Mitä siis vaadittaisiin seurakunnalta, jotta sen voitaisiin sanoa täysin perustuvan apostolien traditioon ja olevan siksi raamatullinen? Toisin sanoen mitkä ovat ne timantin eri puolet, jotka yhdessä muodostavat täydellisen kokonaisuuden eli seurakunnan, joka perustuu yksin Uuden Testamentin käytäntöön?
Olemme jo nähneet Paavalin kirjoituksista, että apostolien välittämillä käytännöillä on todellakin raamatullisen käskyn voima koskevatpa ne yksityisen kristityn käytöstä tai sitä, miten seurakunta kokoontuessaan toimii. Olemme todenneet myös sen, että apostolien käskyt saavat auktoriteettinsa suoraan Jeesukselta itseltään. Siksi jokaisen kristityn on toteltava niitä eikä useimpien tavoin luultava niitä vain vaihtoehdoiksi, joista voi vapaasti valita. Uudesta Testamentista voimme koota yhteen selvän kuvan siitä, millainen apostolien välittämä seurakuntakäytäntö itse asiassa oli:
• Uskovat kokoontuivat seurakuntina viikon ensimmäisenä päivänä.
• Seurakunnat kokoontuivat viikon ensimmäisenä päivänä kodeissa.
• Kun uskovat kokoontuivat kodeissaan, heidän yhteinen Jumalan palvontansa ja keskinäinen jakamisensa oli täysin avointa ja spontaania, eikä kukaan johtanut sitä. Alkuseurakunnassa ei ollut mitään, mikä olisi edes muistuttanut nykypäivän jumalanpalvelusta.
• Osana kokoustaan he söivät Herran ehtoollisen kokonaisena ateriana, päivän pääaterianaan ja kutsuivat sitä tavallisesti rakkaudenateriaksi.
• He ymmärsivät kunkin seurakunnan olevan suurperheyksikkö (ajatus seurakunnasta instituutiona tai organisaationa olisi ollut heille täysin vieras), ja kussakin seurakunnassa oli ei-hierarkkinen, useamman miehen johtajuus, joka oli noussut heidän oman seurakuntansa keskuudesta. Tämä vanhimmisto (sanat vanhin, pastori/paimen, piispa/kaitsija ovat synonyymeja Uudessa Testamentissa) pyrki johtamaan ennen kaikkea konsensuksen kautta. Heidän johtajuutensa oli toiminnallista eikä perustunut millään tavalla mihinkään virka-asemaan.
Näin Uusi Testamentti opettaa selkeästi siitä, miten Jeesuksen täyden ilmoituksen ja opetuksen saaneet apostolit asettivat seurakunnat toimimaan.
• Avoin Jumalan palvonta ja keskinäinen jakaminen ilman kenenkään johtamista
• Herran ehtoollinen koko ateriana
• Ei-hierarkkinen, useamman miehen vanhimmisto, joka on syntynyt seurakunnan keskuudesta
Nämä vaatimukset ovat uskoakseni täysin neuvottelun ulkopuolella olevia ja ehdoton minimi, jotta seurakunnan voitaisiin sanoa olevan raamatullinen. En tarkoita tällä kuitenkaan sitä, että kaikkien näiden kolmen asian pitäisi välttämättä olla kohdallaan ihan alusta alkaen. Kun uusi seurakunta perustetaan, usein tarvitaan opetusta, kehitystä ja hengellistä kasvua ensin. Kuitenkin seurakunnan täytyy pyrkiä näitä asioita kohti, jos ne eivät ole vielä toteutuneet. Vanhimmat nousevat seurakunnan keskeltä ja tulevat mukaan kuvaan myöhemmin. Usein on myös tarpeellista, että joku ottaa aluksi johdon yhteisissä sunnuntaikokouksissa, kunnes muut seurakuntalaiset oppivat osallistumaan, ja täysin avoimesta Jumalan palvonnasta ja keskinäisestä jakamisesta tulee normi.
Näemme tästä kohdasta, että kaikki seurakunnat, jotka Saulus (josta myöhemmin tuli apostoli Paavali) tuhosi, löytyivät kodeista.
Room. 16:3-5 – Tervehdys Priskalle ja Akylaalle, työkumppaneilleni Kristuksessa Jeesuksessa, jotka minun henkeni puolesta ovat panneet oman kaulansa alttiiksi ja joita en ainoastaan minä kiitä, vaan myös kaikki pakanain seurakunnat, ja seurakunnalle, joka kokoontuu heidän kodissansa.
1. Kor. 16:19 – Aasian seurakunnat tervehtivät teitä. Monet tervehdykset Herrassa lähettävät teille Akylas ja Priska sekä heidän kodissaan kokoontuva seurakunta.
Kol. 4:15 – Tervehdys Laodikeassa oleville veljille ja Nymfalle sekä hänen kodissaan kokoontuvalle seurakunnalle.
Filem. 1-2 – Paavali, Kristuksen Jeesuksen vanki, ja veli Timoteus rakkaalle Filemonille, työtoverillemme, ja Appialle, sisarellemme, ja Arkippukselle, taistelutoverillemme, ja sinun kodissasi kokoontuvalle seurakunnalle.
1. Kor. 14:26 – Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.
Mihin tässä kehotetaan? Siihen, että jokaisen pitäisi osallistua ja vieläpä aivan spontaanisti. Pyhä Henki, eikä joku ihminen seremoniamestarina, johtaa kokousta.
1. Kor. 14:29-31 – Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot; mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen. Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta.
Tämä jae osoittaa selvästi, että Uuden Testamentin seurakunnan kokoukset olivat avoimia ja kaikki saivat osallistua kenenkään johtamatta ”edestä”. Tällaisissa ohjeissa ei olisi mitään järkeä, jos ne olisi suunnattu kokouksille, joita johtaa joku, joka toimittaa jonkinlaista uskonnollista jumalanpalvelusta. Sen sijaan ohjeet ovat täysin järkeenkäyviä, kun ne ymmärretään toimintaohjeiksi koko seurakunnalle.
Uuden Testamentin seurakunnat kokoontuivat viikon ensimmäisenä päivänä:
Ap.t. 20:7 – Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.
Tämä jae on monestakin syystä mielenkiintoinen eikä vähiten siksi, että kreikan kieli kertoo meille, että kokoontuminen viikon ensimmäisenä päivänä oli alkuseurakunnan normatiivinen ja tavaksi tullut käytäntö, ei vain satunnainen tapaus Troaksen seurakunnassa. Tarkempi käännös olisi: ”Kuten tavallista, kokoonnuimme viikon ensimmäisenä päivänä…” Tämän jakeen perusteella tiedämme, että Uuden Testamentin seurakunnat todellakin kokoontuivat sunnuntaisin. Tämä on yksi niitä harvoja asioita, joka ei päätynyt peukaloinnin ja muutoksen kohteeksi.
”Mutta jos joku haluaa väittää vastaan, niin tietäköön, että meillä ei ole sellaista tapaa eikä Jumalan seurakunnilla” (1. Kor. 11:16). Huomaa, että Paavali olettaa ja vaatii kaikkien seurakuntien perustuvan samalla tavoin pelkästään apostolien käytännöille. Asia, johon hän tässä viittaa, on kysymys siitä, pitäisikö seurakuntalaisten peittää vai olla peittämättä päänsä voidakseen osallistua kokouksissa tapahtuvaan avoimeen Jumalan palvontaan ja keskinäiseen jakamiseen. Huomionarvoista on jälleen kerran Paavalin käsky ja täydellisen yhdenmukaisuuden odotus tässä suhteessa. Huomaamme selvästi, että Paavalilla oli vakiintunut tapa tehdä asioita ja hän odotti kaikkien seurakuntien pitäytyvän siihen.
Tämä merkitsee sitä, että nykyään vallalla oleva käsitys, jonka mukaan Herra haluaa eri tyyppisiä seurakuntia, jotka kokoontuvat eri tavoin, on täysin Uuden Testamentin vastainen. Apostolit, jotka olivat Herran johdatuksessa Pyhän Hengen kautta, perustivat seurakunnat toimimaan tietyllä tavalla. Osoitan myöhemmin pelkästään Uuden Testamentin avulla, mikä se tapa oli. Seurakunnat perustuvat luonnollisesti joko apostolien käytäntöihin eli traditioihin tai sitten johonkin muuhun – pelkkiin ihmistraditioihin! Jos jälkimmäinen on asian laita, sellaisen seurakunnan ei voi sanoa olevan raamatullinen seurakunta. Saattaa olla, että sellaisen seurakunnan uskovat ovat opillisesti terveellä pohjalla, jos heidän uskonsa on sopusoinnussa Raamatun kanssa, ja että he ovat kristillisessä vaelluksessaan uskollisia, mutta seurakuntana he epäonnistuvat silti raamatullisuudessa ja siinä, millaiseksi Jeesus on seurakunnan tarkoittanut.
1. Kor. 12:7 – Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.
Avainasia tässä on se, että kokoontuessaan seurakuntana jokaisella pitäisi olla henkilökohtainen Hengen ilmentymä ja armolahja jaettavana, jotta kaikki läsnäolijat hyötyisivät.
He kokoontuivat yhteen ja viettivät aikaa toistensa kanssa. He juttelivat ja rukoilivat yhdessä. He lauloivat ylistystä Herralle ja rakensivat toisiaan hengellisesti opettamalla ja rohkaisemalla toinen toistaan Jumalan Sanalla. Tähän kaikkeen liittyi myös yhteinen ateria, jonka kunniavieraana oli itse Herra, joka oli heidän kanssaan, vaikkakaan ei fyysisesti, ja joka vahvisti heitä palvelemaan Häntä tulevalla viikolla.
Tämä on Jumalan perhe sellaisena kuin se on kuvattu Uuden Testamentin lehdillä, ja tästä syystä Jeesus halusi apostolien perustavan seurakuntia tällä tavalla. Perhe ei ole organisaatio tai yhtiö, ja jos kohtelet sitä sellaisena tai odotat sen toimivan sellaisena, niin tuhoat kaiken sen, mitä sen on tarkoitus olla. Voitko kuvitella perheen yhteisen kokoontumisen, joka on organisoitu uskonnollisen kokouksen tavoin? Perheen vanhin jäsen seisoo edessä (tämä tapahtuu tietysti julkisessa rakennuksessa eikä perheen jäsenten kotona), ja kaikki muut istuvat riveissä niin, että kaikki henkilökohtainen katsekontakti on mahdotonta. Kaikki johdetaan edestä, ja ”yleisön” sallitaan osallistua vaihtelevassa määrin riippuen perheestä. Jossakin vaiheessa vanhin perheen jäsen, joka johtaa kaikkea edestä, pitää vaihtelevan pituisen puheen, jonka jälkeen jaetaan leipäpalanen ja pieni siemaus viiniä tai rypälemehua kaikille aikuisille ennen kotiin lähtöä. (Edistyksellisemmät perheet saattavat kuitenkin järjestää aikaa kahville ja rupattelulle jälkikäteen.) Sen jälkeen kaikki palaavat kotiin iloisina siitä, että perhevelvollisuudet on tyydyttävästi suoritettu, ja jatkavat päiväänsä.
Tämä ei ole minun ajatukseni perheen kokoontumisesta, eikä se ole Herrankaan ajatus perheväkensä kokoontumisesta. Se, mitä kutsun Uuden Testamentin seurakuntien muodoksi, oli hyvin tarkoituksellista ja huolellisesti toteutettua. Sen tarkoituksena oli tuottaa henkilökohtaisia suhteita ja keskinäistä vuorovaikutusta – juuri sitä, mitä perhe on.
Olemme jo nähneet Paavalin kirjoituksista, että apostolien välittämillä käytännöillä on todellakin raamatullisen käskyn voima koskevatpa ne yksityisen kristityn käytöstä tai sitä, miten seurakunta kokoontuessaan toimii. Olemme todenneet myös sen, että apostolien käskyt saavat auktoriteettinsa suoraan Jeesukselta itseltään. Siksi jokaisen kristityn on toteltava niitä eikä useimpien tavoin luultava niitä vain vaihtoehdoiksi, joista voi vapaasti valita. Uudesta Testamentista voimme koota yhteen selvän kuvan siitä, millainen apostolien välittämä seurakuntakäytäntö itse asiassa oli:
• Uskovat kokoontuivat seurakuntina viikon ensimmäisenä päivänä.
• Seurakunnat kokoontuivat viikon ensimmäisenä päivänä kodeissa.
• Kun uskovat kokoontuivat kodeissaan, heidän yhteinen Jumalan palvontansa ja keskinäinen jakamisensa oli täysin avointa ja spontaania, eikä kukaan johtanut sitä. Alkuseurakunnassa ei ollut mitään, mikä olisi edes muistuttanut nykypäivän jumalanpalvelusta.
• Osana kokoustaan he söivät Herran ehtoollisen kokonaisena ateriana, päivän pääaterianaan ja kutsuivat sitä tavallisesti rakkaudenateriaksi.
• He ymmärsivät kunkin seurakunnan olevan suurperheyksikkö (ajatus seurakunnasta instituutiona tai organisaationa olisi ollut heille täysin vieras), ja kussakin seurakunnassa oli ei-hierarkkinen, useamman miehen johtajuus, joka oli noussut heidän oman seurakuntansa keskuudesta. Tämä vanhimmisto (sanat vanhin, pastori/paimen, piispa/kaitsija ovat synonyymeja Uudessa Testamentissa) pyrki johtamaan ennen kaikkea konsensuksen kautta. Heidän johtajuutensa oli toiminnallista eikä perustunut millään tavalla mihinkään virka-asemaan.
Näin Uusi Testamentti opettaa selkeästi siitä, miten Jeesuksen täyden ilmoituksen ja opetuksen saaneet apostolit asettivat seurakunnat toimimaan.
• Avoin Jumalan palvonta ja keskinäinen jakaminen ilman kenenkään johtamista
• Herran ehtoollinen koko ateriana
• Ei-hierarkkinen, useamman miehen vanhimmisto, joka on syntynyt seurakunnan keskuudesta
Nämä vaatimukset ovat uskoakseni täysin neuvottelun ulkopuolella olevia ja ehdoton minimi, jotta seurakunnan voitaisiin sanoa olevan raamatullinen. En tarkoita tällä kuitenkaan sitä, että kaikkien näiden kolmen asian pitäisi välttämättä olla kohdallaan ihan alusta alkaen. Kun uusi seurakunta perustetaan, usein tarvitaan opetusta, kehitystä ja hengellistä kasvua ensin. Kuitenkin seurakunnan täytyy pyrkiä näitä asioita kohti, jos ne eivät ole vielä toteutuneet. Vanhimmat nousevat seurakunnan keskeltä ja tulevat mukaan kuvaan myöhemmin. Usein on myös tarpeellista, että joku ottaa aluksi johdon yhteisissä sunnuntaikokouksissa, kunnes muut seurakuntalaiset oppivat osallistumaan, ja täysin avoimesta Jumalan palvonnasta ja keskinäisestä jakamisesta tulee normi.
Näemme tästä kohdasta, että kaikki seurakunnat, jotka Saulus (josta myöhemmin tuli apostoli Paavali) tuhosi, löytyivät kodeista.
Room. 16:3-5 – Tervehdys Priskalle ja Akylaalle, työkumppaneilleni Kristuksessa Jeesuksessa, jotka minun henkeni puolesta ovat panneet oman kaulansa alttiiksi ja joita en ainoastaan minä kiitä, vaan myös kaikki pakanain seurakunnat, ja seurakunnalle, joka kokoontuu heidän kodissansa.
1. Kor. 16:19 – Aasian seurakunnat tervehtivät teitä. Monet tervehdykset Herrassa lähettävät teille Akylas ja Priska sekä heidän kodissaan kokoontuva seurakunta.
Kol. 4:15 – Tervehdys Laodikeassa oleville veljille ja Nymfalle sekä hänen kodissaan kokoontuvalle seurakunnalle.
Filem. 1-2 – Paavali, Kristuksen Jeesuksen vanki, ja veli Timoteus rakkaalle Filemonille, työtoverillemme, ja Appialle, sisarellemme, ja Arkippukselle, taistelutoverillemme, ja sinun kodissasi kokoontuvalle seurakunnalle.
1. Kor. 14:26 – Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.
Mihin tässä kehotetaan? Siihen, että jokaisen pitäisi osallistua ja vieläpä aivan spontaanisti. Pyhä Henki, eikä joku ihminen seremoniamestarina, johtaa kokousta.
1. Kor. 14:29-31 – Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot; mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen. Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta.
Tämä jae osoittaa selvästi, että Uuden Testamentin seurakunnan kokoukset olivat avoimia ja kaikki saivat osallistua kenenkään johtamatta ”edestä”. Tällaisissa ohjeissa ei olisi mitään järkeä, jos ne olisi suunnattu kokouksille, joita johtaa joku, joka toimittaa jonkinlaista uskonnollista jumalanpalvelusta. Sen sijaan ohjeet ovat täysin järkeenkäyviä, kun ne ymmärretään toimintaohjeiksi koko seurakunnalle.
Uuden Testamentin seurakunnat kokoontuivat viikon ensimmäisenä päivänä:
Ap.t. 20:7 – Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.
Tämä jae on monestakin syystä mielenkiintoinen eikä vähiten siksi, että kreikan kieli kertoo meille, että kokoontuminen viikon ensimmäisenä päivänä oli alkuseurakunnan normatiivinen ja tavaksi tullut käytäntö, ei vain satunnainen tapaus Troaksen seurakunnassa. Tarkempi käännös olisi: ”Kuten tavallista, kokoonnuimme viikon ensimmäisenä päivänä…” Tämän jakeen perusteella tiedämme, että Uuden Testamentin seurakunnat todellakin kokoontuivat sunnuntaisin. Tämä on yksi niitä harvoja asioita, joka ei päätynyt peukaloinnin ja muutoksen kohteeksi.
”Mutta jos joku haluaa väittää vastaan, niin tietäköön, että meillä ei ole sellaista tapaa eikä Jumalan seurakunnilla” (1. Kor. 11:16). Huomaa, että Paavali olettaa ja vaatii kaikkien seurakuntien perustuvan samalla tavoin pelkästään apostolien käytännöille. Asia, johon hän tässä viittaa, on kysymys siitä, pitäisikö seurakuntalaisten peittää vai olla peittämättä päänsä voidakseen osallistua kokouksissa tapahtuvaan avoimeen Jumalan palvontaan ja keskinäiseen jakamiseen. Huomionarvoista on jälleen kerran Paavalin käsky ja täydellisen yhdenmukaisuuden odotus tässä suhteessa. Huomaamme selvästi, että Paavalilla oli vakiintunut tapa tehdä asioita ja hän odotti kaikkien seurakuntien pitäytyvän siihen.
Tämä merkitsee sitä, että nykyään vallalla oleva käsitys, jonka mukaan Herra haluaa eri tyyppisiä seurakuntia, jotka kokoontuvat eri tavoin, on täysin Uuden Testamentin vastainen. Apostolit, jotka olivat Herran johdatuksessa Pyhän Hengen kautta, perustivat seurakunnat toimimaan tietyllä tavalla. Osoitan myöhemmin pelkästään Uuden Testamentin avulla, mikä se tapa oli. Seurakunnat perustuvat luonnollisesti joko apostolien käytäntöihin eli traditioihin tai sitten johonkin muuhun – pelkkiin ihmistraditioihin! Jos jälkimmäinen on asian laita, sellaisen seurakunnan ei voi sanoa olevan raamatullinen seurakunta. Saattaa olla, että sellaisen seurakunnan uskovat ovat opillisesti terveellä pohjalla, jos heidän uskonsa on sopusoinnussa Raamatun kanssa, ja että he ovat kristillisessä vaelluksessaan uskollisia, mutta seurakuntana he epäonnistuvat silti raamatullisuudessa ja siinä, millaiseksi Jeesus on seurakunnan tarkoittanut.
1. Kor. 12:7 – Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.
Avainasia tässä on se, että kokoontuessaan seurakuntana jokaisella pitäisi olla henkilökohtainen Hengen ilmentymä ja armolahja jaettavana, jotta kaikki läsnäolijat hyötyisivät.
He kokoontuivat yhteen ja viettivät aikaa toistensa kanssa. He juttelivat ja rukoilivat yhdessä. He lauloivat ylistystä Herralle ja rakensivat toisiaan hengellisesti opettamalla ja rohkaisemalla toinen toistaan Jumalan Sanalla. Tähän kaikkeen liittyi myös yhteinen ateria, jonka kunniavieraana oli itse Herra, joka oli heidän kanssaan, vaikkakaan ei fyysisesti, ja joka vahvisti heitä palvelemaan Häntä tulevalla viikolla.
Tämä on Jumalan perhe sellaisena kuin se on kuvattu Uuden Testamentin lehdillä, ja tästä syystä Jeesus halusi apostolien perustavan seurakuntia tällä tavalla. Perhe ei ole organisaatio tai yhtiö, ja jos kohtelet sitä sellaisena tai odotat sen toimivan sellaisena, niin tuhoat kaiken sen, mitä sen on tarkoitus olla. Voitko kuvitella perheen yhteisen kokoontumisen, joka on organisoitu uskonnollisen kokouksen tavoin? Perheen vanhin jäsen seisoo edessä (tämä tapahtuu tietysti julkisessa rakennuksessa eikä perheen jäsenten kotona), ja kaikki muut istuvat riveissä niin, että kaikki henkilökohtainen katsekontakti on mahdotonta. Kaikki johdetaan edestä, ja ”yleisön” sallitaan osallistua vaihtelevassa määrin riippuen perheestä. Jossakin vaiheessa vanhin perheen jäsen, joka johtaa kaikkea edestä, pitää vaihtelevan pituisen puheen, jonka jälkeen jaetaan leipäpalanen ja pieni siemaus viiniä tai rypälemehua kaikille aikuisille ennen kotiin lähtöä. (Edistyksellisemmät perheet saattavat kuitenkin järjestää aikaa kahville ja rupattelulle jälkikäteen.) Sen jälkeen kaikki palaavat kotiin iloisina siitä, että perhevelvollisuudet on tyydyttävästi suoritettu, ja jatkavat päiväänsä.
Tämä ei ole minun ajatukseni perheen kokoontumisesta, eikä se ole Herrankaan ajatus perheväkensä kokoontumisesta. Se, mitä kutsun Uuden Testamentin seurakuntien muodoksi, oli hyvin tarkoituksellista ja huolellisesti toteutettua. Sen tarkoituksena oli tuottaa henkilökohtaisia suhteita ja keskinäistä vuorovaikutusta – juuri sitä, mitä perhe on.
Vastaukset 7
Vanhimmat
1. Kor. 12:7 – Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.
Avainasia tässä on se, että kokoontuessaan seurakuntana jokaisella pitäisi olla henkilökohtainen Hengen ilmentymä ja armolahja jaettavana, jotta kaikki läsnäolijat hyötyisivät.
He kokoontuivat yhteen ja viettivät aikaa toistensa kanssa. He juttelivat ja rukoilivat yhdessä. He lauloivat ylistystä Herralle ja rakensivat toisiaan hengellisesti opettamalla ja rohkaisemalla toinen toistaan Jumalan Sanalla. Tähän kaikkeen liittyi myös yhteinen ateria, jonka kunniavieraana oli itse Herra, joka oli heidän kanssaan.
Noiden paimenten, seurakuntapalvelijoiden, opettajien, evankelistojen, profeetoiden ym. joista osalla on pääsyvaatimuksena virkaansa ,olla yhden vaimon mies, sekä joiden lapsia ei voida syyttää irstaasta elämäntyylistä, koska jos ei pysty perhettään pysyttämään Herran nuhteessa, kuinka silloin koko seurakuntaa ,kysyy kirjoitus . Mainitaan jopa, että Herra itse on antanut nämä toiset paimeniksi jne.
Ja on myös mainittu, että kaikki tapahtuu säädyllisesti ja järjestyksessä.
Mitenkä nämä soveltuvat tuohon julkituomaasi malliin, ellei johtaja ole johtaja, joka toimii Pyhän Hengen neuvossa olleen vanhemmiston ohjeiden pohjalta?
Auktoritäärinen johtamismalli ei toimi Jumalan valtakunnan työssä.
Johtaja on:
- Jumalan palvelija
- Seurakuntalaisten palvelija, vieraanvarainen ja lähimmäinen
- Synnin paljastaja
- Rohkaisija
- Korvasyyhyopetusta karttava
- Nöyrä mieleltään
- en tiedä että tarkoittiko Jeesus "kyykäärmeen sikiöllä" = ns. kk-palkkalaista paimenta vai uskon varassa olevaa paimenta?
Jumalani eri asu käsin tehdyissä temppeleissä ja Jeesus on Herra :D
autoritäärinen johtaja? Kun vertaat siihen, ilmeisestikkin päinvastaista, kuin itse oletat seurakunnan johdon olevan.
Mitä arvelet näiden Raamatun kohtien tarkoittavan, edelliseen kyselyynihän et vastannut, varmaankin siksi, koska haluat ns. sekamelska seurakunnan, tai sitten itse "kalifiksi kalifin paikalle".
Mutta vastaa nyt näihin edes:
17 Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä.
17 Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät.
18 Sillä Raamattu sanoo: "Älä sido puivan härän suuta", ja: "Työmies on palkkansa ansainnut".
1 Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
1 Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.
12 Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä,
13 sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne.
5 Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat,
6 jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia.
7 Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä,
8 vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyhä, itsensähillitseväinen;
9 hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet.
Jumalan seurakunta on seurakunta, eikä kirkko. Niin VT: kuin UT:kin käyttää Jumalan kansasta nimitystä seurakunta, VT:n puolella; qahal(seurakunta, ihmisjoukko), qehillah(seurakunta, kokoontuminen), edah(seurakunta), maqhel(seurakunta, joukko). UT:n puolella; ekklesia (seurakunta, uloskutsuttu joukko, kansankokous). Ekklesia tulee sanoista ek= ulos ja kaleoo= kutsua. Niin hebrean kuin kreikankielestäkin nousee esille sama ajatus nimestä seurakunta, joka tarkoittaa kokoontumista ja uloskutsua.
Jumalan seurakunta on kutsuttu ulos saatanan ja synnin aiheuttamasta orjuudesta, vaeltamaan Jumalan Hengen ja sanan valkeudessa. Jeesus on ovi; jos joku Jeesuksen kautta menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Jeesus on tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Jeesus on se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Saatana on tullut synnin kautta varastamaan ihmiselämän , joka kuuluu Jumalalle.
Ps. Jeesus ja palkkapaimenet !?!
Kiitos Herralle tästä seurakunta-keskustelusta. Pyhä Henki johdattaa seurakuntaansa takaisin alkulähteille.., ja ulos kaikista ihmisperusteisista laitosuskonnoista, kuten jo mm. helluntaikirkostakin.
Tämä aihe olisi kaikille kristityille rakentavan keskustelun paikka. Yrittäkää siksi laajemmaltikin saada veljet ja sisaret kerskustelemaan tästä asiasta.
Olen itse kirjoittanut paljon tästä sydämelleni annetusta aiheesta. Tässä pari linkkiä.
Oma kirjoitukseni Jumalan seurakunnasta:
http://www.Jeesus-on-Herra.com/todellinenjumalanseurakunta.htm
Kirjoitus on myös painetussa asussa, ja sitä tilata maksutta osoitteesta:
http://[email protected]
Keskustelufoorumillamme käydään samasta aiheesta keskustelua. Sieltä löydät monta mielenkiintoista ajatusta. Tässä linkki:
http://p1.foorumi.info/ristinvalossa/viewtopic.php?t=596
Siunausta kaikille Jumalan rakkaille!
http://www.Jeesus-on-Herra.com
___________________________________
Usko ilman tekoja on kuollut.