Raamattu. Kertokaapa minulle kuinka moni uskoo raamattuun kirjaimellisesti, kuka vain osittain.
Itse en kuulu kirkkoon (erosin muutama vuosi sitten koska en tunne kristinuskoa uskonnokseni) Olen silti, aivan mielenkiinnosta lukenut raamattua, ja aion kyllä kahlata sen läpi. En siis suinkaan vihaa kirkkoa, mutta yksi eroamiseni syy oli etten usko jumalaan (varsinkaan minkään uskonnokunnan "tavalla") ja että uskontokunnat ovat mielestäni johtaneet ihmisiä harhaan monissa suhteissa ja aiheuttaneet hyvän lisäksi myös paljon pahaa. (Enkä tarkoita että uskonto välttämättä olisi se paha asia, sen uskonnon nimissä vain ovat ihmiset tehneet monia huonojakin asioita.)
Olen siis kahlannut tuota opusta läpi. Ja olen huomannut että kirja on hyvin ristiriitainen. Joskus taas kirjasta löytää hyviäkin ajatuksia ja asioita. Tarinoihin piilotetut merkitykset antavat ajattelemisen aihetta. Raamatussa on paljon hyvää, mutta miksi myös joissainkohdin niin tuomitseva sävy? Olisiko hullua ajatella että ehkä sen yli parintuhannen vuoden aikana kirjaan olisi kohdistunut jonkinlaista muuttelua (hyöty vallanpitäjien suuntaan...tai jonkun oman näkemyksen lisääminen) No aika hullu ajatus.
Entä kuinka moni ajattelee raamatun olevan se absoluuttinen totuus ja kuinka moni taas uskoo raamatun olevan vain apuväline. Vähän niinkuin apuväline oman ajattelun ja uskonsa selvittämisen suhteen? Vastatkaa ja kritisoikaa.
Itse uskon että ehkä elämällä on tarkoitus ja on olemassa alullepaneva voima, mutta en usko sen olevan mikään tarjolla olevista jumaluuksista, vaan se elämä ja mikä meissä kaikissa jo on. (tajusitteko?)
Itse en kuulu kirkkoon (erosin muutama vuosi sitten koska en tunne kristinuskoa uskonnokseni) Olen silti, aivan mielenkiinnosta lukenut raamattua, ja aion kyllä kahlata sen läpi. En siis suinkaan vihaa kirkkoa, mutta yksi eroamiseni syy oli etten usko jumalaan (varsinkaan minkään uskonnokunnan "tavalla") ja että uskontokunnat ovat mielestäni johtaneet ihmisiä harhaan monissa suhteissa ja aiheuttaneet hyvän lisäksi myös paljon pahaa. (Enkä tarkoita että uskonto välttämättä olisi se paha asia, sen uskonnon nimissä vain ovat ihmiset tehneet monia huonojakin asioita.)
Olen siis kahlannut tuota opusta läpi. Ja olen huomannut että kirja on hyvin ristiriitainen. Joskus taas kirjasta löytää hyviäkin ajatuksia ja asioita. Tarinoihin piilotetut merkitykset antavat ajattelemisen aihetta. Raamatussa on paljon hyvää, mutta miksi myös joissainkohdin niin tuomitseva sävy? Olisiko hullua ajatella että ehkä sen yli parintuhannen vuoden aikana kirjaan olisi kohdistunut jonkinlaista muuttelua (hyöty vallanpitäjien suuntaan...tai jonkun oman näkemyksen lisääminen) No aika hullu ajatus.
Entä kuinka moni ajattelee raamatun olevan se absoluuttinen totuus ja kuinka moni taas uskoo raamatun olevan vain apuväline. Vähän niinkuin apuväline oman ajattelun ja uskonsa selvittämisen suhteen? Vastatkaa ja kritisoikaa.
Itse uskon että ehkä elämällä on tarkoitus ja on olemassa alullepaneva voima, mutta en usko sen olevan mikään tarjolla olevista jumaluuksista, vaan se elämä ja mikä meissä kaikissa jo on. (tajusitteko?)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos osaat selittää sattuman merkityksen täydellisesti, niin luulen että tästä poikii hyvä
ja antoisa keskustelu. Ja varsinkin siitä osasta
onko ihminen yhtä sattumaa vai pelkkää kohtaloa.
Pitäisi osata lukea erilailla, miten piru Raamattua lukee.
Kysymysasetelmasi on minusta aito. Kuitenkin mielestäni on lähes mahdotonta lyhyesti antaa sellaista vastausta, joka tyydyttäisi sinua monien omien kokemustesi pohjalta. Ristiriidat syntyvät lähinnä siitä, että tarkastellaan tiettyjä yksityiskohtia erikseen ymmärtämättä Raamatun kokonaisilmoitusta.
Tutki miettien linkki :
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm / Raamattu, sekä siinä mainitut alalinkit.
Ehkä se on vähän työlästä, mutta olen varma siitä, että saat paljon uusia näkemyksiä ja ymmärrystä Raamatun lukemisessa.
...vai totuutta ?!?
Molempi parempi...jos uskoo sen kirjaimelliseen `totuuteen´ lienee n.s. uskis...jos taasen ei niin lienee atsku,kö ?!?
Yhteiskunnan ylläpitävänä opinkappaleenahan tuo opus-kyhäelmä lienee vakiintunut nyky-yhteiskuntamme lainkirjojen lähteenä,sillä siinä toki lienee joitakin ikiaikaisia inhimillisiin ominaisuuksiin vetoavia/viittaavia katsantoja,joita ei toki pystyttäne kaikkia kieltämään...eihän ihmiskunnan mieli liene paljoakaan kehittynyt aikain saatossa...lukuunottamatta juuri tiedon(ei uskon!) määrän lisäystä,kö ?!?
Uskomusten syvä juurtuminen lienee juuri tiedonmäärän vähyydestä lähtöisin...jos ei voi/osaa/uskalla tietää,niin helpompi/varmempi/turvallisempi on tunnustaa yhteisössä vallitsevaa uskomusta keisarin vaatteista ym.,kö ?!?
Lammasmainen ja omaa turvallisuutta/oman geeniperimänsä turvaamiseen(taivaspaikan!) tähtäävää käytöstä suosittaneen kulloisenkin valtaapitävän hallistisjan hovin piirissä...kautta aikain,kö ?!?
Se lienee toki ihmismäinen(eläimellinen!) ominaisuus...!?!
lol
;-)
Oikeestaan kirjoituksesi on ylivertainen tälä palstalla.
Raamattu on totta ja tarua. Luin erään Puolalaisen "ajttelijan" kirjasta, Historia kyllä opettaa meitä kuinka sitä on muunneltava.
Raamatun ristiriitaisuus jouhtuu pitkälti siitä että elämä sinäänsä on ristiriitainen.
Totta vai tarua..... tuskin selviä koskaan ja Jumalan sana siinä on se osa, mitä uskova löytää.
Minua kiinnostasi tietää millainen moraalioppi tai moraali käsitykset länsimaililla ihmisillä olisi ilman kymmen käskyn traditiota.
Tuo kysymys on myöskin "hullu ajatus" ei sitä voisi tietää, tai enää edes toisin tehdä.
Esittämäsi kysymykset ja ajatelmat, vastaavat minun mielstä kyllä itse itseensä. Aika valmiiksi pohdittuja juttuja.
>>
http://www.aretalogia.com/spiritus/jatkoa.htm
taruja, myyttejä, tarinoita, satuja jne...
>>>Raamattu. Kertokaapa minulle kuinka moni uskoo raamattuun kirjaimellisesti, kuka vain osittain.>Olen siis kahlannut tuota opusta läpi. Ja olen huomannut että kirja on hyvin ristiriitainen. >Olisiko hullua ajatella että ehkä sen yli parintuhannen vuoden aikana kirjaan olisi kohdistunut jonkinlaista muuttelua (hyöty vallanpitäjien suuntaan...tai jonkun oman näkemyksen lisääminen) No aika hullu ajatus.>>Entä kuinka moni ajattelee raamatun olevan se absoluuttinen totuus ja kuinka moni taas uskoo raamatun olevan vain apuväline. Vähän niinkuin apuväline oman ajattelun ja uskonsa selvittämisen suhteen? Vastatkaa ja kritisoikaa.>Itse uskon että ehkä elämällä on tarkoitus ja on olemassa alullepaneva voima, mutta en usko sen olevan mikään tarjolla olevista jumaluuksista, vaan se elämä ja mikä meissä kaikissa jo on. (tajusitteko?)
Katsellesani Teologien kommentteja Raamatun Evankeliumien Synnystä,joka alkoi kuulopuhe kertomusten tallentamisella. Kuitenkin piti näille kirjoituksille antaa vetävä Kirjoittajan
nimi, Sitten toinen kirjoitus taitoinen jatkoi aloitettua työtä. Näin monien vaiheiden kautta saatiin Evankeliumi Markuksen mukaan on otteita
monien kirjoittajien käsialasta. Tarinaa on vain
paranneltu.
Samoin ovat syntyneet MatteusJa Luukas. Pikkuhiljaa on asiat kehittyneet taide asteelle
monien kirjoittajien välityksellä. Johanneksen Evankeliumissa on myös loppuosassa maininta Joka Ei ole Johanneksen käsialaa. Johannes evan: 21: luku on kuulema hieman epävarma ollakseen Johanneksen kirjoittama. Ja Johanneksen ilmestys
ei kuulema ole kirjoitus muotonsa takia Saman
Johanneksen kirjoittama. Ei ole muuta yhteyttä kuin Johannes. Mutta kuka on toinen johannes?
Ja nämä Lähetys kirjeet ovat myös hämäriä kirjoittajien suhteen. Näet Vanhaan aikaan voitiin kirjoittaa kirjeitä toisen henkilön nimissä, Se oli aikansa käytäntö Kuten pietari
todistaa ettei hän ollut kirjoittaja, Vaan veli
Silvanus oli kirjoittanut hänen puolestaan
nämä Kirjeet.
Ystävyydellä Aramis ::
Onkohan ihminen tehnyt jotain pahaa kun nuo niinsanotut tuomion sanat alkaa ahdistamaan,
toisin sanoen ne alkaa raastamaan sisintä.
jos raamattua ei olisi - niin korvaisimme sen kirjalla nimeltä kalevala
israelilaisten kansalliseepos nk meillä on Kalevala ja sen totuusarvo on nolla.(Kaikkia satuja ja tarinoita voi tietysti soveltaa elämäään yleensä oppimismielessä) VT n
jumala on israelilaisten kansallishaltija. Joten uskonasioissa suomalaiset käyttävät tuontitavaraa.Kirkko on oikeastaan rasistinen kun se ei pidä Väinämöistä missään arvossa vaan suomalaiset rukoilevat israelin paikallis jumalaa.
raamatusta on jopa väännetty teolookispsykolookispiolookista "tiedettä" jota ymmärtää vain alalle kouluttautunut teolookispsykolookispiolookinen erikoisasiantuntija.
Jos tälläiselle teolookispsykolookispiolookille huomauttaa että kyseessä saattaa olla vain keisarin uudet vaatteet tai ettei keisarilla ole vaatteita lainkaan, tälläinen erikoisesti alalle erikoiskoulutuksen saanut teolookispsykolookispiolooki loukkaantuu tai suuttuu. Se on tietysti oikeutettua sillä onhan kysymys monelle varsin vakavasta asiasta "aineettomasta elämästä" eli teolookispsykolookispiolokiasta.
Luepa uskontotieteilija Hamalaisen kirja: Eros, Uskonto, Vakivalta. Asiallista, kriittista ja oivaltavaa tietoa, joka varmasti vastaa moniin kysymyksiisi. Populistisempaa infoa loydat Kaari Utrion kirjasta Eevan tyttaret: Raamatun( tulkinnan) ja kristinuskonnon vaikutuksesta naisten ja lasten elamaan.
Raamattu, hyvä kirja, mutta joidenkin mielestä elokuvana parempi..totesi eräs viisas mies tuota kysymystä pohtiessaan. ;)
Raamatusta puhuessa, on myöskin puhuttava parista muusta asiasta, jotta oikea suhde tulee esiin.
Kristillisyydessä on yleensä pääasiana Raamatun evankeliumi. Mikä ei lainkaan huono asia.
Evankeliumi on rakkauskirje Jumalalta, mystisyys on pyhään salaisuuteen
uppoutumista, ja sen etsimistä.
Hieman sama kun olet rakastunut, haluat tuntea rakkaasi eri tavoin paremmin. Siten alat lukemaan esim. Raamattua.
Rakkautta ei toki voi pakottaa, mutta mehän rakastammekin koska Jumala rakasti
meitä ensin. Mitä lähempänä olemme Hänen lempeää rakkauden valoa, Kristusta,
sitä enempi rakastamme. Mystisyys on juurikin tuota että haluat tietää vielä
enempi, ja kokea vielä lähemmin Rakastettusi.
Se alkoi kun tulit uskoon, koit unio mystican, ja maistoit vapauttavasta
tiedosta. Raamatun luku, ja muut ovat sen saman tavoittelua, ja ovatkin
hyvä suuntaviitta, avain ja ohjekirja siihen. Mutta Jumalan viisaus, ja
osoitus tuosta kaipauksessa jota henki meissä saa aikaiseksi, esiintyy kyllä
muuallakin kuin Raamatun sivuilla (ja sitä mieltä on Raamattukin, miksi
siis syyttää Raamatullisuudesta epäraamatulliseksi?).
On sanottu että mitkään sanat eivät voi kuvata Jumalaa, sillä Hän ylittää
käsityskykymme, ja siksi Jumala pitää kokea, sillä Hän voi esittää itsensä
ymmärretyksi.
Mutta toisaalta, Sana on Kristus, ja Sanan voima kyllä tunnetaan.
Esim. Raamattuun (ja muihin pyhiin kirjoihi) käytetty sanainspiraatio-oppi,
on lähtöisin monen näkökulmasta juurikin mystisista.
Eli Raamattu on totta, mutta on aina syytä muistaa että ei erehdy luulemaan kuten esim. muslimit että Raamattu on kirjaksi tullut Jumala, tai että luulisi sormen olevan aurinko jota sormi osoittaa.
Esim. kirjaimellisuuskin on äärimmäisen tärkeä ensimmäinen askel tuolla tiellä, jossa Raamatun luonto paljastuu.
Henki kyllä tulee ja hoitaa oivalluksen.
sen pituinen se.