MARTTI LUTHERIN MÄÄRITELMÄT SIITÄ, MIKÄ ON KRISTUKSEN KIRKKO.
Ote teoksesta "KIrkolliskokouksista ja kirkosta". Sitä voi lukea perinnelestadiolainenkin, koska
esikoisten seurakunnan pikkuleeviläisten ryhmä on kustantanut tämän teoksen suomeksi.
1. Jumalan sana
“Ensiksi voimme tuntea pyhän kristikansan siitä, että sillä on
Jumalan pyhä sana. Toisilla on Sana a i v a n puhtaana, toisilla ei aivan puhtaana.
Niistä, joilla se on puhtaana, sanotaan, että he rakentavat perustukselle kultaa, hopeaa, jalokiviä; niistä, joilla se on epäpuhtaana, sanotaan, että he rakentavat perustukselle
heiniä, olkia, puuta, mutta tulevat kuitenkin autuaiksi ikään kuin tulen läpi, josta jo edellä on puhuttu enemmän kuin tarpeeksi.
Tämä on se pääasia ja suuri pääpyhäkkö, jonka johdosta kristillistä kansaa sanotaan pyhäksi. Sillä Jumalan sana on pyhä ja pyhittää kaiken, mihin se saa koskea, niin se on itse Jumalan pyhyys, Room. 1:16: Se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi.”
Toimittajan Huomioita:
Tämän mukaan JUMALAN SANA on se, joka pyhittää kirkon eli seurakunnan. Ei mikään muu.
Sitä eivät siis pyhitä jotkut saarnaajat tai paavi. Sitä eivät pyhitä uskovat, sillä he ovat kaikki kuitenkin Jumalan edessä syntisiä.
Kirkkoa ei myöskään pyhitä se - niinkuin jotkut hurmahenget opettavat - että siellä ei "hoilata liturgiaa" alttarilta. Sitä ei myöskään pyhitä ihmisen (lihallinen) vaatimattomuus tai kokoontumispaikan
halpuus. Sana yksin määrää kaiken.
On myös huomattava, että se on a i n a epätäydellinen. Jossain paikoin sana on puhtaampi kuin toisissa paikoissa. Kukaan ei siis voi paukutella henkseleitään ja sanoa, meillä on kaikki ollut töydellistä siitä asti kun vanhimmat ovat sen alullensa panneet, meitä ei kukaan saa neuvoa - kaikkein vähimmin joku pappi.
Siitä huolimatta p u h d a s Jumalan sana on tärkeä. Mitään ei näet voi kokonaan rakentaa heinistä ja oljista.
Tämän mukaan ei myöskään tule uskoa hurmahenkisten loruja siitä, etteikö oppia ja opillista keskustelua seurakunnassa tarvittaisi. Neuvoohan apsotolikin koettelemaan kaikki ja pitäämään sen, mikä on hyvää. Samoin Jeesus sanoo Pyhän Hengen opastavan "kaikkeen totuuteen".
Pyhää Henkeä ei kuitenkaan saa irrottaa sanasta, sillä raittiin sanan kautta Pyhä Henki rakentaa yksistyistä kristittyä ja seurakuntaa.
Hurmahenkisen tunnet siis siitä, että hän väheksyy Sanaa ja sanan merkitystä. Jumalan sanan sijasta pitäisi huutaa: "rauha,rauha, ei mitään hätää", sillä hyvät ja rakkaat välit Herodeksen, Kaifaan ja Hannaksen kanssa ovat hurmahenkiselle tärkeämmät kuin paljain jaloin sanan tiellä kulkeminen.
2. Kaste
“Toiseksi tunnetaan Jumalan kansa, eli pyhä kristikansa pyhästä kasteen sakramentista, että nimittäin se oikein opetetaan, uskotaan ja nautitaan Kristuksen säädöksen mukaan. Sillä kaste on julkinen merkki sekä kallis ja pyhä aarre, jonka kautta Jumalan kansa tulee pyhitetyksi.
Sillä kaste on uuden syntymisen pyhä peso Pyhän Hengen kautta (Tiit.3:5). Pyhä Henki pesee meidät siinä synnistä ja kuolemasta ikään kuin Jumalan Karitsan viattomalla ja pyhällä verellä.”
Toimittajan Huomioita
Lahkolaiset varsinkin rienaavat tätä pyhää sakramenttia. Se johtuu siitä, että tämän maailman konstimestari on maalannut heidän eteensä toisen kuvan; He eivät näe sakramentissa Jumalan sanaa, vaan oman itsensä tekemisen ja työn. Näin he hylkäävät Sanan ja miettivät omia tekemisiään:
- itse pitää kävellä kasteelle
- pitää olla uskovien kaste
- pitää olla vettä niin ja niin paljon.
Uskon sijasta he ovatkin tekemisen matkijoita ja heidän uskonsa kohdistuu tähän tekemiseen, eikä Jumalan lupauksen sanaan.
Jotkut onnettomat vetoavat siihen, ettei Jeesus kastanut lapsia. He eivät huomaa, että kaste asetettiin vasta ylösnousemuksen jälkeen. Itse asiassa he eivät näe eroa parannuksen kasteen ja Kristuksen säätämän kasteen välillä.
Sitten he sanovat, että "Jeesus siunasi lapsia". He tuijottavat tekemiseen, mutta eivät ajatttele, mitä siunaus on. Jumalan siunaushan ei ole mitään muuta kuin armon ja laupeuden juliustamista = hyvän omantunnon rauhan ja syntien anteeksisaamisen todistamista. Sillä rauha Jumalan kanssa ei ole muuta kuin syntien anteeksiantamus, sitä ettei hän syntejämme lue. Näin teki Jeesus Emmauksessakin mennessään lukittujen ovien läpi huudahtaen "rauha teille /shaloom!". Tämä on aina ymmärretty niin, että se julistus vakuutti syntien anteeksisaamista ja rauhaa Isän Jumalan kanssa.
Vielä lisäksi: Ollessaan maan päällä Jeesus oli itse kasteen sakramentti: lupauksen sana näkyvässä muodossa, kosketeltavassa muodossa, aistittavana. Koska hän ei ole nyt tässä, on hän läsnä sakramenttinsa kautta. JOKAISELLE JOKA SEN USKOO.
Ote teoksesta "KIrkolliskokouksista ja kirkosta". Sitä voi lukea perinnelestadiolainenkin, koska
esikoisten seurakunnan pikkuleeviläisten ryhmä on kustantanut tämän teoksen suomeksi.
1. Jumalan sana
“Ensiksi voimme tuntea pyhän kristikansan siitä, että sillä on
Jumalan pyhä sana. Toisilla on Sana a i v a n puhtaana, toisilla ei aivan puhtaana.
Niistä, joilla se on puhtaana, sanotaan, että he rakentavat perustukselle kultaa, hopeaa, jalokiviä; niistä, joilla se on epäpuhtaana, sanotaan, että he rakentavat perustukselle
heiniä, olkia, puuta, mutta tulevat kuitenkin autuaiksi ikään kuin tulen läpi, josta jo edellä on puhuttu enemmän kuin tarpeeksi.
Tämä on se pääasia ja suuri pääpyhäkkö, jonka johdosta kristillistä kansaa sanotaan pyhäksi. Sillä Jumalan sana on pyhä ja pyhittää kaiken, mihin se saa koskea, niin se on itse Jumalan pyhyys, Room. 1:16: Se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi.”
Toimittajan Huomioita:
Tämän mukaan JUMALAN SANA on se, joka pyhittää kirkon eli seurakunnan. Ei mikään muu.
Sitä eivät siis pyhitä jotkut saarnaajat tai paavi. Sitä eivät pyhitä uskovat, sillä he ovat kaikki kuitenkin Jumalan edessä syntisiä.
Kirkkoa ei myöskään pyhitä se - niinkuin jotkut hurmahenget opettavat - että siellä ei "hoilata liturgiaa" alttarilta. Sitä ei myöskään pyhitä ihmisen (lihallinen) vaatimattomuus tai kokoontumispaikan
halpuus. Sana yksin määrää kaiken.
On myös huomattava, että se on a i n a epätäydellinen. Jossain paikoin sana on puhtaampi kuin toisissa paikoissa. Kukaan ei siis voi paukutella henkseleitään ja sanoa, meillä on kaikki ollut töydellistä siitä asti kun vanhimmat ovat sen alullensa panneet, meitä ei kukaan saa neuvoa - kaikkein vähimmin joku pappi.
Siitä huolimatta p u h d a s Jumalan sana on tärkeä. Mitään ei näet voi kokonaan rakentaa heinistä ja oljista.
Tämän mukaan ei myöskään tule uskoa hurmahenkisten loruja siitä, etteikö oppia ja opillista keskustelua seurakunnassa tarvittaisi. Neuvoohan apsotolikin koettelemaan kaikki ja pitäämään sen, mikä on hyvää. Samoin Jeesus sanoo Pyhän Hengen opastavan "kaikkeen totuuteen".
Pyhää Henkeä ei kuitenkaan saa irrottaa sanasta, sillä raittiin sanan kautta Pyhä Henki rakentaa yksistyistä kristittyä ja seurakuntaa.
Hurmahenkisen tunnet siis siitä, että hän väheksyy Sanaa ja sanan merkitystä. Jumalan sanan sijasta pitäisi huutaa: "rauha,rauha, ei mitään hätää", sillä hyvät ja rakkaat välit Herodeksen, Kaifaan ja Hannaksen kanssa ovat hurmahenkiselle tärkeämmät kuin paljain jaloin sanan tiellä kulkeminen.
2. Kaste
“Toiseksi tunnetaan Jumalan kansa, eli pyhä kristikansa pyhästä kasteen sakramentista, että nimittäin se oikein opetetaan, uskotaan ja nautitaan Kristuksen säädöksen mukaan. Sillä kaste on julkinen merkki sekä kallis ja pyhä aarre, jonka kautta Jumalan kansa tulee pyhitetyksi.
Sillä kaste on uuden syntymisen pyhä peso Pyhän Hengen kautta (Tiit.3:5). Pyhä Henki pesee meidät siinä synnistä ja kuolemasta ikään kuin Jumalan Karitsan viattomalla ja pyhällä verellä.”
Toimittajan Huomioita
Lahkolaiset varsinkin rienaavat tätä pyhää sakramenttia. Se johtuu siitä, että tämän maailman konstimestari on maalannut heidän eteensä toisen kuvan; He eivät näe sakramentissa Jumalan sanaa, vaan oman itsensä tekemisen ja työn. Näin he hylkäävät Sanan ja miettivät omia tekemisiään:
- itse pitää kävellä kasteelle
- pitää olla uskovien kaste
- pitää olla vettä niin ja niin paljon.
Uskon sijasta he ovatkin tekemisen matkijoita ja heidän uskonsa kohdistuu tähän tekemiseen, eikä Jumalan lupauksen sanaan.
Jotkut onnettomat vetoavat siihen, ettei Jeesus kastanut lapsia. He eivät huomaa, että kaste asetettiin vasta ylösnousemuksen jälkeen. Itse asiassa he eivät näe eroa parannuksen kasteen ja Kristuksen säätämän kasteen välillä.
Sitten he sanovat, että "Jeesus siunasi lapsia". He tuijottavat tekemiseen, mutta eivät ajatttele, mitä siunaus on. Jumalan siunaushan ei ole mitään muuta kuin armon ja laupeuden juliustamista = hyvän omantunnon rauhan ja syntien anteeksisaamisen todistamista. Sillä rauha Jumalan kanssa ei ole muuta kuin syntien anteeksiantamus, sitä ettei hän syntejämme lue. Näin teki Jeesus Emmauksessakin mennessään lukittujen ovien läpi huudahtaen "rauha teille /shaloom!". Tämä on aina ymmärretty niin, että se julistus vakuutti syntien anteeksisaamista ja rauhaa Isän Jumalan kanssa.
Vielä lisäksi: Ollessaan maan päällä Jeesus oli itse kasteen sakramentti: lupauksen sana näkyvässä muodossa, kosketeltavassa muodossa, aistittavana. Koska hän ei ole nyt tässä, on hän läsnä sakramenttinsa kautta. JOKAISELLE JOKA SEN USKOO.
Vastaukset 27
Vanhimmat
. Ehtoollinen
“Kolmanneksi voimme tuntea Jumalan kansan eli kristillisen pyhän kansan siitä, että se pitää, uskoo ja nauttii pyhän alttarin sakramentin Kristuksen säädöksen mukaisesti. Sillä sekin on Kristuksen jälkeensä jättämä julkinen merkki ja kallis aarre, jonka kautta hänen kansansa tulee pyhitetyksi ja tunnustaa julkisesti itsensä kristityksi, samoin kuin se sen tekee sanan ja kasteenkin kautta... Missä nyt näet tätä sakramenttia oikein jaettavan, siellä varmasti on Herran kansa olemassa. Sillä sellaisia pyhiä asioita ei ole kellään muulla kuin Jumalan kansalla, eikä niitä nauti, käytä, tunnusta kukaan muu kuin Jumalan kansa, vaikka sen keskuuteen onkin salaa pujahtanut muutamia vääriä ja uskottomia kristittyjä. Mutta he eivät voi saastuttaa Jumalan kansaa, varsinkin kun heistä ei mitään tiedetä. Sillä julkivihollisia kirkko eli
Jumalan kansa ei suvaitse piirissään, vaan kurittaa ja pyhittää heidätkin, tai, elleivät he siihen suostu, sulkee heidät pois kirkon pyhäköstä ja pitää heitä pakanoina. (Matt. 18:17)”
Toimittajan Huomioita
Ehtoollinen on siis julkinen merkki. Lahkolaiset ja hurmahenget tarttuvat tähän. He unohtavat lupauksen sanan; sinun edestäsi annettu syntien anteeksisaamiseksi.
Ehtoollinen (ja kaste) ovat ulkonaisia merkkejä, mutta niin KRISTUSKIN oli merkki, jota vastaan sanotaan.
Kun siis fariseukset ja katumattomat seisoivat tätä merkkiä vastaan, niin tekevät eksyneet vielä tänäänkin.
Jotkut lahkolaiset ovat niin sokeita, että vaativat näyttää Raamatusta, missä siellä seisoo sana sakramentti.
Heillä ei ole ehtoollisessa Kristuksen ruumista, he eivät usko selvää sanaa "tämä on minun ruumiini".
Jotkut hurmahenkset ovat niin eksyneitä, että luulevat ulkonaisten puitteiden määräävän ehtoollisen pätevyyden. Kun lopetetaan urkujen tai flyygelin soitto, on ehtoollinen heidän mielestään oikea. Jotkut antavat juoksuttaa itseään käsikirjan painovuoden mukaan.
Joku pahentuu Lutherin ajan hurmahenkien tapaan siitä, että papilla on alttarilla yllään kirjailtu kasukka ja kaulassa stoola. Vielä suurempaan hartauteen he pääsisivät jos ehtoollinen kivikirkon sijasta jaettaisiin heille jossakin hakomajassa. Kun he kääntävät katseensa pois SANAN lupauksesta, keskittyvät he
omiin rakennelmiinsa.
Ehtoollista ei kuitenkaan jaa pappi, vaan sen tekee Kristus itse: HÄN ITSE tarjoaa ruumiinsa nautittavaksi ja sanansa usksottavaksi.
Joh. 6:52 Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen:
"Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?"
Joh. 6:53 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
Joh. 6:54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Joh. 6:55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Joh. 6:57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
EsaT ei nauti tätä Pyhää Ehtoollista, vaan häpäisee sitä ja polkee sen kuvaannollisesti jalkoihinsa.
Hän ei siis kuulu Pyhään kansaan.
Paas kirjottaan usiammasta, vaikka pappi ookki.
Olen kuullut RAKKAUDESTA jotakin ?
ei sun tarvii sanoa yhtään mitään.
Ikävä kyllä en minäkään tykkää kun arvostellaan ihmistä!Eihän ole hyvä täällä nimeltä moittia ketään,siitä todella puuttuu sivistyneisyys ja hienotunteisuus.Rakkaus lähimmäisiä kohtaan on Jeesuksen sanoma,jopa vihamiestäkin tulisi rakastaa.EI SILLÄ ET SIIHEN ITSE PYSTYISIN!lämmöllä varba
Voit tuntea ainoastaan omia tuteitasi, et toisten tunteita.
Jos toisten tunteilla lähdetään spekuloimaan niin se on hyvin loukkaavaa spekulaation kohteeksi joutuneelle.
Ihminen voi kirjoittaa *)sarkastiseen sävyyn hyvin monista eri syistä.
- Pettyneenä, (kun samaa asiaa saa toistella moneen kertaan, tulematta ymmärretyksi),
- turhautuneena
- suuttuneena
- närkästyneenä
- vihaisena, (usein täysin hyväksyttävästä luonnollisesta syystä),
- vain sarkasmin itsensä vuoksi, [koska saa tyydytystä (hyvitystä turhautumilleen) toisten nolaamisesta ja julkisesta häpäisemisestä].
*) sarkastinen (< kreik.), purevan ivallinen.
Rakkaus on puolestaan pyyteettömiä tekoja toisen hyväksi, rakkaus ei ole siis tunnetila, vaan tahtotila.
Yhtäältä olisi tosiaan parempi olla vastaamatta, ellei ymmärrä riittävästi asiaa johon puuttuu, tai ei kykene ilmaisemaan itseään riittävän hyvin, niin että TOISETKIN sen ymmärtävät. Mutta toisaalta jokaiselle on tärkeätä saada sanoa OMA sanottavansa, tulematta loukatuksi. Johonkin tälle välille on siis laitettava raja.
Yksi hyvä neuvo on jättää lukematta itseä ärsyttävät tai turhauttavat viestit. Joskus vain käy niin että lyhyt viesti "puhkaisee silmän" ja tulkee vastattua sarkastiseen sävyyn, vaikka parempi olisi olla vastaamatta. Pidemmissä viesteissä pari riviä alusta riittää hyvin sen arvioimiseen onko viestin enempään lukemiseen aihetta.
Mikset seuraa omia neuvojasi?
Sinä itse spekuloit täällä toisten tunteilla. Puhut ihmisten palvomisesta ja muustakin.
Naurettava tyyppi :-))) Lisäksi et osaa lukea nimimerkkejä :-O
Jos sinä kirjoitat tänne jonkun keskusteluun osallistumattoman papin nimen häntä ihailevassa sävyssä ja jotakin toista samassa viestissä halveksit julmalla tavalla julkisesti häväisten (vihne) niin se on teko eikä tunne. Sinulla on näissä asioissa vielä paljon oppimista, enen kun voit tulla minua neuvomaan.
Tämä keskustelu jota edellisessä viestissäni kävin ei liittynyt sinuun, eikä sinun palvomaasi pappiin millään tavalla. Tiedoksi vain!
Tämä asia lähtee siitä . voiko krostitty olla sarkastinen ? /Purevan ivallinen , minusta kristityn pitää olla
aivan toisenlainen ! Kristityn pitää RAKASTAA joka paikassa , eikä haalia riitaisuuksian veljien kanssa .
Sillä on henkilö sitten kuka vaan , ei hän kirjailija kuitenkaan ole ?
Kyllä joo vain ihmistä voi arvostella , jos joku meinaa että eläintä arvostelisi , siinä on toiset kriteerit .
Voisi selläiset asiat jättää keskustelu palstoilla , sillä sellaiset asia pitäisi kirjoittaa muilla palstoilla .
Kuin LLL:n. palstalla , jossa käsittelyt pitäisi olla USKON asiaa . Ja jättää kaiken muun nurisu , teutan
tai muiden rokkiminen , ok .
Sinun pitäisi kysyä itseltäsi miksi SINÄ olet sarkastinen, eikä valvoa muita ja spekuloida sillä mitä HEIDEÄN sydämessään ja tunnemaailmassaan liikkuu, tai valvoa mitä toisten "kynistä" tulee ulos.
Jokainen kirjoittaja vastaa ITSE omista tuotoksitaan joita kirjoittaa tänne toisten luettavaksi (teko, ei tunne).
Eri toimintoihin liittyvät tunteet ovat AINOASTAAN TOMIJAN OMASSA TIEDOSSA, (jos aina hänenkään).
Joukossamme on nimittäin paljon aleksityymikkoja joilla ei käytännössä ole nimiä omillekaan tunteilleen.
Edellä mainitustra syystä aleksityymikoilla ei ole kykyä myötäelää toisen tunteita, hän ei itse toisen itkiessä, hän ei välttämättä naura toisen nauraessa. Hän ei sure surevien kanssa eikä iloitse iloitsevien kanssa. Hän ei lohduta itkevää, eikä tue kriisissä olevaa ihmistä. Hänellä ei ole yksinkertaisesti kykyä siihen vaan hän pakenee paikalta nouvottomana ja peloissaan, kenties suuttuneenakin.
Minä puhuin Jeesuksen sanoista , se leski oli sapatin leski , josta hän piti luentoa opetuslapsilleen .
En missään vaiheessa ole puhunut Nimimerkki sarpatin leskestä ?
Kyssärimies alias Kyssäri alias Ahdas Portti alias Ah Autuas jne
on itse spekuloimassa täällä toisten tunteilla. Ei kukaan muu.
1. Ketjuhan lähti liikkeelle nimenomaan Sarpatin lesken viestistä, johon sinä ensimmäiseksi kommentoit.
2. Sinä aloit saarnaamaan hänelle siitä kuinka hän muka kirjoittaa vihassa vaikka hänen tulisi toimia rakkaudessa.
3. Minä puolestani kysyin tässä vaiheessa, että miten sinä muka voisit tuntea toisten tunteita.
4. Jolloin sinä ärähdit vihaisena minulle vastauksen, ikään kuin olisin tuo nimimerkki Sarpatin leski.
käytit otsikossasi sanoja:"Tätä minä tarkoitin pitääkö sinun olla..."
5. Johon puolestaan vastasin, etten minä ole Sarpatin leski.
6. Nyt olemme sitten tässä, väität puhuneesi Jeesuksen sanoista, joka piti luentoa opetuslapsille, aiheenaan Sarpatin lesken tapaus.
Summa summaarum: On täysin mahdotonta seurata viestejäsi viestiketjussa ellei niissä ole mitään asiallista loogisuutta ja asiayhteyttä vastaamiesi viestien kanssa. Syntyy seuraavanlainen vaikutelma: Käyt ikiomaa keskustelua lähinnä itsesi kanssa, mutta sijoitat viestisi summittain valittuun viestiketjuun osaksi sitä ketjua.
Tällöin keskustelu kanssasi käy lähes mahdottomaksi, vaikka haluaisikin keskustella. :-)
Taidan tuntea erään tälläisen henkilön. Huokaus.
Luuletko että omat viestisi on aina niin loogisia ?
Kuinka voisimme odottaan sinun ymmärtävän näistä asoista mitään. Minulla sen enempää kuin sinullakaan ei ole mitään edellytykiä tuntea toisten tunteita, paina sinäkin tämä nyt mieleesi. Sen tähden arvioinkin ainoastaan toisten tekoja, en toisten tunteita.
Ymmärsitkö tämän viestin otsikkotekstin loogisesti?
Minä en luule mitään, jätäisin kuitenkin viestieni loogosuuden arvioinnin milellään jonkun toisen henkilön tehtäväksi, jos sopii? Mutta ei siinä mitään saat toki kertoa oman mielipiteesi sinäkin. :-)
Eiköhän me tästä selvitä kunnialla?
Olen ollut puolisoni kanssa aviossa 37 vuotta mutta en voi yhtä mahtipontisesti sanoa tuntevani häntä kuin sinä (minua?)
Tuoolaisen lauseen jälkeen en uskoisi siua pätkääkään vaikka sanoist hyvä päivää, niin naivi on väitteesi ja osoittaa sinun olevan kaukana näiden asioiden asiantuntijuudesta. Sen sijaan että olisit viisas tässä milessä, paljastat hölmöytesi tuollaisilla möläyksillä toisista kirjoittajista joita sinä et todellakaan tunne!!.
Juuri näin!
Joh. 1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi,
- niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
Joh. 1:13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Joh. 1:14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.
Joh. 1:15 Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen:
"Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä."
Joh. 1:16 Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle.
Kiitos Teuvan Teukalle palautteesta. Tässä 4. tuntomerkki:
4. Avaimet
“Neljänneksi tunnemme Jumalan kansan eli pyhät kristityt julkisesta avainvallasta. Se tietää, kuten Kristus säätää Matt.18, että jos kristitty rikkoo, niin on häntä nuhdeltava, mutta jollei hän paranna itseänsä, on hänet sidottava synteihinsä ja erotettava seurakunnasta. Jos hän taas tekee parannuksen, on hänet vapautettava.”
Toimittajan Huomautus.
Näemme tästä Lutherin tekstistä, että avainten valta ja sopiminen koskee e n n e n m u u t a
riitaantuneiden kristittyjen välisiä suhteita.
Sen sijaan syntien anteeksisaaminen Jumalalta ei kuulu varsinaisesti tähän asiaan.
Jumalan anteeksianto on j a t k u v a. Sen saadakseen ei tarvitse mennä toisen kristityn kaulaan tai puhumaan asiasta, vaan syntien anteeksisaaminen on pelkkä uskolla omistaminen: uskotaan, että Jumala on antanut anteeksi, koska Hän sanassaan näin vakuuttaa.
RIPPI on tarkoitettu mahdollisuudeksi heikoille, ei vaatimukseksi.
KOKO evankeliumi todistaa Jumalan armoa Kristuksessa, se on: syntien anteeksisaamista.
"Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet , ja armoa armosta ".
"Kristuksessa asuu Jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti ", Kol. 2:9. Hän onkin täynnä kaikkea armoa
ja totuutta , niin että kukin meistä voi tästä hänen täyteydestään ammentaa armoa , elämää ja autuutta
yltäkyllin ja alituisesti . Jeesus Kristus on kuin syvä , pohjaton armon ja autuuden lähde , joka ei ole suljettu
viheliäisimmältäkään syntiseltä, itse hän huutaa : "joka janoaa, ja joka tahtoo , ottakoon lahjaksi elämän vettä ".
Ilm. 22:17. Tässä ei ole siis pienintäkään ansion tai mahdollisuuden ehtoa.
oli hän kuka tahasa , hän ottakoon lahjaksi armoa , elämää ja voimaa sieltä missä sitä yltäkyllin on ja ansotta
annetaan . Mitä tyhjempi astiasi on , sitä paremminhan siihen hänen tätyteyttään mahtuu . Niin , kukapa menee milloinkaan kaivolle täysinäisen astian kanssa , noutaakseen sietltä vettä? Eiköhän olisi naurettavaa hullutusta
jos joku sanoisi: Enhän minä tohdi vielä mennä kaivolle , niin kauan kuin astiani on aivan tyhjä ; minun on odotettava , viivyteltävä ja varrottava , kunnes astiani ensin tulisi tyhjäksi ; vasta sitten voin minäkin häpeämättä käydä kaivolle .