Mitä tarkoittaa tässä yhteydessä se, että ruumiin voi tappaa, mutta sielua ei voi?Matt 10:28) Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. Seuraavat kohdat osoittavat, että Paavali ainakin käsitti pääsevänsä herran luo heti kuoleman jälkeen ja lisäksi viitataan taas näihin henkiin, jotka eivät tuhoutuneet Nooan päivinä:
- (2 Kor 5:6-8) Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta;
7. sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.
8. Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.
(Fil 1:22-24) Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni, ja silloin en tiedä, minkä valitsisin.
23. Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi;
24. mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi.
jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
20. jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.
Joissakin raamatunkohdissa viitataan selkeästi kahteen eri paikkaan missä kuolleet on, jos ne olisivat vain Jumalan muistissa, olisi se kyllä outoa: Ilm 20:13) Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
(Matt 8:11,12) Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa;
Minusta melkein paras todiste on Jeesuksen lainauksissa usein esiintyvä itku ja hampaiden kiristys. Minusta se ei oikein sovi kuvaamaan sitä ettei kuileman jälkeen pahoilla ole MITÄÄN: Matt. 8:12 mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys." Tässä Johannes kuvaa näkevänsä sielut ja sitten ne heräsivät eloon:
Ilm. 20:4Minä näin valtaistuimia, ja niille, jotka asettuivat istuimille, annettiin tuomiovalta. Minä näin niiden sielut, jotka oli mestattu Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eivätkä sen kuvaa eivätkä olleet ottaneet sen merkkiä otsaansa eivätkä käteensä. He heräsivät eloon ja hallitsivat yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta
- (2 Kor 5:6-8) Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta;
7. sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.
8. Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.
(Fil 1:22-24) Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni, ja silloin en tiedä, minkä valitsisin.
23. Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi;
24. mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi.
jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
20. jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.
Joissakin raamatunkohdissa viitataan selkeästi kahteen eri paikkaan missä kuolleet on, jos ne olisivat vain Jumalan muistissa, olisi se kyllä outoa: Ilm 20:13) Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
(Matt 8:11,12) Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa;
Minusta melkein paras todiste on Jeesuksen lainauksissa usein esiintyvä itku ja hampaiden kiristys. Minusta se ei oikein sovi kuvaamaan sitä ettei kuileman jälkeen pahoilla ole MITÄÄN: Matt. 8:12 mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys." Tässä Johannes kuvaa näkevänsä sielut ja sitten ne heräsivät eloon:
Ilm. 20:4Minä näin valtaistuimia, ja niille, jotka asettuivat istuimille, annettiin tuomiovalta. Minä näin niiden sielut, jotka oli mestattu Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eivätkä sen kuvaa eivätkä olleet ottaneet sen merkkiä otsaansa eivätkä käteensä. He heräsivät eloon ja hallitsivat yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sun mainitsemassa käännöksessä:
"Matt 10:28) Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin."
Um: "Mutta älkää ruvetko pelkäämään niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua, vaan pelätkää ennemmin häntä, joka voi TUHOTA sekä ruumiin, että sielun Gehennassa"
Milenkiintoisia eroja, eikö. Jehnut tarkoittavat Gehennalla ikuista tuhoa ja tuossa, se, että sielua ei voi tuhota tarkoittaa jehnujen mukaan elämää joka on kohdassa kreikalainen sana "psykhe" jonka voi tuhota lopullisesti vain Jumala. Ruumis jehnujen mukaan tuossa kohdassa tarkoittaa elämää ihmisenä, mutta sielu "psykhe"(elämä) on jumalan käsissä ja sillä ei ole kristinuskossa tunnustetun kuolemattoman kuoleman jälkeen olemassaoloa jatkava sielun kanssa mitään tekemistä.
Nyt pikku kina tästä jehnut vastaan kristityt, kiitos. Mä seuraan huomenna satunnaisesti paikalla=)
Terv:*Höpisijä*
Ehkä tämä hieman selvittää monen vaikeastiymmärrettävän (ristiriitaiselta tuntuvan) jakeen taustoja:
Tuonelaksi, helvetiksi ja haudaksi VT:ssa eri käännöksissä käännetty heprean sana sheol on etymologialtaan epävarma. Se on synonyymi kuopalle ja kuilulle sekä mahdollisesti myös syvyydelle "abaddon" , "tehom" (abyssos). Sheol tarkoittaa VT:ssa paikkaa, jonne kuolleet koottiin. Sheol on maan alla ja se on hyvin syvä sekä valtavan kaukana taivaasta (Sananl.9:18; Jes.7:11; Aam.9:2 jne.).Kuolleet laskeutuvat sheoliin, ja sheolilla on portit (Job 38:17). Kuolleet eivät enää palaa sieltä eikä heidän kotinsa tunne heitä (Job 7:9-10). Mutta Jahve saattoi nostaa pelastavana tekonaan kuolleita sheolista ylös (1 Sam.2:6). Sheol on kuvattu myös maaksi- pimeän, sekasorron ja kuoleman varjon maaksi, jossa valokin on pimeää (Job 10:21-22). Sheolissa ajateltiin olevan kammioita ja syvyydeltään erilaisia kerroksia (Sananl.7:27; Jes.14:15 "..tuonelaan sinut on syösty, sen pohjimmaiseen kuiluun"). Kuolleet ja tuomitut pakanakansat kohtaavat sheolissa toisensa, missä heidän osansa on häpeä ja siellä he lepäävät aseineen (Hes.32:18-32). Sheolissa ei ole enää mitään arvojärjestystä eikä erotusta rikkaiden ja köyhien, orjien ja vapaiden, vallanpitäjien ja alamaisten välillä. Kuitenkin kansallisuuteen perustuva ryhmittely säilyy sheolissakin.
Kuolleet joutuvat varjomaiseen olotilaan vailla elämää, tekoja ja tietoisuutta. Heillä on pelkkä olemassaolo, mutta ei tietoa, tekoja eikä tunteita, eivätkä kuolleet tiedä jälkeläisistään mitään (Saarn.9:4-6;Job 26:5-6; Ps.6:6; Ps.30:10, Jes.38:18-19). Kuolleet eivät kiitä eivätkä ylistä Jumalaa, vaan ainoastaan elävät ihmiset. Tuonelassa ei ole mitään erilaisia "osastoja" hurskaille ja jumalattomille, joissa kuolleiden olotila olisi erilainen. Hurskaiden onnesta ja ilosta kuoleman jälkeen ei ole mitään kuvauksia Vanhassa testamentissa, eikä jumalattomien rangaistuksesta helvetin kaltaisessa kärsimyksen paikassa. Kuolleet nukkuvat heräämättä sheolissa ja sieltä takaisin paluuta ei ole odotettavissa (2 Sam.12:23), sillä sheol on ihmisen lopullinen määränpää. Ihmisellä ole mitään etua eläimiin verrattuna, vaan samanlainen loppu tulee ihmisille sekä eläimille. Ihmisetkin ovat vain luontokappaleita ja ihmiset sekä eläimet kuolevat samalla tavalla, kaikki menee samaan paikkaan ja maatuu tomuksi (Saarn.3:18-22;12:5). Tällainen raamatullinen ajattelutapa ei sovellu mitenkään oppiin sielun kuolemattomuudesta ja ihmisen erilaisesta osasta kuolemassa verrattuna eläimiin.
Joskus sheol personifioidaan, se on kuin elävä olento, joka toimeenpanee Jahven rangaistuksen väärämielisille (Jes.5:14, vrt. Ilm.6:8 Kuolema ja Tuonela). Sheol ei anna omaansa pois, mutta Jumala hallitsee myös sheolia, joka on paljaana Hänen edessään (Hoos.13:14; Job 25:5-6). Sheol on käytännössä kuin perhehauta suuremmassa mittakaavassa: vartioitu, sisältää kammioita, koko suku kootaan sinne.
Niin, ette siis pysty selittämään, että miksi useassa kohdassa mainitaan juuri itku ja hampaiden kiristely. Miten ikuinen ei mitään, tuntuisi minään itkuna. Jos ei oo mitään niin hellurei sitten! Niin ja kyllä se on tosi tosi kummalista. Että tätä Jumalan muistia kuvataan kahdella eri sanalla, eli jt käännöksissä Seol ja Haades. Jos ei ole mitään eroa pahoilla ja hyvillä kuoleman jälkeen miksi on kaksi eri paikkaa, jos olisikin vain kaksi eri sanaa, jotka tarkoittavat samaa asiaa, mutta ne on ilmoitettu samassa jakeessa monessakin kohtaa. Ikuinen tuli, Gehenna tai 2. kuolema on sitten taas asia erikseen.