Uskonnollisissa yhteisöissä tapahtuu paljon henkistä väkivaltaa, sitä en voi kieltää lähipiirin kokemuksia kuulleena ja itsekin jonkin verran painostusta kokeneena. Mutta vallanhalu ja toisten ihmisten kiusaaminen on totta joka ikisessä ihmisten johtamassa yhteisössä oli kyse työpaikoista tai seurakunnista, lastentarhasta ja kodista vanhainkotiin asti. Mikä on pointtini? Kun te uskonnollisissa yhteisöissä julmuuksia kokeneet pääsette irti niiden ihmisten kynsistä ja alatte toivon mukaan eheytyä toivon että ette itse syyllisty samaiseen henkiseen väkivaltaan. Toisten ihmisten tuomitseminen ja mustamaalaaminen uskon tai epäuskon, elämäntavan, ihonvärin ihan minkä tahansa syyn takia on kaikki sitä samaa henkistä väkivaltaa jota itse olette mahdollisesti kokeneet ns. uskovaisten ihmisten taholta. Kovin helposti se kääntyy toisinkin päin.
Uskonnonuhri vai ihmisten?
Eeva
7841
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olin nuori uskovainen, olin tullut uskoon Helluntaikirkossa, kun annoin koko elämäni Jeesukselle. Mutta sitten tuli paikkakunnalle Helsingistä Jumalan profeetta nainen.
Ja me aloimme käymään hänen kokouksessaan, ja hän saarnasi pyhityksestä, miten meidän tulee pyhittyä kaikilla elämän alueilla.
Ja sitten hän luki raamatusta, että ketkä on arvolliseksi nähty pääsemään Jumalan valtakuntaan
ne ei nai eivätkä mene miehelle. Ja hän saarnasi pyhityksestä yhä enemmän, ja sanoi että kuolettakaa tätä maailmaa olevat jäsenenne, niin ettette ole kuuliaiset sen himoille. Ja niin minäkin vaimoni kanssa kuoletimme meidän tätä maailmaa olevat jäsenemme, niin ettemme enää olleetkaan sukupuolisessa yhteydessä. Vaan nukuimmekin eri sängyissä, ettei vaan himot valtaisi. Mutta me kestimme ainoastaan yksi vuosi,
ja sitten ne himot tulivat niin suuriksi, että me emme enää voineet olla erossa toisistamme, vaan yhdyimme seksuaalisesti toisiimme, ja tämä Jumalan profeetta tunsi sen hengessä, ja itki kamalasti ja muutti sitten meiltä pois Helsinkiin
takaisin, kun näki ettemme voineet himojamme hillitä. Olimme tämänlaisen uskonnon uhreja, sillä olimme vastakääntyneitä, ja monet muutkin nuoret pariskunnat tekivät samoin. Ja eksyivät niinkuin mekin.
Sakarias
Mutta ettekö te olleet juuri tämän niin kutsutun "jumalan profeetan" uhreja joka on ihminen?
En minä ollut tämän Jumalan naisprofeetan uhri.
Vaan eräs helluntalainen vanhemmistoveli soitti ja sanoi että nyt on tullut paikkakunnalle Jumalan profeetta tulkaa kuuntelemaan.
Ja me menimme, ja se kierokulku alkoi.
Olimme juuri äskenkääntyneitä ja luotimme tähän vanhaan vanhemmistoveljeen.
Ja menimme harhaan. Mutta sitten matkustimme Heinolaan, ja siellä helluntaiseurakunnan pastori
rukoili puolestamme , ja me vapauduimme siitä naisesta vapaaksi.
Ja sitten kun halumme pääsi valloilleen jälleen, niin saimme lapsiakin sitten lisää.
Sakarias
Saarnaaja taisi olla toisenlainen ihminen persoonallisuudeltaan kuin te, ja ei ottanut riittävästi huomioon toisiaan luonnollisesti rakastavia aviopareja.
Jumala siunaa ihmiset avioliittoon, ja sen jälkeen he kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.
Se lukee Raamatussa, löydät aivan varmasti sen sieltä.
Taisi tarkoittaa nuoria ja seikkailunhaluisia, vapaita ihmisiä sillä puheellaan eikä perustellt.
Ei teidän tarvitse kuoletella yhtään mitään, koska Jumala on luonut myös seksuaalisuuden, tai ei tule yhtään lasta. Ei ne muutenkaan ilmesty sinne naisen kohtuun.
Kyseessähän oli pelkkä väärinymmärretty asia, josta voit kysyä muualtakin. joltain toiselta papilta joka osaa vastata juuri teille.
Älkää pilatko avioliittoanne, vaan eläkää yhdessä ja olkaa onnellisia uskossanne, toteuttakaa luonnollista teille oikeitetusti kuuluvaa seksuaalisuutta. Etsikää Raamatusta sellainen kohta jossa siitä puhutaan.
Olet oikealla asialla, Eeva. Uskonnon uhri tuntee luonnollisesti vihaa alistajaansa kohtaan, ja ennen kuin tämä viha on käsitelty saattaa juuri tuollainen toisten mustamaalaminen ja syyttely olla jatkuvaa ja päättyy vasta sitten kun eheytyminen alkaa. Minulla vain on sellainen käsitys, että näillä uskonnon uhreiksi joutuneilla ihmisillä on taipumus joutua uhreiksi uudestaankin. Henkinen kasvu ei pääse edes aluilleen, kun jo löytyy toinen alistava yhteisö. Uhriksi joutuminen on siis yksilön oma valinta. Nyt en tietenkään puhu uskonnon uhreiksi joutuneista pienistä lapsista, jotka eivät ole vanhempiaan ja uskontoaan valinneet.
Jos mistä on vaikea päästä eroon, se on Lestadiuksen kirkko. Kirkkoonkin on mentävä pakosta,
tai jos ei mene, niin silloin katsotaan jo mustaksi lampaaksi. "missäs olit viime pyhänä kun et tullut seuroihin"
Samoin on helluntaikirkkokin, kyllä jos jäät pois kokouksista vaikka vain vähäksi aikaa, niin kyllä on kysyjiä että missäs olit viime pyhänä kun et tullut kirkkoon.?
Tällaista orjuutta meillä on kirkoissamme, ne tahtovat sitoa meidät. Ei Jeesuksen takia, mutta oman kirkkonsa menestymisen takia.
Mutta Jeesus sanoi että vapauteen minä vapautan teidät, ja te olette kalliisti ostetut ELKÄÄ OLKO IHMISTEN ORJIA.
Syynä on aina yleensä ihmisten aivoitukset, jotka tulevat niiden pahojen ihmisten aivoista ja ajatuksista. EI pahuudella ola mitään tekemistä Raamatussa annettujen ohjeiden kanssa.