Uuden kielilain tullessa voimaan siitä uutisoitiin, että "Mikään ei muutu.".
Nyt Marika Tandefelt kirjoittaa Magman nettisivuilla, että "Uusi kielilaki muutti ainakin yhden asian."
Marika Tandefelt kirjoittaa, käännös:
.."Osittain on tykätty, että kielilaki on hampaaton, jos rikoksesta sitä vastaan ei voi rangaista. Mentäessä punaista päin valoissa, saa sakot, mutta jos kylmästi kieltäytyy antamasta palvelua sillä kielellä , millä yksilöllä on oikeus palvelua saada, mitä tapahtuu? Me suomenmaalaiset tiedämme, että ainoa mahdollisuus on vain valittaa haluttomasta virkamiehestä kyseisen viranomaisen ylemmälle taholle tai puristaa nyrkkiä taskussa.Yksityisellä sektorilla, jota kielilaki ei kata, voimme vaihtaa liiketta. Käytännössä päädytään moniin erilaisiin ratkaisuihin, ennenkuin tunnetaan tarvetta vedota kielilakiin. Virkamiehet voivat pyytää kädenojennusta kielitaitoiselta kolleegalta, voin puhua omaa kieltäni ja virkamies omaansa(epätavallinen, mutta toimiva ratkaisu) tai voi käyttää virkamiehen kieltä ja vain toivoa, että terminologia riittää.
Kun Suomen kielilaki avattiin ja uudistettiin, tehtiin siihen ainakin yksi tärkeä muutos. Viranomaisia alettiin kehoittaa, että he oma-aloitteisesti ja aktiivisesti tarjoaisivat palvelua asiakkaan kielellä. Ei ole enää asiakkaan asia pyytää palvelua, vaan viranomaisella, jonka puoleen käännyn, on oltava valmius kohdata minut. Tässä perspektiivi muuttuu aivan toiseksi.Kyky antaa palvelua useilla kielillä riippuen asiakkaan tarpeesta tulee osaksi viranomaisten palvelulaatua, ja silloin on psykologisesti kysymys aivan toisenlaisesta asiasta kuin velvollisuudesta vastata toisen oikeuteen. Kielilain soveltaminen tulee sisäänrakennetuksi osaksi jokaisen viranomaisen asiakapalvelua ja sitä voidaan soveltaa kun virkamieslaatua arvioidaan."
Tandefelt siis katsoo, että kielilaki muutti "täysin" perspektiivin. Eli suomenkieliselle virkamiehelle tuli velvollisuus olla aina palveluvalmiudessa, ilman että ruotsinkielisen tarvitsee sitä palvelua pyytää. Eli virkamiehen pitäisi kysyä luukullle tulleelta asiakkaalta alkukysymys kummallakin kielellä. No, käytäntö on toista kuin Tandefeltin märkä uni- minkä esim. Magnus Rögård hyvin tietää.
Mutta mitä on se toinen asia, joka Tandefeltin mielestä kielilaissa muttui? Sitä hän ei kerro.
Tandefelt oli mukana kielilain avaamisessa ja uuden valmistelussa. Miten valtavasti hän onkaan, muiden ruotsinkielisten, kanssa käyttänyt aikaa sen pohtimiseen, miten vastahakoinen suomenkielinen saataisiin pakotettua kielipalveluun. Käytännön tuloksia on vähän, kun valtioneuvosto selvityksestä kävi ilmi. Merivartijat eivät anna palvelua ruotsiksi Porvoon edustalla. Lidl ei kyltitä ruotsiksi, eivätkä närpiöläiset silti sitä hylkää.
Miten mielellään Tandefelt olisikaan laittanut kielilakiin sanktioita.
Nyt hän vaatii, että virkamiehiksi ei saa päästää henkilöä, joka ei osaa ruotsia.Eli käytännössä hänestä suomenkieliset eivät saisi saada virkaa, jos eivät osaa ruotsia. Tilanne on täysin mieletän, kun tiedetään, että maan ylivoimainen enemmistö puhuu suomea.
Samaan aikaan Tandefelt kehuu Ruotsin uutta kielilakia, joka säätää vain ruotsin yhteiseksi kieleksi. Hänestä on hyvä, että "on yksi yhteinen kieli", siis Ruotsissa, jonne on tullut viime vuosikymmeninä useita kieliryhmiä asumaan. Voi enää umpisementoituneempaa kielipolitiikkaa olla. Tandefelt saa palkkansa veronamaksajilta.Hän ei ymmärrä hävetä.
Nyt Marika Tandefelt kirjoittaa Magman nettisivuilla, että "Uusi kielilaki muutti ainakin yhden asian."
Marika Tandefelt kirjoittaa, käännös:
.."Osittain on tykätty, että kielilaki on hampaaton, jos rikoksesta sitä vastaan ei voi rangaista. Mentäessä punaista päin valoissa, saa sakot, mutta jos kylmästi kieltäytyy antamasta palvelua sillä kielellä , millä yksilöllä on oikeus palvelua saada, mitä tapahtuu? Me suomenmaalaiset tiedämme, että ainoa mahdollisuus on vain valittaa haluttomasta virkamiehestä kyseisen viranomaisen ylemmälle taholle tai puristaa nyrkkiä taskussa.Yksityisellä sektorilla, jota kielilaki ei kata, voimme vaihtaa liiketta. Käytännössä päädytään moniin erilaisiin ratkaisuihin, ennenkuin tunnetaan tarvetta vedota kielilakiin. Virkamiehet voivat pyytää kädenojennusta kielitaitoiselta kolleegalta, voin puhua omaa kieltäni ja virkamies omaansa(epätavallinen, mutta toimiva ratkaisu) tai voi käyttää virkamiehen kieltä ja vain toivoa, että terminologia riittää.
Kun Suomen kielilaki avattiin ja uudistettiin, tehtiin siihen ainakin yksi tärkeä muutos. Viranomaisia alettiin kehoittaa, että he oma-aloitteisesti ja aktiivisesti tarjoaisivat palvelua asiakkaan kielellä. Ei ole enää asiakkaan asia pyytää palvelua, vaan viranomaisella, jonka puoleen käännyn, on oltava valmius kohdata minut. Tässä perspektiivi muuttuu aivan toiseksi.Kyky antaa palvelua useilla kielillä riippuen asiakkaan tarpeesta tulee osaksi viranomaisten palvelulaatua, ja silloin on psykologisesti kysymys aivan toisenlaisesta asiasta kuin velvollisuudesta vastata toisen oikeuteen. Kielilain soveltaminen tulee sisäänrakennetuksi osaksi jokaisen viranomaisen asiakapalvelua ja sitä voidaan soveltaa kun virkamieslaatua arvioidaan."
Tandefelt siis katsoo, että kielilaki muutti "täysin" perspektiivin. Eli suomenkieliselle virkamiehelle tuli velvollisuus olla aina palveluvalmiudessa, ilman että ruotsinkielisen tarvitsee sitä palvelua pyytää. Eli virkamiehen pitäisi kysyä luukullle tulleelta asiakkaalta alkukysymys kummallakin kielellä. No, käytäntö on toista kuin Tandefeltin märkä uni- minkä esim. Magnus Rögård hyvin tietää.
Mutta mitä on se toinen asia, joka Tandefeltin mielestä kielilaissa muttui? Sitä hän ei kerro.
Tandefelt oli mukana kielilain avaamisessa ja uuden valmistelussa. Miten valtavasti hän onkaan, muiden ruotsinkielisten, kanssa käyttänyt aikaa sen pohtimiseen, miten vastahakoinen suomenkielinen saataisiin pakotettua kielipalveluun. Käytännön tuloksia on vähän, kun valtioneuvosto selvityksestä kävi ilmi. Merivartijat eivät anna palvelua ruotsiksi Porvoon edustalla. Lidl ei kyltitä ruotsiksi, eivätkä närpiöläiset silti sitä hylkää.
Miten mielellään Tandefelt olisikaan laittanut kielilakiin sanktioita.
Nyt hän vaatii, että virkamiehiksi ei saa päästää henkilöä, joka ei osaa ruotsia.Eli käytännössä hänestä suomenkieliset eivät saisi saada virkaa, jos eivät osaa ruotsia. Tilanne on täysin mieletän, kun tiedetään, että maan ylivoimainen enemmistö puhuu suomea.
Samaan aikaan Tandefelt kehuu Ruotsin uutta kielilakia, joka säätää vain ruotsin yhteiseksi kieleksi. Hänestä on hyvä, että "on yksi yhteinen kieli", siis Ruotsissa, jonne on tullut viime vuosikymmeninä useita kieliryhmiä asumaan. Voi enää umpisementoituneempaa kielipolitiikkaa olla. Tandefelt saa palkkansa veronamaksajilta.Hän ei ymmärrä hävetä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tässä maassa. Pah.. 5% kukkona tunkiolla.. ehei on aika näyttää jo kaapin paikka noille maailman hemmo....
Per Stenbäck ja Claes Andersson myönsivät radiossa, että uusi kielilaki on suomenruotsalaisten tekele.
Ajatelkaa!
Surut tekevät lain, joka määrittelee pääväestön kielelliset velvollisuudet ja oikeudet.
Jotain on mätää Suomenmaassa....
Nettifenno iski näemmä jälleen. Käännetty irrallinen kappale Tandefeltin kirjoituksesta on sinänsä kiitettävästi käännetty, mutta hänen sanomansa sisältö ja henki on muussa selostuksessa muutettu kokonaan toiseksi kuin alkuperäisessä tekstissä. Tandefelt ei missään puhu mitään virkamiesten valintakriteereistä, samoin kirjoituksen henki on hyvin sovinnolllinen. Lisäksi hänen selostustaan Ruotsin kielilaista on jokseenkin karkeasti vääristelty.
Kirjoituksen alkuosa kuuluu näin:
"Den 1 juli träder den svenska språklagen i kraft. Länge har svenskans ställning i Sverige varit så självklar att den inte har behövt diskuteras, men nu har man efter ett några års förberedelser kommit till skott. Resultatet är en lag som i berömvärd svensk stil också berör landets språkliga mångfald. Svenska är landets huvudspråk, ett antal andra språk (bl.a. finskan) har minoritetsstatus och invånarnas rätt att lära fler språk vid sidan av svenska tryggas.
För oss finländare är det naturligt med lagar och bestämmelser som gäller språkliga rättigheter och skyldigheter. För svenskarna har tanken behövt mogna. Dels har man upplevt att utnämningen av ett språk till landets huvudspråk kan tolkas som en ringaktning av andra språk som används i landet. Den som kommer utifrån lägger ändå märke till med vilken schwung invandrare med olika modersmål kommunicerar med varandra just på svenska. Om man inte kan varandras språk, då tar man till svenska i Sverige och till (oftast) finska i Finland, sällan till engelska. Huvudspråket förenar vid behov invånare med olika modersmål; någon värdering eller något förtryck handlar det inte om."
Tämän jälkeen seuraa aloittajan kääntämä kappale, jossa ensimmäinen lause alkaa sanoilla "osittain on tykätty..." (Dels har man tyckt att en språklag är tandlös om inte ett brott mot lagen kan bestraffas...). Tässä lauseessa Tandefelt tarkoittaa ruotsalaisten asenteita uutta kielilakia kohtaan ja sitä keskustelua joka siellä edelsi sen aikaansaamista. Sen jälkeen Tandefelt siis siirtyy selostamaan, miten (ruotsinkielisille) suomalaisille on itsestään selvää yrittää selviytyä "haasteellisista kielitilanteista" muilla ja sovinnollisilla keinoilla, sen sijaan että heti vaatimalla vaadittaisiin kielilain noudattamista. Eli hänestä on luonnollista ja hyväkin asia, ettei kielilakia sinänsä ole mitenkään sanktioitu (eli sen noudattamatta jättämisestä ei seuraa sakkoja samalla tavalla kuin jos esimerkiksi kävelee punaista vastaan), joten Ruotsissakaan tästä seikasta ei pitäisi seurata ongelmia.
Tandefelt päättää kirjoituksensa seuraavasti:
"En språklag behöver inte handla om brott och straff för att respekteras. Redan det faktum att den existerar visar att invånarnas språk värdesätts och tryggas av samhället. Och samhället - det är ju vi oavsett modersmål."
Eli suomeksi: Kielilakia voidaan kunnioittaa vaikka siinä ei olisikaan säädöksiä rikkomuksista ja rangaistuksista. Jo se tosiasia että kielilaki on yleensäkin olemassa osoittaa, että yhteiskunta arvostaa ja turvaa maan asukkaiden kieliä. Ja yhteiskunta - sehän olemme me kaikki, kielestä riippumatta.
Jo se tosiasia että kielilaki on yleensäkin olemassa osoittaa, että yhteiskunta arvostaa ja turvaa maan asukkaiden kieliä. Ja yhteiskunta - sehän olemme me kaikki, kielestä riippumatta.
- Ei kukaan vastusta kielilakia vaan koulujen ja virkamiesten pakkoruotsia, joilla ei ole mitään tekemistä ruotsinkielisten palveluiden kanssa vaan kysessä on ihmisoikeusloukkaus eli yritys pakottaa tietynlainen kansallinen identiteetti kansalaisille. Svekot ovat niin asennevammaisia idiootteja, etteivät he ymmärrä että pakottaminen ja tukeminen ovat kaksi eri asiaa.
Ruotsissako ei virkamies osaisi ruotsia, Meliini?
Tandefelta nimenomaan kertoo Syuomen uudesta kielilaista ja sanoo, että siinä kielipalveluvelvollisuus lankeaa virkamiehelle, jonka pitää osata ruotsia. Hän toteaa, että virkamiehiä valittaessa on otettava vain sellaisia, jotka osaavat ruotsia. Eli käytännössä suomenkieliset kaikki syrjäytettäisiin virkojen haussa, koska eivät ole kaksikielisiä, eli eivät voi palvella ruotsinkielistä kaikella tarvittavalla terminologialla.
Tandefelt harmittelee, että pakotteita ei ole eli ruotsia puhumatonta ei voida rangaista. RKP:hän haluaisi oikeudenkäyntejä ja virkamiesten erottamisia.
Virkamiehistöhän ei palvele ruotsiksi, kuten alkuvuodesta tullut selivitys kertoo. Sekin selvitys maksettiin verovaroilla.
Jos tuosta kielikysymyksestä tehtäisiin kansanäänestys, voisi olla suhteellisen varma, miten se päättyisi. Tässä tapauksessa siis yhteiskunta ei todellakaan ole Suomen kansa, vaan poliittinen eliitti ja poliittinen peli, jota RKP pelaa. RKP:n kannattaa aina olla samaa mieltä muun hallituksen kanssa, mutta kielikysymyksessä ja muissa pienissä RKPläisiä kiinnostavissa jutuissa sitten maksatetaan tuo myötämielisyys muita kohtaan.
Muilla hallitukspuolueilla on helpompaa antaa periksi kielikysymyksissä ja muissa vastaavissa ja ottaa RKP:n tuki tärkeämmissä jutuissa.
Tandefelt on sairas. Häntä vaivaa selvästi sama ajattelukykyä rajoittava "bättretalande"-tauti, joka vaivasi hänen esi-isäänsäkin 20-luvulla, kun tämä HBL-lehden yllytyksestä ampui silloisen suomenkielisen sisäministerin - mikä oli Suomen historian toistaiseksi ainoa poliittinen murha.
HBL:n mielestä sen yllyttämä murhaaja oli "syyntakeeton, kenties mielisairas". Toinen Tandefeltin pääyllyttäjä, Iltalehti, totesi että ”edesvastuuton, patologinen yksilö oli vetänyt edesvastuuttomat ja kaameat johtopäätöksensä maassa vallitsevasta kansalaismielipiteestä”.
Nämä fanaattiset Tandefeltit olisi parasta pitää mielisairaalan kaltereiden takana.
Lue koko juttu:
http://194.252.88.3/ijulkaisu.nsf/sivut/roihankirja_kirjansisallot?OpenDocument&pageid=Content110731CA253
Poliittiset murhat Suomessa taitaakin olla aina suomenruotsalaisten tekosia.
Tandefelt ampui Ritavuoren
http://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Ritavuori
Schauman ampui Bobrikovin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eugen_Schauman
Lennart Hohenthal ampui prokuraattori Eliel Soisalon-Soinisen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eliel_Soisalon-Soininen
"Lennart Hohenthal ampui prokuraattori Eliel Soisalon-Soinisen."
Tiesitkö muuten, että kurikkalainen Matti Kurikka ehti tehdä kaksi murhayritystä Soisalon-Soinista vastaan jo ennen Hohenthalin attentaattia?
"Poliittiset murhat Suomessa taitaakin olla aina suomenruotsalaisten tekosia."
No jaa. Jo pelkästään vuosina 1903-1911 Suomessa tapahtui kaksikymmentä poliittista murhaa ja seitsemän sellaisen yritystä.
Mahtavatko edes ne olla kaikki suomenruotsalaisten tekemiä?
Jos nyt kuitenkin pysytellään vain Suomen itsenäisyyden historiassa. Muuten tulee esiin sinunkin mielestäsi aivan liian paljon ruotsalaisten tekemiä suomalaisten murhia.