>> Ruotsalaisten ja novgorodilaisten taistellessa inkerinmaalla, olivat Liivinmaan kalparitarit hyökänneet Pihkovan alueelle, ryöstaäen ja polttaen. Tämä liike ei kuitenkaan sodan kokonaismenoon mitää vaikuttanut. Ennen pitkää taukosi kalvankalske niin puolella kuin toisellakin. Sillä nyt ilmaantui näyttämölle yhteinen vihollinen, joka ei ketään säästänyt. Kauhea ruttotauti, jommoista ei vielä oltu nähty, ei kuultu, alkoi liikkua yli koko Euroopan, korjaten satojatuhansia ja miljoonia ihmisiä manan majoille. Keskiajan asiakirjoissa ja kronikoissa ninitetään tätä maanvitsausta mustaksi surmaksi tai hirmukuolemaksi.
Ruton arvellaan saaneen alkunsa Kiinassa ja sieltä mongolien mukana kulkeutuneen länteen päin. Krimin niemimaalta saapui se v. 1349 Konstantinopoliin, Italiaan ja Etelä-Franskaan.
Päästyään näin pitkälle, ei ruttotauti enää ollut pysäytettävissä, vaan kulki maasta maahan yli koko Euroopan. Kaukaiseen Islantiin asti, vieläpä Grönlantiinkin ulottuivat sen hävitykset.
Kesällä v.1352 tuli hirmukuolema Norjaan erään kauppalaivan mukana, joka Lontoosta toi villatavaroita Bergenin kaupunkiin. Osa laivamiehistä oli jo matkalla heittänyt henkensä, toinen osa kuoli satamaan päästyään. Bergeniläiset korjasivat tavarat haltuunsa, mutta saivat samalla tarttuma-aineenkin kaupunkiinsa. Norjasta levisi rutto Ruotsiin, jonne se oli toistakin tetä, Tanskasta, saapunut. Venäjällä kiihtyi se kovimmilleen vv.1352-1353.
Omituista kyllä ei ole mitään tietoa säilynyt mustansurman tuhotöistä Suomessa. Varmuudella voimme kuitenkin päättää, ett´ei tauti meidänkään maatamme säästänyt, vaikk´eivät senaikuiset talvella olevat historialliset asiakirjat siitä kerro. Suomessa raivosi rutto arvatenkin v. 1351 vaiheilla.
Sitä paremmin ovat hirmukuoleman hävitykset Euroopan maissa tunnetut. Tanskassa kuolivat asukkaat muutamissa kaupungeissa ihan sukupuuttoon ja koko maassa jäi ainoastaan neljäs osa västöstä henkiin. Norjassa ja Ruotsissa raivosi rutto yhtä ankaralla tavalla, Trondhjemissa kuoli siihen arkkipiispa ja koko hänen tuomiokapitulinsa. Ruotsissa joutuin esim. Vermlannin maakunta melkein autioksi.
Mustasurma oli laadultaan jonkinmoinen bubooni- eli paiserutto, joka päättyi verenmyrkytykseen. Se alkoi vilunväristyksillä, joita seurasi ankara kuume, päänsärky, houraileminen, kielen ja ihon mustuminen, tuskia rinnassa ja sydänalassa. Viimein kohtasi sairasta kova verensyöksy, joka päätti hänen kärsimyksensä. Tauti tappoi uhrinsa ainakin kolmen vuorokauden kuluessa; toiset kuolivat jo ensimmäisen vuorokauden aikana.
Peljästyneet ihmiset eivät voineet keksiä mitään varokeinoa taudintartuttajaa vastaan. He pitivät ruttoa Luojan vitsauksena ja koettivat paastolla, pyhiinvelluksilla ja muilla hartaudenmenoilla Kaikkivaltiaan vihaa lepyttää. Sellaisia juhlakulkueita, paastoja y.m. pantiin kuningas Maunu Eerikinpojan käskystä toimeen Ruotsissa ja arvaten Suomessakin. >>
Ruton arvellaan saaneen alkunsa Kiinassa ja sieltä mongolien mukana kulkeutuneen länteen päin. Krimin niemimaalta saapui se v. 1349 Konstantinopoliin, Italiaan ja Etelä-Franskaan.
Päästyään näin pitkälle, ei ruttotauti enää ollut pysäytettävissä, vaan kulki maasta maahan yli koko Euroopan. Kaukaiseen Islantiin asti, vieläpä Grönlantiinkin ulottuivat sen hävitykset.
Kesällä v.1352 tuli hirmukuolema Norjaan erään kauppalaivan mukana, joka Lontoosta toi villatavaroita Bergenin kaupunkiin. Osa laivamiehistä oli jo matkalla heittänyt henkensä, toinen osa kuoli satamaan päästyään. Bergeniläiset korjasivat tavarat haltuunsa, mutta saivat samalla tarttuma-aineenkin kaupunkiinsa. Norjasta levisi rutto Ruotsiin, jonne se oli toistakin tetä, Tanskasta, saapunut. Venäjällä kiihtyi se kovimmilleen vv.1352-1353.
Omituista kyllä ei ole mitään tietoa säilynyt mustansurman tuhotöistä Suomessa. Varmuudella voimme kuitenkin päättää, ett´ei tauti meidänkään maatamme säästänyt, vaikk´eivät senaikuiset talvella olevat historialliset asiakirjat siitä kerro. Suomessa raivosi rutto arvatenkin v. 1351 vaiheilla.
Sitä paremmin ovat hirmukuoleman hävitykset Euroopan maissa tunnetut. Tanskassa kuolivat asukkaat muutamissa kaupungeissa ihan sukupuuttoon ja koko maassa jäi ainoastaan neljäs osa västöstä henkiin. Norjassa ja Ruotsissa raivosi rutto yhtä ankaralla tavalla, Trondhjemissa kuoli siihen arkkipiispa ja koko hänen tuomiokapitulinsa. Ruotsissa joutuin esim. Vermlannin maakunta melkein autioksi.
Mustasurma oli laadultaan jonkinmoinen bubooni- eli paiserutto, joka päättyi verenmyrkytykseen. Se alkoi vilunväristyksillä, joita seurasi ankara kuume, päänsärky, houraileminen, kielen ja ihon mustuminen, tuskia rinnassa ja sydänalassa. Viimein kohtasi sairasta kova verensyöksy, joka päätti hänen kärsimyksensä. Tauti tappoi uhrinsa ainakin kolmen vuorokauden kuluessa; toiset kuolivat jo ensimmäisen vuorokauden aikana.
Peljästyneet ihmiset eivät voineet keksiä mitään varokeinoa taudintartuttajaa vastaan. He pitivät ruttoa Luojan vitsauksena ja koettivat paastolla, pyhiinvelluksilla ja muilla hartaudenmenoilla Kaikkivaltiaan vihaa lepyttää. Sellaisia juhlakulkueita, paastoja y.m. pantiin kuningas Maunu Eerikinpojan käskystä toimeen Ruotsissa ja arvaten Suomessakin. >>
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei tällainen pitkä lainaus jostain kirjasta ole mikään keskustelunavaus.
Sheriffi poistanee.
Varsinkin kun se löytyy harvinaisesta historian teoksesta, joka ei ole edes kaikkien saatavilla?
Ei muuta pahaa kuin että tällainen pitkien tekijänoikeuksien alaisten tekstien kopiominen palstalle on eniron keskutelusäännöissä kielletty.
Sheriffi poistanee.
Mittainen historiallinen dokumetti siitä miten katolisen kirkon toimesta torjuttiin pandemiaa 1300-luvulla. Lisäksi harvinaisen kirjan välittämä tarkka kuvaus taudin vaiheista ja oireista kiinnostaa varmaan valistuneita lukijoita ja jopa lääkäreitä, - tuskin kuitenkaan katolista papistoa luulisin.
Saisivat yksin päättää niiden käytöstä - niitä ei missään myytäisi.
Tuollaista nimimerkkiä käyttää vain se, jolla SE on pieni ja nolo.
Perversiot rehottavat siellä missä luonnolliset tarpeet tukahdutetaan uskonnolla, joka nostaa sperman päähän asti.
Levisikö mustasurma samaan aikaan; samalla nopeudelle kuin ristiretket?
Ristiretkiä tekevät eivät haudanneet vainajia vaan paloittelivat ja levittelivät ruumiiden osia mm. puihin roikkumaan pelotteeksi uskosta ja kasteesta kieltäytyjille ja kannibalismia myös esiintyi. Näin mahdollisesti syntynyttä ruttoa levitti rotat, haaskalinnut jne...
Ristiretket Pyhälle maalle tehtiin vuoden 1099 ja 1270-luvun välillä.
Musta surma riehui Euroopassa vuosien 1347-1352 välillä. Tauti levisi hyvin paljon nopeammin kuin ristiretkeläiset olivat aikanaan edenneet.
Mustasta surmasta tieteellistä tietoa: http://www.tsv.fi/ttapaht/038/heikura.pdf
Joka oli selkeästä rinakkainen arvio: 1898; julkaistulle historialliselle kuvauksselle "Mustasta surmasta".