Seitsemänneksitoista ei Jumalan sanaa jaeta oikein,, jos opetetaan, että sakramentit vaikuttavat pelastuksen ex opere operato.
Tämä on ylen tärkeä väite! On suuri edehdys, jos luullaan, että sakramentit saavat pelastavan voimansa ex opere operato (vain sen nojalla, että ne ulkonaisesti suoritetaan). Se on paavilaisten oppi. He sanovat: jos kastat itsesi olematta itse vielä uskovainen ihminen, on sinulla kasteesta jotakin hyötyä, kunhan et elä suorastaan suurissa kuolemansynneissä.Se tuottaa sinulle armon, tekee Jumalan armolliseksi sinua kohtaan. " Samaa he väittävät messusta. He opettavat: " Kun joku kuulee messun, hän saa joka tapauksessa siitä jonkin armon. Herran ehtoolisella hän saa joka kerta armon ja se tapahtuu hänen sillä käymisensä tähden." Se on jumalatonta, kamalaa oppia, joka on räikeässä ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Ensiksikin se on ristiriidassa jo evankeliumin kanssa yleisesti, joka opettaa meille, että ihminen tulee Jumalan edessä vanhurskaaksi ja pelastuu yksin armosta ja voi vasta sitten tehdä Jumalalle kelpaavia tekoja.
Room. 3:28: "Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja".- Mutta jos minut vanhurskautetaan ja saan armon sen tähden, että kastatan itseni tai käyn pyhällä ehtoollisella, tulen vanhurskaaksi tekojeni kautta, vieläpä varsin viheliäisten tekojeni mukaan. Jos näet tarkastelemme kastetta ja ehtoollista meidän suorittaminamme tekoina, niin ne ovat niin vähäisiä, että niitä tuskin kannattaa mainita. Eikö nyt ole kauheata oppettaa, että ihminen pyhän Raamatun mukaan saa armon, jos hän edes käyttää sakramentteja? Ei vaan jollet käy sakramentille uskossa, tuomitsevat kasteesi ja ehtoollisesi sinut. Ne ovat armovälineitä ainoastaan sen ansiosta, että näihin ulkonaisiin merkkeihin on yhdistetty lupaus.Mutta näihin armolupausiin voin tarttua ainostaan uskolla.Minua ei hyödytä vähääkään, että annan valaa vettä päälleni, eikä minua hyödytä vähääkään, että nautin siunattua leipää ja viiniä, ei edes siltikään, vaikka pyhässä ehtoollisessa todella saan Herran ruumiin ja veren. Siitä ei ole minulle mitään hyötyä, vieläpä vain vahingoittaa minua, jos tulen vailla uskoa, sillä siloin tulen vikapääksi Herran ruumiiseen ja vereen. Kaikki riippuu siitä, että minä uskon, etten katso niinkään veteen kuin ennen kaikkea siihen lupaukseen, jonka Kristus on liittänyt kasteen veteen; sitte kuuluu siihen kyllä vesikin, sillä vain siihen hän on liittänyt lupausen. Sama koskee pyhää ehtoollista.......
Kirjoitin vain osan tästä aiheesta C.F.W Waltherin laki ja evankeliumi kirjasta.
Tämä on ylen tärkeä väite! On suuri edehdys, jos luullaan, että sakramentit saavat pelastavan voimansa ex opere operato (vain sen nojalla, että ne ulkonaisesti suoritetaan). Se on paavilaisten oppi. He sanovat: jos kastat itsesi olematta itse vielä uskovainen ihminen, on sinulla kasteesta jotakin hyötyä, kunhan et elä suorastaan suurissa kuolemansynneissä.Se tuottaa sinulle armon, tekee Jumalan armolliseksi sinua kohtaan. " Samaa he väittävät messusta. He opettavat: " Kun joku kuulee messun, hän saa joka tapauksessa siitä jonkin armon. Herran ehtoolisella hän saa joka kerta armon ja se tapahtuu hänen sillä käymisensä tähden." Se on jumalatonta, kamalaa oppia, joka on räikeässä ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Ensiksikin se on ristiriidassa jo evankeliumin kanssa yleisesti, joka opettaa meille, että ihminen tulee Jumalan edessä vanhurskaaksi ja pelastuu yksin armosta ja voi vasta sitten tehdä Jumalalle kelpaavia tekoja.
Room. 3:28: "Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja".- Mutta jos minut vanhurskautetaan ja saan armon sen tähden, että kastatan itseni tai käyn pyhällä ehtoollisella, tulen vanhurskaaksi tekojeni kautta, vieläpä varsin viheliäisten tekojeni mukaan. Jos näet tarkastelemme kastetta ja ehtoollista meidän suorittaminamme tekoina, niin ne ovat niin vähäisiä, että niitä tuskin kannattaa mainita. Eikö nyt ole kauheata oppettaa, että ihminen pyhän Raamatun mukaan saa armon, jos hän edes käyttää sakramentteja? Ei vaan jollet käy sakramentille uskossa, tuomitsevat kasteesi ja ehtoollisesi sinut. Ne ovat armovälineitä ainoastaan sen ansiosta, että näihin ulkonaisiin merkkeihin on yhdistetty lupaus.Mutta näihin armolupausiin voin tarttua ainostaan uskolla.Minua ei hyödytä vähääkään, että annan valaa vettä päälleni, eikä minua hyödytä vähääkään, että nautin siunattua leipää ja viiniä, ei edes siltikään, vaikka pyhässä ehtoollisessa todella saan Herran ruumiin ja veren. Siitä ei ole minulle mitään hyötyä, vieläpä vain vahingoittaa minua, jos tulen vailla uskoa, sillä siloin tulen vikapääksi Herran ruumiiseen ja vereen. Kaikki riippuu siitä, että minä uskon, etten katso niinkään veteen kuin ennen kaikkea siihen lupaukseen, jonka Kristus on liittänyt kasteen veteen; sitte kuuluu siihen kyllä vesikin, sillä vain siihen hän on liittänyt lupausen. Sama koskee pyhää ehtoollista.......
Kirjoitin vain osan tästä aiheesta C.F.W Waltherin laki ja evankeliumi kirjasta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.