Jari Tervo oli joskus kauan sitten kateellinen Arto Paasilinnalle, koska hän tienaa niin paljon. Tarkoitus pyhittää keinot Paasilinnan tuloille pyrittäessä Tervolla. Mikään ei ole pyhää päästäessä "pyhiesi yhteyteen"! Tervo on keskinkertainen kirjailija, joka kirjoittaa tylsiä kirjoja tyylillä, jota meitsi ei koskaan ole ymmärtänyt. Olen aloittanut pari Tervon kirjaa, mutten koskaan ole päässyt viittäkymmentä sivua pidemmälle. Ja meitsi lukee kokonaankin about sata kirjaa vuodessa. Kerronta on niin pikkunäppärää, että se kääntyy rasittavaksi hyvin nopeasti.
Uudessa kirjassaan Tervo sitten yrittää poliittista satiiria. En ole lukenut ko. kirjaa, enkä varmaan luekaan, koska todennäköisesti se on yhtä rasittavasti kirjoitettu kuin edellisetkin. Mutta sen verran kirjasta tiedän, että se on luetettu useammallakin juristilla etukäteen mahdollisten oikeusjuttujen takia. Sattumoisin kuulin radiosta Tervon haastattelun kirjan julkistamisen tiimoilta. Siinä Tervo monesti mainitsi kirjansa olevan taidetta ja puhuipa monesti taiteilijanvapaudesta. Kuulepas Tervo: oikea taiteilija ei koskaan mene oikeusoppineilta kysymään neuvoa siitä, millaista taide on. Oikea taiteilija tekee, oikeuslaitos reagoi jos tarvetta on, mutta oikea taiteilija ei muilta kysele neuvoja. Tervo osoittaa olevansa pahainen pikkupoika, joka kiusaa toisia lapsia, mutta ei halua jäädä kiinni teoistaan tai ainakaan vastuuseen teoistaan.
Veikkaan, että tämänvuotisen kirjallisuuden Finlandia-palkinnon valitsijaksi valitaan Paavo Lipponen tai käsikassaransa Mikael Jungner ja voittajaksi valitaan Jari Tervon Koljatti. Ihan yhtä hyvä ja perusteltu valinta, kun Pekka Ervasti sai vuonna 2003 Suomen Kuvalehden ja Ilta-Sanomien journalistipalkinnot sekä Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkinnon ja kaiken päälle vielä vuonna 2004 Bonnierin journalistipalkinnon.
Uudessa kirjassaan Tervo sitten yrittää poliittista satiiria. En ole lukenut ko. kirjaa, enkä varmaan luekaan, koska todennäköisesti se on yhtä rasittavasti kirjoitettu kuin edellisetkin. Mutta sen verran kirjasta tiedän, että se on luetettu useammallakin juristilla etukäteen mahdollisten oikeusjuttujen takia. Sattumoisin kuulin radiosta Tervon haastattelun kirjan julkistamisen tiimoilta. Siinä Tervo monesti mainitsi kirjansa olevan taidetta ja puhuipa monesti taiteilijanvapaudesta. Kuulepas Tervo: oikea taiteilija ei koskaan mene oikeusoppineilta kysymään neuvoa siitä, millaista taide on. Oikea taiteilija tekee, oikeuslaitos reagoi jos tarvetta on, mutta oikea taiteilija ei muilta kysele neuvoja. Tervo osoittaa olevansa pahainen pikkupoika, joka kiusaa toisia lapsia, mutta ei halua jäädä kiinni teoistaan tai ainakaan vastuuseen teoistaan.
Veikkaan, että tämänvuotisen kirjallisuuden Finlandia-palkinnon valitsijaksi valitaan Paavo Lipponen tai käsikassaransa Mikael Jungner ja voittajaksi valitaan Jari Tervon Koljatti. Ihan yhtä hyvä ja perusteltu valinta, kun Pekka Ervasti sai vuonna 2003 Suomen Kuvalehden ja Ilta-Sanomien journalistipalkinnot sekä Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkinnon ja kaiken päälle vielä vuonna 2004 Bonnierin journalistipalkinnon.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyvin huomioit Kirjailija Jari Tervon mahdolliset tulevat palkinnot. Ervasti on jo palkintonsa ansainnut tieteellisen tarkan työskentelynsä ansiosta, joten ei siitä enempää.
Uskoisin sensijaan Tervoa mollaavista lausunnoistasi paistavan läpi sen tosiasian, että arvostat kepulaisuutta yleistä oikeudenmukaisuutta enemmän. Kepusta tai kepulaisista ei kannattaisi kirjoittaa mitään kriittistä, ellei siihen olisi aihetta. Ei savua ilman tulta.
ps. Olet lähes Väyrysen tasoinen lukija. Hän luki erään venäläisen kirjailijan tuotannon viikonlopussa.
On täysin turhaa lähteä spekuloimaan, kuka tänä vuonna valitsee Finlandia-palkinnon voittajan, mutta etenkään siinä tapauksessa, että Paavo Lipponen on valitsija, Jari Tervo ei tule palkintoa voittamaan. Varmasti moni vähemmänkin herkkähipiäinen vallankäyttäjä varoo tuollaisten kirjojen asettamista julkiseksi esikuvaksi jäljittelijöille. Sitä paitsi Lipponen on joissakin haastatteluissa osoittautunut konservatiiviseksi kirjallisuuden lukijaksi, eivätkä sellaiset tule Tervoa voittajaksi valitsemaan.
Itsekin olen konservatiivinen lukija ja kokemukseni Jari Tervon kirjoista on sama kuin sinullakin. Olen Uutisvuodon ja kovan lehdistöpuffaamisen innoittamana aloittanut kaksi hänen kirjaansa, mutta molemmat jäivät muutamaan kymmeneen sivuun. Kummassakaan kirjassa ei ollut ennakkoon odottamaani huumoria tai tarinaa, ei juonta eikä kunnon kieltäkään. Väsyttäviä suorastaan.
Tervohan on ollut kaksi tai kolme kertaa ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi, mutta ei ole koskaan voittanut palkintoa, vaikka lehdistö onkin julkkisehdokasta pitänyt jonkinlaisena ennakkosuosikkina. Perinteisten romaanien ja runojen ystävä ei häntä voittajaksi tule valitsemaan tälläkään kertaa, olkoon valitsijan poliittinen kanta mikä hyvänsä.
Tevon kirjasta muidenkin puolueiden kannattajille kuin keskustalaisille. Olen yhden serran lainannut Tervon kirjan, (se taisi olla tuo Mannerheimista kertova) ...ei se jaksanut 20 sivua pidemmälle kiinnostaa.
http://www.wsoy.fi/wsoy/digipaper/wsoy/951-0-35610-7/index.html
Tästä linkistä voi lukea Koljattia riittävästi. (Noin 20 sivua).
Olen samaa mieltä kuin Tervo tv-haastatelussaan. Suomi on kummallinen maa joka
kaipaa pöyhimistä. Vain tässä maassa kirjalijan omia seksifantasioita kutsutaan
satiiriksi?
Niissä Tervon fantasioissa on maan kannalta?
Eihän sitä ole kukaan poliitikko edes arvostellut mitenkään.
Toista on esimeksiksi Ilkka Remeksen kirjat. Ne tulee luettua loppuun asti ja kerran taisi jopa presidentti ottaa kantaa erääseen kirjaan ja piti sitä neuvostoliiton vastaisena.
Remeksen kirjoista näkee, että niiden tekemiseen on nähty muutakin vaivaa kuin pelkkää viinan kittaamista.
Pieni, paksu ja ruma Tervo kadehtii varmasti Vanhasen menestystä naisten kanssa. Siinäkin yksi syy kirjoittaa tämä kirja. Ei ole varmaan Tervolla kummoistakaan flaxia naisten keskuudessa.