Mikäs on?

Jos uskovainen haukkuu toista, niin siitähän syttyy sota...
Miettikääpäs sitä.

"Eikö olekin typerää väitellä asiasta Uskonto?"

On kyllä. Jokainen ihminen on niin merkillinen yksilö, että olisi asuorastaan sairas tilanne, jos kaikki päätyisivät täysin samaan näkemykseen asioista, jotka ovat tunne-elämää ja elämyksiä. Olisihan sellainen perin tylsääkin. Mielestäni uskontoon liittyvien asioiden paikka on jokaisen omassa päässä ja ajattelussa. Siellä on niille ihan tarpeksi tilaa. Ei tarvitse tunkea toisten päähän.

Niin kauan kuin muita ihmisiä ei vahingoiteta eikä kajota toisen ihmisen ajattelunvapauteen, jokainen saa minun puolestani uskoa ihan mihin haluaa. Hyvin usein uskovaiset tuputtavat omaa ainoata oikeata uskoaan ja käsityksiää ihmisestä, elämästä ja kuolemasta, mutta ateisteissakin näyttää löytyvän ihmisiä, jotka ovat mielestään ehdottoman oikeassa, eivätkä siedä omistaan poikkeavia näkemyksiä.

"Haukkumalla toisia ei hyvää saa aikaa, myöskään pakkosyöttökään ei hyvää tee."

Jos joku esiintyy vahvan tunteen vallassa, hän ei ole uskottava. Sillä hetkellä hänen järkensä on melko totaalisesti pois pelistä. Raivotessaan ihminen ei hallitse itseään ohjaavia tunnelatauksia. Julkisivun takaa voi paljastua yllättäviä asioita.

Itse luotan enemmän hallituuttuun tiedon jakamiseen. Pakkosyöttö ja painostaminen liittyvät omaehtoisen ajattelun kieltämiseen. Negatiivisesti latautuneet tunteenpurkaukset taas eivät vie mitään asiaa eteenpäin. Korkeintaan ne vahvistavat vastapuolen käsitystä siitä, että se vihamielinen ihminen on typerä ja väärässä. Hyökkäävyydessäkin voi olla kyse yrityksestä pakottaa toinen omalle kannalle. Toki räyhäämisellä ja painostamisella voi saada aikaan hiljaisuuden, jonka junttaaja voi tulkita haluamallaan tavalla, esimerkiksi voitokseen. Tosiasia on kuitenkin se, että on tyhmää antaa omaa aikaansa räyhääjille.