KRISTUKSEN VERI JA PYHÄ KASTE
Pyhästä kasteesta tulee sekä puhua että ajatella sitä suuresti ylistäen, niin että se erotetaan kauas muista pesuista ja kylvyistä. Sillä siinä Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, itse kastaa ja kylvettää. Sen tähden täytyy myös tuon teon olla niin väkevä, että se tekee ihmisen uudeksi. Siksi pyhällä Johanneksella, evankelistalla, on tapana mielellään puhua rakkaasta kasteesta, että se on Kristuksen verellä sekoitettua vettä. Niinpä Joh. 19:34:ssä sanotaan, että kun Kristus oli ristiinnaulittu ja kuollut ja eräs sotilas puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, niin “heti vuoti siitä verta ja vettä”. Hän vahvistaa tämän ylevin sanoin lausuessaan: “Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte” (Joh. 19:35). Samoin ensimmäisen kirjeensä viimeisessä luvussa hän puhuu Kristuksesta: “Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä” (1 Joh. 5:6).
Hän tahtoo siis aina sekoittaa veren kasteeseen, että siinä nähtäisiin ja huomattaisiin Kristuksen ruusunpunainen, viaton veri. On totta, että ihmissilmin katsottuna ei siinä nähdä mitään muuta kuin pelkkää vettä. Mutta pyhä Johannes haluaa avata meidän sisäiset ja hengelliset uskon silmämme, ettemme näkisi siinä ainoastaan vettä, vaan myös Herramme Jeesuksen Kristuksen veren. Miksi näin? Siksi, että pyhä kaste on meille ansaittu tämän veren kautta, jonka hän vuodatti meidän edestämme ja jonka hän antoi maksuksi synneistämme. Hän on pannut tämän veren ja sen ansion ja voiman kasteeseen, niin että se saadaan siinä. Se näet, että joku vastaanottaa kasteen uskossa, merkitsee aivan samaa kuin että hänet nähtävällä tavalla pestäisiin ja puhdistettaisiin synneistä Kristuksen verellä. Sillä syntien anteeksiantamusta me emme saavuta tekojemme kautta, vaan Jumalan Pojan kuoleman ja verenvuodattamisen kautta. Mutta anteeksiantamuksen hän on pannut ja asettanut kasteeseen.
Luther, Kaksi saarnaa Matteuksen evankeliumin 3. luvusta. W² 7,707-708
Pyhästä kasteesta tulee sekä puhua että ajatella sitä suuresti ylistäen, niin että se erotetaan kauas muista pesuista ja kylvyistä. Sillä siinä Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, itse kastaa ja kylvettää. Sen tähden täytyy myös tuon teon olla niin väkevä, että se tekee ihmisen uudeksi. Siksi pyhällä Johanneksella, evankelistalla, on tapana mielellään puhua rakkaasta kasteesta, että se on Kristuksen verellä sekoitettua vettä. Niinpä Joh. 19:34:ssä sanotaan, että kun Kristus oli ristiinnaulittu ja kuollut ja eräs sotilas puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, niin “heti vuoti siitä verta ja vettä”. Hän vahvistaa tämän ylevin sanoin lausuessaan: “Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte” (Joh. 19:35). Samoin ensimmäisen kirjeensä viimeisessä luvussa hän puhuu Kristuksesta: “Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä” (1 Joh. 5:6).
Hän tahtoo siis aina sekoittaa veren kasteeseen, että siinä nähtäisiin ja huomattaisiin Kristuksen ruusunpunainen, viaton veri. On totta, että ihmissilmin katsottuna ei siinä nähdä mitään muuta kuin pelkkää vettä. Mutta pyhä Johannes haluaa avata meidän sisäiset ja hengelliset uskon silmämme, ettemme näkisi siinä ainoastaan vettä, vaan myös Herramme Jeesuksen Kristuksen veren. Miksi näin? Siksi, että pyhä kaste on meille ansaittu tämän veren kautta, jonka hän vuodatti meidän edestämme ja jonka hän antoi maksuksi synneistämme. Hän on pannut tämän veren ja sen ansion ja voiman kasteeseen, niin että se saadaan siinä. Se näet, että joku vastaanottaa kasteen uskossa, merkitsee aivan samaa kuin että hänet nähtävällä tavalla pestäisiin ja puhdistettaisiin synneistä Kristuksen verellä. Sillä syntien anteeksiantamusta me emme saavuta tekojemme kautta, vaan Jumalan Pojan kuoleman ja verenvuodattamisen kautta. Mutta anteeksiantamuksen hän on pannut ja asettanut kasteeseen.
Luther, Kaksi saarnaa Matteuksen evankeliumin 3. luvusta. W² 7,707-708
Vastaukset 1
Vanhimmat
Raamattu on suurempi kokonaisuus kuin yksi jaejakso, jossa muuhun osaan Raamattua on erilainen kastejärjestys ja uskon perustan henki. Missään muualla Raamatussa ei kaste uudestisynnytä ja kaste suoritettiin aina uskoon tulleille.