Ihminen on utelias. Ihminen kysyy suunnilleen kaksivuotiaasta lähtien kaikesta "miksi, miten jne.". Noihin kysymyksiin vastaa tiede ja uskonto. Yhä enenevässä määrin tiede. Uskonto on sivistyneissä maissa (USA ei kuulu joukkoon) viime vuosina tyytynyt osaansa vastata niihin kysymyksiin, jotka koskevat kuolemanjälkeisiä tapahtumia, elämän tarkoitusta ynnä muuta sellaista millä ei ole käytännön kannalta mitään merkitystä. Näissä kysymyksissä pysyessään uskonto onkin usein lohdullista ja jopa kaunista, eikä se tahraa itseään valehtelulla.
Kysynkin nyt teiltä, kreationismin kannattajat, miksi haluatte laajentaa uskonnon vastaamien kysymysten alaa? Uskonnon tunkeutuessa alueille, joille se ei kuulu, se näyttäytyy rumana, ilkeänä, valheellisena ja kaksinaamaisena. Miksi haluatte näin loata sitä?
Kysynkin nyt teiltä, kreationismin kannattajat, miksi haluatte laajentaa uskonnon vastaamien kysymysten alaa? Uskonnon tunkeutuessa alueille, joille se ei kuulu, se näyttäytyy rumana, ilkeänä, valheellisena ja kaksinaamaisena. Miksi haluatte näin loata sitä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Uskonnon tunkeutuessa alueille, joille se ei kuulu, se näyttäytyy rumana, ilkeänä, valheellisena ja kaksinaamaisena."
En ole kreationismin kannattaja, päinvastoin, mutta tuo herättää minussa vastakysymyksiä. Kuka sanoo lopullisesti, että mikä kuuluu mihinkin? Ja näyttäytyykö uskonto kaikille tuollaisena edes luonnontieteissä.
Käytät sinänsä asiallisessa viestissä kovin vahvoja sanoja, jotka varmasti masentavat joitakuita. Minä olisin tyytynyt sanomaan "...vähemmän kauniina."
"Käytät sinänsä asiallisessa viestissä kovin vahvoja sanoja, jotka varmasti masentavat joitakuita. "
Jos valitsemastansa roskasta oikeiden termien käyttäminen masentaa, niin lienee syytä valita joku vähemmän hömppä uskomustensa kohteeksi.
"Minä olisin tyytynyt sanomaan "...vähemmän kauniina." "
Minä en. Ei roska muutu vähemmän roskaksi jos sitä koettaa kaunistella sievillä sanoilla.
"En ole kreationismin kannattaja,"
Taidatpa hyvinkin olla, kun sinun piti länkyttää vastaan.
"Kuka sanoo lopullisesti, että mikä kuuluu mihinkin?"
Ei kai tuohon tarvitse osata vastata tietääkseen, että uskonnolla ei ole vastauksia luonnontieteellisiin kysymyksiin. Eikä kovin moniin muihinkaan tosiasioita koskeviin kysymyksiin.
Käyttämiäni sanoja en kadu, koska siltä uskonto kirjaimellisesti näyttää tämän kreationismi/id asian yhteydessä.
Kysymys on mielstäni aiheellinen, asiallinen ja selkeä. Odotan mielenkiinnolla pystyykö kukaan kreatonisti vastaamaan siihen loogisesti. Pelkään (tällä foorumilla näkemieni kirjoitusten perusteella) kuitenkin, että ajattelu sillä rintamalla on kuitenkin niin sumeaa, ettei kysymykseen pystytä vastaamaan sen asettamalla tasolla.
"En ole kreationismin kannattaja, päinvastoin, mutta tuo herättää minussa vastakysymyksiä. Kuka sanoo lopullisesti, että mikä kuuluu mihinkin?"
Tämä johtaa minusta takaisin kysymykseen luonnontieteellisen tiedon alkuperästä. Miten voimme kasvattaa tietomääräämme luonnontieteistä? Jos vastaus on tieteellinen menetelmä, niin se paaluttaa silloin uskonnolliset dogmit luonnontieteiden ulkopuolelle.
Jos luovumme tieteen pelisäännöistä, niin mikä on vaihtoehto? Ratkaistaanko totuus sen mukaan huutaako hindu vai kristitty lujempaa tai kummalla on suurempi markkinointibudjetti? Tieteen ulkopuolella on vain perusteettomia uskomuksia ja villejä arvauksia ja miten niitä voidaan arvottaa? Kaikki ovat oikeassa? Jos lapsesi on sairas, niin pitäisikö parannuskeinoa etsiä lääketieteen pelisäännöillä vai arpomalla?