Elämän korkein tavoite on oman tahdon korvaaminen Jumalan tahdolla. Pyrkimys Kristuksen kaltaisuuteen, so. täydellisyyteen, on kristityn ainoa päämäärä, koska Kristuksessa Jumalan tahto tulee ilmi. Ilman Jeesusta ylpeys ja itsekkkyys, langenneen ihmisen kaksi perustavinta ominaisuutta, saavat vallita vapaasti. Kristitty ei siis tavoittele ikuista elämää, vaan Jumalan kaltaisuutta, mutta koska Jumala on ikuinen, myös hänen lapsensa, hänen kaltaisensa, pääsevät osallisiksi ikuisuudesta. Jumalan herättämä rakkaus, kiitollisuus ja halu palvella motivoivat ihmisen toimimaan näin.
Eikö kristillisen praksiksen ihanteen voisi ymmärtää näin?
Eikö kristillisen praksiksen ihanteen voisi ymmärtää näin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Noinhan se menee:
"Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt." Matt 11:29-30
Nyt vain näyttää vallitsevan aikamoinen epätietoisuus, miten tämä on mahdollista. Paavaliltahan se sujui:
"Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja." 1 Kor 11:1
Mitenkäs sana tänään tulee lihaksi?
Tavoitteena on oppia elämään mahdollisimman hyvää uskovaisen elämää, ihminen kuitenkin lankeaa tai tekee virheitä ja mokia, joku tonen enemmän kuin toinen. Myös pysyen rukousyhteydessä Jumalaan, kurottuen kohti sitä mitä ei näy, mutta silti on, ja kai se korkein tavoite on päästä lopulta voittajana perille, ja pelastaa oma sielunsa.
Siis sitten kun on jotain mokannut, se pitää pyytää anteeksi, ja uskossa oleva saa anteeksi. Joskus voi elämän mokiin kuulua tekoja tai sanoja joita ei olisi ollut tarkoitus tehdä, mutta huomaa tahneensä kuitenkin. Mutta virheistä oppii, ja anteeksi pyytävä saa taas jatkaa uskontiellä, ja yrittää uudestaan. Sellaista se on meillä vajavaisilla ihmisillä, jotka olemme Jumalan kirkkautta vailla. Jeesuksen takia Jumala antaa anteeksi horjuvalle ja heikolle uskovaiselle, ja on pitkämielinen ja hyvä tätä kohtaan,
Ei ihminen voi olla kuin oma itsensä täällä maan päällä . Mutta jos kuitenkin tuosta huolimatta valitsee itselleen jonkin roolin, osan, on ihminen silloin vain teeskentelijä ja näyttelijä, jolla on vain joku naamari naamallansa.
Eikä se suinkaan suojaa ihmistä yhdeltäkään ulkopuoliselta vaikutukselta.
Totta on, jotta Raamatussa kyllä kerrotaan Luojamme, taivaallisen Isän tahdon noudattamisesta ja sen tärkeydestä. Ja tottakai, samalla tuon tahdon alla olemisesta myös tietenkin kristitty tavoittelee juuri sitä, jota tuo Isän tahto nimenomaan pitää sisällään, ei juurikaan muuta.
Joten, ei voi.
"Ei ihminen voi olla kuin oma itsensä täällä maan päällä . Mutta jos kuitenkin tuosta huolimatta valitsee itselleen jonkin roolin, osan, on ihminen silloin vain teeskentelijä ja näyttelijä, jolla on vain joku naamari naamallansa.
Eikä se suinkaan suojaa ihmistä yhdeltäkään ulkopuoliselta vaikutukselta."
Teeskentely ei ihmistä auta, mutta etkö usko, että ihminen voi vilpittömästi, kiitollisuudesta, tahtoa olla Kristuksen kaltainen? Selvää on, että tähän tavoitteeseen on mahdotonta päästä, koska Kristus on täydellinen eikä langennut ihminen voi saavuttaa täydellisyyttä tässä elämässä.
Mutta puhe olikin ihanteesta. Se kuitenkin eroaa maallisista ihanteista siinä, että kyseessä on objektiivinen ja todellisesti olemassa oleva esikuva, ei siis mikään mielen luoma idea. Pyrkimys korvata oma tahto Jumalan tahdolla ei välttämättä ole mikään rooli tai keinotekoisesti valittu osa.
"Totta on, jotta Raamatussa kyllä kerrotaan Luojamme, taivaallisen Isän tahdon noudattamisesta ja sen tärkeydestä. Ja tottakai, samalla tuon tahdon alla olemisesta myös tietenkin kristitty tavoittelee juuri sitä, jota tuo Isän tahto nimenomaan pitää sisällään, ei juurikaan muuta.
Joten, ei voi."
Siis mitä ei voi? Kristillisen praksiksen ihannetta ei voi ymmärtää esittämälläni tavalla? Sanot itse, että ihminen tavoittelee Jumalan tahdon toteutumista (ilmeisesti omassa elämässään?) eikä juuri muuta. Eikö tämä juuri ole sitä oman tahdon korvaamista Jumalan tahdolla?
"Sanot itse, että ihminen tavoittelee Jumalan tahdon toteutumista (ilmeisesti omassa elämässään?) eikä juuri muuta."
Sanan "ihminen" tilalla pitäisi olla "kristitty". Ovathan muutkin kuin kristityt ihmisiä.
En sanonut. Eikä yleensä sellainen yksilö, ihminen voi tavoitella jotakin sellaista josta ei tiedä. Ihminen, on Luojan, taivaallisen Isän luomus, mutta kaikki luomukset, ihmiset eivät pidä Luojasta, taivaallisesta Isästä eivätkä myöskään Hänen tahtoaan kunnioita, vaan jättävät sen huomioimatta kokonaan.
Hieman protestoisin tuota että meidän on korvattava oma halumme Herran halulla. Mielestäni meidän on yritettävä saada tuo oma halumme muuttumaan niin, että se lähenee Herran halua. Siten saamme aikasiseksi vähitellen sydämen muutoksen itsessämme ja mielemme muuttuu ajan mittaan niin, että voimme sanoa halajavamme sitä, mitä Herrakin halajaa. Sillon olemme yhtä Herran klanssa. Alussa useimmiten halajamme vain sitä, että halajaisimme sitä mitä Jumalakin halajaa....
Matka voi olla pitkäkin. Ensiaskel on että uskomme Jumalaan sitten havaitsemme että meidän on muututtava, jotta voisimme olola yhtä Hänen kanssaan, tapahtuu herääminen. Elämän myrskyt opettavat meitä osaltaan paljon, mutta Pyhien kirjoitusten lukeminen auttaa myös.
Kuinka voimme tulla yhdeksi, olla yhtä mieltä Jumalan kanssa? Meidän on opittava tuntemaan Hänet. Kuinka voimme oppia tuntemaan Hänet? Lukemalla Pyhiä kirjoituksia. Oppimalla tuntemaan Herramme Jeesuksen Kristuksen, sekä Jumalan jotka jo ovat yhtä.
Kun vihdoin elämän myrskyt ja Pyhät kirjoitukset ovat piirtäneet sydämiimme Jumalan kuvan, olemme yhtä hänen kanssaan. Olemme vapaat pahoista tunteista sekä teoista ja voimme tuntea Jumalan rakkautta kaikkia ihmisiäm kohtaan.
Kääntymys, herääminen ja kaste ovat vasta alkua pitkälle tiellemme. Moni väsyy matkaan ja poikkeaa muille teille. Herran avulla saamme voimaa kulkeaksemme eteenpäin. Kysymiseen tarvitaan nöyrää mieltä siksi ylpeät ja itsensä palvojat usein menevät vikaan.
Siunausta kaikille tiellänne
nenada