Mikä on perisynti?
Onko se esimerkiksi alkoholismi,
joka periytyy geeneissä?
Vai tämä alkuperäinen syntinen olemus
joka ihmisellä on?
Raamatussa sanotaan että
kostan isien pahat teot
kolmanteen ja neljänteen polveen asti...
Käsitän tuon niin
että Jumala kostaa jälkeläisille
vanhempiemme synnit...?
Mutta VAIN kolmanteen ja neljänteen
polveen asti...?
Miten tuo on?
Onko se esimerkiksi alkoholismi,
joka periytyy geeneissä?
Vai tämä alkuperäinen syntinen olemus
joka ihmisellä on?
Raamatussa sanotaan että
kostan isien pahat teot
kolmanteen ja neljänteen polveen asti...
Käsitän tuon niin
että Jumala kostaa jälkeläisille
vanhempiemme synnit...?
Mutta VAIN kolmanteen ja neljänteen
polveen asti...?
Miten tuo on?
Vastaukset 15
Vanhimmat
syntinen luonto meissä, joka syntiinlankeemuksen seurauksena on meissä.
Tuo perisynti sana on vähän harhaanjohtava. Mikään synti ei tietenkään periydy.
Niin kuin Raamattu sanoo, että isä ei kanna pojan syntivelkaa, eikä poika kanna isän syntivelkaa.
Jumala ei tietenkään kosta mitään vanhempien syntiä sinulle, joka olet Jeesuksen oma.
Synnillä on toki aina seuraukset, ihan jo tässä ajassakin, mutta tuo mitä tuossa viestisi lopussa sanot, niin katkeaa kohdaltasi siihen, että annat elämäsi Jeesukselle.
Ihminen lankesi syntiin paratiisissa ja sen seurauksena kaikki muutkin ihmiset tulivat osalliseksi tuosta samasta synnistä. Kollektiivinen vastuu alkusynnistä. Samalla ihminen kuoli hengellisesti.
Vasta kasteessa ihminen herää hengellisesti yhdessä Kristuksen kanssa uuteen elämään synnin tilasta.
se niin että jo aikoinaan on huomattu että lapsuudella on merkitystä.
Sillä tavallahan se on että jos on ollut vaikka insesti-isä lapsuudessa niin uhri on aikuisena oireileva. Se taas vaikuttaa hänen lapseen. Joka oireilee omia traumojaan sitten taas niin että lapsi kärsii.
-Kolmannessa ja neljännessa polvessa.
Geeniasiaa alkoholismin suhteen en kyllä kannata. Minun oma isä eli lapsuutensa lestadiolaisperheessa jossei koskaan juotu pisaraakaan alkoholia. Silti minun isäni oli se. Vaikka oli insinööri....
uskovien kodeista kasvaa ulos viinaan meneviä. Kännipäissään he vihdoin saavat toteuttaa itseään.
"kastamattomia rattijuoppoja"; kun lapsia ei kasteta Jumalan sanan yhteyteen.
kastamisesta tai Jumalan sanasta?
*kun lapsia ei kasteta Jumalan sanan yhteyteen.*
Mietin tuossa, että osa tosiaan on geneettistä asiaa, siis jo perimäämme
pesiytynyttä, mutta osa taas siirtyy ehkä yhteisön käyttä'ytymismallien
ja eettisten normien tasolla.
Sanotan nyt vaikka esim. italialaisten tai venäläisten ihastus pieniin lapsiin,
he saavat olla rakastettuja prinsessoja tai prinssejä.
Me suomalaiset olemme perinteisesti olleet pidättyviä, varoneet varsinkin
lapsia kehumasta, ettei heistä tulisi ylpeitä.
Mutta olen näkeväni, että kulttuuri on muuttumassa ja emmeköhän me sellaisen
hyvän keskitien löydä, että emme ylpisty, mutta saamme vahvan itsetunnon.
Tuossa alkoholin kohdalla voi olla niin, että se taipumus alkoholismiin on peritty,
esim. elimistön reaktiot alkoholiiin, mutta jos sille taipumukselle alkoholiin ei esim. uskonollisista
syistä anneta sytykkeitä, se sukupolvi selviää. Jos taas seuraava sukupolvi naukkailee,
viiina voi viedä koko käden. Samalla tavalla kapina edellisen sukupolven normeja kohtaan
voi johtaa juomiseen ihan pelkästä uhmasta. Tai vaikkapa joku koettaa hukuttaa viinaan masennustaan
tai suruaan.... Syitä on varmaan monia. Jumala yksin tietää kaiken.
Hyvää syksyä sinulle!
No joo... Ihan samoin voisi sanoa että ylpeys periytyy geeneissä. Kun ei periydy. Tuo geeniasia tuollaisena"oppina"on aika masentava sillä geenejähän ei voida muuttaa.
Minä tiedän ja olen tällä hetkellä hyvin huolissani eräästä lapsesta jonka äiti juo ja on sairaseläkkeellä ym.ym. Tapasin tuon lapsen ja seisoi rankkasateessa ja olisi halunnut mennä äidin luo asuntoon jossa musa soi täysillä ja jossa äidin uusi 5 vuotta nuorempi poikaystävä oli... ja meni sinne - muuta paikkaahan ei ollut. Äiti oli siellä eikä yksinäinen koti nälkäistä ja spagetista haaveilevaa pikkutyttöä houkutellut.
Tuttu tyttö ja äiti. Olen halunnut ystävystyä tuon äidin kanssa jos siten voisi vaikuttaa mutta hän vain lupailee soittavansa eikä soita.
En haluaisi ajatella että tuon tytön kohtalo jo olisi jonkun geeniasian vuoksi ratkaistu. Tai perimän tai ympäristön. Se olisi väärin =(
Ja aivan liian lohduton totuus.
Ja minusta kun riemastuttavin asia nimenomaan on,
että Jumala muuttaa geenit!
Voihan se taipumus esim. viinaan säilyä sukupolven yli,
mutta ihan yhtä hyvin voi käydä,
että jos ihminen rukoilee Jumalaa auttamaan,
Jumala muuttaa hänen perimäänsä.
Jumala on yliluonnollinen Jumala,
maailman Luoja ja ylläpitäjä.
hänelle geenimuutos positiiviseen suuntaan
ei ole työ eikä mikään!
Tekeväthän ihmisetkin sitä
eläinten rodunjalostuksen nimissä,
eikö Jumala muka pystyisi siihen,
hitaammin sukupolvissa
tai nopeutettuna yhtenä hetkenä.
"Sinä päivänä, jona te siitä syötte, te kuolette"
"Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja kaikki sitä kautta tulivat syntisiksi."
"Syntinen olin jo syntyissäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun."
Syntiinlankeemuksessa ihminen joutui ristiriitaan Jumalan olemuksen kanssa, turmeltui kollektiivisesti. Hänen koko persoonansa toimii Jumalan kirkkautta vastaan.
Kyllä minä samoin käsittäisin perisynnin
siksi perityksi taipumukseksi niihin synteihin,
joista vanhempamme eivät ole parannusta tehneet.
Joisakin suvuissa on alkoholismi riesana,
joissakin ei oikein eroteta, mikä on omaa
ja mikä vierasta.
Joissakin suvuissa uskollisuus pakkaa olemaan
kiven alla,
joissakin taas itsetyytyväisyys loistaa niin kauas,
ettei naapuria nähdä.
Ja usein menee vielä niin,
että tyttäret seuraaavat äitiään,
pojat isäänsä.
Vaikka ihan ehdoton sääntö se ei
missään nimessä ole
enkä ole sille mitään raamatullista perustetta löytänyt.
Aikanaan Lapissa asuessamme
joutui väkisinkin seuraamaan noitasukujen
syntien seuraamuksia
sinne kolmanteen ja neljänteen sukupolveen.
Isovanhemmista löytyi loitsija,
pimeillä voimilla parantaja, illusionisteja, lentonoita.
Seuraavilla sukupolvilla
olikin sitten jo avioliittojen rikkoontumisia,'
lapsia hoidossa paikoissa,
joissa heitä käytetiin hyväksi,
alkoholismia,
väkivaltaisuutta.
Ja usein ei tarvinnut mennä sitä
kolmatta tai neljättä sukupolvea pitemmälle,
kun se sukuhaara jo sammui,
ei enää ollut jälkeläisiä.
Karrikoidusti noin.
Mutta toisaalta kuinka ihana onkaan se lupaus,
että Jumala antaaa armon tuhansille ja tuhansille,
jotka hänen nimeään avuksi huutavat.
Pelastaa,
synnyttää uudesti ylhäältä,
täyttää Pyhällä Hengellä
ja parantaa sisläiset vammamme.
Sitä kaikkea meidän Herramma
haluaa syntisille tehdä!
'
"Syntinen olin jo syntyissäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun."
siis saatiin paratiisissa. Jumala ei kostanut vain neljänteen polveen vaan peräti kaikkiin ihmisiin, joita koskaan tulee olemaan maan päällä.
Synti lähti liikkeelle siitä, että ensimmäinen nainen söi kielletystä tiedon puusta hedelmän. Naisen aviomieskin söi. Molemmat saivat rangaistuksen. Tällä tavalla ikuisesti eläväksi aiotusta ihmisparista tuli kuolevainen, synnytyksestä kivulias ja ravinnon hankinta muuttui kovaksi työksi. (1.Moos. 3. luku)
Eikä muuta. VT ei tunne Jumalan kostoa tuleville sukupolville. Juutalaisten Herra (Jahve tai Jehova) rankaisi ja asia oli sillä selvä. Rangaistus tuli nimenomaan tiedon puusta syömisestä.
Oleellisin asia rangaistuksessa oli, että Herra luopui yhden ihmisparin ikuisesta ja huolettomasta elämästä maapallolla ja muutti sen monilukuiseksi ihmiskunnaksi sekä muutti tulevat ihmispolvet sukupuoliyhteyden avulla syntyviksi ja elämän päättyvän kuolemaan. Muusta yhteydestä (esim. Hesekiel) tiedämme, että juutalaisten käsityksen mukaan kuolleet matkustivat eräänlaiseen varjomaailmaan, manalaan nimeltä Seol.
Mainitussa VT:n luvussa tavallaan kerrotaan totuus, jonka ihmiset tiesivät luomiskertomuksen ajankohtana ja joka pätee vieläkin; Elämän olemukseen kuuluu syntymä ja kuolema, ravinnon hankinnan välttämättömyys ja että se vaatii työtä sekä naiselle synnytys on enemmän tai vähemmän kova suoritus.
Mielestäni teologit ovat tulkinneet hyvin väljästi ja omavaltaisesti mainittua VT:n lukua. Se ei mahdollista kantaisän ja -äidin jälkeisten sukupolvien syyllistämistä mihinkään.
Ok,
olet oikeassa siinä,
että ihmiskunta on syntistä paratiisista saakka
ja sinä pysyy, kunnes taivaan portista itsekukin astumme.
Sitä ei varmaan yksikään
terveellä itsekritiikillä varustettu epäile.
Meillä on taipumus pahaan
ja joka päivä se esille tulee,
enemmän tai vähemmän.
Ehkä painotin tuota toista puolta
eli suvussa kiertävää erityistä syntitaipumusta
jollakin alueella
ihan siksi, että olen niin usein nähnyt
ihmisen vahvistuvan ja parantuvan
tällaisesta taipumuksesta,
joka on saattanut riivata sukua jo sukupolvien ajan
tai vaikkapa vain tätä ihmistä
mutaman vuosikymmenen.
On ihana nähdä,
kun sairaalloisen mustasukkainen
tai väkivaltainen ihminen
luopuu vihastaan
ja alkaa ystävystyä toisten ihmisten kanssa.
Jumalan ihme se on totisesti!
Tai suvussa, jossa on hypitty vieraissa
niin mummon, papan, vanhempien
kuin lastenkin sukupolvessa,
alkaakin vahvistua uskollisuus
niin Jumalalle kuin puolisollekin.
Ihme sekin on,
ihana Jumalan ihme!