Majuri Vallin rykmentti

Tykit ja aseet tuhottiin huolella... laitettiin hiekkaa putkiin ja laukaistiin. Kaikki tuhottiin ja suomalaisille ei jätetty mitään ehjänä. Niinköhän se oikeasti kävi? Ei se tainnut ihan noin mennä käytännössä.

Muistelen kuinka esim. kranaatinheitimiä saatiin melkoinen joukko ja ne olivat aivan uusia ja toimintakuntoisia.

Olavi Antilan kirjassa Voittojen tiellä 1941 on sivulla 283 kuva, jossa sotasaaliksi saatuja tykkejä on jonossa tiellä Mäntyselän kylän lähellä.

Ei Neuvostoliitossa voinut muulla tavalla kirjoittaa. Omat kaatuneetkin piti jotenkin ohittaa, ikään kuin heitä ei olisikaan.

Mainion sotakirjan "Volokolamskin valtatie" (suosittelen) tekijä Alexander Beck kiersi sensuuriongelman kirjoittamalla aina aika ajoin, miten hyökkäykseen lähtevä huusi reippaana ennen tuupertumistaan: "Isä Stalinin puolesta!" Jokainen veteraani tajusi, mistä oli kysymys, sillä teos oli muuten realistinen ja hyvä. Piti sinne tänne panna paskaa, että sai sivut painokoneeseen asti.

Jaakko Rugojev oli partisaani.

Täältä löytyy jotain samasta aiheesta:

http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistoria/


Ryhmä Oinosen hyökkäysryhmitys

http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistoria/ilop.gif

Rugojevin näkemys Vallin rykmentistä
Helge Seppälä
Punalippu 6/1985, 144–145

http://www.locallit.net/lehdet1/seppala1985.html


Suomalaiset ja varsinkin suomalaiset ratsumiehet kunnioittivat Suuren Isänmaallisen sodan aikana eli suomalaisten mukaan jatkosodan alkuvaiheessa neuvostoliittolaisen Jalkaväkirykmentti 126:n (JR 126) eli niin sanonut Vallin rykmentin taistelua, peräänantamattomuutta ja taitoa. Kuolismaan-Porajärven-Karhumäen suunnassa taistelevan JR 126:n nimi tunnettiin paremmin Vallin rykmenttinä kuin sen omalla nimellä. Käytännössä tästä tarunomaisesta rykmentistä tiedetään kuitenkin varsin vähän.

Nyt on Punalippu -kuukausijulkaisun toimitusneuvoston jäsen ja kirjailija Jaakko Rugojev julkaissut aikakauslehden numeroissa 9-10 ja 12/1984 sekä 1/1985 alustavan käsikirjoituksen odotettavissa olevasta kirjasta Majuri Vallin rykmentti. Käsikirjoitus on tosin vielä kesken ja vaatii vielä lopullisen viimeistelyn. Rugojevin laaja artikkelisarja on kuitenkin jo tässä vaiheessa erittäin kiintoisa.

Se perustuu pääosiltaan aikaisemmin tehtyihin haastatteluihin, veteraanien kertomuksiin ja arkistolähteisiin sekä myös muutamiin suomenkielisiin kirjoituksiin. Oleellisinta on kuitenkin se, että käsikirjoituksessa jo tässä vaiheessa puhutaan paljon suomalaisista ja karjalaisista, siis suomenheimoisista.

Valtteri Valli oli tyypillinen suomalainen työläisperheen lapsi, joka joutui jo varhain orvoksi ja luokkasotaan tai sisällissotaan, kuten vain halutaan sanoa. Häntä syrjittiin kotiseudulla, joten hänen askeleensa johtivat monen punakaartilaisen tapaan Neuvosto-Karjalaan ja edelleen Kansainväliseen sotakouluun ja upseerinuralle Puna-armeijassa. Rugojev on kuvannut tämän vaiheen lyhyesti ja asiallisesti, kuten myös Vallin joutumisen JR 126:n komentajaksi.

Majuri ja myöhemmin eversti Valtteri Valli oli omintakeinen suomalainen mies. Tämän on minun mielestäni erittäin hyvin oivaltanut Jaakko Rugojev. Valli kiinnitti huomiota vastustajan taktiikkaan ja toimintaan ja suunnitteli sen mukaan vastatoimenpiteensä. Hän pyrki kaikin keinoin miestensä säästämiseen, jos se oli mahdollista ja kiinnitti nimenomaan huomiota linnoittamiseen. Toisaalta hän oli, kuten Rugojev on hyvin huomannut, usein ylemmän johtoportaan käskyistä piittaamaton, mikä johtui paljolti hänen itsenäisestä ja erillisestä toimintasuunnitelmastaan. Valli joi vodkaa siinä kuin muutkin suomalaiset, mutta ei juuri juopunut. Kaikesta päätellen hänen omat miehensä pitivät hänestä johtajana ja ystävänä, ja vastustajat kunnioittivat häntä.

Rugojev esittää kiitettävällä tavalla Vallin rykmentin kokoonpanon ja aseistuksen. Se oli pelottavan voimakas. Rugojevin tiedot suomalaisten vahvuudesta ja ryhmityksestä Kuolismaan ja Porajärven suunnassa ovat pääpiirteissään oikeat.

Rugojev kuvaa aivan oikein taistelun Kuolismaan sodan alkaessa. Suomalaiset kärsivät todella suuria tappioita suunnassa, jossa he olettivat menestyvänsä nopeasti. Valli lähti Porajärveltä vasta lokakuun ensimmäisellä puoliskolla ja silloinkin käskystä.

Valtteri Vallin rykmentillä oli oma musta päivänsä. Tätä "synkkää päivää" ei Rugojev millään tavalla peittele. Sodassa sattuu aina kaikenlaista. Joskus on omat aseetkin tuhottava. Rugojev kertoo sattuvasti pataljoonan komentaja Ville Vainion tunteet, kun hän huomaa, että ei ole olemassa kuin yksi ratkaisu.

Purnaamisensa johdosta Valtteri Valli siirrettiin hetkeksi Operatiivisen ryhmän reserviin, mutta kutsuttiin takaisin. Hänelle annettiin prikaatin komentajan valtakirja ja käskyt pelastaa mitä pelastettavissa oli. Rugojev kuvaa taitavan kirjailijan tavalla Vallin purnauksen ja keskustelut kenraalin kanssa.

Jaakko Rugojev kertoo myös Vallin myöhemmästä toiminnasta prikaatin komentajana ja divisioonan komentajan apulaisena. Kirjailija Rugojevin pääaiheena on kuitenkin Vallin toiminta rykmentin komentajana. Hän ei myöskään unohda Valtterin uskollista Olgaa, joka seurasi häntä taistelukentillä. Käsitykseni mukaan Valli ei henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi kohonnut koskaan taktista johtajaa korkeampaan asemaan. Hän oli taktikko eikä ryhtynyt mihinkään epävarmaan yritykseen ellei se ollut aivan välttämätöntä.

Periaatteessa yhdyn Rugojevin paikoin esittämiin sodan syttymiseen ja sen käymiseen liittyviin poliittisiin näkökantoihin. Joidenkin tapahtumien kohdalla en voi yhtyä Rugojeviin, mutta kuten sanottu sodassa sattuu aina kaikenlaista, jota ei voi nähdä samasta näkökulmasta. Nämäkään tapahtumat eivät koske Valtteri Vallin rykmenttiä.

Missään tapauksessa en pidä kirjailija Jaakko Rugojevin käsikirjoitusten suomalaisvastaisena. Toivon että hän saattaa käsikirjoituksen pienin tarkistuksin mahdollisimman pian painoasuun. Kirjalla on varmasti lukijoita niin Karjalassa kuin Suomessakin.

Idässä ei koskaan ole välkkyjä asunut.

on ansionsa, mutta se antaa Vallin rykmentistä liian ihannoidun kuvan. Rykmentti oli lähes koko ajan sivusuunnassa, eikä sillä ollut koskaan vastassa Rugojevin kuvaamaa moninkertaista ylivoimaa, vaan useimmin pataljoona tai pari Ratsuväkiprikaatista. On huomattava, että ratsurykmentit olivat vain pataljoonan vahvuisia.
Esimerkiksi sivulla 69 kerrotaan "Vallilan rykmentistä", jonka komentaja oli everstiluutnantti Wallbek. Todellisuudessa vastassa oli Ratsuväkiprikaaitin JP 1, jota komensi everstiluutnantti Wahlbäck.
Sivulla 72 kerrotaan Ontronvaaran valtauksesta. Todellisuudessa kylässä oli vain rajakomppania ja sekin irtaantui ilman taistelua väärinkäsityksen takia.
Eräässä vaiheessa vastassa oli vain pari heikkotasoista heimopatalajoonaa
71. Divisioonassa oli noin puolet henkilöstöstä suomensukuisia.

Totta on, että Vallin rykmentti oli hyvätasoinen ja taisteli sitkeästi.

Taistelivat omiaan vastaan, vaikka ainakin johtajisto tiesi mitä Sandarmohissa oli tapahtunut.

Onnistuin saamaan Rugojevin alkuperäiset Petroskoissa painetun suomenkielisen kirjan, eli Majuri Vallin rykmentti, 1. ja 2. painoksen. 2. painoksessa on jo mukana Kalevan silloisen kustannusfirman, Pohjoinen, tekemän KORJATUN PAINOKSEN, kartta.

Rugojevin kirja on niin paksua valetta, ettei Pohjoinen suostunut kirjaa Suomessa julkaisemaa ennenkuin sotahistorioitsijat tarkistivat suorat valheet väitetyistä suomalaisten tekosista pois. Kolmea eri versiota on mielenkiintoista verrata keskenään.
Harvoin näkee yhtä paksua tuubaa kirjaksi laitetun viime sotien tapahtumista. NL:ssa se oli mahdollista. Kyllä Rugojev oli aika satusetä.

Olisi vaan kertonut omista murharetkistään suomalaisten siviilien tappajana!

Jatkosodan aikana Rugojev oli partisaanina ja rintamakirjeenvaihtajana ja kuului Punainen partisaani(Krasnyi partizan) -nimiseen partisaaniosastoon, jota johti kapteeni Faddei Zurih. Osasto oli koottu pääosin Kalevalan piirin ja Vienan Kemin seuduilta. Rugojev haavoittui vakavasti kesällä 1942, luoti osui sydämen lähelle ja vuoden päästä löytyi vasemman käden kyynärpäästä. Käsi ei toiminut kunnolla useiden vuosien ajan ja hänellä oli invaliditeetti. Tämän vuoksi loppusodan hän toimi kirjeenvaihtajana. Punainen partisaani -osasto osallistui 1943 suomalaisten siviilien murhiin Suomussalmen Viiangissa, Hyryssä, Malahviassa ja Tuppurissa sekä KuusamonLämsänkylässä. Sitä ei tiedetä, mikä Rugojevin osuus näissä teoissa oli, eikä hän käsitellyt asiaa myöhemmin julkaisemissaan sotavuosia kuvanneissa kirjoissa. Sodan jälkeen reservin majuriksi ylennyt Rugojev oli Suomessa valvontakomission tulkkina.


https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Jaakko_Rugojev