Kesä meni...

Luojalle kiitos siitä, ei tarvi enää kuunnella sun vajaaälyistä paskaa mitä ulostat perseenreikää muistuttavasta suustas, eikä katsella sun vastenmielistä ja ärsyttävää tavis-naamaas.

Kiitti moi!

..ja missä kaukoihastunut asustaa kun niin kauas jäi?

kyl me tästä selvitään ,.nähdään harvemmin mut ,
,tapaamiset on sitäkin ihanempia ,pienen eron jälkeen ??

naamaasi kuvailisin adjektiivilla vastenmielinen.

sun pitäisi laihduttaa myöskin.

Minäkin olen koko kesän toivonut näkeväni toukokuisen ihastukseni, turhaan :((
Yritin kesän aikana jopa hakeutua muutaman kerran paikkoihin jossa hän joskus harvoin käy, varmaan minulla oli väärä ajoitus tai jotain...
Ei silti luovuteta, vielä me voidaan tavata sattumalta, milloin vaan...

"Monet parhaat asiat
elämässämme ovat tapahtuneet
sattumalta; ihmiset jotka
kohtaamme sattumalta ja
umpimähkään tehdyt asiat,
jotka muuttivat elämämme." < näin on sanonut taidemesenaatti Pontus Hultén. Uskon tähän yhä.

Olen ihastukseni kanssa samalta seudulta, oletko sinä?

Eikä sitten välitetä noista kommenteista joita kirjoittavat ihmiset joiden on paha olla.

kesäkuussa törmättiin ja joskus tossa kevättalvella. Eipä sinua ole sattunut vastaan enää sillä kohden missä ollaan vastatusten kävelty nuo pari kertaa :(
Olet vaan jostain syystä jäännyt mieleeni, ne silmät ja katse ja muutenkin olet niin komean karismaattinen.
Hassua kuinka yksi katse voi porautua sieluun niin, olen toivonut sinut näkeväni mutta ei ole onnistanut, mutta ehkäpä vielä...

....ja taas pääsemme tanssimaan ihanasti sinne...tulen käymään hesassa..