Olen ollut koko ikäni kiinnostunut politiikasta, yhteiskunnallisista asioista ja maailman tapahtumista, mutta olen katsellut kaikkea tätä vain ulkoapäin olematta itse asioiden ytimessä eli politiikassa mukana.
Tässä suhtautumisessani tuli suuri muutos 19.5.2009, kun tein päätöksen lähteä mukaan politiikkaan Kokoomuksen riveissä saatuani paljon kannustusta ja koettuani, että haluaisin olla lopunajan myllerryksissä mukana siellä missä tehdään kansamme kannalta tärkeitä päätöksiä eli eduskunnassa.
Ensimmäinen tähtäimeni oli kuitenkin osallistua uuden Loviisan 25.10.2009 pidettäviin kunnallisvaaleihin. Liityin toukokuussa 2009 Kokoomukseen ja aloin sen jälkeen toimia eri tavoin Kokoomuksen kunnalliskampanjan hyväksi.
Sille tielle tuli kuitenkin selvä este, kun sain 11.9.2009 tietää, että Loviisan seudun Kokoomuksen hallitus oli tehnyt enemmistöpäätöksen, että minua ei aseteta sittenkään 14.9.2009 julkisesti Kokoomuksen kunnallisvaaliehdokkaaksi, koska minun kotisivuillani ( http://www.kolumbus.fi/jouko.piho ) olevat mielipiteet ovat liian radikaaleja ja puolueen linjasta poikkeavia. Myös 11.9.2009 Loviisan Sanomien Tätä mieltä -osastossa julkaistu mielipidekirjoitukseni Jussi Halla-ahon saamasta väärästä tuomiosta (joka löytyy sivujeni osiosta Uusinta ajankohtaista) oli närästänyt monia ja esim. Loviisan kokoomuslaisten puheenjohtaja sanoi, että hän oli joistakin asioista samaa mieltä kanssani, mutta myös monista asioista eri mieltä.
Sitten minulta kysyttiin suoraan: "Oletko sinä ajatellut, että sinä olet väärässä puolueessa?"
Vastasin, että olin ajatellut, että tietystä radikaalisuudesta ja visionäärisyydestäni huolimatta Kokoomuksessa olisi seinät niin leveällä, että minäkin mahtuisin niiden sisälle.
Näin ei siis ollut.
En mahtunut.
Totesin, että v. 2004 jouduin erään mielipiteeni takia ulos helluntaiseurakunnasta, jonka jälkeen olin hengellisesti koditon, kun en kokenut mitään muutakaan kirkkoa tai seurakuntaa omakseni. Yritin nyt hakea poliittista kotia Kokoomuksesta, mutta sekään ei onnistunut, koska olen liian paljon toisinajattelija ja liian rohkea tuomaan esille asioita, joita muut pelkäävät tyyliin "hys-hys", eihän sellaisista voi puhua - ainakaan ääneen. Sanoin olevani koditon ja orpo piru, joka ei löydä mistään viiteryhmää, johon voisi kuulua, ei hengellistä eikä poliittista.
Silloin Loviisan Kokoomuksen vaalipäällikkö sanoi kauniisti: "Voi olla myös niin, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen ovi avautuu."
Sanoin olevani samaa mieltä. Sanoin myös hyväksyväni Loviisan Kokoomuksen päätöksen ymmärtäen sen, että heidän kannaltaan päätös oli varmaankin viisas ja ainoa mahdollinen.
Puhuimme sitten siitä, mihin minä sitten voisin mennä. Puheenjohtaja kysyi, voisiko kenties Muutos 2011 -syntymässä oleva uusi puolue olla mahdollinen. Sanoin, että olin aluksi kiinnostunut kyseisestä Homma-foorumiin liittyvästä hankkeesta, mutta koin sittemmin, että heidän ohjelmansa on sittenkin liian painottunut maahanmuuttokriittisyyteen, jota minä en halua korostaa kuitenkaan niin paljon, vaikka olenkin joistakin perusperiaatteista samaa mieltä.
Sivusimme sitten sitä mahdollisuutta, että liittyisin Kristillisdemokraatteihin. Totesin, että minulla on vahva käsitys siitä, että myös KD:ssa kävisi lopulta samalla tavalla, eli minä olisin sielläkin liian erilainen ja erikoinen, koska kaikki Suomen puolueet ovat konsensushenkisesti hyvin samanlaisia nykyään.
Päädyin siksi siihen tulokseen, että minulla ei mitä ilmeisimmin ole mitään paikkaa Suomen politiikassa niin kuin ei ole uskonnollisella puolellakaan.
Sanoin kuitenkin lopuksi sen, että toisaalta näin on ehkä hyvä, koska kun en ole puoluepoliittisesti mitenkään sitoutunut, olen silloin vapaampi sanomaan mielipiteeni ja käsitykseni ilman, että kukaan tulee sensuroimaan, että noin ei ole soveliasta sanoa julkisesti.
Seuraavana päivänä tilanne sai uusia ulottuvuuksia, kun lauantaina 12.9.2009 Kokoomuksen vaalipäällikön mainitsema uusi ovi avautui. KD:n edustaja, elokuvaohjaaja Arto Lehkamo Ruotsinpyhtäältä, soitti nimittäin minulle tavattuaan vaimoni Loviisan torilla vähää aiemmin ja pyysi minua Kristillisdemokraattien kunnallisvaaliehdokkaaksi.
Mietittyäni asiaa pari päivää annoin maanantaina 14.9.2009 suostumukseni, joten olen nyt sitoutumattomana ehdokkaana KD:n listalla uuden Loviisan kunnallisvaaleissa.
Sen jälkeen olen lähettänyt myös jäsenhakemusanomukseni KD:hin, joten toimin tästä lähtien KD:n lipun alla niin kauan aikaa kuin Jumala suo ja viskaalit (KD) sallii.
Jouko Piho
Eläkkeellä oleva luokanopettaja
Loviisa
Tässä suhtautumisessani tuli suuri muutos 19.5.2009, kun tein päätöksen lähteä mukaan politiikkaan Kokoomuksen riveissä saatuani paljon kannustusta ja koettuani, että haluaisin olla lopunajan myllerryksissä mukana siellä missä tehdään kansamme kannalta tärkeitä päätöksiä eli eduskunnassa.
Ensimmäinen tähtäimeni oli kuitenkin osallistua uuden Loviisan 25.10.2009 pidettäviin kunnallisvaaleihin. Liityin toukokuussa 2009 Kokoomukseen ja aloin sen jälkeen toimia eri tavoin Kokoomuksen kunnalliskampanjan hyväksi.
Sille tielle tuli kuitenkin selvä este, kun sain 11.9.2009 tietää, että Loviisan seudun Kokoomuksen hallitus oli tehnyt enemmistöpäätöksen, että minua ei aseteta sittenkään 14.9.2009 julkisesti Kokoomuksen kunnallisvaaliehdokkaaksi, koska minun kotisivuillani ( http://www.kolumbus.fi/jouko.piho ) olevat mielipiteet ovat liian radikaaleja ja puolueen linjasta poikkeavia. Myös 11.9.2009 Loviisan Sanomien Tätä mieltä -osastossa julkaistu mielipidekirjoitukseni Jussi Halla-ahon saamasta väärästä tuomiosta (joka löytyy sivujeni osiosta Uusinta ajankohtaista) oli närästänyt monia ja esim. Loviisan kokoomuslaisten puheenjohtaja sanoi, että hän oli joistakin asioista samaa mieltä kanssani, mutta myös monista asioista eri mieltä.
Sitten minulta kysyttiin suoraan: "Oletko sinä ajatellut, että sinä olet väärässä puolueessa?"
Vastasin, että olin ajatellut, että tietystä radikaalisuudesta ja visionäärisyydestäni huolimatta Kokoomuksessa olisi seinät niin leveällä, että minäkin mahtuisin niiden sisälle.
Näin ei siis ollut.
En mahtunut.
Totesin, että v. 2004 jouduin erään mielipiteeni takia ulos helluntaiseurakunnasta, jonka jälkeen olin hengellisesti koditon, kun en kokenut mitään muutakaan kirkkoa tai seurakuntaa omakseni. Yritin nyt hakea poliittista kotia Kokoomuksesta, mutta sekään ei onnistunut, koska olen liian paljon toisinajattelija ja liian rohkea tuomaan esille asioita, joita muut pelkäävät tyyliin "hys-hys", eihän sellaisista voi puhua - ainakaan ääneen. Sanoin olevani koditon ja orpo piru, joka ei löydä mistään viiteryhmää, johon voisi kuulua, ei hengellistä eikä poliittista.
Silloin Loviisan Kokoomuksen vaalipäällikkö sanoi kauniisti: "Voi olla myös niin, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen ovi avautuu."
Sanoin olevani samaa mieltä. Sanoin myös hyväksyväni Loviisan Kokoomuksen päätöksen ymmärtäen sen, että heidän kannaltaan päätös oli varmaankin viisas ja ainoa mahdollinen.
Puhuimme sitten siitä, mihin minä sitten voisin mennä. Puheenjohtaja kysyi, voisiko kenties Muutos 2011 -syntymässä oleva uusi puolue olla mahdollinen. Sanoin, että olin aluksi kiinnostunut kyseisestä Homma-foorumiin liittyvästä hankkeesta, mutta koin sittemmin, että heidän ohjelmansa on sittenkin liian painottunut maahanmuuttokriittisyyteen, jota minä en halua korostaa kuitenkaan niin paljon, vaikka olenkin joistakin perusperiaatteista samaa mieltä.
Sivusimme sitten sitä mahdollisuutta, että liittyisin Kristillisdemokraatteihin. Totesin, että minulla on vahva käsitys siitä, että myös KD:ssa kävisi lopulta samalla tavalla, eli minä olisin sielläkin liian erilainen ja erikoinen, koska kaikki Suomen puolueet ovat konsensushenkisesti hyvin samanlaisia nykyään.
Päädyin siksi siihen tulokseen, että minulla ei mitä ilmeisimmin ole mitään paikkaa Suomen politiikassa niin kuin ei ole uskonnollisella puolellakaan.
Sanoin kuitenkin lopuksi sen, että toisaalta näin on ehkä hyvä, koska kun en ole puoluepoliittisesti mitenkään sitoutunut, olen silloin vapaampi sanomaan mielipiteeni ja käsitykseni ilman, että kukaan tulee sensuroimaan, että noin ei ole soveliasta sanoa julkisesti.
Seuraavana päivänä tilanne sai uusia ulottuvuuksia, kun lauantaina 12.9.2009 Kokoomuksen vaalipäällikön mainitsema uusi ovi avautui. KD:n edustaja, elokuvaohjaaja Arto Lehkamo Ruotsinpyhtäältä, soitti nimittäin minulle tavattuaan vaimoni Loviisan torilla vähää aiemmin ja pyysi minua Kristillisdemokraattien kunnallisvaaliehdokkaaksi.
Mietittyäni asiaa pari päivää annoin maanantaina 14.9.2009 suostumukseni, joten olen nyt sitoutumattomana ehdokkaana KD:n listalla uuden Loviisan kunnallisvaaleissa.
Sen jälkeen olen lähettänyt myös jäsenhakemusanomukseni KD:hin, joten toimin tästä lähtien KD:n lipun alla niin kauan aikaa kuin Jumala suo ja viskaalit (KD) sallii.
Jouko Piho
Eläkkeellä oleva luokanopettaja
Loviisa
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.