Kiinnostaisi tietää toisin päin, tällähän perustellaan monesti sitä miksi ihmiset eivät tee lapsia, että mitkäs ovat sitten ne motiivit miksi tekevät lapsen?
Itsellänihän on selkeät syyt miksi en tekisi lasta ja ne ovat olleet painoarvoltaan niin suuret, että olen aiemmin jopa abortin tehnyt. Mutta nyt kun olen esittänyt täällä, tässä elämäntilanteessa suuremmat syyt, miksi nyt lapsi tehdäänkin, niin niitä on vähätelty. Olikohan se sana toisarvoinen tai heppoinen tai vastaava, jolla oli kuitattu, se että minulla on käsittääkseni melko luonnollinen halu jatkaa omaa arvomaailmaani seuraavaan sukupolveen.
Olen siis elänyt harhassa, että ihmisten motiivi tehdä lapsia on se, että he kokevat, että he kykenevät jatkamaan arvojaan ja näin saamaan sen täydellisimmän kasvatuksen tuotoksen aikaiseksi. Voi näyttää niille naapureille, että heidän pentujensa tilasta voi myös kasvattaa hyvin käyttäyvän, kauniin mussukan... Kokee siis, että voi tarjota jollekin erittäin hyvän elämän, siksi tekee lapsen. Mutta näin ei kuulema olekaan, vaan tällaiset ovat vain seliselittelyä ja jos ihminen on sitä mieltä, että hän haluaisi toimia aktiivisesti mm. luottamustehtävissään on se elämän painavin motiivi ja pitäisi pysyä vain niissä luottamustehtävissään...
Ja tekin jotka olette tehneet abortin syystä tai toisesta... Kertokaa tekin miksi te tekeisitte lapsen jos tekisitte tai tiedeätte joskus tekevänne tai olette mahdollisesti jo tehneet. Uskon, että teiltä löytyy niitä antoisempia vastauksia, jotain joka itselle on ymmärrettävämpää kuin jokin motiivi: naisen kuuluu tehdä lapsia tai naisen kuuluu rakastaa lapsia, kun lapset ovat niin ihania...
Kysehän on siis yksinkertaisesti vain siitä, otanko tuon piirakanpalan vai en. Tiedän, että lihomisen kannalta minun ei pitäisi ottaa, mutta makunsa puolesta se olisi ihan kiva ottaa. Jokaisessa elämäntilanteessa ja jokainen tyyppi valitsee eritavoin, otetaanko se loppupeleissä vai ei, syyt molempiin puoliin olisi hyvin selvillä...Mutta nyt kysyn syitä siihen vähemmän täällä käsiteltyyn: miksi tekisitte lapsen?
Itsellänihän on selkeät syyt miksi en tekisi lasta ja ne ovat olleet painoarvoltaan niin suuret, että olen aiemmin jopa abortin tehnyt. Mutta nyt kun olen esittänyt täällä, tässä elämäntilanteessa suuremmat syyt, miksi nyt lapsi tehdäänkin, niin niitä on vähätelty. Olikohan se sana toisarvoinen tai heppoinen tai vastaava, jolla oli kuitattu, se että minulla on käsittääkseni melko luonnollinen halu jatkaa omaa arvomaailmaani seuraavaan sukupolveen.
Olen siis elänyt harhassa, että ihmisten motiivi tehdä lapsia on se, että he kokevat, että he kykenevät jatkamaan arvojaan ja näin saamaan sen täydellisimmän kasvatuksen tuotoksen aikaiseksi. Voi näyttää niille naapureille, että heidän pentujensa tilasta voi myös kasvattaa hyvin käyttäyvän, kauniin mussukan... Kokee siis, että voi tarjota jollekin erittäin hyvän elämän, siksi tekee lapsen. Mutta näin ei kuulema olekaan, vaan tällaiset ovat vain seliselittelyä ja jos ihminen on sitä mieltä, että hän haluaisi toimia aktiivisesti mm. luottamustehtävissään on se elämän painavin motiivi ja pitäisi pysyä vain niissä luottamustehtävissään...
Ja tekin jotka olette tehneet abortin syystä tai toisesta... Kertokaa tekin miksi te tekeisitte lapsen jos tekisitte tai tiedeätte joskus tekevänne tai olette mahdollisesti jo tehneet. Uskon, että teiltä löytyy niitä antoisempia vastauksia, jotain joka itselle on ymmärrettävämpää kuin jokin motiivi: naisen kuuluu tehdä lapsia tai naisen kuuluu rakastaa lapsia, kun lapset ovat niin ihania...
Kysehän on siis yksinkertaisesti vain siitä, otanko tuon piirakanpalan vai en. Tiedän, että lihomisen kannalta minun ei pitäisi ottaa, mutta makunsa puolesta se olisi ihan kiva ottaa. Jokaisessa elämäntilanteessa ja jokainen tyyppi valitsee eritavoin, otetaanko se loppupeleissä vai ei, syyt molempiin puoliin olisi hyvin selvillä...Mutta nyt kysyn syitä siihen vähemmän täällä käsiteltyyn: miksi tekisitte lapsen?
Vastaukset 72
Vanhimmat
..kerroin kyseisessä keskustelussa vain, että minusta nuo syysi olla tekemättä lasta näyttivät minusta (siis _minusta_) aika painavilta vastaan noita syitä, joiden vuoksi teet lapsen, mutta sinä teet toki päätöksesi sen perusteella, mikä sinulle painaa enemmän. :)
Eli kertomiasi syitäsi olla tekemättä lasta oli mm. nämä:
- Elän ja nautin siis täydellisesti vain sellaisesta elämästä johon lapset eivät vain istu.
- koen lapsen vain olevan este elämälle ja koen niin yhä edelleen.
- Eli ei mitään sellaisia tavoitteita joiden saavuttamisessa lapsi olisi mitenkään hyödyksi, vaan enemmänkin se olisi vain haitaksi.
- Sitten kun siihen lisätään se millainen mielestäni on hyvä vanhempi, jollainen lapsellani tulee olla, niin enhän minä tai mieheni olla kumpikaan sellaisia.
- mukavuus kärsii.
- Mietin, että nyt kun harrastukset ja luottamustoimet vievät kaiken vapaa-aikani, niin mistä niistä olisin valmis luopumaan, että saisin lapselle aktiviteetia? En mistään, sillä nautin niin suuresti nykyisistä toimista...
- Se tarkoittaa sitä, että lapsi vain täydellisesti estää elämästä sitä elämää jota minä haluaisin elää.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8390424/39534724
_______
Kertomasi syysi tehdä lapsi olivat taas siis tässä:
- olen puhunut siitä miten hienoa olisi kasvattaa joku, miten hienoa, että saisi siirtää omia arvojaan, miten hienoa, että joku rakastaa melko varmasti, myös siitä olen musitakseni maininnut, että mieheni suku tarvitsee jatkajaa, se on selvä syy miksi haluaisin lapsen...
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8390424/39729530
Ja lisätään tähän 'miksi teet lapsen' -puoleen nyt tuo tässä uudessa aloituksessasi kertomasi syy:
- Voi näyttää niille naapureille, että heidän pentujensa tilasta voi myös kasvattaa hyvin käyttäyvän, kauniin mussukan...
;D
Aloitin aloituksen, koska kiinnostaa jokin aihe. Monien, joita ei kiinnosta vastata, luulisi jättävän vastaamatta.
Ei ollut mitään väliä siitä kuka on esittänyt jotain tai muuta, ainut millä oli merkitystä, että muistan kertoneeni syyn miksi itse teen lapsen ja että silloin on kumottu harhakäsitykseni siitä, että kaikilla ei olekaan motiivi tehdä lapsia se, että he kokevat juuri itsensä parhaaksi vanhemmaksi lapselle. Eli joku on ilmaissut, että se kun kokee omat arvonsa siirtämisen arvoiseksi on heppoinen syy tehdä lapsia. Siis joku on kertonut, en muista, enkä välittänyt siitä kuka näin on kertonut, mieleen on vain jäänyt, että ilmeisesti voisi olla joitain muitakin syitä.
Koska itse siis olin elänyt kuvassa, että se on se syy miksi lapsia tehdään ja sitten kerrottiin ettei näin olekaan, niin alkoi ihan oikeasti kiinnsotaa, miksi ihmeessä ihmiset sitten haluavat lapsia. Siksi aloituksessa oli kysymys jota kysyin.
Mä uskon, että kaikkia ihan pirusti kiinnostaa esiintuomasi asiat ja oli hienoa varmasti, että itse nostat tämän joksikin helvetin sodankäynniksi omassa henkilökohtaisessa taistelussasi. No ei... Ainakaan minua ei kiinnostanut se pätkän vertaa...
Siis minähän kerroin vain, että minusta nuo tuolla keskustelussa esiin tulleet syysi olla tekemättä lasta, olivat _minusta_ painavia vastaan niitä syitä, joiden vuoksi teet lapsen! Mikä sinut siis noin sai suuttumaan?!?
..yrität vääntää keskustelusta oman taistelutantereesi, vaikka kyseessä on asia, josta haluaisi keskustella ja kuulla ihmisten mielipiteitä. Siis haluaa kuulla ihmisten mielipiteitä aloituksessa esitettyyn kysymykseen, ei siitä mitä mieltä jokin on minun lapsenteostani.
Edelleen sanon sinulle, edelleen jos jotakuta muutakin kiinnsotaa, hän voi lukea: ei kiinnsota pätkän vertaa se, onko minulla teistä oikeutta tehdä lasta tai olenko minä ansainnut lapsen. Kiinnostaa se, mitä aloituksessa on kysytty. Etkö nää ole jo mielestäsi päässyt räkyttämään tarpeeksi? Uskotko jotakuta jaksavan vielä kiinnostaa lukea sitä?
..tätä aloituksessasi olevaa kohtaa..:
"Mutta nyt kun olen esittänyt täällä, tässä elämäntilanteessa suuremmat syyt, miksi nyt lapsi tehdäänkin, niin niitä on vähätelty. Olikohan se sana toisarvoinen tai heppoinen tai vastaava, jolla oli kuitattu, se että minulla on käsittääkseni melko luonnollinen halu jatkaa omaa arvomaailmaani seuraavaan sukupolveen."
..ja kerroin siis, mitä ainakin minä tuohon asiaan olen kommentoinut, eli että olen sanonut vain, että minusta nuo syysi olla tekemättä lasta näyttävät (_minusta_) aika painavilta vastaan noita syitäsi tehdä lapsi. Oletin, että puhut keskustelusta tuolla 'Tervehdys kaikille' -aloituksesi alla, jossa minä ainakaan en ole nähnyt kenenkään sanovan syitäisi heppoisiksi, toisarvoisiksi tai vastaaviksi! Missä kohtaa siellä siis joku niin sanoo, tai missä muualla syistäsi tehdä lapsi siis puhutaan, jos et tuota tarkoittanutkaan?
Jos sinusta aloitustesi alla saa vain ja ainoastaan vastata esittämiisi kysymyksiin, niin jätä ihmeessä muiden sanomiin asioihin viittaaminen pois, tai sano ainakin meille, että nyt ei sitten saa kommentoida muuta, vaan ainoastaan vastata esittämiini kysymyksiin..! :D
Unohdin täydellisesti, että joidenkin on vaikea käsittää kokonaisuuksia ja he näkevät vain yhden lauseen, vaikka teksti olisi miten pitkä...
Ei sille varmaan mitään voi, se on varmasti vain jokin persoonallisuuden piirre josta ei pääse eroon. Ei sellaisesta kai voi syyllistää, pyydän siis anteeksi.
Kaikille siis huomioksi: Kyseinen kohta on siis jo ruodittu, nyt voitte katsella viestiä uudella silmällä: mitä siinä kysttiinkään? Sisältikö viesti jonkin sanoman tai kysymyksen?
..täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8466488/39949210
Missä kohtaa viestiäni, josta näköjään kilahdit... kommentoin oikeuttasi tehdä lapsi tai sitä, oletko 'ansainnut lapsen'?! Tuollakin 'Tervehdys kaikille' -keskustelussa olen onnitellut sinua raskautesi johdosta, enkä ole sielläkään sanonut missään kohtaa, että minusta sinä et ansaitse lasta, tai että minusta sinulla ei olisi oikeutta siihen!
..kokonaisuudenkin, mutta minä halusin kommentoida juuri tuota aloituksessasi väittämääsi asiaa, en lähteä puimaan syitäni tehdä lapsia. Näissä keskusteluissa kun katsos saa kommentoida juuri niitä asioita, joita haluaakin kommentoida! ..mutta sano toki seuraavalla kerralla etukäteen, että sinun aloituksesi alla ei saa niin tehdä ja jätä mielellään vielä kommentoimatta itse muiden aiemmin sanomia asioita, jos et kerran salli niiden kommentointia sitten kuitenkaan muilta.. :D
Olen oikeasti pahoillani, etten musitanut, että et pysty käsittämään kuin lausetasoista viestintää...
Miten paljon minun pitää anella, että jo lopetat?
..ymmärtämättömyys on nyt ihan siellä sinun päässäsi.. :D Minä kommentoin asiaa, jota halusin kommentoida, ja johon sinä olit itse viitannut aloituksessasi. Kuten sanottu, jätä seuraavalla kerralla kommentoimatta asioita, joita et salli(si) sitten muiden kommentoivan, tai pyydä edes muita olemaan kommentoimatta niitä, vaikka itse oletkin kommentoinut.. :D
tuolle kommentoidulle asialle kokonaisen kappaleen aloituksestaan, mutta eihän sellaista sitten sovi muiden kommentoida... =D
ihan reilusti anteeksi omia väärinymmärryksiäsi ja itsekkyyttäsi (kommentoit itse asiaa, jota et hyväksy muiden kommentoivan)...
jollekin aborttitraumoista??!! :DDDD
että missä joku sanoo syitäsi heppoisiksi tms. ...
lapsentekosyistäsi on puhuttu täällä, oli olennainen osa aloitustasi ja käsittelit sitä itse paljon. Miksi sitä ei saisi siis muut kommentoida?
puhunut ensin ihan itse niistä asioista, joita täällä kommentoitiin...
itse vain muistaa mistä puhuit aloituksessasi...
ihmisistä syy on pelkkä itsekkyys ja omanapaisuus, yksinkertaisesti vaan halutaan itselle se oma lapsi. :D tuskin olet sinäkään poikkeus?
..poistamaan viestinsä jossa HUUSI kiroillen minulle ja mm. käski perustamaan oman planeetan... Minä en ainakaan pyytänyt, mutta tuosta välistähän se poistui, enkä minä siis vastannut itselleni, vaikka se nyt siltä näyttääkin. :D Outoa tuo, että poistellaan kommentteja välistä, koska sen jälkeen keskustelunkulku saattaa näyttää 'hieman' oudolta, kuten tässäkin...
..siis tietysti, että en vastannut tuolla 'Mitähhhhh?' -viestilläni tuohon 'Minä ainakin' -viestiini :) , vaan siitä välistä poistui siis 1977:n raivoava kommentti. Nyt siis kirjoitan kyllä nämä ihan tarkoituksella omien viestieni alle.
Koska kysyin kysymyksen johon haluan vastauksia.
Omat syyni tiedän ihan varsin hyvin itse, siksi minun ei tarvitse niitä muilta kysellä.
Muististani ei tarvitse olla huolissaan, muistan varsin hyvin esittäneeni aloituksessa kysymyksen.
...itse.
sinä teit lapsia the sydänakka? Ehkä sanoitkin sen tuolla jossain mutta tämä
onp pitkä linkki eikä jaksa lukea kaikkia.
Minä pyysin poistamaan, koska viesti oli asiaton.
käsitellä miksi ihmiset haluavat tehdä lapsia. Sydänakka on puhunut pitkään jostain ihan muusta eli 1977:n syistä. Tuntuu,e ttä joka ainoa ketju käsittele nykyään sydänakan ruodintaa 1977:n puheista.
muita aloituksessasi esittämiäsi asioita!
kommentoida muiden sanomisia, mutta muut eivät saa sitten ottaa samaan asiaan enää kantaa?! Eivät edes vaikka olisit vähän väritellytkin muiden sanomisia?! No huh!
noista aiemmista keskusteluista!
...on kysymys ja oma vastaukseni kysymykseen. Lisäksi siinä on perustelua sille miksi kyseistä asiaa kysyn.
Eli hyvin perussetti kysymyksen esittämisessä.
Kappas kun tuo on melkein jäänyt huomaamatta! Perkeleen pelottavaa... luulisi ihmisellä olevan jotain omaakin ajatusta kysymyksiin, mutta ei... Ilmeisesti hän luulee, että kun kysyn miksi muut tekevät lapsia, haluan kuulla hänen päässään kypsytetyt ajatukset siitä miksi minä itse teen lapsia...
En mä vain ymmärrä... kuinka moni täällä todellakaan uskoo, että ne minun syyni tietää paremmin sydänakka tai jokin muu hänen persoonistaan kuin minä? Hep voi sanoa kaikki ne jotka olettavat itse tietävänsä itsensä paremmin kuin joku toinen, vaikka se toinen miten olisi uhrannut sinuun "tutustumiseen" pelottavan paljon aikaa ja energiaa, niin paljon, että itsestä tuntuu, ettei mennä enää ihan terveen puolella... Joo, varmasti tuntee joo hyvin, mutta niin selkäpiitä kaamii, että ei tule uskallettua lukea niitä hänen kirjoituksiaan... Kuinka paljon energiaa hän joutuu tuhlaamaan pakkomielteelleen? Itse en siis muista mitä olen sanonut viikko sitten, hänen sanomisistaan en muista juurikaan enää kolmen päivän päästä... Mutta että ihminen tuntee tekstit viiden vuoden takaa?!? Jonkun toisen kirjoittamat tekstit siis... Täältä tuskin edes löytyy vuosien takaisia tekstejä, ne ovat hänen koneellaan? käyttääkö hän paljon aikaa lukien minun tekstejä? Mitä hän tekee samalla? Yök...
..'perussettiin' kuului myös tämä kappale ja siis viittaus aiempiin keskusteluihin jota kommentoin..:
"Itsellänihän on selkeät syyt miksi en tekisi lasta ja ne ovat olleet painoarvoltaan niin suuret, että olen aiemmin jopa abortin tehnyt. Mutta nyt kun olen esittänyt täällä, tässä elämäntilanteessa suuremmat syyt, miksi nyt lapsi tehdäänkin, niin niitä on vähätelty. Olikohan se sana toisarvoinen tai heppoinen tai vastaava, jolla oli kuitattu, se että minulla on käsittääkseni melko luonnollinen halu jatkaa omaa arvomaailmaani seuraavaan sukupolveen."
..sanomalla, että minä ainakin olen sanonut vain, että minusta nuo syysi olla tekemättä lasta näyttävät (_minusta_) painavilta noita 'miksi teet lapsen' -syitäsi vastaan, ja liitin tähän toteamukseen kertomasi syyt sille, miksi et tekisi ja miksi teet lapsen -> siitä sitten suutuit ja huusit minulle kiroillen mm., että perusta oma planeetta jne., :D eli kuten tuolla sanottiin, katsot ilmeisesti vain sinulla olevan oikeuden kommentoida aiempia keskusteluja!
En ole edelleenkään nähnyt yhtään viestiä, jossa syitäsi oltaisiin kommentoitu väittämälläsi tavalla!
Niin ei kai sille muuta syytä hirveästi ole kuin "minä haluan".
Siinä sitten selittelemään miksi, mutten usko että kenelläkään olisi mitään järkevää syytä miksi haluaa, tai miksi lapsi pitäisi "laittaa alulle".
Kukaan ei kuole siihen ettei saisi lapsia. Paitsi sukupuuttoon mikä olisikin ehkä parasta mitä voisi sattua.
Ihminen on aikoijen alusta vain halunnut yhtä sun toista ajattelematta yhtään sen pidemmälle.
Ahneita ja mukavuuden haluisia paskoja me olemme, siitäkin huolimatta teimmekö abortin vai emme....
Onko oikeasti ihmisiä, jotka eivät mieti motiivejaan sen tarkeemmin, että heille riittää vain se että haluaa jotain?
Ahaa... Itse olen aina pohtinut hyvinkin tarkkaan, miksi minä jotain haluan ja kannattaako noudattaa haluamisiaan vai ei...
Keskustelu menee samaa linjaa kuin kolme-vuotiaiden väittely... Ainut peruste on koska minä haluan, ei mitään perusteita miksi minä haluan? Se voi olla totta, että jotkut ajatelee kuten kolme-vuotiaat, mutta kai nyt suurinosa ihmisistä oppii ajanmyötä ajattelun jolloin omat haluamiset ja ei-haluamiset ovat kyseenalaistettuja? Vai oliko kyseeessä tas yksi elämäni harhakäsitys?
Kyllä jokaisella varmasti on perustelut miksi haluaa lapsia, mutta mielestäni ei ole olemassakaan järkevää syytä miksi niitä lapsia pitäisi hankkia, muuta kuin se että ihmisten elämä jatkuu. Tiedä siitäkään onko se niin hyvä juttu.
Itse olen oiva esimerkki niistä, jotka pitävät, että ihmisten elämän jatkuminen planeetalla ei todellakaan ole hyvä juttu elämän kannalta.
Silti teen lapsen ja mielestäni juuri minun siis tästä syystä täytyy todellakin perustella itselleni todella selvästi miksi olen mielestäni oikeutettu tekemään lapsen. Juuri silloin pitää olla jokin vahva perustelu siitä, miksi minä haluan lapsen.
Haluan tälle planeetalle syntyvän huomattavasti vähemmän lapsia, joten miksi juuri minä olen hyvä tekemään sen yhden harvoista tänne mielestäni oikeutetuista tänne syntyvistä lapsista? Tarvitaan todellakin juuri järki perustelut...
ok, minä haluan, riittää varmasti niille, joiden mielestä tälle planeetalle on oikeutettu tekemään lapsia vaikka kymmenen ihan jokaikinen ihminen, niille jotka eivät ajattele planeetan tilannetta aivan samoin kuin jotkut muut... Mutta voiko sellainen ihminen joka on kauhuissaan planeetan nykyisestä tilanteesta olla itsekkäästi vain oman haluamisenssa takana, ilman mitään järjellistä syytä. (En sano, että minunkaan lapsen teko syyni olisivat järjellisiä yleisen mittakaavan mukaan, mutta ne ovat itselleni olleet uskottavia ja itseltänihän minä tätä oikeutta vain joudun hakemaan, minun ei tarvitse anoa keneltäkään ulkopuoliselta lupaa tehdä lasta...)
niin kauan kun on kysyntää...
Miksi minä olen oikeutettu lapsen tekoon, varsinkin jos olen huolissani maapallon tilanteesta?
-En varmaan mitenkään, mutta voin tehdä muitakin asioita maapallon hyväksi, kuin olla jatkamatta geenejäni.
Pidän huolen siitä että näin myös teen, eli asioita joista on jotkain hyötyä luontoa ja eläimiä ajatellen.
Oma panokseni ei ehkä yksinään riitä, mutta ilman minua siitä ei olisi ehkä mitään hyötyäkään.
Toki jos minua ja meitä muita ei olisi, ei tarvitsisi tällaisia miettiä, eikä asiat niin hullusti olisi...
Juuri sinä mielestäni olet se paras lapsien tekijä, sillä sinä olet huolissasi ympäristön tilanteesta. Näin sinä siirrtä myös seuraavaan polveen arvoja jotka ovat luontoa ja ympäristöä kunnioittavaia. Pahimpana vaihtoehtonahan voisi olla se, että se vanhoilliskristillinen rouva naapurissasi tekisi lisää luomakunnankruunuja, käyttämään hyväkseen heitä varten luotua luontoa sumeilematta... Pääasia itselleni on, silloin kun lapsia tehdään, ne tehtäisiin niihin koteihin joissa arvostetaan tiettyjä arvoja.
Mutta sillähän ei ole merkitystä, että minun mielestäni juuri sinä olisit niitä... Vaan merkitystähän on vain sillä oletko sinä omasta mielestäsi juuri niitä...
Ja ainahan voi fantasioida. itse toimin ruohonjuuritasolla maapallon tulevaisuuden hyväksi. Ehkä minun arvoillani kuitenkin kasvatetaan lapsi jonka toimilla tulee olemaan suurempi merkitys...
..on usein syynä, että luonto on hoidellut asian niin, että ihmisellä tulee vain halu harrastaa toimintaa, joka takaa lajimme säilymisen/jatkumisen :), ja kun ehkäisy sitten tuppaa unohtumaan tai ei toimi, moni haluaa antaa tuon toimintansa seurauksen elää... :) vaikka ei olisi aiemmin seksiin ryhtyessään halunnutkaan saada lasta alulle. Noissakin tapauksissa toki halutaan jotakin...
Maissa joissa abortti on vaihtoehtona noissa tilanteissa tehdään se punninta: haluanko lapsen vai en. Tehdään mahdollisesti ihan kirjallinen lista plussista ja miinuksista, syyt miksi voisin tämän lapsen tehdä, syyt miksi en tekisi ja sitten katsotaan kumpaan vaaka kallistuu...
..jossa abortin saaminen ei siis ole itsestäänselvyys, vaan vaatii tiettyjä laissa määriteltyjä syitä, on mukavaa, että lapsen saa terve aikuinen pitää ihan omasta tahdostaan ja ihan juuri niistä syistään, joiden vuoksi sen haluaakin pitää. Se huono puoli tässä tietysti on, että sellaisetkin, joilla ei ole minkäänlaisia resursseja lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen, saavat tuon tehdä, ja jopa alkaa tieten lasta tekemään... ja saavat vielä aika pitkään pitääkin ne lapsensa...
"En sano, että minunkaan lapsen teko syyni olisivat järjellisiä yleisen mittakaavan mukaan, mutta ne ovat itselleni olleet uskottavia ja itseltänihän minä tätä oikeutta vain joudun hakemaan, minun ei tarvitse anoa keneltäkään ulkopuoliselta lupaa tehdä lasta..."
Näinhän se on, mutta olet varmaan työssäsikin näkemäsi perusteella (?) samaa mieltä kanssani siitä, että toisinaan myös lapsen saamisen/pitämisen/tekemisen pitäisi olla luvanvaraista, samoin kuin nyt on aborttikin meillä...
että miehesi ei olut kuitenkaan valinnut arvojasi? Mitä jos siis lapsesikaan ei valitse niitä, vaan valitsee miehesi arvot tai ihan ulkopuolisten vaikuttimien mukaiset arvot? Koetko lapsenteon ollen silloin turhaa ja huono asia?
...jos lapsestani tulee suuri valkoinen metsästäjä, mieheni jalanjäljillä, niin olen pettynyt.
Minulle on tolkutettu kuitenkin hurjan lailla, että lapsien tekoa ei kukaan koskaan tule katumaan. Kerrotkin nyt toista? Koska on hyvinkin suuri mahdollisuus, että lapseni tulee tuottamaan minulle pettymyksen (odotukseni ovat korkeat), niin on hyvin mahdollista, että teen elämänin kaduttavimman teon tehdessäni tämän lapsen?
Valitse sanasi tarkoin: minulla on vielä mahdollisuus aborttiin...
Itse asiassa abortti voisi siihen verrattuna olla vaikka täysin vapaa, kunhan lapsia tekevät pariskunnat joutuisivat tiukkaan syyniin ja hakemusprosessiin.
Jos tilanne olisi noin optimi, niin silti jokainen ihan itse saisi päättää hakeutuuko kyseiseen hakemusprosessiin vai ei ja silloin sen päätöksen teon joutuu perustelemaan vain itselleen.
Tilannehan on suomessa se,e ttä suurin syy tehdä lapsia on varmaan se, että lapset on niin ihqui... Naiset siis oikeasti pitävät lapsista.
Joku siis on raskaana ja joutuu kirjoittamaan listaa siitä pitääkö lapsen vai ei, plussat ja miinukset paperille. Se sarake jossa on syitä miksi lasta ei pitäisi tehdä voi olla arkkien mittainen, siellä voi olla päihdeongelmaa, siellä voi olla väkivaltaista suhdetta ja huonoa taloudellista tilannetta... Silti se vaaka kallistuu sinne miksi tekisin lapsia puolelle, koska siellä oleva tärisevin käsin piirretty yksi ainoa sydän on sen naisen mielestä raskaampi motiivi. Niin itsekkyys..? Lapsen paras? Monihan täälläkin sanoo, että lapselle on ainoastaan merkitystä sillä rakastetaanko sitä vai ei...
Tiedän siis varsin hyvin, että se rakkaus on varmasti syistä painavin aina näitä ratkaisuja tehdessä. Mutta sitten on myös kaltaisiani ihmisiä, jotka eivät vain kykene rakastamaan jotain olentoa vain olennon olemassa olon takia, joten joutuvat etsimään muita motiiveja, jos niitä on olemassa. Ja se olisi pirun mielenkiintoista kuulla, mitkä ne muiden motiivit ovat, koska olen luullut että ne olisivat kaikilla samat kuin minulla, eli halu siirtää omia arvojaan, eli kokee itsensä varsin hyväksi tulevaksi kasvattajaksi. (Ja minulle siis on kerrottu toisessa kesksutelussa, että tuollaiset ovat hyvin huteria motiiveja, mikä viittaa selvästi siihen, että luuloni on ollut väärä: onkin olemassa myös muita motiiveja...)
Ei minun suurin motiivini ainakaan ollut se, että olisin kokenut olevani varsin hyvä kasvattaja (vaikka tietysti olen.. ;D ), tai se, että olisin halunnut niin kovin siirtää arvojani. Minä vain halusin lapsen/lapsia, jostakin sen enempää määrittelemättömästä syystä- ehkä juuri siksi, että ne lapset on niin ihqui.. ;)
Missä joku sanoi, että motiivisi ovat huterat tms. (mitä muita sanoja aiemmin käytitkään)? Ne voivat tietysti olla sinulle juuri ne painavimmat ja tärkeimmät, ja esim. minä sanoin siis aiemmin vain, että minusta nuo syysi olla tekemättä lasta näyttävät (_minusta_) painavilta noita 'miksi teet' -syitäsi vastaan! lue nyt ajatuksella, äläkä taas raivostu.. :)
"Valitse sanasi tarkoin: minulla on vielä mahdollisuus aborttiin..."
Käsitäthän, että juuri tällaisten lapsellisten heittojen takia sinusta ollaan huolissaan? Ehkä osa jutuistasi on vain heittoja ja provoja, mutta kyllä ne kertovat paljon siitä, millaisessa tilanteessa ajatusmaailmasi oikeasti tällä hetkellä on. Hei, sinä olet 32-vuotias. Aikuinen. Se oikeasti on hieno asia, paljon hienompaa kuin teinimäinen kapinointi ja kitinä. Oikeasti, kukaan ei ole sinua vastaan eikä tahdo sinulle pahaa. Kukaan ei halua viedä sinulta oikeutta päättää elämästäsi. Elämä muuttuu paremmaksi ja rikkaammaksi, kun lakkaa pelkäämästä ja kehittelemästä vihollisuuksia. Et pysty peittämään pelkojasi ja ahdistuksiasi olemalla muka itsekäs ja ilkeä. Olet tosiasiassa jo ainakin kerran myöntänyt, että edellisen lapsesi kanssa tekemä aborttipäätös ei ollut helppo. Kohtaa se asia. Tiedät mistä on kyse. Mikä on vikana, kun aikuinen ei uskalla olla aikuinen, oma lapsi tuntuu vieraalta tai viholliselta, sitä ei rakasta? Vastaus: noissa tunteissa ei ole mitään vikaa. Monet muutkin tuntevat samoja tunteita äitiydestä, ja muutenkin moni muukin aikuistuu hitaammin. Siinä ei ole mitään vikaa. Tärkeää on, ettei pakene tilanteita, jätä elämää elämättä - eikä myöskään abortoi lasta - ihan vain pelkojen, epävarmuuden ja ahdistusten takia. Eihän se ensimmäinen aborttikaan noita tunteita vienyt pois.
...aamun avauksesta, jaksaa hymyillen koko päivän!
"Valitse sanasi tarkoin: minulla on vielä mahdollisuus aborttiin..."
Muutenkin tuntuu hirveältä, että olet asettanut tuollaiset odotukset siitä, että lapsestasi tulee juuri sinun arvosi valitseva ja juuri sellainen kuin sinä haluat. Saatat pettyä, ihan aikuisten oikeasti, kovastikin!
Allekijoitan sanomasi.
Siis herranjestas! Sitten kun sinäkin kokeilet aikuisena olemista tiedät, että mm. kasvattaminen on pettymistä pettymisen perään.
En vapise siis kauhuissani, vaikka tiedän,että lapset mitä suurimmalla todennäköisyydellä aiheuttavat vanhemmilleen pettymyksen ja sadannenen kahdeksankymmenennenkin...
Jos pelkäät pettyväsi joskus lapsiisi, niin kannattaa miettiä tarkoin kannattaako niitä lapsia koskaan tehdä? ihan vain pohdittavaksi, ei suositukseksi mihinkään suuntaan... Kun sinulle voidaan ihan sata varmasti taata, että lapsesi tulee aiheuttamaan sinulle elämässäsi pettymyksiä, niin harkitse tarkoin sitä kannattaako sinun pelätä niitä pettymyksiä ja jos pelkäät jokatapauksessa, niin onko lapsen tekeminen sitten sen arvoista, että joudut kohtamaan elämässäsi pelottavia asioita...
Vai onko tämä taas niitä juttuja joka erottaa peruäipän kasvatusalan ihmisestä? Perusäipän lapset eivät aiheuta pettymyksiä kasvattajilleen? (Siis niitä ei uskalleta vain myöntää) Kasvatusalan ihmiset ottavat asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat yrittämättä peitellä tai salailla...
..viitattu enemmänkin tuohon "Valitse sanasi tarkoin: minulla on vielä mahdollisuus aborttiin" -kommenttiisi, joka on minustakin- oli se sitten heitetty millä mielellä tahansa- aikamoisen typerä ja lapsellinen!
Minä teen lapsia joka päivä vaiks miten monen naisen kanssa ku huvittaa ja haluun olla mahti isä
Henkilökohtaisesti en tee lapsia. Ainoastaan etäältä ja persoonattomasti. Kiitos.
biologisesti en ole tehnyt lapsia. enkä myöskään adoptoinut.
hoisin lapsi 15v viikottain yksityisellä puolella ja se riitti.
En hirveän mielelläni kommentoisi tällä roskapalstalla mitään, mutta menköön nyt. Uskon, että pärjäät lapsen kanssa, ja ehkä tämän myötä myös aikuistut. Se, että näissä kirjoituksissasi vaikutat itsekkäältä ja lapselliselta, ei kuvaa tietenkään koko totuutta, mutta tavallaan se on osa sitä. Tiedän, ettei pohjimmiltaan kyse ole pahuudesta tai edes itsekkyydestä. Valitettavasti pelko ja epävarmuus usein johtavat huonoihin valintoihin (kuten sinulla ensimmäisen lapsesi kanssa aiemmin).
Sanot, että haluat siirtää omat arvosi lapsellesi. Oletko varma, ettet tosiasiassa siirrä omia traumojasi? Et ole tässä suhteessa sen huonompi kuin kukaan mukaan, kaikki vanhemmat ovat jollakin tavalla epätäydellisiä. Jokainen kuitenkin kasvaa ja muuttuu jatkuvasti, mutta sitä ei tapahdu ilman tosiasioiden myöntämistä. Lapsia ei voi tilata silloin, kun siltä tuntuu ja heittää pois, jos ei huvitakaan (eikä lapsi ole piirakanpala, jonka voi joko ottaa tai paiskata vaikka seinään, jos sattuu olemaan fiilis). 27-vuotias nainen ei ole lapsi,ja abortin teko ihan vain henkilökohtaisen fiiliksen mukaan ei ole kypsää. Tiedän, eihän se abortoitu lapsi mitään enää kärsi, mutta se ei ole ainoa uhri. Uhri on yhtä lailla aikuinen, joka ei pysty elämään aikuisen elämää ja tekemään kypsiä päätöksiä. Se on itsensä alentamista. Abortoitu lapsi on mennyt, eikä sitä enää kannata miettiä, mutta entä sinä? Ja entä tuleva lapsi? Oletko valmis oikeasti aikuistumaan? Se olisi parasta, mitä voisit itsellesi antaa.
Jonain päivänä lapsesi saa tietää menneisyydestäsi, ja sinun täytyy oikeasti tehdä valintoja, jotta et menetä häntä. Hän ei tule omaksumaan sinun käsitystäsi abortista (tähän yksinkertaisesti on pakko puuttua), mutta toivon todella, ettei hän tuomitse sinua. Oikeastaan sinusta riippuu, mikä teidän suhteenne tulee sen jälkeen olemaan. Ei, en halua puuttua sinun elämääsi ja arvoihisi, mutta lapsesi arvoja et voi määrätä. Toivon, että kasvatat ymmärtäväisen ja vahvan lapsen, joka osaa antaa sinulle anteeksi sitten, kun kuulee abortistasi. Tämän sinä oikeasti voit valita, ja toivon oikeasti sinun ja lapsesi takia, että onnistut kasvattamaan lapsestasi tasapainoisen ja anteeksi antavan.
Tämä on tietysti sellainen asia, jota jokainen miettii itsekseen tai puhuu kasvotusten toisen kanssa, joten en pyydä sua vastaamaan tähän sen kummemmin. Todennäköisesti aluksi vain provosoidut tällaisesta puheesta, mikä on ok tapa puolustautua. Ehkä tämä tekstimuoto ja kasvottomuus on monelle helpompaa, siksi kai täällä kirjoitellaan.
"Jonain päivänä lapsesi saa tietää menneisyydestäsi, ja sinun täytyy oikeasti tehdä valintoja, jotta et menetä häntä. Hän ei tule omaksumaan sinun käsitystäsi abortista (tähän yksinkertaisesti on pakko puuttua), mutta toivon todella, ettei hän tuomitse sinua."
77:lla ei ole tietääkseni mitään tämänkaltaista kamalaa ""MENNEISYYTTÄ", josta lapsi voisi
"joutua" tietämään. Se onko äiti tehnyt abortteja tai mitä on ajatellut lapsista (ajattelee), on ihan täysin äidin päätettävissä kertooko vai ei. Samoin hänen ei tarvi kertoa lapselle seksielämästään tai entisistä
poikaystävistään , jos ei halua. Minkälainen äiti oikein olet kun selität tuollaisia???
Lapselle ei kuulu selittää tuollaisia abortteja tai pyytää mitään siinä anteeksi - tahi että
kehittelisit tilanteen, jossa lapsi "antaisi anteeksi". Mietihän nyt vähän mitä kirjoitat ja päästät suustasi!!
Jos provosoidut näin hänen kirjoituksistaan, älä lue tätä palstaa. Tekstisi on selvää puolustautumista,
mikä on ihan ok - se on alussa ymmärrettävää. Kasvottomuus ja sähköinen viestintä sopii sinun tyyppiselle kirjoittajalle mielestäni hyvin.
äiti tappanut lapselta sisaruksia ei ole ihan yhdentekevää eikä likikään saman tason asia kuin jotkut intiimit seksijutut!! Jälkimmäiset ei kuulukaan kenellekään muulle, toisin kuin jonkun hengen riisto! Ei ihmekään ettei moni kehtaa tälläisiä lapselleen kertoa, saattas hiukan se kultaisen äitiliinin kulissi ryvettyä....minun mielikuvani omasta äidistäni ainakin muuttuisi melkoisesti jos saisin tietää hänestä jotain tuollaisia julmuuksia!
Ja tätä edeltävän teksti 77lle on todellakin aiheellinen ja syväluotaava!
...että jatkoit, tällä jaksaa nyt jo pitkälle ensi viikkoon.
Toivoisin, että kommentoisit kuitenkin useammin, saat ihmiset vilpittömästi hyvälle mielelle!
Öööh... Pakko kuitenkin yhteen oleelliseen lähtökohtaiseen virheeseesi puuttua, muiden anna olla, sillä tällähän on jotain merkitystä ihan koko aloituksen kannalta. "Sanot, että haluat siirtää omat arvosi lapsellesi. Oletko varma, ettet tosiasiassa siirrä omia traumojasi?" Mitä tuohon nyt voisi sanoa? Kasvatus = arvojen siirtoa, näin kasvatusalan ihmisenä se vain on itsestään selvä, joten on ihmeellistä, että jotenkin kuvittelet, että vain minä haluan siirtää arvojani seuraavalle polvelle. Toivon todella, että kaikki lapsen tekevät haluavat! Minulla kuitenkin tämä on se oleellisin syy miksi lapsen teen, sillä itse en koe minkäänlaista rakkautta lapsia kohtaan, tykästyn vain persooniin jotka tunnen. Se millaiset arvot kenelläkin on, on heidän henkilökohtainen asiansa ja ihminen tietää nämä asiat itse, on täysin turhaa läpinää alkaa luokittelemaan toisten arvoja vaikka traumoiksi, sillä sehän (ulkopuolisen mielipide) ei muuta sen henkilön arvoja mihinkään...
Kai sinäkin nyt kirjoituksesta huomasit sen millainen ihminen hän on. Hän on niitä itseään aborttipalstalle kiduttamaan tulevia äippiä, jotka hylkäsivät oman elämänsä sillä hetkellä kun saivat tietää odottavansa lasta, nyt he ovat vain äitejä tai äippiä, kuten he itse itseään kutsuvat. Ei heillä ole muuta elämää, päivät he miettivät, mitä ensi lauantaina ruuaksi ja millaisen leikekirjan tekisi esikoisen viisi-vuotissynttäreiden kunniaksi ja kutsuisiko sinne koko päiväkotiryhmän vai vain parhaat kaverit, koska sen yhden kaukaisimman äiti on romani... Silloin tällöin hän kaipaa jännitystä elämäänsä silloin hän laittaa vastaanväittävän viestin tv-chatin imetyspalstalle tai rohkeimmillaan lähtee jopa katsomaan mitä netin aborttipalstalla kirjoitetaan...
Eli kaiken kaikkiaan hänen tekstinsä huokuu sitä miten kaukana hänen arvomaailmansa on jonkun keskivertaisen aborttipalstalla kävijän (siis abortin tehneen tai aborttia harkitsevan) arvomaailmasta. Erillaisuus on kuitenkin rikkaus, kuten tästäkin näemme. Kun katsoo sillä oikealla silmällä tekstejä, niin eihän siitä irtoa kuin suurta hupia. Samaistuminen hänen teksteihinsä ja sen järjen hivenen löytäminen niistä on vaikeaa, koska oma elämä ei ole lainkaan samanlaista, mutta eihän se toki voi olla syy miksi erilaisuutta ei silti voisi pitää rikkautena.
Omassakin tuttava piirissäni on näitä äippiä ja vaikka meillä ei juuri yhteistä kesksuteltavaa olekaan, niin en sano, etteikö he olisi varsin ihastuttavia tyyppejä ja minäkin nautin heidän seurastaan aina silloin kun löydetään jokin neutraalimpi keskustelun aihe kuin heidän perheensä, esim. säästä on heidän kanssaan suht miellyttävä puhua aina siihen saakka kun se siirtyy lastensa kuravaatteisiin... Säälittävintä minusta on se, että kyseiset ihmiset joiden kanssa nuorena ollaan temmelletty samoilla leikkikentillä, otettu ensimmäisiä kännejä, karattu kotoa telttailemaan, nyt vastaavat kun kysyy "mitä sinulle kuuluu?" "No mitäs tässä. Mies on ollut töissä kaikki päivät ja olen joutunut olemaan yksin kahden kipeän lapsen kanssa, toisella on angiina, johon on jo kolmas lääkekuuri menossa, toisella...." "Haloo onko sua enää olemassa?!? Ei kiinnostanut pätkän vertaa miehesi tai lastesi kuulumiset...""
...ihmisen jolla on kokemusta aiheesta näkemys on varsin toisenlainen, siis päinvastainen.
Äitini ei ole kertonut tehneensä aborttia, mutta olen sen kuitenkin ymmärtänyt muuten kuin hänen suorasta kerronnastaan. Ja suhde äitiin ei ole muuttunut mikhinkään.
Ehkä sinunkin kannattaa ensin hankkia kokemus aiheesta, eli mikäli äitisi on ennen 70-lukua jo ollut lapsenteko iässä, niinkun emnet kysymään häneltä suoraan oletko tehnyt abortin ja mikäli teillä on sellaiset välit,e ttä hän vastaa sinulle rehellisesti, niin saat kolmanneksen varmuudella vastaukseksi "kyllä olen". Mikäli äitis on vanhempi, saat vielä varmemmalla todennäköisyydellä kyseisen vastauksen. Mikäli äitisi on lisääntynyt 70-luvun jälkeen, niin viidenneksen varmuudella hän vastaa sinulle "Kyllä olen".
Kun sinulla on kyseinen kokemus asiasta, tule sitten kertomaan, miten näkemyksesi äidistäsi muuttui.
Nyt kokemusken omaavana voin kertoa: ei yhtään mitenkään. Oikeastaan vain tuli varmampi kuva siitä, että miten paljon haluttu minä olen, sillä itse olen olemassa, sillä tiedän, että vanhempani eivät tee lapsia joita eivät halua. Ja sitä vain käsittää miten paljon vanhemmat ovat valmiita tekemään meidän, kahden olemassa olevan lapsen hyväksi, jotta meille oli tarjota mahd. hyvä elämä, vanhempanihan ovat huomattavasti lapsirakkaampia kuin minä, eli aborttiin päätyminen oli varmasti äidilleni rankempaa henkisesti kuin minulle, sillä hänellä on olemassa jonkinlainen rakkaus lapsia kohtaan...
tipahti siis lahon puun juurelle.
Mikä on todennäköisyys 'kyllä'-vastaukseen kun abortti on äitini mielestä murha?
Sinullako ei siis ole minkäänlaista rakkautta lapsia kohtaan? No siltä on kyllä vaikuttanutkin.. Sääli lasta.
niin hirveästi muiden lapsia kannata sääliä, kun otetaan huomioon se sinun oma äidinrakkautesi, jolla olisit valmis pakottamaan tyttäresi insestisynntykseen.
pakottaminenko sitä sitten enemmän ilmentää?
Jaahas, olet siis äitisi tyttö... No hyppää se porras yli ja kysy vaikka isoäidiltäsi, silloin saat melko paljon varmemman kyllä olen vastauksen. Sitten voisit miettiä miten suhteesi isoäitiisi muuttui vastauksen myötä.
Kumpikin olleet jo vuosia autuaammilla mailla.
Sen verran ainakin tiedän, että toinen meni naimisiin vaarini kanssa koska tuli tanssiaisten pusikkoreissulla hänelle raskaaksi (siis "yhdenillanjutusta"). Käsittääkseni liitto oli ns. järkiliitto. Toinen taas tuli vahingossa raskaaksi heti esikoisensa jälkeen ja niin syntyi äitini.
He olisivat voineet näissä tilanteissa tehdä toisinkin, mutta eivätpä vaan tehneet :)
Viesti on tarkoitettu 1977:lle ja on hyvästä syystä täällä. Kukaan ei voi yksin päättää, mitä hänen lapsensa saa tietää tai mitä hän oppii (siksi puhe menneisyydestä ja anteeksi antamisesta). Kommenteistaan huolimatta oletan, että 1977 itse tietää mistä on kyse. Tai ehkä hän ei edes kirjoitustyylistä oikeasti tunnista minua, mutta aavistus varmaan on. Ei ole tarkoitus loukata eikä puuttua toisten asioihin, mutta lapset eivät ole kenenkään yksityisomaisuutta. On kai se selvä, että lapsen oikeus tasapainoiseen arvomaailmaan on tärkeämpää kuin äidin mielihyvä, parasta tietysti on aina, jos ne voi yhdistää. Ja tätä vaihtoehtoa siis suosittelen 1977:lle (joka ei taatusti ole oikeasti niin itsekäs ja välinpitämätön kuin omista syistään johtuen antaa ymmärtää).
ihan vain siksi, että haluat siirtää arvojasi jollekin, vaikka et edes usko tuntevasi rakkautta lastasi kohtaan ennen kuin hänen persoonallisuutensa on kehittynyt ja tullut sinulle tunnetuksi? Sano, että käsitin väärin, sano...
...mitään väärin.
Minä tykästyn ja rakastun vain todellisiin olentoihin, en siis mihinkään odotuksiin, mielikuviin tai oletuksiin jostain. Olen ehkä outo, mutta siksi en edes pentuna koskaan fanittanut ketään hurjana, kuten monet ystäväni rakastuivat päätä pahkaa idoleihin, unelmoivat menevänsä naimisiin ja kaikkea. En koskaan itse ole kokenut mitään vastaavaa, vaan olen aina tykästynyt tyyppeihin heidän valloittavan persoonansa kautta.
Koska tahdoin lapsia.
Miksi tahdoin lapsia?
Jaa`a, se onkin jo vaikeampi kysymys, sillä ei ole varsinaista syytä miksi lapsia haluan. On vain se tyhjä kohta ollut elämässäni, jonka olen käsittänyt vauvakuumeena, ja tyhjiö on täyttynyt kun vauva on syntynyt ja näin ollen olo tuntunut ehjältä. Eli aika itsekeskeinen syy minulla lisääntyä, mutta enpä usko että pienet ihmeeni tulevat koskaan valittamaan kun ovat maailmaani syntyneet rikastuttamaan...
Ja tämän tekstin voi sitten lukea just niin vinkkeliin kuin vain lukija tahtoo, mutta annan lukijalle sen vallan myös käsittää lukemansa, kuten olen sen tarkoittanut.
Lapsirakkaus on varmasti se yleisin syy...
Siksi kuitenkin oletin juuri aborttipalstan olevan herkullinen paikka kysyä tätä, sillä miltä tahansa äitiyspalstalta varmasti saa samanlaisen vastauksen kuin sinulla, mutta täällä on ihmisiä, jotka eivät lapsia tule tekemään tai eivät ole tehneet, eli ihmisiä jotka eivät ole lapsirakkaita. Koska itsekään en ole, olisi herkullista kuulla, miksi muut kaltaiseni ovat kuitenkin lapsen tehneet? Tai miksi kuvittelisivat joskus mahdollisesti tekevänsä?
Lapsienteosta päätös on varmasti helpompi tehdä jos sen vain tuntee, että tämä on ainut tie. Mutta kun kaikki eivät todellakaan tunne, vaan joutuvat miettimään järkimotiivit teoilleen. Itsellänkin on esim. intohimoinen suhtautuminen eläimiin, joka jo tunteena riittää tekemään päätöksen ruokavalioni suhteen, eli ymmärrän kyllä tunteen, silloin kun jostain tykkää... Mutta kun tykkäämisen kohteeni ei ole koskaan todella ollut ihmisen lapset... Silti teen lapsen, koska minulla on voimakkaat motiivit tehdä lapsi.