Onko meillä ortodokseilla retriittiä. Mitä se maksaa noin niin kuin yleensä? Luterilaisilla on mielestäni tuottoisaa bisnestä tällä alueella.
Retriitti bisnes?
ritreetti
25438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
haluatko kertoa vielä enemmänkin teidän luterilaisten tuottoisasta retriittibisneksestä?
Ihmettelen kyllä miten joku haluaa maksaa hiljaa olemisesta!
tylsää olla hiljaa yksinään. Paljon kivempi on olla hiljaa keski-ikäisessä naislaumassa, kiva kuulua jengiin.
Ja voi kehuskella naapureille kuinka sielu ja mieli niin ahhhhh! uudistui, kun hyvästä maksusta törötti kerrankin suu kiinni pari päivää jossain henkistelykeskuksessa.
Kokemuksilla kilvoitellaan: parhaat pointsit kerää se jolle hiljentyminen on ollut vaikeinta (lue: "minulla on niin kiireinen ja menestyvä elämä, etten ole koskaan ennen ehtinyt hiljentymään"), ja joka parhaiten osaa loruilla mystisistä ja merkillisistä tuntemuksistaan.
Feelua, sanon minä.
sitä tehokkaampi se on, silloin asiakas saa todella vastinetta rahalleen. Ei ilmaiseksi kannata koskaan olla hiljaa, mutta jos siitä maksetaan, johan se on hienoa ja kehittävää, ainakin hinnalla voi kehua, jos mitään muuta ei jäänyt retriitistä mieleen. Silloinhan se on ollut hyvin kannattavaa ja kehittävää, juuri sitä mitä asiakas on hakenut retriitistä.
no lapsus, tietenkin tarkoitin sitä että joutuu pulittamaan pitkän pennin siitä että saa leikkiä mykkää viikonlopun ajan.
edes huomannutkaan, mutta siinä se menee missä muukin tylsyys, maksun tylsyydestä pitää tietenkin olla tarpeeksi suuri, jotta sillä on jotain hehkutusarvoa asiakkaan kotkotuspiireissä
Ortodoksisuuteen ei kuulu ns. HILJENTYMINEN.
Ei todellakaan kuulu. Kun ehtoollinen on jaettu niin alkaa sen päiväinen kalkatus ja kahina. Liturgia ei lopu ehtolliseen!
Niin naiset ovat kovia pärpättämään. Ainakin Turussa!
on onnitella uskonveljiä ja -sisaria ehtoolliseen osallistumisesta!
eikö tätäkään nykyään saisi tehdä?
Hillitysti! Juorut voi kertoa sitten kirkkokahvilla!
...järjestetään esimerkiksi tulevan marraskuun alussa Nokilla. Vetäjinä ovat isä Markku Toivanen ja pastori Mikko Peura. Viikonlopun täysihoitohinta oli muistaakseni 135 euroa ja maksan sen mielelläni tästä mahdollisuudesta lepoon, rauhaan, hiljentymiseen ja kasvuun, johon saan ryhtyä kahden todella taitavan hengellisen ohjaajan opastuksella.
Onko tämä maksettu mainos? Joskus tuntuu että keskiluokan ehdoilla toimitaan vähän joka asiassa.
On hyvä että on palveluja. Joillekin ei ole edes sitä vähintä palvelua! Rahalla nyt saa ihan mitä vaan!
oleksimasta hoitavassa hiljaisuudessa arkielämässäsi.
Nappaa vaan telkkarin kiinni, kyllä niitäBB-juttuja tulee vielä tämän jälkeenkin...usko pois. Jo sillä toimenpiteellä voi tulla ihmeen hiljaista!!!
Minulla on täällä "hoitavaa hiljaisuutta" aivan yllin kyllin, eikä maksa mitään. Paitsi silloin kun yläkerran venäläiset tulee takaisin ja pistää täyden volyymin päälle;)
ja voisi pysyä pois tällaiset harhaopit!
Olen jo 80-luvulla ollut Lahden ortodoksisen srkn järjestämässä retriitissä. Kokemus oli sanoinkuvaamattoman ihmeellisen voimakas ja hyvä. Ei retriittiin mennä olemaan "hiljaa", vaan syventymään hiljaisuudessa omaan hengelliseen vahvistumiseen ja oman sieluntilansa rauhoittamiseen.
En osaa sitä oikein selittää, se täytyy jokaisen itse kokea, suosittelen lämpimästi retriittiin osallistumista. Nokialla on hyvät ohjaajat, uskon, että sieltä saisi paljon "rakennusaineita" hengelliseen elämäänsä.
Eikös luostarin hiljaisuuskin ole myös eräänlaista retriittiä?!
jyllää. Suhtaudun skeptisesti maksullisiin hurskaudenharjoituksiin. Ohjatusti ollaan niiiiiiin hurskaita viikonloppu muiden hurskaiden kanssa, heti kotiin tultua yhtä veemäisiä kuin ennenkin. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.
Jos kuulut kirkkoon - luterilaiseen tai ortodoksiseen, tai itseasiassa mihin tahansa - maksat joko kirkollisveroa tai kymmenyksiä, tai annat lahjoituksia. Aina kuitenkin maksat, eli sinunkin hartaudenharjoituksesi on "maksullista"!
Ei retriitissä olla "hurskaita", vaan tutkaillaan, mitä ollaan! Ja opitaan jotakin omasta raadollisuudestamme!
oppii tarpeeksi omasta raadollisuudestaan. Ja toisten. Siinä on ihan tarpeeksi tekemistä ja miettimistä. En tarvitse siihen mitään maksullista muotimykkyyttä hurskastelua tiukkuvien huivipäänaisten kanssa!
yhdelläkään retriitissä olleella naisella huivia päässään ja yksin omassa hiljaisuudessaan on mahdoton hurskastella...!
"Jos kuulut kirkkoon - luterilaiseen tai ortodoksiseen, tai itseasiassa mihin tahansa - maksat joko kirkollisveroa tai kymmenyksiä, tai annat lahjoituksia. Aina kuitenkin maksat, eli sinunkin hartaudenharjoituksesi on "maksullista"!"
Ja sen vuoksi yhä uudet lisämaksut eivät oikein nappaakaan.
kuitenkin laumahenkeen. Esimerkiksi täällä syrjäseuduilla on aivan riittämiin tyhjiä, hiljaisia tiloja, mutta ei varmaan juolahtaisi mieleesikään että yksinäsi kökkisit sellaisessa viikonlopun hiljaisuudessa "omaa raadollisuuttasi tutkien", ja maksaisit siitä vielä hyvät rahat.
Vaan kun tunnelmoidaan laumassa, on se niin mukavaa. Ja voihan ruokailussa bongata tie vaikka jonkun julkun, joka on tullut "hiljentymään".
vaan jokainen on YKSIN! Ainoastaan ruokailussa ja päivittäisissä palveluksissa ollan yhdessä, mutta ei siellä "tunnelmoida", vaan syödään hiljaisuudessa, lukija lukee pyhiä kirjoituKsia, kuten luostareissa, palveluksissakaan ei vaihdeta keskenämme yhtään sanaa, vaan jokainen osallistuu YKSIN. Ei siis puhuta yhtään mitään, ei sanaakaan, paitsi jos haluaa keskustella papin kanssa, siihen on aina mahdollisuus.
Ottaisitte ensin selvää, mitä retriitti oikeasti on, ettekä heti repostelisi asioita luulojenne mukaan! Juuri teille retriitti voisikin tehdä todella hyvää!
hölösuisille, alati lärpättäville naisille varmaan tekeekin hyvää olla pari päivää hiljaa.
Mutta edelleenkään en ymmärrä, miksi jossain retriitissä käynti olisi sen erinomaisempaa kuin että kävisi esimerkiksi säännöllisesti omassa kotikirkossaan palveluksissa (niin paitsi onhan se kotinurkissa aina tylsempää...Kuka sinne kirkkoon aina viitsii, samat tutut naamat siellä...)
Uskonnon harjoituksen piirissäkin näyttää pätevän se totuus, että tietyntyyppisille ihmisille pitää aina olla joku uusi elämys tai tuote, joku kiva uutuus, jonka perään sitten juosta pinkaistaan.