sanoin, kun vielä töissä olin, että en haastatteluun tule, jos epilepsia este. Ottivat positiivisesti, joten ei ole varma, että kannattaako jäädä kertomatta.
Itse olen ammatinharjoittaja ja opiskelija... syventäviä vielä juridiikasta ja olen juristi. Sinällään juristin ammatti on hyvä, vaikka onhan se stressaavaa, mutta mikä työ ei olisi. Sen verran kuin itselläni on kokemusta, niin töissä on helppoa, kun saa lomaa, mutta ammatinharjoittajana ja vielä jatko-opiskelijana tohtoriksi töitä riittää.
Itse en ole joutunut vaihtamaan alaa epilepsian takia, vaikka nykyisin paskan lain takia todella helposti otetaan kortti pois ja itse en aja ilman korttia kuten nuorena tein.
Alkoholi on itselläni pahin ongelma, sillä se väliaikaisesti poistaa oireet, mutta pitkässä juoksussa tuhoaa aivoja... etenkin pikkuaivoja.
Olen huomannut, että stressiin suhtaudun todella vakavasti, sillä se saattaa saada epilepsian kukkaan. Lisäksi lääkärit tuntuvat tyhmiltä, sillä olen kiertänyt niin monet ja suurin osa ei halua ottaa vastuuta, vaan työntää toiselle ja sellainen ei tuo hyvää hoitoa. Johtuu siitä, että vaadin hyvää hoitoa ja jokainen on pulassa kanssani.
Olen silti sitä mieltä, että lääkärin pitäisi tehdä töitään eikä suhtautua potilaan vaatimuksiin loukkaantuneena.
T. T. Juristi ja onnellinen siitä.Rikolliset kuriin.Jatkan tästä hieman tuohon aiempaan kommentiin. Osaan hylätä tällä hetkellä työt, joissa todella nopea oppiminen olisi tärkeää. Muistini kärsii vielä leikkauksesta, ja se hidastaa oppimista todella paljon.
Lääkärit minulla fiksuja. Jos nyt pyytäisinkin ratkaisuksi jonkinlaista työkokeilua esimerkiksi Kelan kautta, saisin äkkiä B-lausuntoja noita varten.
Katsotaan millaisen työn tai kokeilun tässä tilanteessa onnistuu nappaamaan... Eräät kohdat muistissa kun toimivat niin hyvin, ettei murheita ole. Jos yhtään murehtii muistiaan, niin suosittelen neuropsykologin testejä, vaikka ne rasittavilta alkuun tuntuukin.- Hugo.
leptikko1985 kirjoitti:
Jatkan tästä hieman tuohon aiempaan kommentiin. Osaan hylätä tällä hetkellä työt, joissa todella nopea oppiminen olisi tärkeää. Muistini kärsii vielä leikkauksesta, ja se hidastaa oppimista todella paljon.
Lääkärit minulla fiksuja. Jos nyt pyytäisinkin ratkaisuksi jonkinlaista työkokeilua esimerkiksi Kelan kautta, saisin äkkiä B-lausuntoja noita varten.
Katsotaan millaisen työn tai kokeilun tässä tilanteessa onnistuu nappaamaan... Eräät kohdat muistissa kun toimivat niin hyvin, ettei murheita ole. Jos yhtään murehtii muistiaan, niin suosittelen neuropsykologin testejä, vaikka ne rasittavilta alkuun tuntuukin.Kokeilepa pelata alypaa.com peliä ja se on aika hyvä testi muistista. Oma paras jää klassikossa hitauden takia vähän alle 10 000 pisteen. Yleensä noin 6500-7500 pistettä.
Hugo. kirjoitti:
Kokeilepa pelata alypaa.com peliä ja se on aika hyvä testi muistista. Oma paras jää klassikossa hitauden takia vähän alle 10 000 pisteen. Yleensä noin 6500-7500 pistettä.
Juu kännykkäänikin olen ladannut jo vaikka mitä pelejä tuota parantelemaan :) Kiitos vihjeestä ;)
Ristikotkin on eräs harrastukseni tuon myötä, niitä tulee kokeiltua usein.
Muisti vaan katkeilee sellaisissa kohdissa, joissa nuo eivät hetkessä auta...Hugo. kirjoitti:
Kokeilepa pelata alypaa.com peliä ja se on aika hyvä testi muistista. Oma paras jää klassikossa hitauden takia vähän alle 10 000 pisteen. Yleensä noin 6500-7500 pistettä.
Jatkanpa, että stressin osaan nyt hylätä, kun on muuten saanut monta kohtaa murheettomaksi. Nykyinen kumppaninikaan ei anna minun stressata. Siirtää ajatukseni äkkiä muualle, jos meinaan alkaa kantaa murhetta.
- About1
Tervehdys voin vaan kertoa syrjintää on tullut roppakaupalla työkäristä yms oikeasta paikoista nyt ollaan vaan päivätoiminta jutussa päivän siellä on muitakin kellä on samoja sairauksia mut saisivat hävetä työkkärit nekin varmaan laittoi mun paperit paperi silpuriin kun kysyin rupesi kestämään mikä mättää ei tänne ole tullut sen jälkeen mulle riitti enkä laita mitään papereita sinne.
- Anonyymi
Minkänimisillä lääkkeillä hoidetaan epilepsiaa, johon liittyy vain yleistyneitä kohtauksia? Mikä niiistä olisi tehokas mutta mahdollisimman vähän sivuvaikutuksia omaava?
Olen saanut muutaman kohtauksen vuosien varrella, Aivoja on tutkittu, mutta mitään poikkeavaa ei ole löytynyt. Lekuri totesi, että saat halutessasi lääkkeet. Lähinnä on huolestuttanut vakavat sivuvaikutukset.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta354592Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä203185Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2692331Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui532197- 1642056
Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu891670- 171653
Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3601651Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1131622M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti151279