Olin todella iloinen lauantaina Turussa siitä, että piispa Wróbel oli niin hyväntuulisena mukana juhlallisuuksissa ja myhäilevänä, iloisten ihmisten ympäröimänä mukana myös vastaanotolla yliopistolla. Se jotenkin kruunasi päivän euforiset tunnelmat. Tuntui että kaikki viime vuosien ahdistus oli loppujen kasvun vaihetta kaikille, ja nyt saamme iloita rauhassa kaikki, niin piispa Sippo, piispa Wróbel kuin me Suomen katolilaiset. Puhun tietysti siitä, miltä tuntui.
Toivon todella, että hiippakunta voisi puhaltaa yhteen hiileen ja ihmiset voisivat unohtaa menneet katkeruudet. Olisikohan mahdollista? Vai sokean sinisilmäinen haave vain?
Toivon todella, että hiippakunta voisi puhaltaa yhteen hiileen ja ihmiset voisivat unohtaa menneet katkeruudet. Olisikohan mahdollista? Vai sokean sinisilmäinen haave vain?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Piispa Jósef Wróbel tervehti minua suomeksi ja kerroin hänelle olevani iloinen hänen läsnäolostaan piispan vihkimyksessä. Hän oli hyväntuulinen ja jutteli monien ihmisten kanssa yliopiston piha-alueella.
Sunnuntaina juhlavan messun jälkeen toivotin hänelle hyvää kotimatkaa ja toivoin näkeväni hänet vierailulla Suomessa uudelleenkin. Kenties meillä nyt alkaa seesteisempi kausi hiippakunnassa uuden piispan nimityksen jälkeen.
Eiköhän olisi aika puhaltaa. Tämäkin on minunkin haave. Katkeruutta on kestänyt jo liian kauan.
että uusi piispa rupeaa puhaltamaan "hiippakunnan" hiileen ja unohtaa SCJ:n metkut, vaikka ei kai hän koskaan olekkaan varsinaisesti kuulunut likaisten temppujen osastoon.
eipä nyt hötkyillä sentään. Ruplatin näkemisessä tämän maan kamaralla ei ole mitään iloista. Paras hetki on se hetki, kun Ruplan kone nousee lähteäkseen. Ikävä kyllä hyvin riitaisissa merkeissä meno Helsingin hiippakunnassa jatkuu, ei siihen paljon voi rauhantahtoinen piispa Sippokaan vaikuttaa. Riidat ja erimielisyydet ovat syviä ja syvällä. Ei tässä nätit puheet kasvun ajasta paljon lämmitä.
Joka vanhoja muistaa, sitä...
Lublinin apulaispiispaa oli ihan kiva nähdä visiteeraamassa, ja leppoisaltahan hän nyt näytti. Ei ollut enää kireyttä suupielissään. Meillä on Helsingissä sovinnollinen piispa, kiitos Jumalalle. Hienoa, että hän kutsui Wróbelin vihkimään, ja hienoa, että Wróbel suostui.
Kyllä mekin voimme niille sisäisille riidoille paljonkin, jos vain tahdomme.
No, onpa kritillinen negatiivisuus juurtunut ihmisten ympärille kuin katkera savu. Miksi pyörittää yhtä "levyä" ikuisesti paikalla, vai kuuluko negatiivisuus kristilliseen elämään? Kyllä se meistä riippuu paljon itsestä, miten suhtaudumme toisiimme. Toivottavasti siten, miten kirkossa toitotetaan, vai onko sanat merkitsemättömiä? Vaihdetaan nyt MP3:n aikaan, ettei "levy" juutu päälle enää. Negatiivisuus pois, niin suhtautuminen meihinkin muuttuu myönteiseksi yhteiskunnassa ja ehkä syntyy toivottuja tuloksia kirkon hyväksi.
toisen hiippakunnan perustaminen, toisen hiippakunnan rajat voisivat kulkea niin, että kaikki erimieltä olevat kuuluisivat aina toiseen hiippakuntana, ja sillä tavalla hiippakunnat olisivat sisältäpäin yksimielisiä.
Tietysti nyt alkaa jo pohdinta toisen hiippakunnan piispasta, mutta jäitä hattuun sentään, eihän niin pitkällä vielä olla mitenkään. Vatikaanista tulee toisenkin piispan virkaan määräys ja sitä ennen katolilaisten pitää todella opetella maksamaan jäsenmaksujaan, eihän näitä kuluja kukaan muukaan voi maksaa.
"Ikävä kyllä hyvin riitaisissa merkeissä meno Helsingin hiippakunnassa jatkuu, ei siihen paljon voi rauhantahtoinen piispa Sippokaan vaikuttaa"
Mutta voitko Sinä?
Se riippuu myös Sinusta. Haluatko olla hapannaama ihmisille jatkuvasti? Onko se tärkeää kristillisyydessä?
vaihdetaan nyt porukalla päähämme semmoiset prillit joilla näkeekin eikä toikkaroida vaaleanpunaiset lasit silmillä. Kyllä apinan saa apinaksi sanoa ja sian siaksi - ei se ole mitään katkeruutta tai liikaa kriitillisyyttä. Painajaistahan täällä on eletty monta vuotta, turha sitä on koittaa jälkikäteenkään kaunistella. Sekin hyvin tiedetään ja muistetaan miksi on ollut meno niin surkeaa ja riidat ja eripura niin vakava. On sanottava niin kuin asiat on.
ei kai minun tarvitse hapannaama olla kun en ole piispa Ruplatti. Siinä sitä kyllä hapanta naamaa ja haukkuja saatiinkin oikein korkojen kera. Traumat jäi kaikille Suomessa ja ekumeniakin kärsi pahasti. Oli kauhea virheliike ja erehdys jota saisi Vatikaani virallisesti anteeksi pyytää kaikilta ilmiöstä kärsineiltä.
"Anna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme".
Emme ole synnittömiä, kukaan meistä. Joka päivä meidän on pyydettävä Jumalalta anteeksi. Jos en voi itse antaa anteeksi, kuinka voisin odottaa Jumalan anteeksiantoa minulle? Voinko rukoilla yllä olevaa rukousta katkeruus ja vihanpito sydämessäni?
On aika antaa anteeksi viime vuosien murheet, riidat ja loukkaukset. Meidän pitää antaa anteeksi niille veljillemme ja siarillemme tässä hiippakunnassa, jotka loukkasivat meitä, ja etsiä sovintoa. Niiden, jotka kärsivät piispa Wróbelin päätöksistä, on annettava anteeksi hänelle. Isä Aarts teki piispa W:n kanssa sovinnon jo kaksi vuotta sitten, kuinka me tavalliset maallikot emme siis voisi antaa anteeksi?
Samoin niiden, jotka ovat katkeria niistä loukkauksista, joita piispa Wróbel sai osakseen ja jotka vieläkin surevat hänen lähtöään Suomesta, on pystyttävä antamaan anteeksi. Piispa Wróbel on antanut anteeksi ja siunannut piispa Sipon seuraajakseen.
Anteeksi antaminen tarkoittaa, että enää ei pidetä yllä vihaa, ei vaadita enää. Nyt aloitetaan puhtaalta pöydältä, kaikkien niiden kanssa, jotka joissakin suhteissa ehkä korostavat erilaisia asioita mutta yhtä kaikki kuuluvat samaan katoliseen perheeseen kuin me itse.
poies päästä en nähnytkään enää piispa Wrobelia speedo uikkareissa lotus-asennossa ja hymy naamalla. ;)
Kommandona kuljeskeli Lublinin apulaispiispa Wrobel, ihan reilusti kommandona pitkän mekkonsa alla. Samat oli sävelet myös seremoniamestarilla oman kolttunsa alla. Näin lauloivat kaiken kokeneet pikkulinnut.
Wrobelia ei jäänyt Suomessa kaipaamaan yksikään eikä Warpusen syntejä näin vähällä anteeksi anneta: eihän syyllinen ole edes pyytänyt anteeksi. Kertaakaan. Eikä Warpunen Suomessa mitään loukkauksia kokenut, kylvi vaan itse vääryyttä ja kärsimystä joka puolelle. Turmeli koko hiippakunnan. Kukaan ei Wrobelin lähtöä sure. Noloja taitavat vaan jotkut mielistelijät nyt olla. Ei tuommosta kuin Warpusen röyhkeä käytös ja tuholaisuus anteeksi anneta pelkän haaveilun takia. Onneksi sai potkut, olisi ansainnut ne jo paljon aikaisemmin. Moni pappihan on suoraan sen sanonut, että potkut sai Wrobel, kun ei itse älynnyt lähteä. Ja totta on sekin, että saa myös Vatikaani meiltä suomalaisilta tyhmää temppuaan pyytää anteeksi. Hyvin tuossa veli sen edellä sanoi ääneen.
Hupaisaa seurata kun Warpusta mielistelleet nyt yrittää huonolla menestyksellä Teemua mielistellä ja takkiaan kääntää. Warpuselta ja mielistelijöiltään pitää edelleen vaatia anteeksi pyyntöjä ja katumustöitä. Siitä lähdetään. Mitä se Wrobeli anteeksi voisi antaa kun hänellähän sitä on yhä anteeksi pyynnöt esittämättä!
Mitä ideaa pitää riitaa yllä "warpunen"? Mikä idea siinä on? Jos kerta nämä kaksi ovat sopineet, miksi meidän pitää riidellä? Kerro ihmeessä? Täytyyhän jokin syy olla? Eikö vain?
Täällä te haukutte ihmisiä kaikenlaisilla termeillä, mutta kun kysytään, niin ollaan hiljaan. Oletteko katolilaisia edes? Mitä te odotatte? Minkä anteeksipyynnön pitäisi antaa?
Sinuna en puhuisi mielistelystä. Minä lupaan jatkaa tätä "eteenpäin menemistä"niin kauan kunnes minun on lopetettava. Tämä pirun hiippakunta tarvitsee kaikkien tukea, jopa hapan naamojenkin. Nyt on mentävä eteenpäin! Minulle voi tulla suoraan naaman sanomaan. Istun harmaassa pyörätuolissa, ja käyn Marian seurakunnan messuissa sunnuntaisin. Mielistellään sitten toistemme kasvoja nyrpistelleen. Tuskin rohkeutta riittää kuin vain selän takana puhumiseen. Ja sehän ei ole kovin kristillistä.
kenties sen Henrik Marie -vainaan systeri?
Eihän nuo piispat oikeasti ole sopineet ja anteeksi antaneet, mutta pitäähän sitä juhlissa olla kohteliaasti ja diplomatia velvottaa vaikka vanhat arvet ovat yhä tulehtuneet. Wrobelhan, sukunimi siis, on suomeksi Varpunen, siitä tuo nimitys, jota käytetään. Ymmärrän hyvin, että ex-piispa Wrobelin odotetaan pyytävän anteeksi entisen hiippakuntansa jäseniltä. Kannatan ajatusta itsekin. Taitaa vaan olla turha toivo.
Tiedotus ja lehdenteko pitäisi saada nykykoplan käsistä maltillisiin ja pätevien käsiin.
Fanaattinen vouhotus tridenttiinimessun kanssa kiellettävä tässä hiippakunnassa välittömästi.
Opus Deit ja katekumenaalit pantava kuriin tiukin ottein, väen värvääminen näihin lahkoihin kiellettävä Helsingin hiippakunnassa.
Onko se muuten teilipyörä vai teilinpyörä? Rupesi askarruttamaan.
hymyilevä buddha aika roheka ajatus katolisesta piispasta. Mutta jotenkin lihavista virnistelevistä kaljupaistä tulee aina se Buddhan patsas mieleen. Pahoittelen, jos se on sopimatonta. Ehkä olen altistunut liikaa monikulttuurisille vaikutteille. Pitää kai saada vasta ainetta hengailemalla arkkiänkyröiden seurassa.
Kirjoituksesi on provoilevaa tyyliä. Vastaan silti.
Moni hiippakuntalainen koki piispa Wróbelin ajan ahdistavana. Ei piispa sitä ahdistusta tänne kuitenkaan tahallaan pyrkinyt aiheuttamaan. Hän tuli hyvin erilaisesta kulttuuriympäristöstä ja teki sen, mitä ajatteli katolisen piispan tehtäväksi. Hänen "syyllisyytensä" on korkeintaan siinä, että hän ei jättänyt professorin virkaansa Puolassa ja suostunut olemaan kokoaikainen Helsingin piispa eikä niin ollen jaksanut opiskella kieliämme ja kulttuuriamme. Muilta osin hän varmaan yritti parhaansa tämän hiippakunnan hyväksi; valitettavasti heikko kulttuurin tuntemus ja kenties niiden nuoleskelijoiden yksipuoliset neuvot vaikuttivat siihen, että hiippakuntalaiset kokivat hänen johtajuutensa tukalaksi ja "epäammattimaiseksi" (piispuus ei tietysti ole ammatti, en nyt vain keksi kuvaavampaa adjektiivia).
Miksi kantaa kaunaa tästä ajasta? Se, mikä meni huonosti, on nyt korjaantunut. Maillä on piispa, joka osaa kieltämme ja on saman kulttuurin kasvatti kuin mekin. Hän ja piispa Wróbel ovat selvittäneet keskinäiset suhteensa. Piispa Sipon toiminta hiippakunnan hyväksi edellyttää meiltä yhteistyötä ja ennen kaikkea myönteistä ja rakentavaa asennetta, ja se taas on mahdollista vain, jos kaikki se unohdetaan ja annetaan anteeksi, mikä mahdollisesti viime vuosista on jäänyt kaivelemaan.
Myös piispa Wróbelia loukattiin. Ei vähiten tälle palstalle nimimerkeillä kirjoitetuissa viesteissä. Lienevätkö kaikki ilkeyksiä, liioittelevia sanoja ja nimittelyjä viljelleet kirjoittajat tehneet jo omantunnontutkistelunsa. Virheitä on tehty molemmin puolin, röyhkeyttä on esiintynyt (myös/erityisesti) piispa Wróbelin arvostelijoiden taholla, ja anteeksiantamista on molemmilla osapuolilla.
Piispa Wróbelin lähdön syyt ja olosuhteet ovat pelkkien arvailujen varassa. Kuinka suurelta osin hänen siirtymisensä Puolaan tapahtui hänen oman toiveensa pohjalta, sen tietää vain hän itse. Ei ole mitään järkeä spekuloida sillä asialla enää.
Mitä tulee siihen, että piispa Wróbelin kanssa hyvää pataa olleet pyrkivät nyt olemaan piispa Sipon kanssa mielin kielin, niin mitä vikaa siinä sitten oikeastaan on? Jos takinkääntäminen on todellista eikä petollista näyttelemistä, niin asiathan ovat piispa Sipon kannalta hyvin. Halu tehdä yhteistyötä hänen kanssaan on eduksi hiippakunnalle, osoittaapa sitä halua sitten traditionalisti, opusdeiläinen, dehoniaani tai katkirkkolainen (onko viimemainittuja vielä, katkirkko näyttää hävinneen näkymättömyyteen, sivuhuomautus).
Miksi ihmeessä tridentiinisen messun kanssa vouhottaminen pitäisi kieltää? Ei sellaisessa kieltämisessä ole mitään järkeä. Asenteesi on kovin ahdasmielinen.
Minä en pidä kannatettavana nykyistä tilannetta, että pappi tuodaan ulkomailta näitä messuja viettämään. Olisi järkevämpää, että joku täällä olevista papeista alkaisi viettää vanhaa messua riittävän säännöllisesti. Mutta jos tridentiinistä liturgiaa rakastavat ihmiset haluavat jatkuvasti kustantaa papin matkat tänne, niin mikäs siinäkään sitten.
Opus Dei ja neokatekumenaalit ovat täällä. Ei heikäläisille voi mitään erityisiä kieltoja ja rajoituksia asettaa. He toteuttavat omaa kutsumustaan.
Se on sitten toinen asia, kuinka paljon heitä on hyväksi nimittää hiippakunnan avaintehtäviin. Luotan siihen, että piispa Sippo pystyy tekemään järkeviä ja tasapainoisia ratkaisuja.
Taidan olla se uusi vainaja. Mutta tiedät varmaan, että mitään ei tule ilmaiseksi eteen, jos et vaihda suuntaan. Miksi ette riitele Katkirkon-sivuilla? Tulette tänne haukkumaan kaikki julkiselle foorumille? Jos joku Teilipyörä on näinkin tärkeää sinun sielunelämässäsi, niin alan jo pitkälle ymmärtää, ettei anteeksipyyntöä edes voi odottaa. Kannattaa vaihtaa hapankorpuista vähän makeanpaan leipään. Ja Omega 3 rasvahappoihin, niin ei takerru aivot paikalle.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Teilaus
Olen kanssasi, hyvä Paavo, samaa mieltä siitä, että nyt pitää jättää taakse ne asiat, jotka piispa Wróbelin kaudella hiersivät, ja mennä eteenpäin.
Vähän kevyesti sinä kuitenkin minun mielestäni suhtaudut siihen, missä määrin piispa Wróbel oli syyllinen hiippakunnan ongelmiin. Ei niissä ongelmissa ollut kyse pelkästään kulttuurierosta ja vääristä neuvonantajista. Ongelmallista oli myös piispan itsepäisyys ja se, että hän ei antautunut dialogiin hiippakuntansa kanssa. Hän ei ollut halukas kuuntelemaan eikä ottamaan selvää siitä, mitkä Suomen katolilaisten ja seurakuntien tarpeet todella olivat. Hän ei nähnyt tätä hiippakuntaa yhteisönä, jolla olisi ollut myös annettavaa hänelle ja jonka kanssa olisi ollut hyvä pyrkiä todelliseen vuorovaikutukseen, vaan hän näki hiippakuntalaiset hallintoalamaisina. Hän lateli sääntöjä, pani meitä kuriin ja loukkaantui, kun vaadimme keskustelua oudoiksi tai epäoikeudenmukaisiksi koettujen toimien perusteista. Hän näki pahuutta siinä, missä olisi voinut kuunnella ja etsiä yhteistä ratkaisua, ja eristäytyi siinä, missä olisi voinut tulla lähelle ihmisten aitoja huolia.
Mutta kuten sanottu, olet mielestäni oikeassa sen suhteen, että kaikki tuo on mennyttä ja ansaitsee tulla tunteiden tasolla unohdetuksi. Piispa Sipon tehtävä hiippakunnan ykseyden rakentamisessa ei ole helppo. Sitä työtä pitää kaikin tavoin tukea eikä kyyröttää Wróbelin ajan poteroissa.
Ehkä koko Józef Wróbelin piispuuden lähtöasetelma oli väärä. Hänhän itsekin totesi jossakin haastattelussa, että hän ei ollenkaan halunnut Helsingin piispaksi, vaan suostui vasta paavin (puolalaisen Johannes Paavali II:n) pyydettyä häntä kahdesti. Kun hän otti tehtävän vastaan vastahakoisesti, hän ei jaksanut rakastaa tätä hiippakuntaa, mutta toisaalta ei paavin tehtävänannolle kuuliaisena voinut anoa eroakaan, vaikka tilanteet menivät hankaliksi ja arvostelu kävi kiivaaksi.
Ehkä se, mikä meille näyttäytyi itsepäisyytenä, oli hänelle itselleen kuuliaisuutta paaville. "Syyllisyyden" määrittäminen ei ole yksiselitteistä. Oli kyllä epärealistista häneltä pyrkiä olemaan sekä Helsingin piispa että Lublinin yliopiston professori yhtä aikaa. Siinä hän teki perustavan virheen, ainakin tälle hiippakunnalle vahingoksi.
Uuden piispan ensimmäinen tehtävä on selvällä suomen kielellä julistaa luterilaiset harhaoppisiksi. Miksi Sippo ei tehnyt tätä Turun tuomiokirkossa? Se olisi ollut historiallista. Nyt on aika nostaa pää pystyyn ja panna hanttiin luterilaisille. Rohkeasti vaan esiin! Arvid Kurki tuotiin esiin puheissa kyllä
Tuo luterilaisten julistaminen harhaoppisiksi on tehty jo 1500-luvulla. Miksi se pitäisi tehdä nyt taas? Se olisi "historiallista" siinä mielessä, että se osoittaisi katolisen kirkon pyrkivän 1500-luvun asetelmiin, takaisin avoimeen riitelyyn.
Sehän tehtiin joka tapauksessa tuomiokirkossakin selväksi, että kirkkojemme kesken ei ole ehtoollisyhteyttä. Sen sanominen on käytännössä ihan sama asia kuin sanoa, että luterilainen oppi poikkeaa katolisesta (on siis katolisesta näkökulmasta harhaoppia).
Se on hyvä, että anateemat ovat menneisyyttä ja luterilaisten kanssa pystytään yhteistyöhön. Ehtoollisyhteyttä ei ehkä tässä maailmassa saada aikaan koskaan, mutta kunnioittava rinnakkaiselo ja sen myöntäminen, että luterilaisissa on myös esikuvallisia kristittyjä, on ainakin hyvä asia.
Mikä "ilo" teillä oli nähdä hiippakuntamme hajoittaja nimeltään Wrobel? Itse onnistuin välttämään moista Turussa ja toivottavasti hän ei näytä enää naamatauluaan täällä koskaan. Tulemme tekemään selväksi piispa Teemulle, että moista ei tänne enää kutsuta.
"Tulemme tekemään selväksi piispa Teemulle, "
Ai ketkä tekevät selväksi? Et sinä eikä katkirkko sanele, mitä piispa Sippo päättää asioista.