Kokonaan uusi Paasikivi-tulkinta löytyy dosentti Jukka Seppisen kirjasta Hitler, Stalin ja Suomi (Minerva). Siinä todistellaan varsin vankoin näytöin ja näkemyksin Paasikiven ylittäneen valtuutensa keskusteluissaan venäläisten kanssa sodan aikana kevättalvella 1944.
Suomi kävi tuolloin omaa .asemasotaansa. Teheranin huippukokouksessa Winston Churchill ja Franklin D. Roosevelt painostivat Stalinia solmimaan nopeasti sellaisen rauhan Suomen kanssa, että esimerkiksi Viipuri jäisi Suomelle. Stalin myötäili ja lupaili.
Suomen strategiana oli seurata sivusta, kun suursota ratkeaa Saksan romahtamiseen. Sen jälkeen Suomen ja Neuvostoliiton valesota olisi päättynyt rauhaan.
Nyt Stalin välitti Suomelle vinkin nopean rauhan mahdollisuudesta ja ehdotti, että Paasikivi tapaisi Aleksandra Kollontain Tukholmassa. Paasikivi sai valtuudet vain kuuntelemiseen, ei omien näkemysten esittämiseen eikä kyselyihin. Useiden tuntien yöllisistä keskusteluista syntyi Neuvostoliiton raportteihin lännen johtajille sellainen tulos, että Paasikivi eli Suomi hyväksyi Moskovan vuoden 1940 rajat, siis Viipurin menetyksen. Samoin ilmenee, että Paasikivi oli ottanut esille Suomen valttikortin, armeijan riisumisen aseista. Saksalaiset piti silti karkottaa.
Sen jälkeen Paasikivi lähetettiin vielä Moskovaan kuulemaan Neuvostoliiton ehdot. Siellä niihin lisättiin ylivoimaiset sotakorvaukset. Paasikivi vaati niidenkin hyväksymistä. Hallitus ja eduskunta hylkäsivät Stalinin tarjouksen, joka olisi tehnyt Suomesta Saksan ja Neuvostoliiton taistelukentän.
Ruotsi ja länsivallat tunsivat tulleensa petetyiksi.
Muistettakoon se, että Mannerheim ei huolinut Paasikiveä neuvottelijaksi, kun rauha solmittiin syksyllä 1944. Eikä pääministeriksi ennen kuin Stalin sai tahtonsa läpi.
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2009091610254174_ko.shtml
Suomi kävi tuolloin omaa .asemasotaansa. Teheranin huippukokouksessa Winston Churchill ja Franklin D. Roosevelt painostivat Stalinia solmimaan nopeasti sellaisen rauhan Suomen kanssa, että esimerkiksi Viipuri jäisi Suomelle. Stalin myötäili ja lupaili.
Suomen strategiana oli seurata sivusta, kun suursota ratkeaa Saksan romahtamiseen. Sen jälkeen Suomen ja Neuvostoliiton valesota olisi päättynyt rauhaan.
Nyt Stalin välitti Suomelle vinkin nopean rauhan mahdollisuudesta ja ehdotti, että Paasikivi tapaisi Aleksandra Kollontain Tukholmassa. Paasikivi sai valtuudet vain kuuntelemiseen, ei omien näkemysten esittämiseen eikä kyselyihin. Useiden tuntien yöllisistä keskusteluista syntyi Neuvostoliiton raportteihin lännen johtajille sellainen tulos, että Paasikivi eli Suomi hyväksyi Moskovan vuoden 1940 rajat, siis Viipurin menetyksen. Samoin ilmenee, että Paasikivi oli ottanut esille Suomen valttikortin, armeijan riisumisen aseista. Saksalaiset piti silti karkottaa.
Sen jälkeen Paasikivi lähetettiin vielä Moskovaan kuulemaan Neuvostoliiton ehdot. Siellä niihin lisättiin ylivoimaiset sotakorvaukset. Paasikivi vaati niidenkin hyväksymistä. Hallitus ja eduskunta hylkäsivät Stalinin tarjouksen, joka olisi tehnyt Suomesta Saksan ja Neuvostoliiton taistelukentän.
Ruotsi ja länsivallat tunsivat tulleensa petetyiksi.
Muistettakoon se, että Mannerheim ei huolinut Paasikiveä neuvottelijaksi, kun rauha solmittiin syksyllä 1944. Eikä pääministeriksi ennen kuin Stalin sai tahtonsa läpi.
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2009091610254174_ko.shtml
Vastaukset 6
Vanhimmat
..mites tämä:
"Suomi kävi tuolloin omaa .asemasotaansa. Teheranin huippukokouksessa Winston Churchill ja Franklin D. Roosevelt painostivat Stalinia solmimaan nopeasti sellaisen rauhan Suomen kanssa, että esimerkiksi Viipuri jäisi Suomelle. Stalin myötäili ja lupaili."
..käy yhteen tämän:
"Suomen osalta venäläiset asettivat jo joulukuussa 1941 sodanpäämääräkseen vuoden 1940 rajat eikä niistä sitten tingitty. Liittoutuneille kerrottiin myös, että Suomen ja Romanian odotettiin solmivan neuvostohallituksen kanssa avunantosopimukset, joiden toteuttamista varten tarvittaisiin joitakin tukikohtia." (Osmo Apusen pitämästä esitelmästä pätkä.)
..kanssa? Mikäli noista 1940 rajoista ei tingitty niin Vyborg oli kylläkin pois laskuista jo kättelyssä. Miten tuo Churchillin ja Rooseveltin painostaminen Vyborgin puolesta näkyi?
että Paasikivi amatöörimäisesti, vaiko sittenkin tarkoituksella, paljasti Suomen neuvottelutavoitteet ja reunaehdot NL:lle. Mahdollisesti pohjusti omia asemiaan sodanjälkeisessä poliittisessa tilanteessa tekemällä irtiottoa "sotapoliitikoista" ja lähtemällä nöyristelevälle Quislingin linjalle?
Tauno Kuosan kirja Airosta kertoo Paasikivestä samaan suuntaan.
Kuosa Tauno: A. F. Airo. Legenda jo eläessään. Päämajoitusmestari kenraaliluutnantti A. F. Airo operaatioiden johtajana 1939-1945. , Wsoy, 1979, 282 s.
Erittäin mielenkiintoinen kirja etenkin Talvisodan tapahtumista.
Kuosa muuten kirjoittaa aina ISOLLA Talvisodan ja Jatkosodan.
Tiivistän:
Paasikivi oli liian myöntyväinen ja kämmäsi Viipurin. Epävirallisesti vihjaili Suomen suostuvan talvisodan rauhan rajoihin. Siksi Mannerheim ei huolinut häntä neuvottelijaksi syksyllä 1944.
Näinkin se saattoi mennä. "Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku". Mutta miten hemmetissä joku voi väittää tuntevansa tosiasiat? Ei Paasikivi tiennyt, että Churchill ja Roosevelt pelasivat Suomelle rauhaa paremmilla ehdoilla. Millä jumaluusopilla hän voi väittää olevansa jokin tosiasiamestari?
Ymmärrän Mannerheimia. Ei Suomessa muita valtiomiehiä ollut, kuin hän.
ja tulee aina olemaan. Suomen sodanjälkeisessä ilmastossa oli varsin opportunistinen viides kolonna satulassa.
Paskanjauhantaa!