Ylen ykkösaamussa mietitään, uskaltaako lapselle kertoa, että perheen taloudellinen tilanne on huono.
Aikamoista pumpulissa kasvattamista. Entäs kun tämä lapsi on isona omillaan, ja tulee uutena tilanne, että rahat loppuvat. Tämä on vähän kuin se, että ei uskalla kertoa pomolle, että työ ei ole valmis viikon päästä, vaan pari kuukautta vielä menee. Tässä lapsi on se pomo, nykyäänhän pitää mennä lasten ehdoilla. Lapsi sanoo, minkälaisen karkkisäkin hän haluaa, se ei tule kysymykseenkään, että huonossa taloustilanteessa voitaisiin jättää karkit ostamatta. Muutenhan lapselle voi tulla paha mieli, ja parkumista voi jatkua pari tuntia, kun on opetettu siihen, että sillä saa asiat periksi.
Mutta, lapset pitää opettaa näköjään yltäkylläisyyteen jo pienenä, ja siihen, että rahaa ja tavaroita on enemmän kuin naapurilla.
Aikamoista pumpulissa kasvattamista. Entäs kun tämä lapsi on isona omillaan, ja tulee uutena tilanne, että rahat loppuvat. Tämä on vähän kuin se, että ei uskalla kertoa pomolle, että työ ei ole valmis viikon päästä, vaan pari kuukautta vielä menee. Tässä lapsi on se pomo, nykyäänhän pitää mennä lasten ehdoilla. Lapsi sanoo, minkälaisen karkkisäkin hän haluaa, se ei tule kysymykseenkään, että huonossa taloustilanteessa voitaisiin jättää karkit ostamatta. Muutenhan lapselle voi tulla paha mieli, ja parkumista voi jatkua pari tuntia, kun on opetettu siihen, että sillä saa asiat periksi.
Mutta, lapset pitää opettaa näköjään yltäkylläisyyteen jo pienenä, ja siihen, että rahaa ja tavaroita on enemmän kuin naapurilla.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Ei lapselle/lapsille kuulu millään tavalla aikuisten raha-asiat! Kun lapsi pyytää jotain, se joko ostetaan tai ei osteta. Kun on alusta asti opettanut lapselle ettei kaikkea saa ja kauppareissut on ruoan hakua varten ellei ennen kauppaan menoa sovita muuta. Vaatii aikuiselta, mutta myös palkitsee ja lapsilla on helpompi aikuiselämä, kun ei ole saanut kaikkea. Syksyn alkua kaikille!
...kun kaksossisareni kanssa odotimme 12-vuotissynttäreitä. Päivä kului, eikä meitä edes onniteltu...
lähempänä illansuuta sitten äiti ojentaa ohimennen - aivan kuin häveten - meille lahjat: minä sain sinisen a6 kokoisen ruutuvihkon ja sisareni sai punaisen, molemmat olivat paketoimatta.
Olisimme kyllä ymmärtäneet, jos meille olisi kerrottu rahapulasta! Riippuu totta iästä ja lapsen ymmärrystasosta, mutta pitää ehdottomasti kertoa!
Kyllä lapsi tarvitsee järkevän ajattelutavan ja suhtautumisen rahaan. Meillä perheessä puhutaan siitä mikä on tarpeellista ja välttämätöntä, välillä niinkin ettei perustella, saa muksut päätellä itse tai hakea vastausta meiltä. Syntyy keskustelua elämän prioriteeteista, ja kasvaa sinnikkyys, säästeliäisyys.
tietenkin pitää ajatella minkä ikäinen lapsi/nuori on jolle kertoa ko. asiasta.
Aivan pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä silti asiaa, kuin taas jo murkkuikäinen ymmärtää asian.
Voihan tietenkin pienelle lapsellekkin asian selittää, että esim. karkkipäivän pussi olisi nyt vain pieni pussi eikä kaikkein isoin ja kallein sellaisessa tilanteessa. Vanhempien on myös muistettava se asia , jos on rahapula niin sitten jäävät myös tupakat ja kaljat/viinat ostamatta , jos lapsen karkkipussi pienenee, jotta saa perheelle sen tärkeän asian , siis ruoan, asumisen ja lämmön sekä puhtaan veden.
rahan arvon kokemuksen kautta. Mainoslehtien jakotöitä on ajoista huolimatta tarjolla. Oppii myös todennäköisesti pitämään tunteesta, että ponnistelusta saa palkkaa. Nuoremmillahan voi olla viikkoraha sidottu tiskivuoroihin tai roskien viemiseen.
No riippuu tietysti, että minkä ikäinen lapsi on kyseessä, mutta kyllä minä ainakin lapselle kertoisin. En tietenkään juurta jaksain, mutta istuttaisin alas ja selittäisin, että meidän perheellä ei nyt ole kauheasti ylimääräistä rahaa, nyt ostetaan vain tarpeellinen tms. Ei mitään pelottelua vaan asiallista keskustelua.
Perhe käy lama-ajan selviytymistaistelun yhdessä.
Lapselle kannattaa puhua rahan merkityksestä ja käytöstä yleensä. Ja tietenkin tulee ottaa huomioon lapsen ikä. Mutta mielestäni lapselle ei tule kaataa koko perheen taloudellista tilannetta, vaan selittää mistä asia johtuu. Lapset osaavat myös murehtia ja surra asioita ja mielestäni raha-asiat ei välttämättä kuulu lapsuuteen. - Ei lapsen tarvitse saada kaikkea mitä kaupassa näkee tai naapurin lapsella on. - Itse olen kasvanut monilapsisessa perheessä ja taatusti meillä oli usein rahasta. Muistan joskus äitini paistaneen leipää tai lettuja. Herkuttelimme ihanilla räiskäleillä ja mansikkahillolla onnellisina taatusti tietämättä, että talossa ei ollut muuta ruokaa kuin perunoita ja sieniä, perheen rahakukkaro oli tyhjä ja seuraava raha-päivä oli vasta monen päivän päästä.
... menee muksuperhana vielä tarhassa möläyttämään, ettei iskällä ole rahaa.
samamieltä kanssasi :)
nimimerkkiin...
onko se prinssinnakki...se makkara..
vaiko ihan berliinipötkö...
aamun hauskin...näin sun survomassa makkaraa housuihin kkhkhiihkh
Itse olen vuosi sitten eron läpi käynyt ja kuukausi sitten loppui työt. Olen rehellisesti kertonut 12v tytölle kuinka raha-asiat on huonolla tolalla. Aluksi hän ei oikein ymmärtänyt sitä miksi raha ei riittänyt entiseen malliin. Nyt hän jo käsittää sen että kaikkea ei tarvitse saada. Olen sitä mieltä että asiota ei kannata salailla, myös näin lapsi oppii ottamaan omalta osaltaan vastuuta ja uskon että pärjää elämässä paremmin kuin sellainen joka on aina saanut kaiken mitä on halunnut. Tietenkin harkintaa siinä minkä ikäiselle näitä asioita voi kertoa.
Lapsen ikä on tärkeä huomioida, mutta en minä varhaisteinillekään kaataisi perheen taloushuolia niskan päälle. Lapsuus on lapsuutta, kyllä rahan arvoa voi muutenkin opettaa kuin tunkemalla koko perheen huoleksi että miten rahat riittävät. Lasten mielessä asiat kuitenkin suurenevat oikeista mitoistaan, ja lapsi saattaa jopa alkaa keksimään itsestään syyllisen... Kuten esim vanhempien parisuhdeongelmista kuullessaan.
Mielestäni on silti järkeä, oli rahatilanne mikä tahansa, etteivät muksut saisi mitä tahansa hopeatarjottimella eteen kannettuna. Jos perheen varat ovat vähissä, olisi ehkä hyvä asiasta mainita silleen, että koko perheellä puhuttaisiin, että mistä "luksus"jutuista nipistetään. Tasaosaisesti kaikilta, etteivät vaan lapset "menetä". Tarvitseeko lapsen puhelinlaskuja pienentää? Kuukausisaldomäärä pienemmäksi. Ostetaanko joka päivä herkkuja ja valmisruokaa? karkkipäivä 1krt/vk ja ruokia tehdään itse isompia satseja, heset yms unohdetaan. Iskä ja äiti kuluttaa tupakkaan ja kaljaan turhan paljon, eikä esiteini tarvitse joka kuukausi merkkifarkkuja yms.
Ihan ilman muuta kannattaa kertoa. Olen itse kasvanut sellaisessa valheessa, joka oli aivan kamalaa. Vanhempani eivät pystyneet kertomaan meille lapsille mitään rahatilanteesta, ja saimme kaiken mitä halusimme, ja vanhempani olivat aivan rikki. Emme ymmärtäneet miksi meille ostettiin kymmenellä tuhannella eurolla joululahjoja, mutta söimme 6 kk hernekeittoa. Miksi isä ryyppäsi, vanhemmat tappelivat, miksi jouduimme käymään pankssa allekirjoittamassa papereita, joista meille ei kerrottu mitä ne olivat jne. Olisin pajon ennemmin halunnut tietää, että olemme rahapulassa, ja nyt säästetään. Näin oltaisiin luotu yhteishenkeä perheeseen, olisimme kaikki säästäneet ja puhaltaneet yhteiseen hiileen.
Lapset vaistoavat ihan aina, että perheessä on jotain pielessä. Lapsilla on tuntosarvet. Ja jos totuutta ei kerrota, lapset kärsivät.
Olen lapsena/nuorena/nuorena aikuisena saanut melkein kaiken pyytämäni (sitä ponia en sentään ;) ja jouduin kantapään kautta oppimaan rahankäyttöä vasta aikuisena. Jälkikäteen olen harmitellut kuinka ison omakotitalon hinnan olen laittanut rahaa palamaan täysin ei-mihinkään.
Nyt elelen lapseni (11 v.) kanssa ihan hyvää elämää, ei leveää, mutta mistään aivan välttämättömästä emme tingi, emme myöskään laadusta. Olen opettanut lapselle pikkuhiljaa, että sitten kun jotakin tarvitaan, ostamme laatua hyvään hintaan - tarjoukset ym. katsotaan tarkkaan - ja sitten kun sattuu sopivasti kohdalle ja rahat riittävät. Mitään heikkolaatuista tai toimimatonta ei osteta edes halvalla. "Parempi ilman ku Hilman" vai miten se oli :) Ja rikkinäisissä, likaisissa, liian pienissä/suurissa tai muuten vaan linnunpelätinvaatteissa ja välineissä ei sitten ikimaailmassa kuljeta! Onneksi on kirpputorit ja muut, joista saa kunnon tavaraa kohtuuhintaan.
Lapseni on aivan tottunut kierrätystavaraan. Olen tehnyt meillä hyveen siitä, että löydetään hyvää mahdollisimman halvalla, ja tyhmyyden maksaa liikaa yhtään mistään. Mm. mitä vaan saa yleensä halvemmalla, kun odottaa ensihuuman häviävän. Lapsen on vaan pikkuhiljaa ollut opittava tähän ajattelutapaan, mutta luulen, että hän jonain päivänä kiittää minua siitä. Voi, kun joku olisi opettanut vastaavaa minulle aiemmin!
Juuri nyt olen joutunut sanomaan lapselle "ei" moneen pyyntöön ja kertomaan, että tällä hetkellä ei törsätä mihinkään turhaan, pidetään tarkan markan aikaa, koska raha on tiukalla. Ihan rehellisesti, mutta mitenkään pelottelematta. En usko, että siitä mitään traumoja jää, jos joskus tekee tiukkaa. Eikös se vaan ole ihan elämää se? Ja haleista & suukoista ei tingitä :)
Onko niin, että jos perhe on varakas, lapselle ostetaan kaikki mitä hän ikinä keksii pyytää. Toivottavasti ei sentään. Meillä ei sanottavammin ole rahasta kiinni, mutta silti olemme opettaneet lapsille rahan käytön ja arvon.
Niin?
Ymmärtääkseni tarkoitin juuri tuota. Ymmärsit kirjoitukseni varmaan jotenkin väärin? Luepa se uudelleen......
Meillä toimitaan kuvaamallani tavalla oli rahaa käytössä miten paljon tahansa. Nimenomaan sitä rahan arvoa ja säästäväisyyttä opetellaan.
on hyve, ja esimerkkikin....
Kerrankin hieno kommentti! Kiitos, olen samaa mieltä!
Minulle ainakin kerrottiin suoraan lapsena jos tavaroihin tms. ei ollut varaa. Jotenkin tuli syyllinen olo jos pyysin äitiä jotakin ostamaan.
Hän Kertoi Perheen lapsille aamulla, että pitää syödä kaikki ruoka lautaselta, koska Maailmassa on oikeen paljon Lapsia, joilla ei ole sees ruokaa, minkä jättäisi lautaselleen... niin perheen äiti kuuli tämän. niin Mun Sisko sai Lopputilin samana päivänä... onko Oikeen??????
Lapsia ei saa syyllistää asioilla, joille lapsi ei mitään mahda. Jos eletään yltäkylläisyydessä, niin miksi lautaselle asetettu pitäisi syödä kaikki, jos kerran lapselle ei maistu?
Toisekseen... aikuinen on itse esimerkki. Syövätkö aikuiset aina lautasensa tyhjäksi?
Aikuisia ahdistaa monet asiat. Monet heistä ovat eläneet lapsuutensa/nuoruutensa niukalla elintasolla, joten nykyinen elintaso saattaa aiheuttaa epävarmuutta sen pysyvyyden suhteen... ja lapset saavat osansa epävarmuudesta muistutuksena maailman nälkäänäkevistä....
..on totaalisen väärin pakottaa lasta syömään missään muussa tilanteessa, kuin selkeän sairauden ollessa kyseessä. (Eikä silloinkaan kai pakko auta...). Uuden maistamiseen pitää kannustaa ja joskus ehkä vaatiakin, mutta kaikkea ei saa pakottaa syömään. Siitä ne antipatiat ja syömishäiriöt sikiää.
Maailman nälänhätä tuskin lienee kyseisten lasten syy... maailman tuskaa ei saa kaataa lapsen niskaan. Opettaa pikkuhiljaa tosiasioita iän karttuessa.
mut lasta ei saa pakottaa syömään lautasta tyhjäksi. perheen äitin ois pitänyt keskustella hoitajan
kaa eka asiasta ennen potkuja........ja katsoo,että miten jatkossa käy. tiukkapipoinen äiti.
Meillä ainakin on se käytäntö että ruokaa ei jätetä lautaselle. Itse olen lapsena elänyt perheessä, jossa oli sama sääntö, ja silti olisi ollut varaa hassata ruokaan vaikka kuinka paljon rahaa. Olen sitten tuonut saman säännön omaan perheeseeni. Perustelut tosin ovat hiemat erit, nimittäin mielestäni ruokaa ei saa lautaselle jättää siksi, että ruoka on arvokasta eikä sitä saa haaskata. Sitä paitsi lapsille laitan aina sen kokoiset annokset että he taatusti pystyvät ne syömään, joten voin hyvillä mielin sanoa että pyödätä ei lähdetä ennen kuin lautanen on tyhjä, sillä tiedän etteivät mukulani siihen määrään ruokaa poksahda! Kiitos!
Hän käytti lapsiin henkistä väkivaltaa. Jos joku suvaitsevainen syyllistäisi minun lapsiani rumien toisrotuisten ongelmista niin minä käyttäisin väkivaltaa sitä suvaitsevaista kohtaan.
Miten helvetin sairas täytyy olla jos alistaa tai herjaa oman rotunsa jälkeläisiä toisrotuisten puolesta?
Hei,
kyllä mielestäni voi mainita, että rahaa ei tällä hetkellä ole kovinkaan paljoa ja sitten voidaan yhdessä suunnitella miten rahaa voidaan säästää. Kiitoksena lasten "joustavuudesta" ja säästäväisyydestä voidaan sitten tehdä jotain kivaa yhdessä.. Käydä vaikka uimassa tai vuokrata elokuva ja syödä popparia jonain iltana. Rahapulaa ei kuitenkaan pidä mainostaa joka välissä.
Oma tuttavani, joka erosi joitakin vuosia sitten miehestään ja jolla on yhteishuoltajuus niin, että lapset ovat joka toinen viikonloppu hänen luonaan, puhuu rahapulastaan kaiken aikaa ja lapsista nuorimman (9 ja 11 vuotiaat) näyttävät jo rämpivän syyllisyydessä siitä, että heidän kasvatuksensa "tulee niin kalliiksi, ettei äidillä ole varaa uusiin farkkuihin" ja lapset itkevät tätä ongelmaa äidiltä salaa... eli ei näinkään! Ei ole oikein, että lapset kantavat syyllisyyttä rahapulasta, joka ei ole heidän syynsä, mutta ei lapsia tarvitse pumpulissakaan kasvattaa.
Onnea ja jaksamista =)
kaataa lasten niskaan taloushuolet. Ja vielä jos on halunnut jakaa taloutensa kahteen talouteen.
Harva tulee ajatelleeksi, mitä se käytännössä tarkoittaa kun vanhemmat joutuvat eron jälkeen maksamaan samat kulut erikseen ( yleensä suuremmat) kuin jos ovat yhdessä ja jolloin lasketaan palkat yhteen...
Kuvitelkaa tilanne, jossa molemmat tienanneet nettona esim 2000e. yhteensä 4000e. Asumiseen mennyt yhdessä esim 1000e. Kun erotaan toinen jää asumaan ja maksaa sen 1000 ja toinen muuttaa erilleen ja joutuu maksamaan omat asuinkulunsa. Ehkä jopa toisen 1000e...? Tulot eivät suinkaan lisi kummassakaan päässä. Ero on kallis monessa mielessä.
Hahaha tätä pullamössö kasvatusta, pitääkö tuota edes miettiä.
Minäkin sellaisen uhri.
Muistan aina kun tahdoin vanhemmilta jotain joskus ostettiin, joskus ei. Aina kun ei niin keksittiin jotain valheita pitämään kulissi päällä. Olisin kyllä tajunnut het jos ois sanottu että rahaa ei ole.
Perseelleen menee tämä ihmiskunta.
Vituttaa mahottomasti se että voisin olla astetta parempi tyyppi peruskasvatuksella, mitään ei tarvinnut tehä, kaikki tehtiin puolesta.
Nytkin oisin ties missä jossen ois ite opetellu asioita.
Mietin vaan että miten pahasti on asiat 50 vuoden päästä.
Varmaan on järkevää kertoa asiallisesti, että perheessä ei riitä rahaa kaikkeen, mihin haluaisi, ja syyn siihen. Mutta on tärkeää, että tekee selväksi, ettei lapsen tarvitse kantaa asiasta huolta vaan että aikuisilla on asia hoidossa. Eli lapsen ei pitäisi joutua kantamaan vastuuta vaan elää huoletonta lapsuutta, muuten hän voi saada ongelmia vanhempana.
Just just, elinikäiset traumat. Niinpä niin.
Pakko sitä vastuuta on jossain vaiheessa lykätä, muuten sitä vasta on ongelmia aikuisena.
Olisi se perin valitettavaa, jos lapsia pitäisi heti alusta asti kouluttaa maailman murheisiin. Pitäisikö varta vasten vyöryttää kaikki maailman visva ja nilja lasten mieliin heti kun jotakin ymmärtävät.
Näyttäisitkö nelivuotiaalle tyttärellesi kuvia katastrofeissa ja sodissa kuoliaaksi ruhjoutuneista maassa lojuvista lapsista? Näyttäisitkö dokumentin Hiroshiman atomipommista? Näyttäisitkö dokumentin jossa tsunamin uhrien ruumiit kelluvat vedessä kuin rekkalasteittain rottia?
Nyt puistattaa.
Ettte ole Fakiireita,, Se Näkyy Tässä RAHA-arvo Maailmassa, Masasta miten on tasasta... JA naamasta Kun lakkaa Saamasta....
Käsittääkseni kun olin tarha-ikäinen perheellämme oli löysää rahaa. Ala-asteen puolessa välistä asti sai aika usein kuulla, että on todella tiukkaa, ettei voi ostaa kaikkea. No ei siinä mitään, ei kaikkea tarvitsekaan saada. Mutta pointti oli se, että koin tilanteen ihan selvästi ahdistavan vanhempiani vaikka kyllä sitä aina jotenkin selvittiin. Nykyään itse olen saitureiden saituri ja minulla on ongelmia rahan kanssa. Siis säästän ihan hullun lailla, teen töitä burn-outin rajamailla haluten vain koko ajan rahaa lisää. Tuntuu, että vain rahalla on minulle merkitystä ja olen surullinen asiasta, koska raha on vain paperia ja kun täältä pääsee pois niin penniäkään en mukaani saa. Jos on valittavana koti-ilta miehen kanssa tai työvuoro niin arvatkaapa vaan kumpi voittaa..Panee välillä väkisinkin mietityttämään olenko tälläinen siksi, että lapsena sain niin paljon kuulla ettei meillä ole rahaa ja nyt tämä sitten kostautuu tälläisenä käytöksenä(siis pelkään köyhyyttä)?
Ihan normaalia, ei kukaan halua olla persaukinen.
ja kuulostaa tutulta. oon oppinut jo lapsena isän työttömyyden takia että jos rahaa suinkin vain voi saada, se hankitaan. hoidan tällä hetkellä kolmea eri duunia lukion ohella, aloittanut mainosten jakamisella (kuten moni muukin nuori), joskin 12-vuotiaana. on se hienoa olla 17-vuotias ja loppuunpalanut. arvostan sitä että vanhemmat ovat avoimesti kertoneet tilanteen ja mielestäni se on tämän ikäiselle ihan kohtuullista, mutten todellakaan haluaisi kuulla koko ajan että kun rahaa ei ole ja se on maksamatta ja tämä on maksamatta ja oivoivoi kun sitä rahaa ei nyt ole ja kyllä nyt on kurjaa. ei se kuulu lapsille oli lapsi minkä ikäinen tahansa. avoin pitää olla, mutta älkää hyvät vanhemmat purkako kaikkea kurjuutta lapsiinne.
Kyllä pienet lapsetkin ymmärtää asioita.Kun vain aikuiset oppisivat juttelemaan lapsille rakkauden hengessä,eikä vihaisena.Jos aikuinen käyttäytyy vihaisesti ja sanoo.Nyt ei sitten karkkia osteta.Se on paljon pahempi,kuin sanoisi.Nyt meillä ei ole paljoa rahaa,jätettäisikö karkit tällä kertaa,niin ostetaan vain ihan ruokatavaroita,koska ne ovat välttämättömät.Ostetaan maitoa,leipää j.n.e.lapsikin tietää luetella
mitä nyt ydessä ostetaan.Mutta isät ja äidit jättäkää myös ne omat karkkinne,niin rahat riittää paremmin
(tupakka,olut ja alkossa käynnit)Niihin menee monien vanhempien eurot .Lapset ymmärtää,kun heitä opetetaan.Ei se liiallinen karkin syöntikään varmaan hyväksi ole,mutta on paljon muuta joutavaa ja turhanpäiväistä mihin ihmiset laittavat rahansa.Kerran satuin kaupan kassalle,kun isä osti olutta ja lapsi pyysi jotain pientä karkkipussia,mutta ei saanut.Jos olisin uskaltanut.Olisin sille lapselle antanut hahan,että saa ostaa,mutta ei sitä voi toisten asioihin mennä sotkemaan.Pahalta kuitenkin tuntui
Olen 5lasta kasvattanut,eikä olla kovia karkin perään,vaikka lauantai olikin karkkipäivä joskus ala-aste iässä
Olutta eikä tupakkaa myöskään meidän perhe ole tarvinnut Siunausta kaikile perheille .Puhumalla ja keskustelemalla lapset oppivat myös tulevaa elämää varten,kun joutuvat itse ratkaisuja elämässä tekemään.
ne kyl huomaa ja näkee perheen hädän ja rahattomuuden !
tärkeintä on lapsille kertoa että tilanne ei ole heidän vikansa...ihan omien vanhempien vika !
uskokaa vaan !
ei ne isot tulot vaan pienet menot.
itse 3:n lapsen äiti ja minimituloilla, sossusta ei tipu mitään ja maksan viel veroja äitiyspäivärahasta...et silleen ...ja ruokaa on kaappi täynnä, sekä melkein kaikki laskut maksettu ajallaan !
Mitä jos joutuu työttömäksi ilman omaa syytä? Mitä jos sairastuu, eikä pysty käymään töissä?
Mä olen työtön ilman omaa syytä, nyt onneks äitiyslomalla ja se raha on toooosi pieni... ja en koskaan kykene töihin ! tai jos ei ihme tapahdu...lapsuuttamme emme voi koskaan muuttaa ja se vaikuttaa loppu elämään, myös minulla on käynyt niin :(.
Mutta omien lapsien kanssa en anna niin tapahtua...siksi rahahanat tiukassa, vain halvat ostokset halvimmista kaupoista, ja aina punalappuset tuotteet koriin !
Kyllä se voi oikeesti onnistua, se eläminen ihan ihmisen lailla !
Jokaisessa perheessä on erilaisa aikoja. Toisinaan on rahaa yltäkylläisyyteen asti ja toisinaan elämä muuttuu syystä ja toisesta. Kuten itsellänikin.
Kertominen riippuu ihan lapsen iästä ja vaatimuksista. Kyllä lapsi/nuori ymmärtää rahan puutteen, kun ei ole euroja antaa pyydettäessä. Itse otin lapseni (13v) mukaan laskuja maksaessa ja ruokakaupassa hän kävi yksin. Kaupasa käydessään hän oppi vertailemaan hintoja ja katsomaan mitä kannattaa ostaa.
Tottahan se harmittaa, kun elintaso laskee niin vanhempaa kuin lastakin. Lapsen rahatilanteeseen auttaa esimerkiksi se, kuten tuolla edellä jo kirjoitettiinkin, eli pyritään saamaan jotakin työtä mitä olisi tarjolla. No, vasta 14 vuotias saa työtä ilmaisjakelusta ja senkin hyvin pienellä palkalla työhön suhteutettuna. Oppi on kuitenkin se, ettei sitä rahaa tule kovinkaan helposti ja tämän kautta myös oppi rahan käytön. Toisinaan saa enemmän ja toisinaan vain vähän ja sillä tulolla pitää tulla toimeen.
Edellisen laman aikana olin itse lapsi. Tulomme muuttuivat radikaalisti kun vanhempien yritys meni konkurssiin. En tiedä ovatko kaikki lapset yhtä vaativia, mutta minä olen aina kysynyt miksi. Tästä syystä vanhempani keroivat että rahaa on vähemmän kuin ennen. Pienempi veljeni ei asiasta tiennyt, eikä osannut asiaa ihmetelläkkään. Eikös nykyään sanota että lapselle tulisi selittää hänen kielellään syyt miksi ei saa tehdä jotain tai miksi ei saa sitä karkkipussia. Meillä minun kyselyni eivät tosin liittyneet karkkiin vaan joka vuotiseen talviloma reissuun joka jäi tekemättä. Olin tuolloin 8- tai 9-vuotias ja ymmärsin asian hyvin ja suuttumus laantui kun vanhemmat kertoivat syyn. Eihän vanhempien kaikkia yksityiskohtia tarvitse kertoa, vain sen verran kuin lapsi ymmärtää ja on tarpeellista ymmärtää.
Jos nykyään 7-10-vuotiaat puhuvat keskenään seksistä niin tuskin on kauhean vaarallista kertoa: "Nyt ei osteta tätä karkkipussia koska......."
Olen sitä mieltä, että pienelle lapselle voi kaupassa kertoa, ettei karkkeja nyt osteta, sillä rahaa ei voi käyttää semmoiseen. Mutta tietysti asian voi myös kiertää jotenkin, esimerkiksi sopimalla jo aijemmin että karkkipäivä on kerran viikossa ja siitä ei lipsuta.
Isommalle lapselle se, että hänelle puhutaan perheen rahatilanteesta voi olla hankala tilanne. Hän voi kokea asian niin, että ei kehtaa pyytää rahaa, vaikka sitä tarvitsisi johonkin välttämättömään. Saattaa tulla ajatus, etten minä nyt voi, koska rahatilanne on niin huono ja, että kyllä ne vanhemmat sitten sitä rahaa antaa jos sitä on. Tilanne voikin olla se, ettei vanhemmat tiedä, että lapsi tarvitsisi rahaa.
Mutta jos on jokin sovittu viikkoraha, se on eri tilanne. Silloin lapsi tai nuori tietää kuinka paljon hän saa rahaa tietyllä ajanjaksolla ja pystyy näin hahmottamaan kuinka paljon pystyy kuluttamaan.
Yhteenvetona sanoisin, että perheen rahatilanteella ei kannata kuormittaa lasta liikaa, mutta asioista pitää pystyä puhumaan ja jos tarve vaatii, tilanne kerrotaan rehellisesti.
Mä ainakin kerron mukuloille, että ollaan köyhiä, eikä voida elää niinkuin muut ihmiset, koska isä on jumissa haistapaskan firmassa, missä ei makseta koulutuksen/työn vaativuuden mukaista palkkaa. Uuden työn hakeminenkaan ei tuo tulosta (arvatkaapa onko yritetty) koska nykyinen firma on niin helvetin huonossa maineessa, että työvuodet siinä eivät ole meriitti vaan kirous. No toivoa ei sa menettää, tulee tilalle epätoivo, onhan lotto yms olemassa.
Ikäkaudestahan se riippuu. Pikkulapselle on turhaa ruveta raha-asioita selittämään. Hänelle ei kannata raha-asioista puhuakaan.
Pikkulapsi kyllä ymmärtää sen, että kukkarossa ei ole rahaa, mutta yhtä luonnollista hänestä voi olla, että rahaa otetaan Ottomatista. Lapsen on varmasti vaikeampi ymmärtää, että äiti sieltä rahaa saa, vaikka joku muu saakin!
Vanhemmalle lapelle on syytä kertoa rahavaikeudet. Pitää kertoa, että kysymyksessä ei ole itaruus, vaan rahahuolet johtuvat siitä ja siitä.
Lapsi ei pyytele turhia, kun hänelle valkenee, että kysessä on todella iso pulma, joka aiheuttaa suurta huolta. Lapselle pitää selittää, että kun vaikeudet ovat ohi, niin sitten lapsenkin hankinnat tullaan tekemään. Valehdella ei saa. Turhia lupauksia ei saa antaa.
Kyllä Suomessa huolehtivat asunnosta, vaatteista, ja ruuasta, jos ei muuten niin työttömyyskorvauksina, toimeentulotukena ja kirkon diakonian kautta!
Ja muistan vuoden jolloin lapset joutuivat vaihtamaan pleikan ostamisen pesukoneeseen. Eivät valittaneet yhtään.