Olen yksinhuoltaja äiti. Nelivuotias poikani ei siedä minua enää. Sanoo, ettei tykkää minusta, eikä tahdo hoitopaikastakaan kotiin ilman maanittelua. Onko tämä normaalia, vai olenko tehnyt jotain pahasti väärin? Tuleeko lapsille tuollainen kausi nelivuotiaana, vai miten tähän pitäisi suhtautua? Tuntuu, että poika on ihan tosissaan ja tulee paha mieli. Ja mitäköhän ne hoitotäditkin ajattelevat, kun poika sanoo, että tahtoo jäädä hoitoon asumaan, kun ei tykkää äidistä. Kuopus sen sijaan tulee hymy naamalla vastaan ja tarttuu kaulaan kiinni.
Neljävuotias ei tykkää äidistä
Lapsen hylkäämä
11
4799
Vastaukset
- CVgh
Lapsi taitaa hallita sinua tykkäämisellä. Sanoisin itse lapselle, että ei tarvitse tykätä, mutta mä olen sun äiti ja nyt lähdetään kotiin. Ja maanittelut lopetetaan. Sinun on oltava vahva ja aikuinen. Kyllä niitä tykkäämisiäkin sitten joskus tulee, mutta et voi madella lasten edessä tykkäämisten takia. Lasten mieli muuttuu nopeastikin ja kun hän on huomannut, että äitiä voi tällä keinoin pompottaa ja tyrannisoida, niin toki sen tekee.
Olet aika epävarma, jos täytyy miettiä lapsen tykkäämistä ja mitä hoitotädit ajattelevat. Tädit ovat varmaan nähneet kaikenlaisia lapsia ja vanhempia.- Ap.
Minä olen niitä naisia, jotka halaavat ja pussaavat, mutta myös pitävät kuria. Jos pojalleni sanoisi, että "mä olen sun äiti, nyt lähdetään kotiin", tuohan nauraisi minut pihalle! Olen sanonut, että "vaikket pitäisikään minusta, minä tykkään sinusta tosi paljon, ja minun kanssa sinun on elettävä". Olen käyttänyt noita em. pehmeitä keinoja, olen käyttänyt kovia keinoja (nakannut pojan autoon kertaa kauemmin kysymättä), mutta enhän voi pakottaa lasta minusta pitämään. Kyllä minä saan lapseni pois hoidosta, ei se ole ongelma, enkä siihen apua kysynyt. Kysyin, onko tuo tykkäämättä jättäminen jokin vaihe, vai olenko tehnyt jotain niin väärin, että olen pilannut suhteen omaan lapseeni jo tässä vaiheessa? Kannatan kuria, mutta osaan myös osoittaa tunteeni. Ehkä kurinpitoni on kuitenkin ollut liian kovaa suhteessa hellyyteen? En tosiaan tiedä mistä on kyse. Olen kysynyt, mutta pojalta ei ole saanut selkeää vastausta. Hokee vain "en tykkää sinusta". Joskus, kun tilanne on vähemmän vakava, sanoo, että "tykkään, mutta en tykkää". Mutta useimmiten tilanne on se, ettei poika kertakaikkiaan tykkää äidistään, eikä välitä vaikka katoaisin koko planeetalta.
- Ap.
Ap. kirjoitti:
Minä olen niitä naisia, jotka halaavat ja pussaavat, mutta myös pitävät kuria. Jos pojalleni sanoisi, että "mä olen sun äiti, nyt lähdetään kotiin", tuohan nauraisi minut pihalle! Olen sanonut, että "vaikket pitäisikään minusta, minä tykkään sinusta tosi paljon, ja minun kanssa sinun on elettävä". Olen käyttänyt noita em. pehmeitä keinoja, olen käyttänyt kovia keinoja (nakannut pojan autoon kertaa kauemmin kysymättä), mutta enhän voi pakottaa lasta minusta pitämään. Kyllä minä saan lapseni pois hoidosta, ei se ole ongelma, enkä siihen apua kysynyt. Kysyin, onko tuo tykkäämättä jättäminen jokin vaihe, vai olenko tehnyt jotain niin väärin, että olen pilannut suhteen omaan lapseeni jo tässä vaiheessa? Kannatan kuria, mutta osaan myös osoittaa tunteeni. Ehkä kurinpitoni on kuitenkin ollut liian kovaa suhteessa hellyyteen? En tosiaan tiedä mistä on kyse. Olen kysynyt, mutta pojalta ei ole saanut selkeää vastausta. Hokee vain "en tykkää sinusta". Joskus, kun tilanne on vähemmän vakava, sanoo, että "tykkään, mutta en tykkää". Mutta useimmiten tilanne on se, ettei poika kertakaikkiaan tykkää äidistään, eikä välitä vaikka katoaisin koko planeetalta.
Tahdon vielä tarkentaa, että meillä on kotona tosi hauskaa välillä, ja tosi kamalaa välillä - ihan niin kuin missä tahansa lapsiperheessä. Mutta kuinka monessa lapsiperheessä nelivuotias tulee sanomaan suoraan päin naamaa, ettei tykkää äidistään ja tahtoo tämän katoavan. Siis ILMAN MITÄÄN RIITAA. Poika sanoo tuota silloinkin, kun on menossa nukkumaan ja olen antanut yöhalin. En ala tykkäämistä kerjäämään, en lahjo, en mene siihen ansaan. Mutta totta kai tämä häiritsee. Lohduttaisi tietää, jos jollakin muulla on sama tilanne.
- 4:n äiti
Ap. kirjoitti:
Tahdon vielä tarkentaa, että meillä on kotona tosi hauskaa välillä, ja tosi kamalaa välillä - ihan niin kuin missä tahansa lapsiperheessä. Mutta kuinka monessa lapsiperheessä nelivuotias tulee sanomaan suoraan päin naamaa, ettei tykkää äidistään ja tahtoo tämän katoavan. Siis ILMAN MITÄÄN RIITAA. Poika sanoo tuota silloinkin, kun on menossa nukkumaan ja olen antanut yöhalin. En ala tykkäämistä kerjäämään, en lahjo, en mene siihen ansaan. Mutta totta kai tämä häiritsee. Lohduttaisi tietää, jos jollakin muulla on sama tilanne.
Ihan normaali vaihe. Poika kokeilee sinua, miten sinuun vaikuttaa se, ettei hän muka pidä sinusta. Oikein olet toiminut. Lapsi hakeekin sitä vastausta, että äiti pitää joka tapauksessa hänestä. Kun et kiinnitä asiaan suurempaa huomiota, tilanne menee pika puoliin ohi.
- juuupssss
Jos mitään sellaista ei ole tapahtunut joka on välinne turmellut voi kyseessä olla kausi jolloin haluaa vahvistaa poika identiteettiään. Kun ei ole isää jonka avulla irottautua liian kiinteästä suhteesta niin otta jonkun muun keinon käyttöön. tai sitten testaa sinua, että kestätkö hänen kiukkunsa ja että rakastatko silti vaikka hän kasvaa ja haluaa olla erillinen.
Jotain tällaisat tuli mieleen. - Ap.
Kiitos vastauksista. Olen elätellyt toiveita, että olisi kyseessä vain jokin irrottautumisvaihe. Poika vaan sanoo sen niin vakavissaan, tosissaan, että ihan hirvittää. Toivottavasti loppuu pian.
- Ja odottavan aika on pitkä...
Eli jäit sitten odottelemaan, että jospa lapsi oppisi itse hyvät käytöstavat, eikä niitä tarvitsisikaan opettaa hänelle...
Itse ainakin sanoisin lapselleni, että nyt en jaksa tollaisia törkeyksiä kuunnella, että meneppä omaan huoneeseen, ja tule sieltä sitten kun osaat käyttäytyä!!!
(Sanotko itsekin työnantajalle päivittäin huvin vuoksikin, että et tykkää hänestä? Vaikka asia paikkaansakin pitäisi, niin sitä tuskin luokitellaan hyviin käytöstapoihin!)
Poikasi lähinnä pyrkii loukkaamaan sinua sillä, ja hyvin tuntuu siinä onnistuvankin =(
- kyllä se siitä
samantapaista, mutta ilmenee yksittäisinä kommentteina. Ja juuri tuolla tavalla mukavalla hetkellä (siis ei riidan aikana), ja päinvastoin, kun ollaan vaikka sängyllä pötköllään ja halittu ja suukoteltu tai muuten höpsötelty, niin poika sanookin yhtäkkiä, että "äiti minä kuiskaan yhden asian", ja sitten kuiskaakin, että aikoo muuttaa naapuriin asumaan! :O Sitten kun näytän surullista ilmettä ja sanon, että äiti tulee surulliseksi, kun hän ei halua asua äidin, isin ja pikkuveikan kanssa, niin sitten hän vähän aikaa miettii ja huudahtaa, että "en minä muutakaan sinne naapuriin!" ja nauraa.
Eli joku leikki/peli se on, tai ehkä juuri kuten joku mainitsi, että kokeilee, kuinka saa omaa erillisyyttä kokeiltua. Joskus kun olen sanonut, että hyvä on, ja äiti voi soittaa naapuriin, että sinä tulet heille asumaan, niin nopeasti hän korjaa asian, ja useaan kertaan vakuuttaa, että kyllä hän mieluummin asuukin kotona. ;) Asia toki jää sikseen, eikä sitä käytetä minään pelotteena hänelle, tai mitään sellaista...
Mutta eli minä komppaisin sitä vastausta, että se on normaalin kehityksen vaihe, jossa hän kokeilee, miltä tuntuisi ajatus olla erossa äidistä (vaikka ei tähän ihan oikeasti tietenkään vielä kykenisi).
Ja tiedän tuon tunteen, kun tekisi mieli vajota maan alle, kun vie autoon huutavaa lasta. Tulee sellainen fiilis, että silmiä on selässä yhdet jos toisetkin. Ja vieraalla parkkipaikalla sitä tekee mieli huudahtaa sivusta katsojille, että kyllä tämä oma lapseni on, vaikka tilanne vaikuttaa siltä, että suunnilleen kidnappaan jonkun toisen lasta! :)
Esikoisella oli paha uhmaikä ja kyllä hävetti, kun hain tarhasta lasta, joka suunnilleen juoksi ulkovälinevarastoon piiloon, kun näki minun lähestyvän ja huutavana sai kantaa pois tarhan pihalta. Sitten alkoi show autoon menemisestä (olin melko pitkällä raskaana, ja kun taistelin talvipakkasella paksut talvivaatteet päällä kiukkuavaa kiemurtelevaa ja suoraksi itseään kampeavaa 2- vuotiasta turvaistuimeen, ja joka huutaa ja mölyää, että ei tahdo. Kyllä alkoi yhden jos toisen kerran supistella aika urakalla, kun ähelsin poikaa penkkiin, mutta kyllä sekin vaihe meni ohi, ja nykyisin hän kyllä tarhan pihalla juoksee kaulaan, kun näkee minut. (näistä satunnaisista naapuriinmuuttamis-kommenteista huolimatta..)- tyhmä äiti
tapaa muita kuin päivähoitohenkilökuntaa ja sinua.
Itselläni X-mies tankkasi aina poikeien tapaamisilla, mitä pitää vaatia äidin ostamaan (kun kaikilla muillakin on) haukui vaatteet ja käski vaatia parempia ykkösiä.
Kertoi ettei lapsilla saa teettää töitä (lelujen korjaaminen huoneen järjästäminen jne.)
Käski vaatia viemään elokuviin ja suositteli useampaa kallista harrastusta mihin poiken piti vaatia äitiä viemään ja maksamaan. - myös yh
tyhmä äiti kirjoitti:
tapaa muita kuin päivähoitohenkilökuntaa ja sinua.
Itselläni X-mies tankkasi aina poikeien tapaamisilla, mitä pitää vaatia äidin ostamaan (kun kaikilla muillakin on) haukui vaatteet ja käski vaatia parempia ykkösiä.
Kertoi ettei lapsilla saa teettää töitä (lelujen korjaaminen huoneen järjästäminen jne.)
Käski vaatia viemään elokuviin ja suositteli useampaa kallista harrastusta mihin poiken piti vaatia äitiä viemään ja maksamaan.olen kahden pienen lapsen yh,ja tällä hetkellä isommalla,4-vuotiaalla paha uhma päällä.
vähän väliä saan kuulla olevani tyhmä äiti,ollaan sitten bussissa,kaupassa kotona tai ulkona.olen alkanut vastaamaan joka kerta pojalleni,että onneksi sinä olet niin kiltti ja ihana...sitten sanoo että älä äiti,en ole...ja pyytää anteeksi.
uskoisin että tällaista on monella muullakin,ainakin mitä kavereiden kanssa ollaan juteltu.ja varmaan vaihe,joka kestää oman aikansa ja loppuu sitten.eihän se kivaa ole kuulla olevansa tyhmä äiti,mutta tuskin lapsi sitä sydämestään tarkoittaa.ei kannata ottaa itseensä.
- lapsi.on.peili
Hyviä ajatuksia oli jo tuossa muiden vastauksissa enkä ala niitä toistamaan. Oletko kuitenkaan koskaan tullut kysyneeksi lapselta "miksi"?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Valkeakosken 15-v tapauksessa ihmettelen ??
On sääli, että pahoja ihmisiä liikkuu aina vapaana eri puolilla Suomea, mutta minkä ihmeen takia 15-vuotiaan nuoren täyt59616378Valkeakosken tappo
"Tyttö löytyi poliisin mukaan kuolleena läheisestä metsästä muutaman sadan metrin päässä kotoaan. Uhrin löysivät hänen k4814658Nyt ahdistaa
Joku nuori tyttö on surmattu Valkeakoskella. En tunne ihmistä, mutta silti se koskettaa. Uutisissa oli hiljattain, että3759254Kuka oli tekijä?
Jos tekijä oli suomalainen, onko hänen vanhempiaan jo tavoitettu? Mitä mieltä ovat aikamiespoikansa teosta? Entä puoliso45525915-vuotiaan ruumis valkeakoskella
Nuoria tyttöjä tappavat miessaalistajat ja toiset nuoret. Miessaalistajille ruumiin kätkeminen tai tuhoaminen ei ole on114502Valkeakosken murhaaja-raiskaaja on kantasuomalainen mies tiedottaa poliisi
Some- ja palstapersut ehtivät jo moneen kertaan julistaa tekijän maahanmuuttajaksi. Miten meni niin kuin omasta mielestä1713009Kantasuomalainen mies pidätetty - ulkomaalaiset syyttömiä tekoon
Verityöstä on pidätetty vuonna 2005 syntynyt mieshenkilö. Ulkomaalaisilla ei mitään yhteyttä tekoon.1111810Mitä hänellä oli päällään kun viimeksi näit hänet?
Avoimia vastauksia saa kirjoitella... Ehkä joku saattaa tunnistaa itsensä kommenttien joukosta :)571339- 901245
Miksi kaupunki toivoo nuorilta malttia?
https://www.hs.fi/suomi/art-2000010453236.html "Älkää suunnitelko kostoa" Mistä on kyse? ”Toivomme, että nuorten taho411227