Lainasin mielenkiintoisen uutisen netistä.
Naisliike ja mielipidefasismi
Ruotsin naisasialiikkeen edustaja otti viime sunnuntain Helsingin
Sanomien mielipidekirjoituksessaan kaikki sulat hattuunsa siitä, että
seksin ostokielto laki on ollut naapurimaassamme voimassa vuodesta
1999 lähtien. Laki kuulemma saatiin aikaiseksi sen tähden, että
naisasialiikkeellä on Ruotsin valtiopäivillä ja eri puolueissa niin
voimakas tuki takanaan.
Kirjoittaja muistutti, että Ruotsissakin miesjohtoinen media ja
poliisikunta suhtautuivat seksin ostokieltolakiin halveksivasti ja
epäillen, mutta protestiäänet ovat hiljenneet.
Suomalaiset mediapiirit suhtautuvat kirjoittajan mielipiteeseen sillä
lailla, että se kuvastaa vain sitä tilannetta mikä päälle näkyy.
Ruotsalainen media sen enempää kuin virkamiesjohtokaan ei halua
mielipidefasismilla jyräävää telaketjufeministiporukkaa ovelleen
riekkumaan, joka olisi oitis odotettavissa yhdestäkin seksin ostoon
myönteisesti suhtautuvasta kannanotosta. Ruotsalaisen
naisasia-aktivistin kirjoituksen kyseenalaisti myös samalla Hesarin
sivulla mielipiteensä julkituonut suomalainen naistutkija, joka
kehotti päättäjiä olemaan sentään loukkaamatta vapaan ammatin
harjoittamisen vapautta. Samoin hän kumosi perusteettomina
ostokiellon puuhanaisten väitteet, että pakottamisesta seksikaupan
palvelukseen olisi pohjoismaissa paljoakaan näyttöä.
Suomalaisten ihmissuhdetutkijoidenkin mielestä pakotettua seksiä
esiintyy meillä lähinnä avioliitoissa ja muissa parisuhteissa.
Prostituutiota tutkivasta Suomen keskusrikospoliisista
rikosylikomisario Thomas Elfgren on todennut johtavan iltapäivälehden
mukaan, ettei Suomessa voida todistaa väitettyä naiskauppaa, ei
rikosliigojen kesken jaettuja reviirejä, eikä tapauksia joissa naisia
olisi pidetty prostituoituina vasten heidän omaa tahtoaan. Elfgrenin
mukaan edelleen suurin osa naisista toimii ilman parittajaa
seksipalvelujen yksityisyrittäjinä.
Iltapäivälehden kirjoittaja kysyy samassa yhteydessä aiheellisesti
uskooko joku tosissaan, että 15.000 parhaimpiinsa pukeutunutta naista
vuodessa tulee rajan takaa Suomeen pakotetuiksi orjiksi. Miksi
useimmat heistä sitten tulee kerta toisensa jälkeen muutaman päivän
visiitilleen niin innokkaasti, että rajalla heidän intoaan pitää
jarrutella komentamalla tänne pyrkijät parijonoon.
Karaistuneimmat politiikan toimittajat kyselevätkin onko
poliitikoilla todella niin kuset housussa oman uraputkensa
katkeamisen pelossa, ettei maassa uskalleta käyttää maalaisjärkeä?
Jos kysytään vastustatko seksin ostokieltoa niin ei se ole
samanlainen kompa kuin kysymys joko olet lakannut hakkaamasta
vaimoasi.
Vähintäin eurovaaliehdokkaiden pitäisi torjua ostokieltohanke jo
sillä perusteella, että se on EU:n perustuslain vastainen. Ei EU:n
parlamenttiin pidä mennä ehdoin tahdoin myyräntyötä tekemään, on
useimpien mediatoimijoiden mielipide.
Naisliike ja mielipidefasismi
Ruotsin naisasialiikkeen edustaja otti viime sunnuntain Helsingin
Sanomien mielipidekirjoituksessaan kaikki sulat hattuunsa siitä, että
seksin ostokielto laki on ollut naapurimaassamme voimassa vuodesta
1999 lähtien. Laki kuulemma saatiin aikaiseksi sen tähden, että
naisasialiikkeellä on Ruotsin valtiopäivillä ja eri puolueissa niin
voimakas tuki takanaan.
Kirjoittaja muistutti, että Ruotsissakin miesjohtoinen media ja
poliisikunta suhtautuivat seksin ostokieltolakiin halveksivasti ja
epäillen, mutta protestiäänet ovat hiljenneet.
Suomalaiset mediapiirit suhtautuvat kirjoittajan mielipiteeseen sillä
lailla, että se kuvastaa vain sitä tilannetta mikä päälle näkyy.
Ruotsalainen media sen enempää kuin virkamiesjohtokaan ei halua
mielipidefasismilla jyräävää telaketjufeministiporukkaa ovelleen
riekkumaan, joka olisi oitis odotettavissa yhdestäkin seksin ostoon
myönteisesti suhtautuvasta kannanotosta. Ruotsalaisen
naisasia-aktivistin kirjoituksen kyseenalaisti myös samalla Hesarin
sivulla mielipiteensä julkituonut suomalainen naistutkija, joka
kehotti päättäjiä olemaan sentään loukkaamatta vapaan ammatin
harjoittamisen vapautta. Samoin hän kumosi perusteettomina
ostokiellon puuhanaisten väitteet, että pakottamisesta seksikaupan
palvelukseen olisi pohjoismaissa paljoakaan näyttöä.
Suomalaisten ihmissuhdetutkijoidenkin mielestä pakotettua seksiä
esiintyy meillä lähinnä avioliitoissa ja muissa parisuhteissa.
Prostituutiota tutkivasta Suomen keskusrikospoliisista
rikosylikomisario Thomas Elfgren on todennut johtavan iltapäivälehden
mukaan, ettei Suomessa voida todistaa väitettyä naiskauppaa, ei
rikosliigojen kesken jaettuja reviirejä, eikä tapauksia joissa naisia
olisi pidetty prostituoituina vasten heidän omaa tahtoaan. Elfgrenin
mukaan edelleen suurin osa naisista toimii ilman parittajaa
seksipalvelujen yksityisyrittäjinä.
Iltapäivälehden kirjoittaja kysyy samassa yhteydessä aiheellisesti
uskooko joku tosissaan, että 15.000 parhaimpiinsa pukeutunutta naista
vuodessa tulee rajan takaa Suomeen pakotetuiksi orjiksi. Miksi
useimmat heistä sitten tulee kerta toisensa jälkeen muutaman päivän
visiitilleen niin innokkaasti, että rajalla heidän intoaan pitää
jarrutella komentamalla tänne pyrkijät parijonoon.
Karaistuneimmat politiikan toimittajat kyselevätkin onko
poliitikoilla todella niin kuset housussa oman uraputkensa
katkeamisen pelossa, ettei maassa uskalleta käyttää maalaisjärkeä?
Jos kysytään vastustatko seksin ostokieltoa niin ei se ole
samanlainen kompa kuin kysymys joko olet lakannut hakkaamasta
vaimoasi.
Vähintäin eurovaaliehdokkaiden pitäisi torjua ostokieltohanke jo
sillä perusteella, että se on EU:n perustuslain vastainen. Ei EU:n
parlamenttiin pidä mennä ehdoin tahdoin myyräntyötä tekemään, on
useimpien mediatoimijoiden mielipide.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mutta kun asia ei ole noin yksinkertainen. Ei kai kukaan tosissaan usko, että feministit ajaisivat ostokieltoa prostituoitujen edun takia. Feministithän ne ovat ensimmäisenä huorittelemassa ammattilaisia. Motiivi ostokieltoon on joku muu kuin ilotyttöjen suojelu. Sen saa jokainen sitten päätellä mielessään mikä se motiivi voisi olla.
Laitetaan nyt tähänkin nuo seksialan ammattilaisten sivut kannanottoineen:
http://www.salli.org/
Prostituutioon liittyvässä keskustelussa on ollut ikävänä piirteenä se, että eräät keskustelijat ovat johdonmukaisesti pyrkineet estämään seksityöntekijöiden mahdollisuuden osallistua itseään koskevaan julkiseen keskusteluun.
Julkisuudessa esiintyneiden prostituoitujen esittämiä näkökulmia on voitu mitätöidä toteamalla kyseessä olevan "harvinainen eliittiprostituoitu", joka "ei edusta enemmistöä". Samakin prostituoitu on toisessa yhteydessä joutunut tyrmätyksi sen takia, että hänen on katsottu olevan syrjäytynyt, joka ei ymmärrä omaa parastaan.
Kun olemme yrittäneet tuoda julkisuudessa esiin sitä, kuinka yleistä seksibisneksen harjoittaminen on kaikesta salailusta huolimatta, niin meitä on syytetty seksibisneksen arkipäiväistämisestä. Meitä on vaiennettu myös sillä perusteella, että me edustamme "seksiteollisuuden etuja".
Mielestämme meillä on oikeus tulla kuulluksi juuri siksi, että me edustamme seksialalla työskenteleviä ja juuri siksi että seksibisnes on meidän arkipäiväämme. On kyse meidän ihmisoikeuksistamme, elinkeinostamme sekä mahdollisuuksistamme vaikuttaa omiin työoloihimme.
Me seksialalla toimivat ammattilaiset - seksiseuralaiset eli prostituoidut, stripparit, dominat, pornomallit ja puhelinseksityöntekijät - olemme aikuisia ihmisiä ja haluamme tulla kohdelluiksi tasavertaisina kansalaisina.
Jokainen meistä tekee työtään omalla tavallaan ja jokainen meistä on yksilö, joka kokee asiat omalla tavallaan. Silti meillä on paljon yhteistä. Useille seksityö itsessään ei ole mikään ongelma, vaan yleisin ongelmien syy on seksialaan liittyvä häpeäleima, joka aiheuttaa turhaa salailun tarvetta ja ongelmia. Seksipalvelualan epämääräinen asema lain edessä aiheuttaa turvattomuutta ja ongelmia työhömme. Seksibisneksen yksioikoinen syyttäminen kaikesta mahdollisesta loukkaa meitä, jotka haluamme tehdä työmme hyvin ja ammattimaisesti.
Välillä prostituutiokeskustelu on vaikuttanut siltä, että epämääräisten ja laajojen käsitteiden käytöllä on tarkoituksellisesti niputettu yhteen aivan eri asioista johtuvia ongelmia ja siten pyritty peittämään argumentaation puutteita.
Mielestämme asioista pitää puhua suoraan ja avoimesti ja oikeilla nimillä. Seksialaan liittyy erilaisia ongelmia. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi on oleellista kuulla niitä, joita asia kaikista eniten koskee. On tärkeää, että määritellään selkeästi käytettävät käsitteet ja keskusteltavana olevat ongelmat
On virkistävää saada välillä järjen ääni mukaan keskusteluun.
ROKS - Riksorganisationen för kvinnojourer och tjejjourer i Sverige on järjestö, jolla oli keskeinen rooli ruotsin sexköplagin toteuttamisessa. Tätä järjestöä pidetään Ruotsissa Macho-lesbojen järjestönä. Näin kirjoittaa mm. feministiseksi kirjailijaksi itseään tituleeraava Liza Marklund kirjassaan Uutispommi.
Juutalaisuus, semitismi ja feminismi muistuttavat paljon toisiaan. Molempien vallankäyttö perustuu tiedon, tiedotusvälineiden ja median manipulointiin ja vääristelyyn, itselle edullisempaan suuntaan.
Lisäksi molempien toimintaa ohjaa nahneus ja rahanhimo.
Koskahan huomataan, että antisemitismi ja antifeminismi ovat lähellä toisiaan ?
Ei ole uutinen, että juutalaisviha ja naisviha muistuttavat oleellisessa kohdassa toisiaan: voimaton alemmuuden tunne, raivo toisen ylemmyydestä, todellisesta tai kuvitellusta, saa niljaiset pikkuihmiset liikkeelle.