uuden rakkauden. Toivottavasti hänelle on kasvanut selkärankaa ja vastuuntuntoa ja hänen katkeruutensa, vihansa ja kateutensa ovat hävinneet. Toivottavasti hän on saanut itsetuntonsa kuntoon ja on todella tunteillaan mukana, eikä pidä sitä nuorta tyttöä itsetuntonsa pönkkänä. Itse olen iloinen omasta puolestani, että olen päässyt eroon vaikeasta ihmisestä, johon en voinut täpöllä milloinkaan luottaa.
ja helpottunut kun exäni on löytänyt
Uusi alku
6898
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eron jälkeen elämä alkaa silloin kun toisella on uus
että eräs mun exä löytäisi jonkun joka tekisi häntä onnellisemmaksi. Hän vaikuttaa niin yksinäiseltä ja onnettomalta.
ensin omasta itsestä ja vasta sitten itsellä on toiselle jotain annettavaa. Jos etsii sitä onnen tuojaa ja täyttäjää pelkästään vain toisesta ihmisestä on väärillä jäljillä elämässä ja suhde ei pitkälle kanna.
Osittain olen samaa mieltä. Ei se ole hyvä lähtökohta suhteelle, jos odottaa vain toiselta jotain, esim. että hän tekee sinut onnelliseksi, mutta ei itse kykene antamaan vastavuoroisesti toiselle. Kyllä melko tasapainoinen pitäisi olla, jotta suhde onnistuisi. Toisaalta ihminen on sosiaalinen eläin ja liiallinen eristyneisyys muista ihmisistä aiheuttaa usein masennusta ja muita ongelmia. On ihan tervettä ja normaalia etsiä ja haluta ihmisiä elämäänsä. Etenkin iän myötä kun lapsuudenperhe ja ystävät eivät voi enää samassa määrin korvata parisuhdetta kuin joskus nuorempana. Kyllä hyvä parisuhde ja ylipäätään hyvät ihmissuhteet ovat tärkeitä ihmisen onnellisuudelle. Tämä nyt eksyi vähän alkuperäisestä aiheesta, mutta vastasimpa kuitenkin.
kun törmää tarpeeksi monta kertaa niihin energian viejiin ja hyväksikäyttäjiin saamatta itse mitään, niin ei se yhdessäoleminen enää onnelliselta tunnu.Joillakin on se taito hyväksikäyttää ja toiset ovat liian kilttejä. Siitä olen kanssasi eri mieltä, että ihminen olisi pelkästään sosiaalinen eläin, meitä on sekä introverttejä että ekstroverttejä. Jotkut ihmiset lataavat akkuja mieluummin yksin kuin seurassa ja heille se yksinolo luo sitä energiaa jaksaa olla ja seurustella ihmisten kanssa. Toiset taas saavat sen energiansa juuri ihmisten parissa olemalla.
En mä sanonutkaan, että ihminen olisi _pelkästään_ sosiaalinen eläin. Kaikki tarvii niin yksinoloa kuin muitakin ihmisiä. Eri määrissä ehkä ja se tarve myös vaihtelee elämäntilanteiden & elämän myötä ylipäätään. Itselläni on pääsääntöisesti ollut ihan hyviä ihmissuhdekokemuksia, mutta silti sitä yksinoloakin tarvii. En oikeastaan edes tiedä olenko enemmän ekstro- vai introvertti. Molempia. Introvertti ehkä kuitenkin enemmän, vaikka sosiaalinenkin olen.