Jeesus vastaa lainoppineen kysymykseen "onnettomuuksien" filosofisiin kysymyksiin.
Jeeuksen opettaessa: Eräs mies astui esiin ja sanoi: Rabbi, saanko puhua? Jeesus sanoi: puhu. Mies sanoi: Myrsky joka riehui merellä viime yönä, tuhosi joukon kalastaja veneitä, monet kalastajat hukkuivat ja heidän vaimonsa ja lapsensa joutuivat puille paljaille.
Miten me voimme auttaa heitä suuressa hädässä? Jeesus sanoi: - Arvokas vetoomus Galilean miehet. Ottakaa se varteen: Me emme voi herättää henkiin näitä menehtyneitä miehiä, mutta me voimme auttaa niitä joiden jokapäiväinen leipä oli heistä riippuvainen.
Te jumalan rikkauksien haltijat; tässä tarjoutuu teille tilaisuus: - Avatkaa aarreaittanne, ja ottakaa esille säästönne, ja jakakaa siitä anteliain käsin. Teidän rikkautenne on säästetty juuri tallaista tilaisuutta varten: Niin kauan kuin sitä ei tarvittu, te saitte sitä hoitaa. Mutta nyt se ei ole teidän omaanne, vaan niiden omaa jotka sitä tarvitsevat. Ja jollette te auta heitä, niin te keräätte päällenne Jumalan tuomiota (vihan). Ette te ole armeliaita jos autatte niitä jotka ovat avun tarpeessa: Sehän on teidän velvollisuutenne, sillä te annatte silloin toisille sen, mikä on heidän omaansa.
Sitten Jeesus kääntyi Juudan opetuslapsensa puoleen, joka oli heidän rahavarojensa hoitaja ja sanoi, tuo aarrearkku tänne: Rahat eivät ole nyt meidän omiamme, anna joka ropo avuntarpeessa oleville. Juudas ei halunnut antaa kaikkea hädänalaisille, ja niimpä hän keskusteli asiasta Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa. Hän sanoi katsokaa säästän osan ja annan loput, se riittää varmaankin meidän osaltamme, sillä mehän olemme vieraita, emme edes tunne hädänalaisten nimiä. Pietari vastasi ja sanoi, miten sinä Juudas uskallat olla, ja tehdä vääryyttä tallaisena päivänä?
Herra puhui oikein: Nämä rikkaudet eivät kuulu meille tallaisena onnettomuuden päivänä, ja jos kieltäydyt antamasta niitä, niin se on varkautta: Älä pelkää, emme me joudu hätään. Niin Juudas avasi aarrelippaan ja antoi kaiken pois: Siinä oli kultaa ja hopeaa, ruokavaroja ja vaatteita "suuret määrät". Lainoppinut sanoi: Rabbi, jos Jumala hallitsee koko maailmaa ja kaikkea mitä siinä on, niin eikö Hän nostattanut tätä myrskyä? Eikö Hän syössyt kuolemaan niitä miehiä? Eikö Hän ole syypää siihen suureen suruun ja onnettomuuteen joka kohtasi heitä?
Tahtoiko Hän siten rangaista heitä? - Me muistamme kuinka joukko hurskaita Galilean miehiä saapui Jerusalemiin, ja heitä vastaan nostettiin syyte, siksi, että väitettiin heidän rikkoneen Rooman lakia; heidät tapettiin temppelin esikartanossa pontius pilatuksen käskystä ja siten heidän verensä tuli uhratuksi. Jumalako oli syynä tähän teurastukseen? - Me muistamme myöskin kun siiloamin torni Jerusalemissa alkoi; ilman näkyvää syytä horjua, ja kaatui maahan tappaen alleen kahdeksantoista miestä.
Olivatko nämä miehet syntisiä? Tapepettiinko heidät jonkun suuren rikoksen vuoksi? Jeesus sanoi. Me emme voi tehdä johtopäätöksiä yhden yksinäisen onnettomuustapahtuman nojalla. On olemassa laki joka ihmisten on tunnustettava: - Syyn ja seurauksen laki. Minä en voi niittää ellen ole kylvänyt; ja minun on niitettävä mitä ikinä kylvän.
Iässyyden lait ovat tutut Mestarille. Mitä ikinä ihminen tekee toiselle, sen tuomari tekee hänelle. Mutta me emme huomaa tämän lain täyttymistä ihmisten keskuudessa. Me huomaamme vain, että ne joita ihmiset nimittävät vahvoiksi, niin ne halveksivat ja polkevat ja lyövät heikkoja. Me huomaamme, että korkeihin virkoihin valitaan pölkkypäitä; he hallitsevat kuninkaina ja tuomareina, senaattoreina ja pappeina, jota vastoin nerot lakaisevat katuja. Me huomaamme, että naiset joilta puuttuu tavallinen järki ja ymmärrys kulkevat hienoina kuin kuningattaret.
Jeeuksen opettaessa: Eräs mies astui esiin ja sanoi: Rabbi, saanko puhua? Jeesus sanoi: puhu. Mies sanoi: Myrsky joka riehui merellä viime yönä, tuhosi joukon kalastaja veneitä, monet kalastajat hukkuivat ja heidän vaimonsa ja lapsensa joutuivat puille paljaille.
Miten me voimme auttaa heitä suuressa hädässä? Jeesus sanoi: - Arvokas vetoomus Galilean miehet. Ottakaa se varteen: Me emme voi herättää henkiin näitä menehtyneitä miehiä, mutta me voimme auttaa niitä joiden jokapäiväinen leipä oli heistä riippuvainen.
Te jumalan rikkauksien haltijat; tässä tarjoutuu teille tilaisuus: - Avatkaa aarreaittanne, ja ottakaa esille säästönne, ja jakakaa siitä anteliain käsin. Teidän rikkautenne on säästetty juuri tallaista tilaisuutta varten: Niin kauan kuin sitä ei tarvittu, te saitte sitä hoitaa. Mutta nyt se ei ole teidän omaanne, vaan niiden omaa jotka sitä tarvitsevat. Ja jollette te auta heitä, niin te keräätte päällenne Jumalan tuomiota (vihan). Ette te ole armeliaita jos autatte niitä jotka ovat avun tarpeessa: Sehän on teidän velvollisuutenne, sillä te annatte silloin toisille sen, mikä on heidän omaansa.
Sitten Jeesus kääntyi Juudan opetuslapsensa puoleen, joka oli heidän rahavarojensa hoitaja ja sanoi, tuo aarrearkku tänne: Rahat eivät ole nyt meidän omiamme, anna joka ropo avuntarpeessa oleville. Juudas ei halunnut antaa kaikkea hädänalaisille, ja niimpä hän keskusteli asiasta Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa. Hän sanoi katsokaa säästän osan ja annan loput, se riittää varmaankin meidän osaltamme, sillä mehän olemme vieraita, emme edes tunne hädänalaisten nimiä. Pietari vastasi ja sanoi, miten sinä Juudas uskallat olla, ja tehdä vääryyttä tallaisena päivänä?
Herra puhui oikein: Nämä rikkaudet eivät kuulu meille tallaisena onnettomuuden päivänä, ja jos kieltäydyt antamasta niitä, niin se on varkautta: Älä pelkää, emme me joudu hätään. Niin Juudas avasi aarrelippaan ja antoi kaiken pois: Siinä oli kultaa ja hopeaa, ruokavaroja ja vaatteita "suuret määrät". Lainoppinut sanoi: Rabbi, jos Jumala hallitsee koko maailmaa ja kaikkea mitä siinä on, niin eikö Hän nostattanut tätä myrskyä? Eikö Hän syössyt kuolemaan niitä miehiä? Eikö Hän ole syypää siihen suureen suruun ja onnettomuuteen joka kohtasi heitä?
Tahtoiko Hän siten rangaista heitä? - Me muistamme kuinka joukko hurskaita Galilean miehiä saapui Jerusalemiin, ja heitä vastaan nostettiin syyte, siksi, että väitettiin heidän rikkoneen Rooman lakia; heidät tapettiin temppelin esikartanossa pontius pilatuksen käskystä ja siten heidän verensä tuli uhratuksi. Jumalako oli syynä tähän teurastukseen? - Me muistamme myöskin kun siiloamin torni Jerusalemissa alkoi; ilman näkyvää syytä horjua, ja kaatui maahan tappaen alleen kahdeksantoista miestä.
Olivatko nämä miehet syntisiä? Tapepettiinko heidät jonkun suuren rikoksen vuoksi? Jeesus sanoi. Me emme voi tehdä johtopäätöksiä yhden yksinäisen onnettomuustapahtuman nojalla. On olemassa laki joka ihmisten on tunnustettava: - Syyn ja seurauksen laki. Minä en voi niittää ellen ole kylvänyt; ja minun on niitettävä mitä ikinä kylvän.
Iässyyden lait ovat tutut Mestarille. Mitä ikinä ihminen tekee toiselle, sen tuomari tekee hänelle. Mutta me emme huomaa tämän lain täyttymistä ihmisten keskuudessa. Me huomaamme vain, että ne joita ihmiset nimittävät vahvoiksi, niin ne halveksivat ja polkevat ja lyövät heikkoja. Me huomaamme, että korkeihin virkoihin valitaan pölkkypäitä; he hallitsevat kuninkaina ja tuomareina, senaattoreina ja pappeina, jota vastoin nerot lakaisevat katuja. Me huomaamme, että naiset joilta puuttuu tavallinen järki ja ymmärrys kulkevat hienoina kuin kuningattaret.
Vastaukset 1
Vanhimmat
##Me huomaamme, että naiset joilta puuttuu tavallinen järki ja ymmärrys kulkevat hienoina kuin kuningattaret.##
Sitä emme huomaa sillä se ei ole totta. Nainen on jalompi astia juuri siksi että hänellä on tunneäly.
Mutta mitä tulee onnettomuuksiin, niin ei mikään ole sattumaa eikä vailla Herran sallimusta.
Minun Herrani ja Jmalani Jeesus Kristus on Kaikkivaltias.
Job 20:22
Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea, juuri silloin ahdinko hänet yllättää ja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen.
Job 30:24
Eikö raunioihin hautautunut kurkota kättään, eikö onnettomuuden uhri huuda apua?
Sananl. 17:13
Joka hyvän pahalla maksaa, vetää onnettomuuden kotinsa ylle.
Mistä tulevat onnettomuuden, vastoinkäymiset ja onnettomuudet? Kenellä on valta niiden yli?
Ainakin se on varmaa että meidän jokaisen tulee valmistautua onnettomuuden varalle ettemme katkeroidu.
Job 21:30
että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
Ps. 107:39
Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
Sananl. 1:33
Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.
Sananl. 16:4
Kaiken on Herra tehnyt määrätarkoitukseen, niinpä jumalattomankin onnettomuuden päivän varalle.
Sananl. 16:17
Oikeamielisten tie välttää onnettomuuden; henkensä saa pitää, joka pitää vaelluksestansa vaarin.
Jes. 31:2
Mutta onhan myös Herra viisas! Hän voi lähettää onnettomuuden, eikä hän sanojaan peruuta. Hän käy taisteluun niitä vastaan, jotka tekevät vääryyttä, ja niitä vastaan, jotka ryhtyvät väärintekijöiden auttajiksi. [Jes. 45:7; Aam. 3:6]
Jes. 45:7
minä, joka luon valon ja luon pimeyden ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden. Minä olen Herra. Kaiken tämän minä teen. [Job 2:10 ; Jes. 31:2]