Suomesta puuttuu rohkea älymystö joka kykenee kyseenalaistamaan ajan hengen johdonmukaisesti, ja jolla kaikenlisäksi on vaikutusvaltaa. Tuossa tekisi mieli jopa provosoivasti sanoa, että poikkeuksia ei edes löydy.
Mitään muuta johtopäätöstä ei voi tehdä, onhan yhteiskunnassamme niin suuria epäkohtia joista "älymystö" vaikenee, että voisi melkein tuon vasemmistolaisen Chomskyn sanoin halveksia älymystöä eräänlaisena marionettinukkena joka lähinnä pönkittää omaa egoaan tai muuta vastaavaa. Milloin on myynnyt itsensä tittelille, milloin medialle, milloin millekkin.
Muista Pohjoismaista löytyy muutama mielenkiintoinen poikkeus, jotka omaksi onnekseen eivät asu Suomessa. Täällä kun taitaisi yhdelle ihmishengelle olla liikaa selvitettävää, että sairastuisivat varmaan stressiin.
Loistavana pohjoismaalaisena (kiisteltynäkin) esimerkkinä mainittakoon nykyinen Aftonbladetin kolumnisti, kirjailija ja journalisti, Jan Guillou, joka on sekä kirjailijana ja itsenäisenä journalistina viimeaikoina puolustanut niin keskiajan noitia, islamilaisvähemmistöä kuin väärin tuomittuja "massamurhaajia ja pedofiilejä".
Guillou on viimeiset vuodet ahkerasti kritisoinut m.m. ns muistipsykologeja ja että heidän todistusaineistoaan on käytetty oikeudessa.
Asiahan on niin, että ainakin ruotsissa on moni mies tuomittu "pedofiliasta" vankeuksiin näiden muistipsykologien akrobatiikan perusteella.
Viittaan tässä muistipsykologeilla niihin psykologeihin, jotka onnistuvat herättämään potilaassaan "tukahdettuja muistoja" menneisyydestään, jotka liittyen tähän keskustelunavaukseen ovat onnistuneet muistuttamaan osaa potilaistaan olleensa insesmin uhreja. Tai miten päin vain. Potilas on heidän terapiassaan tämän tukahdetun muiston sieltä löytänyt.
Suomessa ei ole taidettu käydä ainuttakaan julkista keskustelua monestakaan psykoanalyytikkihin liittyvässä asiassa, ja vasta nyt viime aikoina mediassa Ben Furman on edes pikkaisen raapaissut pintaa syvemmältä kun kyseessä on psykoanalyyttikkojen ja muiden terapeuttien symbolinen vaikutusvalta.
Mutta miten on. Tietääkö kukaan palstalainen jos Suomessa on miehiä tuomittu oikeudessa pedofiileiksi sillä perusteella, että terapeutti on onnistunut löytämään tukahdetun muiston?
Mitään muuta johtopäätöstä ei voi tehdä, onhan yhteiskunnassamme niin suuria epäkohtia joista "älymystö" vaikenee, että voisi melkein tuon vasemmistolaisen Chomskyn sanoin halveksia älymystöä eräänlaisena marionettinukkena joka lähinnä pönkittää omaa egoaan tai muuta vastaavaa. Milloin on myynnyt itsensä tittelille, milloin medialle, milloin millekkin.
Muista Pohjoismaista löytyy muutama mielenkiintoinen poikkeus, jotka omaksi onnekseen eivät asu Suomessa. Täällä kun taitaisi yhdelle ihmishengelle olla liikaa selvitettävää, että sairastuisivat varmaan stressiin.
Loistavana pohjoismaalaisena (kiisteltynäkin) esimerkkinä mainittakoon nykyinen Aftonbladetin kolumnisti, kirjailija ja journalisti, Jan Guillou, joka on sekä kirjailijana ja itsenäisenä journalistina viimeaikoina puolustanut niin keskiajan noitia, islamilaisvähemmistöä kuin väärin tuomittuja "massamurhaajia ja pedofiilejä".
Guillou on viimeiset vuodet ahkerasti kritisoinut m.m. ns muistipsykologeja ja että heidän todistusaineistoaan on käytetty oikeudessa.
Asiahan on niin, että ainakin ruotsissa on moni mies tuomittu "pedofiliasta" vankeuksiin näiden muistipsykologien akrobatiikan perusteella.
Viittaan tässä muistipsykologeilla niihin psykologeihin, jotka onnistuvat herättämään potilaassaan "tukahdettuja muistoja" menneisyydestään, jotka liittyen tähän keskustelunavaukseen ovat onnistuneet muistuttamaan osaa potilaistaan olleensa insesmin uhreja. Tai miten päin vain. Potilas on heidän terapiassaan tämän tukahdetun muiston sieltä löytänyt.
Suomessa ei ole taidettu käydä ainuttakaan julkista keskustelua monestakaan psykoanalyytikkihin liittyvässä asiassa, ja vasta nyt viime aikoina mediassa Ben Furman on edes pikkaisen raapaissut pintaa syvemmältä kun kyseessä on psykoanalyyttikkojen ja muiden terapeuttien symbolinen vaikutusvalta.
Mutta miten on. Tietääkö kukaan palstalainen jos Suomessa on miehiä tuomittu oikeudessa pedofiileiksi sillä perusteella, että terapeutti on onnistunut löytämään tukahdetun muiston?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen kuullut, että varsinkin miljoonakorvausten Amerikassa jotkut terapeutit ovat tuottaneet tän tyyppisiä tekomuistoja asiakkailleen. Suomessa ainakin psykolgit ovat tietoisia tämmöisestä manipulaatioterapiasta. Psykoanalyysiin suhtaudutaan näissä piireissä epätieteellisenä hömppänä.
Jos luet tarkemmin niin voit huomata että kirjoitan että Ruotsissa on tämäntyyppistä akrobatiaa tapahtunut. Onpahan vielä käynyt niin, että miehiä on tuomittu syyttömästi pedofiliasta varmuudella, koska näitä "tukahdettuja muistoja" on käytetty todistusaineistona. Ja nyt puhun jopa 1990-luvusta.
Ja kiitos vaan vastauksesta, vaikka aikamoinen akrobatia sekin oli.
Ja mitä tulee piireihin ja hömppään, niin itse ainakin olen valinnut keskustella feministipalstalla sukupuolikysymyksistä. Niin miesten kuin naisten. Näinhän nämä asiat on haluttu järjestää, ja toimitaan sitten niiden mukaan. Olen siis osa piiriä, tiedoksi vain hyvä joopajoo. Tervetuloa vaan mukaan joukkoomme.
Niin niin, siis kerroin vain mitä itse asiasta tiedän, koska oletin että haluat kommentteja.
Psykologitutultani olen kuullut, että tämmöisestä muistimanipulaatiosta ollaan tietoisia, eli ruotsalainen kolumnisti ei selvästikään ole yksin asian kanssa. Piireillä joissa psykoanalyysiä pidetään hömppänä tarkoitin siis ihan noita psykologipiirejä, en tätä palstaa jossa vähän väliä puhutaan peniskateudesta ja muista tukahdutetuista estoista. Mikähän sanomassani oli niin akrobaattista?
Mielestäni se kiemurteli vähän siellä ja täällä eikä oikein saannut selvää ja heitti parit voltitkin. Mutta kiitos vaan vastauksesta. :)
tuskin automaattisesti pitävät esiinkaivettuja "muistoja" todellisuutta vastaavina. Itse asiassa jo Freud katsoi, että nämä usein kuvasivat analysoitavan lapsuudenaikaisia fantasioita.
Mutta enhän minä tuota kysynyt,vaikkakin voisin kuvitella laajakatseisen psykoanalyytikon olevan yleistettynä ihmismielen infantiilisuudesta varsin hyvinkin perillä.
Eiköhän kysymyksessä ollut lähinnä se, onko potilas/asiakas, löytänyt siellä analyysissä/terapiassa sen tukahdetun muiston ja tehnyt, esimerkiksi rikosilmoitusta.
Jos tämänkaltaista ilmiötä on tapahtunut paljon ruotsissa, on syytä oletta että suomessakin, eikö vain?
Kunhan vain pohdiskelen. Ottaen samalla huomioon tämän ihmeellisen yhteiskunnan.
Kyllä varmaan ymmärsit että en tarkoittanut että psykoanalyytikko olisi pedofili tms. Onko ajan henki nykyään muuten se, että puolustetaan samantien psykoanalyytikkoja, eikä varsinaisesti oteta kantaa itse asiaan? Muistuttaa jo feminismiä.
"Suomessa ei ole taidettu käydä ainuttakaan julkista keskustelua monestakaan psykoanalyytikkihin liittyvässä asiassa, ja vasta nyt viime aikoina mediassa Ben Furman on edes pikkaisen raapaissut pintaa syvemmältä kun kyseessä on psykoanalyyttikkojen ja muiden terapeuttien symbolinen vaikutusvalta.
Mutta miten on. Tietääkö kukaan palstalainen jos Suomessa on miehiä tuomittu oikeudessa pedofiileiksi sillä perusteella, että terapeutti on onnistunut löytämään tukahdetun muiston?"
Katsoisin, että jos psykoanalyytikko on pätevä, hän ei katso esiinkaivettujen "muistojen" kuvaavan todellisuutta. Useastihan nuo muistot ovat jälkikäteistulkintojen seurausta (kuten siinä tapauksessa, että lapsuusaikaista fantasiaa pidetään aitona tapahtumana). Jos psykoanalyytikko ei tiedosta tätä mahdollisuutta, herää epäilys mitä hän yleensä alastaan tietää.
Feminismiin en halunnut ottaa kantaa.
Eikö noihin valheellisiin pedofiliamuistoihin usein liity myös hypnoosi? Käsittääkseni nimittäin hypnoosia ei hyväksytä todisteeksi Suomen oikeusjärjestelmässä.
mutta kuvittelisin että suggestio olisi läheisempi käsite, kun sitten vastaavasti hypnoosi tai projektiivinen identifikaatio tms.
Mutta tuotahan minä kysyn uteliaisuuttani, koska en tiedä. Ja ota huomioon että tuossa mainitsen naapurimaamme ruotsin oikeusjärjestelmästä, en Australian. Tuskin siis hypnoosia voidaan käyttää ruotsinkaan oikeusjärjestelmässä.
Asian laita kun taitaa olla se, että tuossa on tabuja enemmän kuin yksi joista ei tykkää sensaatiomedia tai edes asianomaiset. Ei varmaan moni tiedä.
Mutta kysynhän vain.
Eivät riitä Suomessa kanteen nostamiseen. Pedofilia on myöskin rikos joka vanhenee. Suomalalainen oikeuskäytöntö perustuu vahvaan näyttö velvoitteeseen, pedofiliatapauksissa onkin varsin paljon käyty keskustelua tutkimusmenetelmistä ja tutkijoiden puoluettomuudesta. Suomessa, oikeuteen asti päätyneitä pedofilia tapauksia onkin huomattavasti vähemmän kuin Ruotsissa.
Tuossa kyllä turhaan "provosoin älymystöstä", ja kiitos vastauksesta.
Tuokin että pedofilia vanhenee on olennainen asia.
Oikeastaan minun ihmetykseni sai alkunsa kahdesta artikkelista, ensimmäinen miessakit keskustelupalstalla, jossa eräs mies kertoo että hänen vaimonsa oli ajatellut yrittää manipuloida että hän on pedofiili, liittyen huoltajuuskiistaan ja seuraava päivä sattui silmään Guilloun artikkeli Aftonbladetissa jossa hän kertoo miten Ruotsissa miehiä on tuomittu syyttömästi pedofiileiksi.
Kiitos vastauksesta. Mielenkiintoinen aihe kaikkiaan, jota voisi joskus kun on aikaa selvitellä vielä tarkemminkin.
Insesti syytöksiä käytetään huolestuttavan paljon pitkittyneissä huoltajuuskiistoissa. Onneksi nykyisillä tutkimusmenetelmillä saadaan manipoloidut muistot todellisista kohtalaisesti eroteltua. Tutkimukset ovat kuitenkin lapsille raskaita, puhumattakaan vahingosta joka aiheutetaan isäsuhteelle.
Pedofiliasta käytiin keskustelua runsaasti noin kymmenen vuotta sitten, nyt tilanne on sikäli tasaantunut että on löydetty yleisesti hyväksyttävät tutkimukset ja oikeudelle kelpaavat kriteerit.
Mikäli asia enemmän kiinnostaa Molander on julkaissut kirjan "Lapsen suojeleminen pedofilialta". Kirja on hieman asenteellinen, mutta asiapohjaltaan hyvä, ko. painos on julkaistu vuonna 2000.