..tuo syksyisten päivien reipas ajanviete ja hyötyharrastus on mukavaa puuhaa, senhän kaikki tietävät. Mutta varjopuolena siinä esiintyy sienikateutta, joka on hyvin samankaltainen vaiva, kuin kalakateus. Ollaan siis kateellisia toisten hienoille saaliille ja suuria saaliita saaneet eivät koskaan kerro löytöpaikkaa toisille, kateutta herättääkseen tietenkin.
Minä jouduin ankaran sienikateuden kouriin muutama päivä sitten, kun kuulin miten paljon herkkutatteja yksi ja toinenkin tuttava oli löytänyt. Päätin tarttua sienikoria kahvasta ja mennä metsään. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, etten löytänyt kuin yhden ainokaisen herkkutatin. Mutta sepä olikin oikein tattien tatti! Korkeutta sillä oli silmämääräisesti arvioiden noin kaksi metriä ja lakin halkaisijaa lähes saman verran. Jalankin halkaisija oli melkein metrin! Piti hakea kotoa moottorisaha ja vaihtaa siihenkin erikoispitkä laippa, kun eihän tavallinen olisi mihinkään riittänyt. Kun sieni saatiin kellistettyä, voitiin se pilkkoa paloiksi, moottorisahalla tietenkin edelleen, ja niin saatiin sienenpalat kieritettyä autoon, onneksi löytöpaikka oli lähellä tietä. Ja siitähän se työ vasta alkoikin!
Tämä tattirumilus oli muutoin hyväkuntoinen, mutta varren keskeltä löytyi hieman toukkia. Siinäpä tuli vastaan yllättävä hankaluus, sienen koon huomioon ottaen myös ne toukat olivat hieman keskimääräistä suurempia, keskipituus oli noin puoli metriä ja paksuuttakin oli riittävästi, kyllä siinä joutui käyttämään monenlaista konstia ja painiotetta, että sai ne ulos kuskattua! Kun olin saanut toukat ulos ja kannettua toukan tuhoamat kohdat myös ämpärillä pihalle, alkoi varsinainen pilkkominen. Siinä sitä kului aikaa ja tupakkaa, vanhan kansan sanontaa käyttääkseni, ennenkuin tatti oli paloina!
Tilanpuutehan siinä tuli seuraavana ongelmana eteen. Pakastinkin on jo täynnä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kuivattaminen. Nyt sitten täällä onkin joka ikinen taso täynnä leivinpapereita joilla sienenpalat kuivuvat, uunia on pitänyt tietenkin lämmittää, että kuivuminen edistyisi. Lämpöä on nytkin tuvassa noin kolmekymmentä astetta, mutta mitäpä sitä ei ilmaisen herkun eteen kärsisi. Lattialla on jalkaterän levyisiä reittejä jätetty kulkureiteiksi, pitää yrittää kulkea horjumatta! Kissaraukatkin joutuvat olemaan nyt jonkin aikaa ulkoruokinnassa, enhän toki halua niiden tassuttelevan ihanien tatinpalojen päällä. Kunhan nuo kuivuvat, niin eipä tarvitse vähään aikaan kuivasienivarastoja täytellä!!
Tässä tatissa oli muuten upeat paksut pillistöt, joista suunnittelin tekeväni meille hienot vieraspatjat, vielä pitää hieman miettiä miten ne saisi säilymään niin pehmeinä...kyllä mä jotain vielä keksin siihenkin!!
Saalisrikasta syksyn jatkoa kaikille!!;)
Minä jouduin ankaran sienikateuden kouriin muutama päivä sitten, kun kuulin miten paljon herkkutatteja yksi ja toinenkin tuttava oli löytänyt. Päätin tarttua sienikoria kahvasta ja mennä metsään. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, etten löytänyt kuin yhden ainokaisen herkkutatin. Mutta sepä olikin oikein tattien tatti! Korkeutta sillä oli silmämääräisesti arvioiden noin kaksi metriä ja lakin halkaisijaa lähes saman verran. Jalankin halkaisija oli melkein metrin! Piti hakea kotoa moottorisaha ja vaihtaa siihenkin erikoispitkä laippa, kun eihän tavallinen olisi mihinkään riittänyt. Kun sieni saatiin kellistettyä, voitiin se pilkkoa paloiksi, moottorisahalla tietenkin edelleen, ja niin saatiin sienenpalat kieritettyä autoon, onneksi löytöpaikka oli lähellä tietä. Ja siitähän se työ vasta alkoikin!
Tämä tattirumilus oli muutoin hyväkuntoinen, mutta varren keskeltä löytyi hieman toukkia. Siinäpä tuli vastaan yllättävä hankaluus, sienen koon huomioon ottaen myös ne toukat olivat hieman keskimääräistä suurempia, keskipituus oli noin puoli metriä ja paksuuttakin oli riittävästi, kyllä siinä joutui käyttämään monenlaista konstia ja painiotetta, että sai ne ulos kuskattua! Kun olin saanut toukat ulos ja kannettua toukan tuhoamat kohdat myös ämpärillä pihalle, alkoi varsinainen pilkkominen. Siinä sitä kului aikaa ja tupakkaa, vanhan kansan sanontaa käyttääkseni, ennenkuin tatti oli paloina!
Tilanpuutehan siinä tuli seuraavana ongelmana eteen. Pakastinkin on jo täynnä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kuivattaminen. Nyt sitten täällä onkin joka ikinen taso täynnä leivinpapereita joilla sienenpalat kuivuvat, uunia on pitänyt tietenkin lämmittää, että kuivuminen edistyisi. Lämpöä on nytkin tuvassa noin kolmekymmentä astetta, mutta mitäpä sitä ei ilmaisen herkun eteen kärsisi. Lattialla on jalkaterän levyisiä reittejä jätetty kulkureiteiksi, pitää yrittää kulkea horjumatta! Kissaraukatkin joutuvat olemaan nyt jonkin aikaa ulkoruokinnassa, enhän toki halua niiden tassuttelevan ihanien tatinpalojen päällä. Kunhan nuo kuivuvat, niin eipä tarvitse vähään aikaan kuivasienivarastoja täytellä!!
Tässä tatissa oli muuten upeat paksut pillistöt, joista suunnittelin tekeväni meille hienot vieraspatjat, vielä pitää hieman miettiä miten ne saisi säilymään niin pehmeinä...kyllä mä jotain vielä keksin siihenkin!!
Saalisrikasta syksyn jatkoa kaikille!!;)
Vastaukset 48
Vanhimmat
Ajattelin nyt kävästä metsässä, tuskin tatin tattia löydän.:)
Jospa vielä muutama kanttarelli löytyis, siinä toivossa pitää tehdä lenkki omaan kätköön.
kadehdikaan. Kyllä tuosta riittää niin pitkäksi aikaa syötävää ja kerrottavaa, että riittää!:) Tänä syksynä kantsuja löytyy mistä vain!:)
minäkin löytäisin muualtakin tuosta parin metrin läntiltä.:(
Pitäs lähtee kiertämään koko maakunta, kun ei tällä alueella ole noita tietääkseni muualla kuin tolla pikkualueella.
Täällä on löytynyt kantarelleja ihan älyttömästi ja monista sellaisistakin paikoista, missä niitä ei ennen ole ollut. Senpä takia pakastin onkin jo täynnä. Ihmetyttää, et mihinhän miä sit ne puolukat oikein talletan..:)
mun pakastimeen, mä voin säilöä.;-P
Enpä taida tuoda... Taitaa olla matkaakin sen verran, ettei se oikein kannattais....:)) Turhaan oikeestaan huolehdin, kun en itse niinkään puolukoita käytä, suvulle jos keräis pari ämpärillistä ja sit naapurille kans, ni eiköhän se riitä. Saan sit täyttää oman pakastimeni loppuun sienillä ja mahdollisesti kaloilla, on ollu suunnitelmissa ruveta taas verkkoja uittamaan...:))
Tateissahan ei myrkyllisiä olekaan, mitä kuulemma sappitatti vähän kirpakamman makuinen. Isoltahan tuo kuulostaa, mutta kyllä tuo tänne vielä sopii.
Muutoin on hyvä noudattaa sitä sienestäjän vanhaa ohjetta, että opiskelee tuntemaan kaikki myrkkysienet ja kerää vain tuntemiaan sieniä.
on miua hymyilyttänyt jo vuosia...:)) Miä oon toteuttanut asian niinpäin, että olen opetellut tuntemaan varmasti syötävät sienet ja epävarmoissa tapauksissa olen jättänyt sienet metsään. Enkä vielä kertaakaan ole kuollut, vaikka kerran söinkin jopa itse kerättyjä herkkusieniä! Siis just niitä valkean kärpässienen näköisiä....:)
Kävin eilen metsässä rämpimässä ja puolukkaa on paljon mutta ei sieniä näkynyt ,mutta kiva oli vaan olla ja nauttia))
metsässä samoaminen on aina ihanaa ja virkistävää!:) Tännekin näyttää tulevan puolukkaa ihan mahdottomasti, mustikkaakin tuli tosi paljon. Vielä en kuitenkaan hyökkää puolukankeruuseen, miä tykkään et niitten pitää olla ihan kunnolla kypsiä.
Nauttia syksyn tuoksut,Meillä on puolukat ihan kypsiä sai hyvän vispipuuron eilen ja tänään nautin .Mustikkaa tuli paljon tänä kesänä
sitten maistelin puolukoita ja ne oli vielä liian kirpakoita miun makuun. Kyl ne kuitenkin on tässä muutaman viikon sisällä kerättävä, pakkanen kyl tekis niille hyvää mut sit on liian kylmää mennä enää poimimaan...:)
Mettässä ja kyl oli kirpakoita nam nam.Mutta sieniä ei ole ollut kaikki kerää ja vie ne myyntiin joten mettät huutaa tyhjyyttä
vaan olis sieniä, jos vaan jaksais kerätä, ja jos olis loputtomasti säilytystilaa... Eilen saunaan mennessä huomattiin että rantasaunan pihalla oli tapahtunut mesisienten invaasio, niitä oli aivan älyttömästi! Harmi kyllä silloin pimeys painoi päälle, joten ei ruvettu keräämään. Osa oli ehtinyt jo ylivanhoiksi, joten ei taideta ehtiä kerätä niitä ensinkään. Harmi sinänsä. Ite en ky niitä oo osannu käyttää, mut olisin voinu kerätä äipälle, kun se tykkää.
Luksuspaikka kuullostaa ihanalle ,ei katuvaloja vain lyhtyjä niinkuin meijän mökillä kannetaan vesi ja ei valoa se on niin kaunista kynttilänvalossa ,nautin olla vaan sellasessa paikassa järven äärellä ja kerätä marjoja ja vihannekset on omasta takaa..soutelu ja leppoisa oleskelu
sitten varmasti ilmoittamaan meille jos satuitkin syömään jotain myrkyllistä ja kuolit?
Luksustapa luksusta, jonkun mielestä saattais olla kurjuutta...:) Täällä ei tosiaan katuvalot loista, mut sähköt meillä kuitenkin on, siellä rantasaunallakin. Ja vettä ei tartte kantaa, rantasaunaankin se tulee semmosen veivattavan pumpun välityksellä. Mut marjoja ja sieniä löytyy ihan kodin läheltä ja vihanneksia kasvattelen itse ja kalaa saa lähellä olevasta järvestä.. Ihanaa täällä on asua!:)
Onhan se ny noin tärkee asia päästävä ilmoittamaan tutuille!!:))
Hieno paikka ,hyvä kun on pumppu tulee vedet saunaan ja kaikkiin.Marjat ja vihannekset ja kalat mitä muuta ihminen tarttee? Tykkään
Kyllähän täällä kesällä on ihanaa, mutta talvisin on sit sitä synkempää... Mä kyl viihdyn täällä talvisinkin, mut monet ei varmaankaan viihtyis.
kun ei ole kenelläkään tutulla metsää minne voisi mennä tutkimaan sienisatoa.
tartte olla kenenkään tutun metsä. Sienien poimiminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin, joten senkun vain etit lähimmän lupaavan näköisen metsikön ja sinne sieneen vaan!:) Ihan kaupungin vierestä ei kuitenkaan kannata niitä poimia, kun sienet kuulemma kerää kaikenlaisia inhottavia juttuja muunmuassa pakokaasuista...
siita lakista oisi tullu paanvaivaa :-)
Mähän olisin tehnyt siitä aivan järjettömän määrän ihania etikkasieniä...:)) Mikä hitto vie muuten unohtuikin, kun tuota tattia säilöin.... Olisinhan miä voinu marinoida siitä osan.. Kiitti vaan kun muistutit liian myöhään...;)
700 kertaa suurempi kuin herkkusienen lakki. jos muistan oikeen biologiasta. ei siita ihminen olisi enaa selvinny :-)
oikein koulubiologiasta... Mut ei tuo käytännössä ole totta. Herkkutatin lakki saattaa maksimissaan olla halkaisijaltaan yli 30 senttiä, enkä mä ole koskaan nähnyt edes niin laajaa lampaankääpää. Nyt tarkistan kirjasta...:) Hmmm... Herkkutatin lakki on kirjan mukaan maksimissaan 25 cm, lampaankäävästä sanottiin että lakki on keskikokoinen tai suuri. Ärsyttävää! Pitäis olla tarkkaa tietoa! Ja nyt vasta huomasin, että sähän vertasit sitä lampaankääpää herkkusienen lakkiin, etkä herkkutatin lakkiin.....Hmph.. Liian hankalaa, ny ei jassa....:)))
mulla meni sieni ja tatti sekasin :-) mutta kerran tørmasin lampaankaapaan jonka lakki oli melkeen metrinen. yksikseen seisoskeli metassa tuo sieni. joku sanoi jotta se olisi ollu satavuotinen - mutta vuosirenkaitahan sienissa ei oo.. millas sen ian tarkistaa sitten? joku menetelma olisi hyva isojen sienien osalle..
mahtava lampaankääpä! Mä kun oon ollu (ilmeisesti siis harha)luulossa, että sienet tekevät uudet itiöemät vuosittain (jos silloinkaan..), mut se sun löytämä olikin varmaan joku pioneeri.. Tienraivaajasieni, joka käyttäytymisellään yrittää opettaa muita, että "ei meidän tarvitse alistua siihen, että talvehdimme rihmastoina maan alla, ME pystymme talvehtimaan maan päälläkin, jos vain haluamme!!!!" Ei hänen oppinsa ole kuitenkaan vielä tänne asti edennyt. Meikäläiset sienet vain kuolevat pois, jos niitä ei kerätä...:(
vaan kun niita on aika harvassa. yksi per yhdyskunta yleensa. tuokin minka løysin oli melkoinen mpatriarkka; lahella ei kasvanut yhtaan mitaan ja sekin kataja joka viimein løytyi oli høttøa. ei jouskariainesta olleskaan :-)
imee energiansa kaikesta ympärillä kasvavasta.. Taitaa olla Tshernobylin tuotteita tuo löytösi.. Sienethän sitä säteilyä imivät eniten..:) Mitä hyötyä on katajasta jos siitä ei saa ees jouskaria, ei mitään, sanon minä.
ja jaakkala myøs. vaikka kait se sekin jonkunasteinen sieni on? se ei tosin mee piiloon kun tulee lumipeite.. oisko se sitten iki-sieni-tyyppinen? :-)
mukavata iltaa sulle outsa, høpøttelemisiin.. :-)
Kuulostaa kyllä ihan kummalta, tuon sanan lopussahan mä asuin vuosia, mut ei se ny tähän liity.... Missäs näitä jaakkaloita esiintyy, ja jos osaisit kertoa ees vähän tuntomerkkejä ni voisin ehkä arvailla jotain enemmän....:))
veikkaampa että kyseessä saattaa olla jäkälä...:) kivaa iltaa sulle
Jäkälä on harmillinen otus siinä mielessä, että joskus ihan mahdotonta välttää sen tallomista..:( Vaikka kuinka tiedän, että sen kasvamiseen menee vuosia...
Mukavaa ja kivaa iltaa myös Sinulle!!:))
Tässä yks miua jo pitkään vaivannut biisi...löytyi viimein!:)
http://www.youtube.com/watch?v=Hei6xjHbiKU:))
on siinä mielessä harmillinen joo...aina ei pysty välttämään
Mun metsävaellus on hankalaa, kun pitää välttää jäkälän tallomista ja sit toisaalta mä myös kunnioitan hämähäkkien aherrusta, joten jos vain ajoissa huomaan seitin, niin väistän sitä... Kerrankin meinasin vahingossa tuhota (peräpäältään) sormenpäänkokoisen ristihämähäkin monen tunnin työn, onneksi huomasin hänen hätänsä, ja väistin! Surku tulee mieleen aina, kun vahingossa naamallani jonkun hämiksen verkon särjen, hänhän yrittää vain hommata siinä ravintoa lapsilleen....
toiset tekee ja sitten toiset tuhoo...ikävää, pitäs aina yrittää välttää semmosta. mutta kaunista iltayön jatkoa sinulle :)
..kaunista myös Sinulle......:))
raukkaa kun en tunne sienistä kuin Kanttarellin.
on hyvä!!:) Osaat poimia ihania sieniä, kun tunnet kantarellin!
Tosta on hyvä jatkaa. Seuraavaksi voit opetella tuntemaan vaikka suppilovahveron, niitten aika alkaa olla kohta....:))
koskaan vielä nähnyt yhtäkään Suppilovahveroa kun olen metsässä kuljeskellut.
Olen ollut sitten varmaan vääränlaisessa metsässä taikka sienet niin hyvin piilossa.
Säiloin monta purkkia sieniä ja äsken vasta lopettelin .Huomenna teen kanttarellikastiketta voikastikkeessa ja on hyvää pottumuusin kanssa ,muuta ei tarvita
kantarelleja, voita, vähän suolaa... Siinä on ainekset aika ihanaan ateriaan!
Vielä kun siihen kylkeen saa itsepyydetyn siian ja tekee niille kantsuille soossin, ni siinä on aika lailla kallis ravintola-annos kyseessä. Saiskohan tommosen ees kahellakympillä....? Ja mitähän se mulle maksaa... Kala on ilmainen, sienet ilmaisia ja potut ovat myöskin maksuttomia... Vesikään ei hirveitä maksa, suolaa ja pippuria täytyy ostaa ja sit jauhoja ja kermaa... Vaikka ostaisin kaikkia täydet paketit, niin jäisin silti voitolle......:)))
Halpaa ruokaa metsästä saa jos osaa itse vaan kokata ja laittaa,huomenna menen kalalle ja yritä pyydystää särkiä tekisin särkipullia aikun ne on hyviä
on loistava suolakalana! Kaks hyvän kokoista särkeä kun saa, ni kannattaa siivota ne ja ottaa selkäruodotkin pois, sit merisuolaa jokapuolelle ja leivinpaperipakettiin jääkaappiin. Huomenissa on saatavilla loistavaa krapulalääkettä! Kylkiruodot voi saksilla pilkkoa pieniks, niinkuin koko kalan... Kyl maistuu ruisleivän ja sipulin kanssa!!:)
jotta toiset ei viitti tehhä mittää. Ne pitäis nähtävästi taluttaa sinne mettää ja ettiä niille sienetki. Ihan sama ilmiö on täällä. Maristaan ja mangutaan jatkuvasti, kuinka huono on palsta, eikä tuu mieleen jotta vois itte tehä jottaa asian ettee. Mutta ku nää on näitä uusavuttomia, ei ne varmaa saa sitä kaljapullookaa auki, siks ne joutuu istuu terasseilla.....
taluttaa. Hyvin pärjään vielä keppini kanssa:-P
Ja toisekseen jos en tarpeeksi ite löydä niitä Kanttumaralleja menen torille
ja ostan sieltä lisää.
Ja kaljaa en juo niin ei tarvi saada kaljapulloa auki. Tosin hyvä pullonaukaisija on kyllä talossa jolla
se kyllä onnistuisi tarvittaessa.
Siittäs sait, ähäkutti:D
En kyllä koskisi vaikka maksettaisiin!
Niissä on kaikkia ötököitä?