Seuraavassa lainauksia Sosiologia-lehden numerosta 1/2004 s.52, VTT prof. Hannu Uusitalon tekemästä kirja-arvostelusta (Jaakko Kiander & Henrik Lönnqvist: Hyvinvointivaltio ja talouskasvu. WSOY, Helsinki 2002). CAPSIT minun:
»Heikentääkö laaja hyvinvointivaltio ja sen mukainen julkinen talous talouskasvua? Vai onko vaikutus päinvastainen: kasvua tukeva? Talousteorioista ei saada yksiselitteistä vastausta. Myöskään empiiriset tutkimukset eivät ole saaneet aikaan yksimielisyyttä. Parhaiten nykytietämystä vastaava näkemys on kirjoittajien mukaan se, että JULKISEN SEKTORIN KOON JA PITEMMÄN AJAN TALOUDELLISEN KASVUN VÄLILLÄ EI OLE VOIMAKASTA RIIPPUVUUTTA SUUNTAAN EIKÄ TOISEEN. MYÖSKÄÄN JULKISEN SEKTORIN KOOLLA EI OLE RATKAISEVAA MERKITYSTÄ TYÖLLISYYDELLE. Kansainvälisten vertailujen mukaan suuret tuloerot yhdistyvät usein heikkoon taloudelliseen kasvuun, mutta kohtuullisen tasaisen tulonjaon muuttaminen entistä tasaisemmaksi tulojen uudelleenjakoa lisäämällä ei välttämättä paranna talouskasvua – jos ei haittaakaan.
Kirja sisältää runsaasti vertailevia tilasto- ja tutkimustietoja lähinnä OECD-maista. Siinä osoitetaan, miten Suomi ja muut pohjoismaisen hyvinvointivaltiotyypin maat sijoittuvat sosiaalimenojen, tulonjaon ja köyhyyden vertailuissa. Meillä sosiaalimenojen taso on keskimääräinen, mutta tulonjaon tasaisuudessa ja köyhyyden vähäisyydessä olemme kärkimaiden joukossa. Myös monet muut hyvinvointi-indikaattorit osoittavat Pohjoismaiden menestyneen varsin hyvin.
Erityisen ajankohtainen luku on teoksessa omistettu verotuksen, sosiaaliturvan ja työllisyyden tarkasteluun. Tutkimusta on tehty paljon, mutta TÄSMÄLLISTÄ ARVIOTA ERI VEROJEN TYÖLLISYYSVAIKUTUKSISTA EI OLE. Vaikka teoreettisten tarkastelujen pohjalta on päädytty siihen, että tuloverotuksella on kielteinen vaikutus työvoimantarpeeseen, niin EMPIIRINEN TUTKIMUS NÄYTTÄÄ USEIMMIN PÄÄTYVÄN TULOKSEEN, JONKA MUKAAN VEROTUKSEN TASOLLA EI JUURI OLE VAIKUTUSTA TYÖLLISYYTEEN. Vaikka hyvinvointivaltiolla saattaakin olla kasvua hidastavia piirteitä, niin se voi tukea sosiaalisen pääoman muodostumista ylläpitämällä sosiaalista koheesiota. Tässä tehtävässä erityisesti universaaleilla ETUUKSILLA JA PALVELUILLA ON TÄRKEÄ ROOLI.»
»Heikentääkö laaja hyvinvointivaltio ja sen mukainen julkinen talous talouskasvua? Vai onko vaikutus päinvastainen: kasvua tukeva? Talousteorioista ei saada yksiselitteistä vastausta. Myöskään empiiriset tutkimukset eivät ole saaneet aikaan yksimielisyyttä. Parhaiten nykytietämystä vastaava näkemys on kirjoittajien mukaan se, että JULKISEN SEKTORIN KOON JA PITEMMÄN AJAN TALOUDELLISEN KASVUN VÄLILLÄ EI OLE VOIMAKASTA RIIPPUVUUTTA SUUNTAAN EIKÄ TOISEEN. MYÖSKÄÄN JULKISEN SEKTORIN KOOLLA EI OLE RATKAISEVAA MERKITYSTÄ TYÖLLISYYDELLE. Kansainvälisten vertailujen mukaan suuret tuloerot yhdistyvät usein heikkoon taloudelliseen kasvuun, mutta kohtuullisen tasaisen tulonjaon muuttaminen entistä tasaisemmaksi tulojen uudelleenjakoa lisäämällä ei välttämättä paranna talouskasvua – jos ei haittaakaan.
Kirja sisältää runsaasti vertailevia tilasto- ja tutkimustietoja lähinnä OECD-maista. Siinä osoitetaan, miten Suomi ja muut pohjoismaisen hyvinvointivaltiotyypin maat sijoittuvat sosiaalimenojen, tulonjaon ja köyhyyden vertailuissa. Meillä sosiaalimenojen taso on keskimääräinen, mutta tulonjaon tasaisuudessa ja köyhyyden vähäisyydessä olemme kärkimaiden joukossa. Myös monet muut hyvinvointi-indikaattorit osoittavat Pohjoismaiden menestyneen varsin hyvin.
Erityisen ajankohtainen luku on teoksessa omistettu verotuksen, sosiaaliturvan ja työllisyyden tarkasteluun. Tutkimusta on tehty paljon, mutta TÄSMÄLLISTÄ ARVIOTA ERI VEROJEN TYÖLLISYYSVAIKUTUKSISTA EI OLE. Vaikka teoreettisten tarkastelujen pohjalta on päädytty siihen, että tuloverotuksella on kielteinen vaikutus työvoimantarpeeseen, niin EMPIIRINEN TUTKIMUS NÄYTTÄÄ USEIMMIN PÄÄTYVÄN TULOKSEEN, JONKA MUKAAN VEROTUKSEN TASOLLA EI JUURI OLE VAIKUTUSTA TYÖLLISYYTEEN. Vaikka hyvinvointivaltiolla saattaakin olla kasvua hidastavia piirteitä, niin se voi tukea sosiaalisen pääoman muodostumista ylläpitämällä sosiaalista koheesiota. Tässä tehtävässä erityisesti universaaleilla ETUUKSILLA JA PALVELUILLA ON TÄRKEÄ ROOLI.»
Vastaukset 7
Vanhimmat
Loistava kyky - sinulla - preferoida tutkimuksia, jotka tuottavat ajatusmaailmaasi tukevia tuloksia,
Tuo nyt on vaan nollatutkimista!
"Tuo nyt on vaan nollatutkimista!"
No ei se nyt sentään ihan sun juttujes pyöreyttä ole nolluudessaan tavoittanut.
;~~b
Platon kehitteli ideaalista mallia, jossa filosofit johtaisivat valtiota. Nykyään poliittinen keskustelu on pitkälti luhistunut populismin alle.
Veropopulismin takana on kylmä (mutta monitahoisuudessaan epävarma) ajatus siitä, että verojen alentaminen tuottaisi hyötyä eniten veroja maksaville varkkaimmille ryhmille. Samalla pidetään yllä myyttiä järjestelmän "kalleudesta".
Suhteellisen korkean verotuksen hyötynä ovat mm. laadukkaat ja halvat palvelut, sosiaalivakuutus arvaamattomien tilanteiden varalle sekä kykyyn perustuva koulutusjärjestelmä ja yhteiskunnan vakaus. Kaikki tämä edistää taloutta.
Tämäkään tasoisen monitahoisuuden käsittely julkisessa keskustelussa on kuitenkin lähes mahdotonta. Onneksi on edes sosiologia-lehti, jota voi lukea päivälehtien ja muun hömpän jälkeen.
On selvä, että verot haittaavat kansantaloutta lähestyttäessä 100% tai 0%, ja taas mitä lähempänä keskitietä kuljetaan vaikutus tasaantuu.
Täytyy kuitenkin muistaa, että työstä saatava hyöty on oltava työntekijän selvästi havaittavissa. Tästä voidaan johtaa teoria, että veroasteen on liikuttava mieluummin 0% ja 50% välillä kuin 50% ja 100% välillä.
Suomessa liikutaan liian monen palkansaajan kohdalla tuolla jälkimmäisellä välillä.
HS ti 2.3.2004
"Vähimmäisturva kilpailee tulomuotona palkan kanssa.
Kannustinloukut ulottuvat jo keskituloisiin, kertoo Veronmaksajain keskusliiton pääekonomisti Jaana Kurjenoja. Lukumääräisesti suurin ryhmä ovat perheet, joissa toinen vanhemmista saa palkkaa, toinen puolestaan on kotona työttömänä ja saa työmarkkinatukea.
Liiton kritiikin ydin: Vaikka toisen puoliskon palkka kaksinkertaistuu 1500€sta 3000€oon kuussa, perheen käteen jäävä tulo kasvaa vain 79€ kuussa."
"Vaikka toisen puoliskon palkka kaksinkertaistuu 1500€sta 3000€oon kuussa, perheen käteen jäävä tulo kasvaa vain 79€ kuussa."
Eli yhteiskunta kannustaa molempia puolisoita menemään töihin, jotta lisätienesteistä olisi enemmän hyötyä.
YLE24:N ARKISTOHAKU
Otsikko Pienipalkkaisenkin työn tekeminen kannattaa
Julkaisuaika 01.03.2004 16.08
Palvelu Uutiset
Myös pienipalkkaisen työn tekeminen on nykyään kannattavaa, kertoo Veronmaksajain Keskusliiton tuore tutkimus.
Laitetaan nyt kuitenkin koko totuus lainaamastasi uutisesta näkyviin, ettei ihan kaikille jäisi väärä kuva asiasta.
Näin yhteiskunta kannustaa menemään töihin.
STT, YLE24:
"Myös pienipalkkaisen työn tekeminen on nykyään kannattavaa, kertoo Veronmaksajain Keskusliiton tuore tutkimus.
Samaan aikaan verotuksen ja työllisyyspolitiikan painopisteitä on kuitenkin muutettu niin, ettei lisätulojen kerääminen ole yhtä edullista kuin aiemmin.
Esimerkiksi monenkaan lapsiperheen ei kannata ponnistella parempien tienestien toivossa, sillä saaduista lisätuloista ei jää juuri mitään käteen.
Ongelma koskee etenkin työssä käyviä yksinhuoltajia sekä perheitä, joissa toiselle puolisoista myönnetään työmarkkinatukea. Tällaisia perheitä arvioidaan olevan jo 74 000.
Tutkimuksessa osoitetaan, että yksinhuoltajaperheen käytettävissä olevat kuukausitulot eivät juurikaan muutu, tekeepä huoltaja töitä osapäiväisesti 1 300 euron palkalla tai kokopäiväisesti 2 300 euron palkalla.
Tutkimuksessa todetaankin, että järjestelmää tulisi muokata edelleen: kansantalouden kannalta ei ole järkevää, jos vähäisemmillä työtunneilla on mahdollista turvata sama tai joissakin tapauksissa jopa parempi elintaso kuin suuremmalla työtuntimäärällä."
Harvoin tullaan huomanneeksi että lasten hoito on arvokasta ja erittäin merkittävää työtä yksilöiden ja myös koko talouden hyväksi. Kansantalouden tilinpito ei ota huomioon tätä ilmiselvää seikkaa. Työ ja talous ovat välineitä hyvinvoinnin ylläpidossa, joka on päämäärä.
Miksi pienten lasten vanhempien pitäisikään lähteä pienipalkkaiseen ja ehkä epäjatkuvaan työhön ja siirtää lapset kalliiseen päivähoitoon. Sehän on järjetöntä useimpien osapuolten kannalta. On täysin oikein että yhteisiä varoja allokoidaan lapsiperheiden elämään.
Johtopäätökset ""tutkimukseen"" voitaisiin kirjoitaa esim. muotoon: Kansantalouden kannalta on merkittävää, että kotityötunneilla voidaan turvata parempi elämisen taso ja elintaso kuin keskimääräisin tarjolla olevilla palkkatyötunneilla.