Vanhasessa valtiomiesainesta

Missähän olet mahtanut elämäsi viettää kun näin suuria haaveunia näät.
Kokoomushan ei ole oikeistopuolue vaan työväenpuolue , nänhän Niinistö ja Katainen ovat kertoneet.
Kokoomuksessa on porvareita vain Kanerva , Kuosmanen ja muuta muu harva kansanedustaja.
Teot ovat näyttäneet sen.
Kataiseen ei voi yhtään luottaa , sehän nähtiin ruuan alvin pudotuksessa.
Hallitusohjelma ei sitonutkaan Kataisen käsiä vaan hän rupesi vetämään jotain omaa linjaa.
Lisäksi Kataiselta puuttuu päätöksenteko rohkeus , vain miellyttäviä asioita haluua päättää.
Mutta onneksi pääministeri Vanhanen on mies paikallaan ja hän katsoo suomen etua ensin eikä välitä siitä onko se puolueen kannatukselle eduksi vai ei .
Kyllä tämä jälkeenpäin kansa huomaa , että Matti oli mies paikallaan.

Jos tulee kahtiajako, on punikkien päivät luetut. Noin 80% OIK. ja 20 % Vas. korkeintaan. Hoh, hoh, hooooo, kun punikkiluuseria ottaa pakuraan. Et muuten kommentoinut aamullista viestiä Kimmo Kiljuhanhesta ja putki-Paavosta?

Pahaa pelkään, että Vanhanen yrittää taktikoida sellaista mielikuvaa aikaiseksi, että kokoomus sitoutuisi kepun politiikkaan ja kun kokoomus ei tietenkään niin tee, niin se samalla leimattaisiin keskustaa oikeistolaisemmaksi ja kepun kannatuksen lasku pysähtyisi.

Näin minä arvelen Vanhasen ajatukset, koska ei kepu nyt ihan vielä sentään kokoomuksen apupuolueeksi ilmoittaudu ja rupea itseään tuhoamaan niin kuin sinä provosoivasti spekuloit.

Vihreät on minunkin mielestäni asettumassa liberaalin puolueen rooliin, jollainen meiltä on ikävä kyllä aina puuttunut.

-Jäbä

Eipä olisi vielä jokin aika sitten uskonut, että olemme liittyneet Matti Vanhasen fan clubiin! Nythän tämän saitin vanhat kulmapylväät, Oiva, Jäbä, sinä ja minä olemme samassa ihailijakerhossa. Hieman eri syistä, mutta mitä siitä. Me kaksi taidamme nyt olla Vanhasen innokkaimmat kannustajat täällä, kun Jäbä näkyy olevan hieman epäileväinen ja Oiva kai vielä epävarmempi, kun ei ole osallistunut debattiin, vaikka näkyy kyllä saitilla luuraavan.

Elämä on ihmeellistä, se tarjoaa vielä positiivisia yllätyksiä tällaisille vanhoille skeptikoillekin. Vanhasen esittämää on tietenkin pidettävä hyvin positiivisena, syistä, jotka tuossa toteatkin.

Taustatiedoksi työreformista, ettei se ollut Vnhasen ideoima, vaan keskustan ja SAK:n yhteunen projekti, jota piti tulla 1999 vaalien jälkeisen punamultahallituksen ohjelman työmarkkinapoliittinen osa. Vanhanen valmisteli sen yhdessä Eero Heinäluoman kanssa.

Sitten vaan kävi niin, että Aho ja Maria-Kaisa Aula keksivät tehdä siitä vaaliohjelman ja ideoivat sinne omia lisäyksiään keskitetystä sopimisesta luipumisesta ja työttömyyskassojen irroittamisesta ammattiliitoilta, mikä sai SAK:n raivoihinsa.

Kun sdp sitten voitti 1999 vaalit, niin ei ollut puhettakaan punamullasta, niin suuttuneita demarit olivat, muutkin kuin SAK:n rahoilla eduskuntaan kampanjoineet.

Kun punamulta sitten putosi Vanhasen syliin Jäätteenmäen epäonnistumisen myötä kesällä 2003, joutui Vanhanen huomaamaan, millä tavalla sdp kyykyttää kumppaniaan. Kylmintä kyytiähän Vanhanen silloinkin sai työmarkkina-asioissa, kun Heinäluoma pakotti Vanhasen polvilleen ja hyväksymään sen, että YT-laki vietiin myös pienyrityksiin, jotta SAK pääsisi niihin värväämään jäseniä ja luottamusmiehiä YT-lain soveltamista vahtimaan.

Vanhanen taisi saada hyvän rokotuksen punamultaa vastaan, mutta ei hän kokoomuksestakaan kovin paljoa tykkää. Närkästyshän oli kitkerääkin katkerampi, kun katainen ajoi läpi ruoan alvin alentamisen myös ravintoloille, vaikkei sellaisesta oltu sovittu mitään silloin, kun Vanhanen antoi kokoomukselle ulkoministerin salkun vastineeksi ruoan alvin alentamisesta.

-Jäbä

Kirjoituksesta käy selkeästi ilmi halusi palata vanhaan, kansalaissotaa edeltäneeseen maailmaan. Unohdat kuitenkin perusteellisesti tosiasiat. Poliittinen kenttämme on kaventunut niin paljon, että puolueista ei välttämättä löydä suuria eroja. Suurimmat erot ovatkin äänestäjien korvien välissä, mutta nekin erot tulevat kaventumaan suurten ikäluokkien ikääntymisen myötä.

Todellisuutta on se, että poliittiseen keskustaan on tunkua. Sinne pyrkivät niin demarit kuin kokkareetkin. Evp kapteenimmekin loukkaantuu syvästi, jos häntä pitää vasemmistolaisena. Eihän sosialidemokraatin pitäisi tietysti muuta ollakaan puolueen sosialistisesta perinnöstä johtuen, mutta niin on aika muuttunut, että he kieltävät sosialistisuutensa ennenkuin kukko ennättää kolmesti kiekaista. Jopa Lasse Lehtinen on aika päiviä sitten oivaltanut, että demareiden pitäisi lopullisesti luopua riippakivestään sosialismista ja muuttaa puolueensa Suomen demokraatit -nimiseksi.

Täytyy kuitenkin - jälleen - ihmetellä Keskustaan kohdistuvaa kiimaasi. Tuollainen asenne on kyläpoliitikon asenne. Maailmanluokan mies ei hekumoi yhden puolueen poistumisella puoluekartalta, vaan oivaltaa sellaisen tapahtuman kuuluvan yleiseen kehitykseen, joka vie maailmaa eteenpäin, vaikkakaan ei aina parempaan suuntaan. Tähän sopisi mainiosti lainaus Tuntemattomasta sotilaasta, mutta jääköön lainaamatta. Omahan on kiimasi.

Itse katselen tulevaa kehitystä kokonaan toisesta suunnasta. Pidän välttämättömänä, että poliittista järjestelmäämme pitää kehittää. Tässä kehityksessä ei ole olennaista, mikä puolue jää elämään ja mikä ei. Olennaista on se, että ihmisten kiinnostusta politiikkaan pystytään kasvattamaan. Siihen ei pystytä pitkillä listoilla eikä muulla vastaavalla pienellä näpräilyllä.

Koska ihmisiä kiinnostavat kaikenlaiset kilpailut, pitää maa jakaa pieniin vaalipiireihin, joista jokaisesta valitaan yksi kansanedustaja. Tällainen menettely johtaa tietysti kaksivaiheisiin kansanedustajavaaleihin, jolloin erityisesti toisella kierroksella voidaan odottaa korkeaa osallistumisaktiivisuutta. Kaiken lisäksi ehdokkaan ja tämän tukijoukon jalkatyö nousee arvoonsa, jolloin vaalirahan merkitys automaattisesti pienenee. Luonnollisesti puolueet tulisivat olemaan entistä löyhempiä, sillä valittu edustaja olisi vastuussa suoraan äänestäjille eikä puolueelleen.

Tulevaisuudessa puolueiden seinät ovat siis leveällä ja katot korkealla. Tällaiselle kehitykselle emme voi mitään eikä tarvitsekaan voida. Olennaisin asia, kansalaisen yhteys poliittiseen vallankäyttäjään, tulee kuitenkin paranemaan. Perinteisesti toimivat puolueet ja perinteisesti toimiva poliittinen järjestelmä tulevat varmuudella alentamaan kansalaisten kiinnostusta yhteisiin asioihin. Kiimakot vaikuttavat täsmälleen samalla tavalla: pyrkiessään lokaamaan järjestelmässä vaikuttavia henkilöitä ja puolueita he lokaavat järjestelmää ja etäännyttävät ihmisiä siitä. Ehkäpä heidän tavoitteensa on harvainvalta.