Millaista lähihoitajan koulutus

Kai sitä nyt mieluummin pistelee opiskelukavereita ja itseään kuin styroxpalloa tai appelsiinia.

Opiskelu koostuu mm. moduleista-Kasvun tukeminen ja ojaus, kuntoutumisen tukeminen, hoito ja huolenpito-TOP paikat, hommaattiin nämä sitten omin voimin tai koulutusyksikön taholta, ovat toki sellaisia, että soveltuvat opintoihin.
Kun pesimme toisiamme ollessamme ihan nakuina-myös genitaalialueilta.

Hoitotyön toiminnot ja aseptiikka-kurssilla harjoiteltiin ensin nuken käteen pistoksia ja kun opettaja näki että oli pistetty oikein, kaikki harjoitteli pistämällä toisiaan s.c.

Ainakin meillä sai harjoittelupaikasta esittää toiveita, ja koulu järjesti paikat. Itse pääsin minne halusinkin : )

No oon puhdistanut haavoja, vagifem-puikkoja laittanut, katetroinut jne.. Saattaa olla niitä ällöttävämpiäkin mutta ei niitä enään niin ajattele.

Olen suuntautunut sairaanhoitoon ja huolenpitoon, on ollut mielenterveystyö- kursseja, on ollut mielenkiintoista, vaikka en itse halua tehdä sitä työtä. Melkeinpä kaikki jotka suuntautu sinne on aikuisopiskelijoita, nuoria ei harjoittelupaikkoihin kuulemma mielellään oteta, ja ymmärrän kyllä.. On varmaan tosi raskasta työtä.

ja kertoa myös kaiken mahdollisen koulutuksestanne.

-Parhaimman tiedon saat lukemalla läpi opetushallituksen laatimat tutkinnon perusteet, joita kaikkien koulujen on noudatettava. Tutkinnon perusteissa selvitetään erittäin tarkasti läpi koko koulutus, mitä opiskellaan, mitä mihinkin aineeseen kuuluu, arviointikriteerit eri arvosanoille yms. Lukemalla tämän 165 sivuiden selvityksen tiedät tutkinnosta periaatteessa kaiken. Voi esimerkiksi lukea aluksi vain sieltä täältä sinua kiinnistavia kohtia.


http://www.edu.fi/julkaisut/maaraykset/ops/sosiaali_korjattu14062001.pdf

Joo pistämiset on pakollisia, meillä ainakin opettaja sanoi, ettei meistä tule lähihoitajaa jos ei pistä. Aloitettiin pistämällä itseen. Ja harjoittelupaikoista.. Minä ainakin olen joka kerta saanut valita itse minne menen harjoitteluun.

ööö... voisiko joku kertoa , että mikä pitäisi olla vähintään todistuksen keskiarvo , jotta pääsee opiskelemaan ?

Ällöttävintä opiskeluaikana on ollut mielestäni opinnäytetyö, ihan vaan siksi että se kummittelee mielessä päivin ja öin ja stressaa (ei kaikkia mutta minua ainakin). Ja kun sen lisäksi on kaikki muut esseet ja tentit niin alko tulla korvista ulos koko oppari.. aika ällöttävää jos korvista pukkaa ulos paperia.. hehheh :D

Meillä koulu hommasi top-paikat, toiveita sai esittää ja yleensä kaikki pääsivät sinne minne halusivat, mutta ei tietenkään aina. Ja koulu hommaa paikat ymmärtääkseni siksi että niitä on rajallinen määrä ja kun yksi ihminen hankkii x määrälle opiskelijoita paikat niin on helpompi saada jokainen hyvää paikkaan. Meillä myös katsottiin vähän ketä VOI edes laittaa jonnekin, eli vaativimpiin paikkoihin laitettiin "vahvoja" ihmisiä, joiden katsottiin selviytyvän vaativammassakin paikassa. Tästä ei puhuttu, muuta kuin epävirallisesti ja kyllähän sen huomasi itsekin..

Joo eikä todellakaan missään pestä toisia, nuket on sitä varten.. tuo nyt on tuota pelottelua, itsekin olen kuullut että vanhemmat opiskelijat pelottelee nuorempia tuolla toisten pesemisellä, nenä-mahaletkun laitolla, ea-kurssilla muka tehdään itseensä haavoja jotta toinen voi sitoa haavan.. ei siis pidä paikkaansa sellaiset huhut!

Meillä sanoi tänään opettaja, että pestäisiin toisia uikkarit jalassa. o_O

Liekkö opettajilla joku fetissi vai miksei nuken pesu riitä.

vähän sama juttu mulla etten haluis et joku pesuu mua!olisko jollakin hyviä ideoita ettei tarvitsisi itse peseytyä vain toiset tai silleen jos tajusittw?? :D

Joutuuko lähihoitajan perusopinnoissa työssäoppimisessa katetroimaan? ei siis erikoistumisvaiheessa vaan sitä ekaa vuotta tarkoitan?

riippuu niin paljon top-paikasta, millaisia asiakkaita siellä on. itse en koskaan työssäoppimisessa katetroinut kertaakaan. työelämässä sain senkin opin, ja työ se vasta opettaa, koulu on vain pintaraapaisu!

musta oli hauskaa opiskella lähihoitajaks ja jotkut jatkaa saikuiks, mutta en ite sitä halua, sillä ällöän pistämisiä, veren kanssa sotkemista jne. tykkään kuntoutuksesta sellaisesta ei-lääkkeitä tai verta -meiningistä :)

nekin idiootit jotka pääsee opiskelemaan, eli kaikki nää linnakundit jne niin ne kyllä tippuu pois työelämästä, mikäli eivät ota oitteään niskasta kiinni. oon kyllä tavannut äkäisiä saikkuja ja sellaisia, jotka eivät osaa oikeasti tehdä mitään saikkuina, suunnilleen ovat käyneet kirjekurssin opinnoista,,, että kyllä niitä idiootteja saikuistakin löytyy, mutta vähemmän

Pistely oli kivaa :D Pistettiin kaverin kanssa toisiamme about 10 kertaa, sit opettaja alko jo pistää vastaan.

Mutjoo, tosta pesemisestä - meillä oli toppi/t-paita ja shortsit päällä. Ei kyl ollu mitenkään mukavaa, koska se vesi ehti mennä kylmäks. Mutta sit ainaki osas osastolla työharjottelusaa laittaa tarpeeksi kuumaa vettä, koska se kylmeni TOSI nopeasti.

Toinen "inhottava" juttu oli se ku piti syöttää kaveria/tulla syötetyks. Se oli enemmänki henkilökohtasesti vähiten lemppari harjoitus, koska en oo koskaan tykänny siitä että joku toinen syöttää mua :D

Itse kentällä niin ei se potilaiden peseminen tai vaipan vaihto, tai katetrisointi ollu mitenkään inhottavaa. Siihenki tottu, ja tärkeintähän on ettei siinä potilaan edessä räjähdä tai irvistele - parin vuoden pääst voit ite olla siin! :D

Verenpaineen mittaus oli kans kivaa - ainoo vaan ettei tahtonu kuulla mitään (käytettiin "vanhanaikasta" laitetta), koska itselläni on tuo tinnitys ihan mukava... xD

Ite opiskelen lähihoitajaksi ja haku oli suht helppo, mut ei nyt mikään läpi huuto juttu. Meillä piti pistää mut siin oltiin vieressä ja sai ihan rauhassa eka harjotella ja sit vasta pistää kaveria. Ja tollasesta pesusta en ole kuullukkaan joten lienee täyttä potaskaa ainakin meillä.:) Hoito ala on mielenkiintoista ja monipuolista joten kannattaa aloittaa :) ja mielenterveys ja päihde työ munkin suuntautumis alana :)

http://matkalahihoitajaksi.blogspot.fi/

Nykyään hyvin perushoidollista. Potilaiden peruspesijä, suihkuttaja, saunottaja.
Myös yksityisissä hoitoitoksissa siivousta, ruoanlaittoa, pyykinpesua ja sitä peruseritteiden kanssa l'träämistä, vaipoituksia jne.

Nyt ehkä kannattaa miettiä sitä, että palkka on aika mitätön, työnmäärä valtava, raskaat potilaat ja potilaita ylipaikoilla. Resurssit todella pieniä kotihoidossa, osastoilla ja esimerkiksi lähihoitaja ei pääse erikoisssaiaanhoitoon työhön. Hän on ikään kuin vanhushoitaja. Perustason lutraaja.

Toinen ammatin heikkous on se, että aasiasta tulossa paljon hoitajia pienellä palkalla ja kohta Suomalaisen koulutuksen saanutta ei oteta, koska palkkataso on liian korkea.

Tuolla ylempänä olevia tekstiä lukiessa esimerkiksi lähis91 jne tulee mieleen, että onko koulutus nykyään ns. lastentarha erilaisine muutaman päivän näytöin.
RR-mittaus, pistäminen eli tavallisia toimenpiteitä, jotka kuuluvat vain pienenä osana potilaan kokonaishoitoon.

Kyllä se perustyö on sitä potilaa/asukkaan perushoitoa ja pesemistä ei sen kummempaa tai coolimpaa.

Lässyn lässyn...

Mussun musun lässyn lässyn

Palatakseni alkuperäiseen kysymykseen eli lh. koulutukseen. Uskomatonta kuinka kaikki pääsevät koulusta läpi. Vaikka näyttäisi naamansa siellä kerran viikossa, se riittää. Työharjoitteluista saa saikkuilla mielinmäärin eikä millään ole mitään väliä.

Ällöttävintä on ollut se, että vierestä katsot ja seuraat kuinka täysin alalle sopimattomat (nuoret kuin aikuisetkin) valmistuvat ko. ammattiin.

Kyllä valitettavasti on niin, että nykypäivänä lähihoitajaksi pääsee opiskelemaan kuka tahansa. Jos ei mitään muuta keksi, tai ei todistus riitä, yläasteen opokin toteaa "hae lähihoitajaksi". Lähihoitajan koulutukseen on nyt ilmeisesti minun tietääkseni tulossa uusia säädöksiä. Liittyen esim. siihen missä lähihoitajia koulutetaan, tällä hetkellähän koulutus on hyvinkin kirjavaa. On väärin myös nuorta kohtaan, jos ei kyseinen ammatti kiinnosta lainkaan, "pakottaa" sitä opiskelemaan koska "sinne pääsee". Olen sairaanhoitaja ja yleensä siis ohjaan sairaanhoitajaopiskelijoita, joissa myös heissä on aina niitä, jotka eivät minun mielestäni ole ihan alalle sopivia. Mutta joskus ohjaan myös lähihoitajaopiskelijoita, heissä on ollut aivan loistavia opiskelijoita. mutta myös niitä, missä kertakaikkiaan olen joutunut sanomaan opiskelijalle itselleen että sitten opettajalle, etten voi päästää harjoittelusta läpi. Aina ensin käyn keskustelun kahdestaan opiskelijan kanssa, en niin, että vasta loppuarvioinnissa sanoisin asiasta. Olen kysynyt opiskelijalta ihan suoraan, mutta ystävällisesti ja ymmärtäen, onko hänellä mahdollisesti tällä hetkellä jotakin ongelmia omassa elämässään, ja kertonut miten itse näen että ne heijastuvat tällä hetkellä hänen opiskeluunsa.

Yleistys on kuitenkin aina yleistys. Kaikissa ammattiryhmissä: lääkäreissa, sairaanhoitajissa että lähihoitajissa on alalle sopimattomia, ja niitä, joilla on
itsellään sellaisia ongelmia, siis akuutti päihde -tai mielenterveysongelma, joiden vuoksi alalla toimiminen on mahdotonta. Mielestäni taas se, kun nuo edellä mainitut ongelmat ovat hoidettu, ne eivät ole akuutteja, eli ihminen on toipunut, ei estä opiskelua, heistä voi tulla aivan loistavia hoitajia. Minulla on ollut työtovereina todella päteviä lähihoitajia, joiden työtä arvostan. Mutta jos siis aikoo hakeutua alalle, kannattaa hyväksyä mitkä ammatin realiteetit ovat. Me kaikki, niin lääkärit, sairaanhoitajat kuin lähihoitajatkin, joudumme tekemään niitä "ällöttäviä" asioita. Ja kun kysymys on toisen ihmisen hoitamisesta, on kysymys myös hänen kunnioittamisestaan. Pitää muistaa miten nöyryyttävältä pt:sta tuntuu, kun hänen intimiyteensä kajotaan. Silloin ei työntekijä voi todellakaan työskennellässään vielä lisätä pt:n taakka asenteella "minua ällöttää". Jos tietyt työhömme kuuluvat asiat tuntuvat siltä, että ei pysty niitä tekemään ihmistä kunnioittaen, kannattaa hyväksyä se. Eivät kaikki pysty, eikä se tee heistä huonompia ihmisiä, silloin tämä ala ei vain ole heitä varten.

Ehkä vastasin hieman kysymyksen vierestä koska en ole opiskellut lähihoitajaksi, mutta perusasiat työssä ja asenne työhön on ammattiryhmästä riippumatta sama.