Kuinka seurakunnissamme ymmärretään Jumalan lapseus ja uskovan lapsellisuus, jotka ovat kaksi eri asiaa keskuudessamme?
On kirjoitettu: "Älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia, mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä".
On kirjoitettu: "Älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia, mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä".
Vastaukset 1
Vanhimmat
1Kor.14:20 tarkoitti,miten uskovien oli lakattava käyttämästä kiellilläpuhumisen lahjaa
ajattelemattomasti ja lapsekkaasti
Saman kohdan alaviitteissä taas Hebr.5:11-14 :kirjoittaja varoittaa tai nuhtelee hengellisestä
kypsymättömyydestä.Monet niistä uskovista juutalaisista,joille kirje oli suunnattu olivat
"käyneet hitaiksi kuulemaan"eli uskoon liittyvien totuuksien vastaanottaminen ja ymmärtäminen
oli heille vaikeata.He olivat yhä oppimattomia,vaikka heidän olisi jo pitänyt kyetä opettamaan
toisille syvällisiä hengellisiä totuuksia,kuten esimerkiksi Kristuksen pappeutta ja sen suhdetta
"Melkisedekin järjestykseen".
He olivat edelleen pieniä lapsia,jotka nauttivat maitoa(hengellisen opetuksen alkeita) ja jotka
eivät kelvanneet muita opettamaan,koska he eivät edes ymmärtäneet"Jumalan sanojen
ensimmäisiä alkeita.
Hengellisesti täysi-ikäiset kristityt:uskonelämässään varttuneet nauttivat aikuisten "vahvaa ruokaa"
Jumalan sanaa,jota he soveltavat elämään ja oppiin.He ovat harjoittelun tuloksena kouliintuneet
hengellisessä elämässä.He ovat opillisesti tarkkanäköisiä.kokeneita ja harjaantuneita.he kykenevät
erottamaan toisistaan totuuden ja valheen.
-------
itselle tulee mieleen sellainen lapsellisuus,jossa jäädään nauttimaan uskovan autuaasta olotilasta
sulkemalla silmät kaikelta pahalta ja itselle kurjalta ja jossa halutaan sinisilmäisesti vain ajatella
kaikesta pelkkää hyvää,vaikkä lähellä olisi ihminen,jonka elämässä on kärsimystä,mutta jota ei
haluta nähdä,kun ollaan niin hengellisiä ja rakastetaan Jeesusta..!