Luin kirjoituksen Savolaismiehestä joka lainaa ihmisille rahaa. Korolla tietysti, ja lainaamalla saa parempaa korkoa kuin pankkiin tallettamalla.
Kirjoitan tämän viestin ja sitten en tälle palstalle tule, koska tämä on ajatuksenakin tarpeeksi nolo. Mutta vaihtoehdot on vähissä. Tai oikeastaan lopussa.
Löytyykö tästä maasta toista samanlaista tapausta kuin tämä Savolainen lainaaja-mies? Löytyykö jopa naista, jolla olisi varoja sen verran, että tällaiseen voisi venyä? (Olen itse nainen)
Itse olen lainaa vailla. Rautalankaversio tilanteestani:
- Velkaa muutama tuhat. Ehkä n. 7000 euroa.
- Koska en nimettömänä ja kasvottomana täällä hyödy mitään valehtelusta, uskokaa tai älkää, puolet tästä summasta, ellei ylikin, on muun kuin itseni tekemää velkaa.
-Ja kyllä, toinen puoli itseni tekemään, muutama sata euroa nuoruuden tyhmyyden piikkiin ja siitä ne tyhmyydet korkoineen (plus sen toisen puolikkaan korot) on kasvaneet nykyiseen summaan.
-Olen vakituisessa työsuhteessa.
-Maksan velkaa kuukausittain pois.
Kaikki meistä velkaantuneista ei ole kotona luuhaavia luusereita, vaan töitä tekeviä ja velastaan suuresti kärsiviä ja jopa virheistään oppineita. Ja niitä jotka huomaa että raha-asioissa läheisetkin voi pettää.
Ongelma vain on se, että kun perusduunaritasolla töitä tekee, liksat ei ole päätä huimaavia, ja kuukausittain, ja vuosittain, velka ei tunnu juurikaan pienentyvän korkojen tähden. Ei, vaikka vuoden lopussa 200-300 euron veronpalautuskin menee suoraan velkoihin, joka vuosi.
Teen töitä alalla, jolla töitä on ja tulee olemaankin. Toiselta paikkakunnalta saisin myös töitä, näitä samoja, tai suhteiden kautta jopa parempiakin, mutta milläs muutan, kun maksuhäiriön takia esimerkiksi asuntoa ei saa.
Pankeista ei saa lainaa, tietenkään, ja vaikka töitä on tehty välillä kellon ympäri, velkojen korot ilkkuu vastaan sen minkä ehtii. Tiedän että muutaman tonnin velka ei ole iso ja "se on nopeasti hoidettu" jos se on NORMAALIA velkaa, esimerkiksi lainaa suoraan pankkiin, mutta kyllä ulosotto ja perintätoimisto on aivan täysin eri asiat kuin laina pankkiin. Maksusuunnitelmistakin tulee lisämaksua, joka ikinen osamaksu maksaa lisää.
Oma todennäköisesti utopistinen ja naurettava unelmani on se, että löytäisin tällaisen oman "Savolaismiehen" (tosin toivoisin vastaani naisen) joka ottaisi minun suhteen riskin johon yhteiskunnan laitokset eivät kykene. Molemmille osapuolille asian parhain päin järkeiltyäni tulin siihen unelmaan, että saisin velkani maksettua kerralla pois, sen jälkeen maksaisin lainanantajalleni kuukausittain sovittua summaa. Todennäköisesti vuoden päästä pankkini myöntäisi jo jonkinlaista lainaa kun maksuhäiriöt on hoidettu, ja silloin saisin maksettua lainanantajalleni meidän välisen velan pois kokonaan yhdellä kertaa. Sitten olisin omillani, normaalien ihmisten kirjoilla, minä ja surullisen kuuluisa pankkilainani.
Jos sinä olisit unelmieni lainanantaja...kyllä, sinulla on menetettävää. Rahat jotka saattaisivat kadota ikuisiksi ajoiksi "luuserin" velkojen jatkeeksi. Mutta menetettävää on minullakin. Henkilöllisyyteni, tämän yleisen, mutta silti nolon asian kanssa. Miksi lainaisit rahaa tuntemattomalle ihmiselle?...Miksi minä antaisin henkilötietoni ja oikean nimeni, myöskin tuntemattomalle?
Minulla ei ole omaisuutta, eikä mitään millä taata lainan takaisinmaksu. Muuta kuin sanoilla ja allekirjoituksella. Suurimmat sanat mitä pystyn sanomaan, on että vihaan näitä velkoja koko sydämeni pohjasta! Ja tahdon niistä eroon. Jos jättäisin velkani sinulle maksamatta, en olisi sen kuivemmilla vesillä kun nytkään.
Olen kohti kolmeakymppiä menevä nainen, ja minulle alkaa riittää.
Unelmieni tulevaisuus jonka toteutuminen on vain taloudellisesta tilanteesta kiinni:
-Maksan maksuhäiriöt pois
-Pystyn muuttamaan parempien töiden äärelle
(-Ja olla enää ikinä velkaantumatta)
Siinä kaikki.
Tähän kirjoitukseen ei tarvitse täällä vastata. En tule missään tapauksessa enää tätä sepustustani lukemaan, saati sitten vastauksia jotka pahoittaisivat vain mielen, tai ärsyttäisivät.
Uskokaa pois vaan se minkä jo kerran sanoinkin, kaikki meistä ei ole luusereita.
Toiset meistä "pohjasakasta" tekee töitä ja maksaa velkojaan. Tai oikeammin: niiden korkoja.
[email protected]
Kirjoitan tämän viestin ja sitten en tälle palstalle tule, koska tämä on ajatuksenakin tarpeeksi nolo. Mutta vaihtoehdot on vähissä. Tai oikeastaan lopussa.
Löytyykö tästä maasta toista samanlaista tapausta kuin tämä Savolainen lainaaja-mies? Löytyykö jopa naista, jolla olisi varoja sen verran, että tällaiseen voisi venyä? (Olen itse nainen)
Itse olen lainaa vailla. Rautalankaversio tilanteestani:
- Velkaa muutama tuhat. Ehkä n. 7000 euroa.
- Koska en nimettömänä ja kasvottomana täällä hyödy mitään valehtelusta, uskokaa tai älkää, puolet tästä summasta, ellei ylikin, on muun kuin itseni tekemää velkaa.
-Ja kyllä, toinen puoli itseni tekemään, muutama sata euroa nuoruuden tyhmyyden piikkiin ja siitä ne tyhmyydet korkoineen (plus sen toisen puolikkaan korot) on kasvaneet nykyiseen summaan.
-Olen vakituisessa työsuhteessa.
-Maksan velkaa kuukausittain pois.
Kaikki meistä velkaantuneista ei ole kotona luuhaavia luusereita, vaan töitä tekeviä ja velastaan suuresti kärsiviä ja jopa virheistään oppineita. Ja niitä jotka huomaa että raha-asioissa läheisetkin voi pettää.
Ongelma vain on se, että kun perusduunaritasolla töitä tekee, liksat ei ole päätä huimaavia, ja kuukausittain, ja vuosittain, velka ei tunnu juurikaan pienentyvän korkojen tähden. Ei, vaikka vuoden lopussa 200-300 euron veronpalautuskin menee suoraan velkoihin, joka vuosi.
Teen töitä alalla, jolla töitä on ja tulee olemaankin. Toiselta paikkakunnalta saisin myös töitä, näitä samoja, tai suhteiden kautta jopa parempiakin, mutta milläs muutan, kun maksuhäiriön takia esimerkiksi asuntoa ei saa.
Pankeista ei saa lainaa, tietenkään, ja vaikka töitä on tehty välillä kellon ympäri, velkojen korot ilkkuu vastaan sen minkä ehtii. Tiedän että muutaman tonnin velka ei ole iso ja "se on nopeasti hoidettu" jos se on NORMAALIA velkaa, esimerkiksi lainaa suoraan pankkiin, mutta kyllä ulosotto ja perintätoimisto on aivan täysin eri asiat kuin laina pankkiin. Maksusuunnitelmistakin tulee lisämaksua, joka ikinen osamaksu maksaa lisää.
Oma todennäköisesti utopistinen ja naurettava unelmani on se, että löytäisin tällaisen oman "Savolaismiehen" (tosin toivoisin vastaani naisen) joka ottaisi minun suhteen riskin johon yhteiskunnan laitokset eivät kykene. Molemmille osapuolille asian parhain päin järkeiltyäni tulin siihen unelmaan, että saisin velkani maksettua kerralla pois, sen jälkeen maksaisin lainanantajalleni kuukausittain sovittua summaa. Todennäköisesti vuoden päästä pankkini myöntäisi jo jonkinlaista lainaa kun maksuhäiriöt on hoidettu, ja silloin saisin maksettua lainanantajalleni meidän välisen velan pois kokonaan yhdellä kertaa. Sitten olisin omillani, normaalien ihmisten kirjoilla, minä ja surullisen kuuluisa pankkilainani.
Jos sinä olisit unelmieni lainanantaja...kyllä, sinulla on menetettävää. Rahat jotka saattaisivat kadota ikuisiksi ajoiksi "luuserin" velkojen jatkeeksi. Mutta menetettävää on minullakin. Henkilöllisyyteni, tämän yleisen, mutta silti nolon asian kanssa. Miksi lainaisit rahaa tuntemattomalle ihmiselle?...Miksi minä antaisin henkilötietoni ja oikean nimeni, myöskin tuntemattomalle?
Minulla ei ole omaisuutta, eikä mitään millä taata lainan takaisinmaksu. Muuta kuin sanoilla ja allekirjoituksella. Suurimmat sanat mitä pystyn sanomaan, on että vihaan näitä velkoja koko sydämeni pohjasta! Ja tahdon niistä eroon. Jos jättäisin velkani sinulle maksamatta, en olisi sen kuivemmilla vesillä kun nytkään.
Olen kohti kolmeakymppiä menevä nainen, ja minulle alkaa riittää.
Unelmieni tulevaisuus jonka toteutuminen on vain taloudellisesta tilanteesta kiinni:
-Maksan maksuhäiriöt pois
-Pystyn muuttamaan parempien töiden äärelle
(-Ja olla enää ikinä velkaantumatta)
Siinä kaikki.
Tähän kirjoitukseen ei tarvitse täällä vastata. En tule missään tapauksessa enää tätä sepustustani lukemaan, saati sitten vastauksia jotka pahoittaisivat vain mielen, tai ärsyttäisivät.
Uskokaa pois vaan se minkä jo kerran sanoinkin, kaikki meistä ei ole luusereita.
Toiset meistä "pohjasakasta" tekee töitä ja maksaa velkojaan. Tai oikeammin: niiden korkoja.
[email protected]
Vastaukset 2
Vanhimmat
savolaismies on eli mistä hänestä on ollut juttua?
Hän oli eräs Tahkolla kehnonlaisesti menestyneen safarifirman ex-omistaja ja jonka
firman venäläiset ostivat. Nyt on mies saanut/ottanut jo potkut, tuskin lainailee enää...
Liekö lainaksi annetut rahat venäläisten vai omiaan, sitä en tiedä.